Niin tällä kuin monilla muillakin nettipalstoilla esiintyy runsaasti kädenvääntöä uskonasioista. Täälläkin saa sellaisen vaikutelman kuin ateistit ja kristityt repisivät toisiaan jatkuvasti tukasta eivätkä sietäisi toisiaan laisinkaan.
Päähäni kuitenkin pälkähti hassu ajatus siitä, etten ole kohdannut vastaavaa tosielämässä. Lähes kaikki väännöt uskonasioista olen kokenut omassa lähipiirissäni, ja niissä asetelmana on ollut evankelis-luterilaiset vs. toiset evankelis-luterilaiset, Jehovan todistajat tai vanhoillislestadiolaiset. Pahimmat uskonriitani olen kokenut kahden Jehovan todistaja -sukulaisen kanssa. Ateistin kanssa olen vääntänyt uskonnosta vain kerran ja muutaman kerran joku vieraampi evankelis-luterilainen on reagoinut voimakkaasti uskonnollisiin näkemyksiini.
Onkin ehkä paikallaan tarkastella tätä kiistelyä todellisuuden valossa. Niinpä kysynkin: Miten on teidän laitanne? Oletteko päässeet vähällä vai onko teillä ollut paljonkin riitoja uskonasioista toisten ihmisten kanssa?
Tosielämän uskonriidat
28
107
Vastaukset
- kolme54
Todellisessa elämässä ei juurikaan ole uskovaisia,
- goddeloos
"Onkin ehkä paikallaan tarkastella tätä kiistelyä todellisuuden valossa. Niinpä kysynkin: Miten on teidän laitanne? Oletteko päässeet vähällä vai onko teillä ollut paljonkin riitoja uskonasioista toisten ihmisten kanssa? "
- Istuin vähän aikaa sitten kahden jehovantodistajan ja yhden kristityn kanssa samassa autossa muutaman tunnin. Kävimme kuuntelemassa livemusiikkia joka oli meidän makuun. Reissu oli hieno ja antoisa, . Todellinen elämä ja nettipalstat ovat välillä aivan eri maailmoja.... - qsetus jatq
Minun päähäni taas pälkähti kummastus, että miksi tällä palstalla ihmetellään näin kovasti rajuhkoa ajatustenvaihtoa. Eikö suomalaiset uskovaiset ole tottuneet siihen, että näistä aiheista esitetään voimakasta kieltä? Onko oltu koko elämä liian syvällä omalla mukavuusalueella?
Kun ei tämmöinen ole yhtään kummallista poliittisessa keskustelussakaan (käykää lukemassa US:n tai jonkun muun lehden keskusteluja niin huomaatte että omilla nimillään porukka huutelee melkeinpä yhtä voimallisia sanoja) puhumattakaan urheilun herättämistä intohimoista.
Ja jos olette seuranneet brittiläisten tai jenkkien julkisuudessa käymiä debatteja, niin nämä 'keskustelut' täällä ovat pyhäkoulutavaraa. Tosin tuokin kielikuva voisi kaivata päivitystä...
Miksi tällaisella nettipalstalla, jossa jokainen voi kirjoittaa nimettömänä, hajuttomana ja mauttomana (pun), karu tekstilaji herättää aloituksia ja voivottelua päivästä ja kuukaudesta toiseen?
Vastaus aloituksen kysymykseen: Vain pari kertaa olen 'livenä' väitellyt uskovien kanssa. Pari kertaa tapakristittyjen kanssa. En minä niitäkään riidoiksi katso, kuten en tätäkään jauhamista täällä.- Öö Aapisen laidassa
"Ja jos olette seuranneet brittiläisten tai jenkkien julkisuudessa käymiä debatteja, niin nämä 'keskustelut' täällä ovat pyhäkoulutavaraa."
Hei, jos sinä tiedät jotain ulkomaisia palstoja, joilla on kovaa uskonnollista väätöä, niin voisitko linkittää niitä tänne. Minä en nimittäin ole sellaisia nähnyt, vaikka olen yrittänyt etsiskelläkin. "Minun päähäni taas pälkähti kummastus, että miksi tällä palstalla ihmetellään näin kovasti rajuhkoa ajatustenvaihtoa."
