Euron tuho on lähellä !!!

Itse hommasin satelliittivastaanottimen että näen uutiskanavien breaking newsejä. Jääkaappi on mahdollista siirtää sohvan viereen ja se on täynnä kolaa. Myös laatikollinen popparia ja sipsejä on varattu.
Jos euro ei hajoakaan, olen tehnyt turhia investointeja. Kuka nekään korvaa?

Suomihan on ytimessä, vaikka kansalaisilta ei mitään kysyttykään. Nyt on viimehetki kysyä kansan mielipiede, muutoin me kansalaiset emme enää suostu teuraslampaiksi. Suomalaiset eivät suutu herkäst, mutta, kun meidät suututetaan, niin viha on pitkä ja kaamea. ---------

"Sanokaa ny joku että koska ensimmäinen maa lähtee eurosta ??"
Eh, vai hajoaako euro ennenkuin kukaan kerkiää siintä edes ensinkään eroamaan...
Noh, only time will tell...
Ja varsinkin vuodenvaihteessa se lopulta nähdään...

Euroalueen valtioista Kreikka, Italia, Espanja ja Portugal ja niiden ohella vielä Ranskakin ovat erittäin raskaasti velkaantuneita.

Ilman noiden velkojen velkasaneerausta (=velkojen mitätöintiä) Euroalue ei voi millään toimia eikä palauttaa entistä kilpailukykyänsä takaisin.

Italian pitäisi kyetä lyhentämään 1870 miljardin euron velkaansa, mutta se ei kykene. Eikä se selviä edes velkojensa korkojenkaan maksamisen kanssa enää. Eikä Italia saa velkakuormansa takia uutta lainaa markkinoilta, muuta kuin EVM:n ja EKP:n kautta.

Italia on rampa ankka, joka tällä hetkellä pysyy tolpillansa kun elää muiden Euromaiden tukemana elättinä.

Kuka ottaa Italian velat maksettavksensa? Saksa ei siihen suostu ja muut maat eivät kykene.

Mikäli joku pystyy alkajaisiksi keksimään ongelman Italian velkaongelman ratkaisuksi, niin ehkä muita Euroalueen ongelmia voi koettaa ratkoa sen perästä.

Rampa ankka vetää koko Euroalueen kappaleiksi, ja Espanja ja Ranska samoine ongelmineen roikkuvat puntissa kiinni myös.

>> Haluan kysyä kaikilta teiltä jotka toivotte yhteisvaluutta euron hajoamista ja markan paluuta niin ajatteletteko te asian talouden kannalta vai enemmänkin tunteella ?? >>

Muiden mielipiteistä en tiedä, mutta itse katson ihan sen hintaa että paljonko Euro-rahan käyttö suomalaisille käyttöoikeutena maksaa, ja pidän hintaa liian korkeana.

Pelkästään sen perusteella että KÄYTÄMME Euroa, meille on 2010...2012 eli parissa vuodessa sälytetty muiden euromaiden painostuksella 50-70 miljardia euroa heidän omia velkojaan taattavaksi ja maksettavaksi.
Siis 10:lle Eurovuodelle jaettuna 5 mrd/vuosi muiden velkakuormaa meille maksettavaksi.

Tämä maksuosuus ei ole edes alenemassa. Vaan saman kokoista, ja Suomen osaltakin vähintään useita miljardeja euroja vuodessa, tarvitaan tulonsiirtoa pohjoisesta etelään myös jatkossa, joka vuosi .

>> Tarkoitan siis sitä että jos markka tulisi takaisin niin olisiko se taloudellisesti järkevää ja kannattavaa vai saatteko te markan paluusta edes pienen osan kansallista identiteettiä takaisin jonka arvoa ei voi rahassa mitata ? Toivon että ymmärsitte mitä tarkoitin.. >>

Kyllä ymmärrän täysin mitä tarkoitat. Minulla ei ole tuollaista markkaan sidottua henkistä sidettä ja takaisin kaipuuta. En alun perin vastustanut Euron tuloa ja markkojen poistumista.

Tällä hetkellä näen kuitenkin Euron maksutaakkana ja lisärasituksena Suomen taloudelle, EU-alueen ulkopuoliselle viennillemme ja myös taakkana pieneneville sukupolville, omille lapsillemme.
Suomen omien eläkeläisten elättämisessä on jo hirmuinen taakka, ja nyt tulisi vielä Eteläisen Euroopan talouksien elättämisen taakkaa heille päälle.