Suomalainen (ehkä luterilainen, ehkä kristitty) tapa on olla naamatusten naama kiinni näistä asioista. Ei haluta haastaa kaveria herkistä asioista.
Itse olen hindujen, sikhien ja muslimien kanssa enempi vääntänyt peistä ateismista kuin kristittyjen. Vaikka kuitenkin olen huomattavsti enemmän viettänyt aikaa kristiityjen kanssa.A10097 kirjoitti:
"Minun päähäni taas pälkähti kummastus, että miksi tällä palstalla ihmetellään näin kovasti rajuhkoa ajatustenvaihtoa."
Suomalainen (ehkä luterilainen, ehkä kristitty) tapa on olla naamatusten naama kiinni näistä asioista. Ei haluta haastaa kaveria herkistä asioista.
Itse olen hindujen, sikhien ja muslimien kanssa enempi vääntänyt peistä ateismista kuin kristittyjen. Vaikka kuitenkin olen huomattavsti enemmän viettänyt aikaa kristiityjen kanssa.P.S. Ylipäänsä peistä aletaan vääntää, koska muutamissa kulttuureissa ollaan hirmu kiinnostuneita uskonnosta, ja halutaan tietää mihin kukin uskoo. Ateistin ei kannata antaa rehellistä vastausta, jos ei halua antautua pitkiin keskusteluihin.
- Öö Aapisen laidassa
A10097 kirjoitti:
"Minun päähäni taas pälkähti kummastus, että miksi tällä palstalla ihmetellään näin kovasti rajuhkoa ajatustenvaihtoa."
Suomalainen (ehkä luterilainen, ehkä kristitty) tapa on olla naamatusten naama kiinni näistä asioista. Ei haluta haastaa kaveria herkistä asioista.
Itse olen hindujen, sikhien ja muslimien kanssa enempi vääntänyt peistä ateismista kuin kristittyjen. Vaikka kuitenkin olen huomattavsti enemmän viettänyt aikaa kristiityjen kanssa.Olet ihan oikeassa. Suomessa keskustelu uskonasioista on hyvin vähäistä, koska suurin osa ihmisistä haluaa pitää ne visusti sisällään. Olisikin mielenkiintoista pohtia myös sitä, mistä tuo syvä vaikeneminen johtuu. Itse olen huomannut, että se on tavallisinta niiden ihmisten keskuudessa, jotka uskovat Jumalan olemassaoloon, mutta eivät varsinaisesti ole uskossa.
Ne ihmiset, jotka ovat reagoineet voimakkaasti uskonnollisiin puheisiini, ovat olleet niitä, jotka pelkäävät kovasti kuolemaa. Uskonnolliset kommenttini tai puheeni ovat muistuttaneet heitä kuolevaisuudesta, ja se on ollut sietämätön ajatus. Öö Aapisen laidassa kirjoitti:
Olet ihan oikeassa. Suomessa keskustelu uskonasioista on hyvin vähäistä, koska suurin osa ihmisistä haluaa pitää ne visusti sisällään. Olisikin mielenkiintoista pohtia myös sitä, mistä tuo syvä vaikeneminen johtuu. Itse olen huomannut, että se on tavallisinta niiden ihmisten keskuudessa, jotka uskovat Jumalan olemassaoloon, mutta eivät varsinaisesti ole uskossa.
Ne ihmiset, jotka ovat reagoineet voimakkaasti uskonnollisiin puheisiini, ovat olleet niitä, jotka pelkäävät kovasti kuolemaa. Uskonnolliset kommenttini tai puheeni ovat muistuttaneet heitä kuolevaisuudesta, ja se on ollut sietämätön ajatus.Itselleni on opetettu, ettei mistään sellaista ole sivistynyttä keskustella joka saattaa aiheuttaa liian vahvoja tunteita. Eli täytyy vähän katsoa mitä missäkin seurassa ei saa puhua.
Moni kyllä kokee uskon hyvin henkilökohtaiseksi asiaksi, yhtä intiimiksi kuin vaikka seksielämänsä. Asiasta puhutaan vain jos luotetaan toiseen osapuoleen. Jotta tuo kynnys ylittyy, voidaan siis tarvita joku erityinen tilanne esim. omassa elämässä jotta uskaltaudutaan luottamaan.
Monia myös pelottaa se, että laitetaan selkä seinää vastaan. Tämä onkin yksi ehkä yleisin syy. Yhtäkkiä voi joutua vastamaan jostain, josta ei joko tiedä tai ole lainkaan osallinen. Etenkin uskovien kanssa nousee aika nopeasti esiin se, mihin yhteisön oppeihin sitä uskotaankaan. Varsin hämmentävä tilanne. Tai on vain puolesta ja vastaan tilanne, ei mitään siltä väliltä.
Täytyy muistaa ettei kaikille hengelliset asiat ole niin kiinnostavia pohtimisen paikkoja. Eivät kaikki osaa tai jaksa pohtia kovin syvällisiä muutoinkaan. He ovat toiminnan tyyppejä aika usein. Heille voi riittää että yleisellä tasolla on miettinyt mm. Jumalaa. Opit eivät jaksa enää kiinnostaa liian abstrakteina asioina.
No, tässä eräitä syitä joita itse olen pannut merkille.- Öö Aapisen laidassa
mummomuori kirjoitti:
Itselleni on opetettu, ettei mistään sellaista ole sivistynyttä keskustella joka saattaa aiheuttaa liian vahvoja tunteita. Eli täytyy vähän katsoa mitä missäkin seurassa ei saa puhua.
Moni kyllä kokee uskon hyvin henkilökohtaiseksi asiaksi, yhtä intiimiksi kuin vaikka seksielämänsä. Asiasta puhutaan vain jos luotetaan toiseen osapuoleen. Jotta tuo kynnys ylittyy, voidaan siis tarvita joku erityinen tilanne esim. omassa elämässä jotta uskaltaudutaan luottamaan.
Monia myös pelottaa se, että laitetaan selkä seinää vastaan. Tämä onkin yksi ehkä yleisin syy. Yhtäkkiä voi joutua vastamaan jostain, josta ei joko tiedä tai ole lainkaan osallinen. Etenkin uskovien kanssa nousee aika nopeasti esiin se, mihin yhteisön oppeihin sitä uskotaankaan. Varsin hämmentävä tilanne. Tai on vain puolesta ja vastaan tilanne, ei mitään siltä väliltä.
Täytyy muistaa ettei kaikille hengelliset asiat ole niin kiinnostavia pohtimisen paikkoja. Eivät kaikki osaa tai jaksa pohtia kovin syvällisiä muutoinkaan. He ovat toiminnan tyyppejä aika usein. Heille voi riittää että yleisellä tasolla on miettinyt mm. Jumalaa. Opit eivät jaksa enää kiinnostaa liian abstrakteina asioina.
No, tässä eräitä syitä joita itse olen pannut merkille.Jos nyt vielä tarkemmin ruodin niitä tilanteita, joissa joku on minulle älähtänyt, niin lähes aina ne ovat liittyneet ko. henkilön voimakkaaseen kuolemanpelkoon. He ovat sanoneet saman tien jotain sellaista, mikä on paljastanut kuolemanpelon. Pahimpia ovat olleet narsistiset henkilöt, koska hehän haluaisivat hallita kaikkea, mutta kuoleman kohdalla he eivät siihen pysty.
- Öö Aapisen laidassa
Öö Aapisen laidassa kirjoitti:
Jos nyt vielä tarkemmin ruodin niitä tilanteita, joissa joku on minulle älähtänyt, niin lähes aina ne ovat liittyneet ko. henkilön voimakkaaseen kuolemanpelkoon. He ovat sanoneet saman tien jotain sellaista, mikä on paljastanut kuolemanpelon. Pahimpia ovat olleet narsistiset henkilöt, koska hehän haluaisivat hallita kaikkea, mutta kuoleman kohdalla he eivät siihen pysty.
Tai korjaisinko, etteivät narsistiset henkilöt ole olleet pahimpia kiistelijöitä vaan ainoastaan herkimpiä uskonnollisten puheiden suhteen.
Hei, ÖÖ Aapisen laidassa
Olen huomannut samanlaista omissa piireissäni.
Ateistit harvoin haastavat pappia väittelyihin reaalimaailmassa,
vaan elämme rinnakkaíselämää sovussa.
Sen sijaan äärilaitojen kristityt ovat helposti puolustamassa omia näkemyksiään hyvin kärkkäästäkin ja aitoina oikeina totuuksina ja tapoina.
Harmillista, mut näin ainakin meillä täällä maalla.
t. Maarit-pappiOlen kuuden papin kanssa käynyt pitkiä keskusteluja uskonasioista (tuoden esille, että uskomisen juurruttaminen lapsiin edustaa kakkamoraalia).
Vaikka keskustelut olivat hyvin samansisältöisiä ja minun puolstani myös samanhenkisiä, niin kaksi pappia veti herneen nokkaan, kun taas neljä heistä kiitti keskustelusta aidosti iloisina. [Minä tietenkin kiitin kaikkia (ihan oikeasti).]- Öö Aapisen laidassa
Joo, kyllä "ainut oikea totuus" -tyypit ovat aina pahimpia. Olivatpa he sitten uskovaisia tai ateisteja. Uskovaiset ovat kuitenkin paljon kärkkäämpiä kiistelemään kasvokkain kuin ateistit.
- Nimi merkki
Kun on syntynyt uskovien saarnaajien perheeseen, mutta itse omistaakin aivot, eikä ollenkaan lämpene vuohipaimenten ikivanhoille uskomuksille, niin riidoilta ei tosiaankaan ole voinut välttyä.
Raivoisat aivopesuyritykset kestivät pari vuosikymmentä ja niitä tehtiin kaikin mahdollisin tavoin, mitä tahansa henkistä tai fyysistä väkivaltaa käyttäen ja kaikkia mahdollisia kiristyskeinoja hyväksikäyttäen. Aika monta kertaa olen joutunut kaivelemaan henkilökohtaista omaisuuttani roskapöntöistä, jonne vanhempani olivat niitä heittäneet.
En nyt jaksa tästä aiheesta sen tarkemmin, olen siitä jo aikaisemmin tyhjentävästi kaiken olennaisen kertonut. Ai miksikö minun on vaikeaa, tai suorastaan mahdotonta kunnioittaa uskontoja ja uskovia? No arvatkaas.
Ja tähän ei sitten auta vastata, kuten niin monta kertaa aikaisemminkin, että en voi arvottaa uskontoja ja kaikkia uskovia vain vanhempieni mukaan. No enhän minä niin teekään, en ole koskaan tehnyt. Valitettavasti vain mitkään muutkaan kokemukset uskovien puolelta viimeisten 30 vuoden aikana eivät ole olleet millään lailla erilaisia.
Pyhää vihaa ja ahdasmielistä suvaitsemattomuutta, sitten vähän lisää Pyhää vihaa ja ahdasmielistä suvaitsemattomuutta ja sen päälle vielä paljon lisää Pyhää vihaa ja oikein äärimmäisen ahdasmielistä suvaitsemattomuutta. Tämä "rakkauden sanoma" on tosiaankin tullut täysin selväksi, eipä jäänyt siinä enää mitään erehtymisen mahdollisuuksia.- Öö Aapisen laidassa
Ymmärrän. Omassa lapsuudenkodissanikin oli kovia uskonkonkiistoja, mutta ei onneksi lapsiin kohdistunutta painostusta. Jo silloin omassa lapsenuskossani päätin, että en koskaan alkaisi pitää omaa tapani uskoa Jumalaan ainoana oikeana. Hyväksyn periaatteessa kaikki uskonnot, mutta en niitä liikkeitä, joissa uskonnon nimissä huijataan ihmisiä ja tehdään pahaa.
Mistähän aloittaisi?
Ensin, suomalaiseen keskustelukulttuuriin kuuluu muutamia tabuja, uskonnosta ei sovi keskustella. Samoin ei sovi puhua politiikasta. Kaikesta sellaisesta mistä saattaa syntyä riitaa, EI sovi puhua. Ilokseni olen huomannut että näistäkin saa jo joidenkin kanssa puhua ”sivistyneesti”.
Pahimmat riidat olivat nuorena oman mummon kanssa. Hän edusti vanhakantaista luterilaisuutta. Voin sanoa että synti ja synnintunto tulivat tutummaksi kuin olisi ollut tarpeenkaan. Elämä olisi tullut jättää elämättä, sillä synti vaani kaikessa. Tuolloin heräsin miettimään niitä omituisuuksia, mitä uskoon liittyi. Ahdistus ja vakavuus tarkoittivat ”iloa”. Pelko tarkoitti rakkautta. Synnintunnossa olisi pitänyt rypeä alati ja pyydellä anteeksi kaikkea, mikä oli vähänkään tuntunut hyvältä. Kävimme kiivaita riitoja asian tiimoilta. Lopulta se Sai hylkäämään niin uskonnon kuin Jumalankin.
Isäni oli hyvin kiinnostunut uskonnosta, historiasta sekä tähtitieteestä. Hän oli erittäin hyvä väittelijä, tosin välillä väittelyt kehkeytyivät varsiin kiivaiksi, jolloin ei kerinnyt edes kenkiä jalkaansa laittaa että pääsi alta pois. Lapsesta saakka kuuntelin kun hän keskusteli ateististen työkavereiden kanssa sekä naapurin kommunistien kanssa, mormoniksi kääntyneen naapurin kanssa sekä Jehovan todistajien kanssa. Siinä sivussa opin Raamatusta yllättävän paljon.
No, eli kuohuvaa aikaa 70 luvun alussa, jossa todella kyseenalaistettiin monia vanhoja perinteitä, kuten seksuaalisuuden osalta, poliittisten sekä muiden aatteiden ja kulttuurin osilta. Usko ja uskonnot olivat monessa keskustella tärkeällä paikalla. Väiteltiin niin kaduilla, puistoissa kuin baareissakin. Oli helluntainuoria, ”Jeesus nuoria”, ateisteja, nimiuskovia, hippejä, lestadiolaisia, mormoneja lähetystyössään, jne.
Tuolloin perehdyin ateistiseen ja materialistiseen maailmankatsomukseen, joka pysyi parikymmentä vuotta katsomuksenani.
Aikuistuttuani olen saanut jostain syystä törmätä jokaisella paikkakunnalla erilaisiin uskoviin. Ensimmäistä kertaa tapasin valoisia, iloisia uskovia. Helluntailaisperhe, joka opetti uskonnostaan aika paljon. Ihastuin heidän reippaisiin lauluihinsa. Väittelimme joskus tuntikausia. He kertoivat että koko seurakunta rukoilee uskoon tuloni puolesta, minusta olisi kuulemma tullut loistava puhuja!
Kirpputoria tuolloin piti vain Pelastusarmeija, jossa oli mukava jutella heidän uskostaan. Tosin heihin olin tutustunut jo nuorena ollessani töissä Pelastusarmeijan päiväkodissa. Hienoa porukkaa kerrassaan. Yhä muista kuinka pitkämielisesti, rauhallisesti ja järkevästi he suhtautuivat äkeään ateismiini.
Harvoin on ollut riitelyä. Ne ovat olleet tilanteista joissa joku vasta uskoon tullut on alkanut kiivailemaan. Se raivostuttikin toisinaan. Lopulta ymmärsin, että kokemus oli heille mullistava ja usko oli vielä horjuvaa. Tuolloin hyökkäys voi olla se paras puolustus? Nykyään annan heidän puhua sitä suurta omaa yksipuheluaan rauhassa. Sen jälkeen saattaa saada jo puheyhteydenkin. Joten joistakin heistä on tullut kavereitani. Olen tutustunut kielillä puhumiseen ja profetoimiseen heidän kauttaan – tosin seuraten.
Ortodokseihin olen tutustunut ystävien sekä kahden erittäin mukavan kirkonmiehen kautta. He opettivat minulle kaksi mullistavaa asiaa; armon ja kilvoittelun merkityksen. Siitä olen heille ikuisesti kiitollinen.
Luterilaisia olen karttanut, koska kokemukset eivät olleet hyviä. Paatoksellista synnin saarnaamista vain. Onneksi tielleni on tullut niin ”nimikristittyjä” kuin herätysliikkeistä eronneita ja luterilaiseen kirkkoon liittyneitä ystäviä. Heidän kauttaan tutustuin tähän kirkkoon, mitä luterilaisuus nykyään on. Kävin keskusteluja diakonin kanssa (oli eräässä harjoittelussa) sekä papin kanssa ennen kuin liityin joku aika sitten kirkkoon.
Uskoon tuloni myötä olen muutaman kerran joutunut varsin ärhäkkääseen tilanteeseen nuorien ateistien kanssa. Heissä oli jotain samaa kuin vahvan herätyksen saaneissa uskovissa.
Ehkä se on tavasta kiinni, kuinka näitä keskustelua saa aikaan? Se vaatii toisen näkemyksen kunnioittamista, todellista kuuntelemista ennen kuin uskalletaan siitä puhua? Nykyään kohtaan monia, jotka etsivät tai uskovat omalla pienellä ja hiljaisella tavallaan. Moni heistä ei suostu puhumaan uskostaan siksi, että suorastaan pelkäävät päällekäyvyyttä sekä tuomitsemisia. Vain ahdasmielisimmät ovat olleet torjuvia, ehkä he vain haluavat käännyttää ei puhua niinkään uskon asioista sinänsä?- Öö Aapisen laidassa
Olipas värikäs tarina. Kiitos, Mummomuori.
- Öö Aapisen laidassa
"Uskoon tuloni myötä olen muutaman kerran joutunut varsin ärhäkkääseen tilanteeseen nuorien ateistien kanssa. Heissä oli jotain samaa kuin vahvan herätyksen saaneissa uskovissa."
Jäin vielä miettimään tätä asiaa, ja kyllähän se totta on, että uudet asiat innostavat ihmisiä aina voimakkaammin kuin vanhat. Uskonlahkotkin käyttävät kaupustelijoinaan etupäässä uusia tulokkaita. Olen lukenut jostain, että kovin into laantuu alle viidessä vuodessa. Öö Aapisen laidassa kirjoitti:
"Uskoon tuloni myötä olen muutaman kerran joutunut varsin ärhäkkääseen tilanteeseen nuorien ateistien kanssa. Heissä oli jotain samaa kuin vahvan herätyksen saaneissa uskovissa."
Jäin vielä miettimään tätä asiaa, ja kyllähän se totta on, että uudet asiat innostavat ihmisiä aina voimakkaammin kuin vanhat. Uskonlahkotkin käyttävät kaupustelijoinaan etupäässä uusia tulokkaita. Olen lukenut jostain, että kovin into laantuu alle viidessä vuodessa.Olen havainnut saman ihan käytännössä. Kun sen tietää, niin ei haittaa. Toisaalta on hyvä että intoa on.
Näistä asioista väitellään harvemmin tuntemattomien kanssa, joten väittely pohjaa reaalielämässä yhteiseen toveruuteen. Mutta muutamaan otteeseen olen saanut haukut kun olen paljastanut, etten omaa uskoa jumaliin ja pari kertaa olen joutunut väittelyyn katusaarnaajan kanssa kun hän yritti työntää uskontoaan.
Hyviä keskusteluja uskonsamyyjien kanssa on myös ollut. Esimerkkinä pitkä bussimatka Jehovantodistajan kanssa. Se oli antoisa, koska hän lopetti myyntipuheen jo alkuvaiheessa ja antautui pohtivaan keskusteluun. Kumpikaan ei siis yrittänyt myydä mitään ja se oli harvinaisuudessaan hieno keskustelu.MInusta on outoa, että asiasta ylimalkaan riidellään. Uskon varaisista asioista :-o ???
En ole mielestäni koskaan riidellyt uskon asioista millään foorumilla, en täällä enkä tosielämässä. Toivottavasti kukaan ei ole kokenut puheitani niin. Enkä toisaalta ole kokemut kenenkään haastavan kanssani riitaa, mitä nyt joku on todennut kaarneen taas höpisevän omia höpinöitään - ja oikeassahan tuo on ollut :-)Oikeastaan ns. "tavallisten ihmisten" kanssa ei ole tullut riitoja. Tosin heidän kanssaan ei juuri ole tullut uskonasioista keskusteltua kuin satunaisesti ja ohimennen, mutta erilaiset uskonsuunnat ovat ovat aiheittaneet ristiriitoja kun olen kertonut olevani uskossa. (esim. jehovantodistajien, helluntailaisten, lestadiolaisten.)
He eivät pidä minua edes kunnon uskovaisena kun olen vain pelkkä luterilainen.- Öö Aapisen laidassa
"He eivät pidä minua edes kunnon uskovaisena kun olen vain pelkkä luterilainen. "
Sama täällä.
Tosielämässä uskonnosta ja maailmanmenosta olen keskustellut muutaman papin, parin vanhoillislestadiolaisen (uudistushenkisten sellaisten) ja tietenkin ovilla kiertävien jehovan todistajien kanssa. Ei keskustelujen sävy ole ollut riitelevä, vaan keskusteleva enkä ole kokenut, että omia arvojanikaan olisi mitenkään tuomittu.
Eikä kukaan ole yrittänyt "käännyttää", eivät edes jehovan todistajat kunhan sen tekee vain heille selväksi.
Toinen asia on sitten ei niin läheinen sukuhaara josta löytyy helluntailaisia, eivätkä ole todellakaan sieltä liberaalimmasta päästä. He eivät taida arvostaa kuin itseään, sellainen on valitettavasti kuva jäänyt.
Jos ja kun keskusteluun ajaudut parin fanaattisimman kanssa alkaa tuputus, "laitetaan nyt ne sinunkin asiat kuntoon" Oli suora lainaus viime näkemisestä. Suora kommentti, että ei nyt arvot kohtaa tässä asiassa on kuin löisi vettä myllyyn, ei riitä, että korostetaan omien arvojen erinomaisuutta vaan "nuhdellen" (lue: paatoksella) kerrotaan kuinka huonot ovat omani.
Eipä tarvitse olla juurikaan tekemisissä. Luojan lykky.- Öö Aapisen laidassa
"laitetaan nyt ne sinunkin asiat kuntoon"
Komentilla oli varmaankin tarkoitus ajaa sinut puolustuskannalle. Tyypillistä lahkoaivopesua. Jäseniä yritetään saada väkipakolla, jotta lahko pysyy rahoissa.
- koo
up
- EL.a K:IM
Öö Aapisen laidassa
Tuttavapiirissäni on enemmän ateisteja, kuin uskovaisia. Ei niiden kanssa tarvitse kinata uskonasioista. Koska me emme keskenämme puhu niistä. Vastailemme tietysti, jos joku aloittaa. Ei ole kummankaan osapuolen kanssa tarvetta käännyttää toista. Uskovaisten kanssa on hankalampaa. Pitäisi muka löytyä yhteinen sävel heti, vaikka toinen laulaa ihan eri biisiä. Yleensäkkin uskovaiset ovat aika pelkureita kertomaan uskostaan muualla kuin omissa piireissään. Mä olen vähän erilainen. En tuo sitä esille, mutta en pelkää sanoa sitä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Taisin tehdä virheen
Kaipaan sua enemmän kuin kuvittelin. Luulin, että helpottuisin, mutta olinkin täysin väärässä. Vieläkö vastaisit minulle1125458Näin kun katsoit salaa ja
Hymyilit sieltä kaukaa 😍☺️ mutta hämmennyin ja tilanne oli niin nopeaa ohi etten oikeen kerennyt mukaan 😢 säteilit ku413595Hyvä että lähdit siitä
Ties mitä oisin keksinyt jos oisit jäänyt siihen, näit varmaan miten katoin sua.... 😘🤭😎💖523485Nyt tuntuu siltä, että on pakko päästä puhumaan kanssasi
Tuntuu että sekoan tämän kaiken takia. Miehelle933348- 811887
Katu täyttyy...
Hei, oli pakko laittaa vielä tää. Huomaan että olet suuttunut. Minähän sanoin että poistun, olit paikalla. Olin pettynyt341777450 000 ulosotossa
Suomessa on tällä hetkellä ennätysmäärä ihmisiä ulosotossa. Viime vuonna heitä oli yli puoli miljoonaa. Kuluvan vuoden1341667Nainen onko sulla supervoimmia ?
Voisitko auttaa miestä mäessä? Tarjota auttavan käden ja jeesata tätä miestä? Tai antaa olla et sä kuitenkaan auta.431619Eduskunnasta tippuneet kokoomuslaiset nostavat eniten sopeutumisrahaa. Kyllä veroeurot kelpaavat.
Sopeutumisraha on eduskuntatyön päättymisen jälkeen maksettava etuus, jonka tarkoituksena on tukea entisiä kansanedustaj1521325- 161189