Sen sijaan minulla kyllä on Suomen Tasavallan Itsenäisyyteen liittyvät vahvat ajatukset ja toiveet.
Siksi salakavalin pakkokeinoin, velkaisen EU-talouden muka pakottamana ja hiljalleen hivuttamalla tehtävä Liittovaltioajatus saa kylmät väreet selkään.

Tosiasia on että näen Ruotsin ja Tanskan tilanteen, ja heillä jatkossa käytettävissä olevian valintojen ja välineiden antavan heillä paljon paremmat keinot kilpailussa maailmanmarkkinoilla, kuin mitä Suomella on.

Pelkästään jo tuo 5 mrd € /v maksamisten lisätaakka on meille eli Suomen Valtiuolle valtavan suuri kuorma.

Vertailuksi: Valtio sai keväällä vaivoin sovituksi 2.2 miljardin euron leikkauksista Valtion budjettiin. Ja toisaalta tienhoidon 500 milj € vuotuisista määrärahoista jouduttiin leikkaamaan 100 miljoonaa euroa, koska rahaa ei yksinkertaisesti ole edes Päätieverkon ylläpitoon, ja kyse oli vain 100 miljoonasta eurosta.

Tosiaan kun ottaa huomioon että Euroalueen ulkopuoliset EU-maat eivät joudu tätä 5 mrd taakkaa kantamaan, mutta saavat kaikki EU-talousalueen edut hyödyksensä.

Kyllä minä ainakin olen ihan laskukoneesta löytänyt kaikki syyt sille, miksi Euro-rahayksikön käyttöoikeuden hinta on aivan liian korkea. Se tie avaa enemmän uhkia ja lisäkustannuksia, kuin että se tarjoaisi mitään hyötyä, vaikka kilpailijamaa Ruotsiin verrattuna.

Euroalueen euroista rakennettu 10.000 miljardin euron suuruinen velkapyramidi kaatuu sataprosenttisella varmuudella.

Osassa velkakivistä on Suomen omia antamia allekirjoituksia. Itselle ehdoin tahdoin haluttuja velkakivien omistuskirjoituksia ja signeerauksia.

Pienistä kivistä voi selvitä hengissä. Mutta isot päälle tulevat järkäleet tappavat. Ne tappavat hitaita, köyhiä ja sairaita ja vähäosaisia. Ja ne tappavat vielä seuraavaankin sukupolveen saakka.

Suomen kannattaa katsella millaisella sijainnilla itse seisoo silloin kun europyramidin velkakivet alkavat sataa ja vyöryä niskaan.

Nykyisessä kriisissä on ollut neljä vaihetta ja olemme etenemässä viimeiseen viidenteen vaiheeseen.

1. Oikeastaan jo ennen Euron käyttöönottoa tapahtui merkittävä päätös, mikä mullisti maailman kauppapolitiikan, Kiina hyväksyttiin WTO:n jäseneksi. Se käynnisti valtavan rakennemuutoksen maailman työmarkkinoilla, mihin ei ole osattu varautua oikein.

2. Euron luomisen yhteydessä tapahtui myös paljon virheitä. Euroalueen sopimuksia ei ole noudatettu koskaan ja Euroalueeseen otettiin aivan liikaa täysin erinlaisia lähtökohtia omaavia maita.

3. Kriisin puhkeamisen yhteydessä ajateltiin, että kyseessä on ns. normaali taloussyklinen taantuma, josta selvitään massiivisilla elvytyksillä. Rahaa kenelläkään ei ollut elvyttää, joten se tehtiin velaksi. Velkaantuminen räjähti tässä vaiheessa loppullisesti käsiin.

4. Elvytysten toimimattomuuden jälkeen tajuttiin, että kyse on rakennemuutoksesta ja alettiin karsimaan menoja, koska tasapainoon pitäisi päästä.

5. Viimeisessä vaiheessa tajutaan, että ei tasapainoon ei päästä karsimisesta huolimatta, koska vaaditut leikkauset ovat liian isoja suhteutettuna vaadittuun elintassoon. Näin ollen poliitikot eivät pysty näitä toteuttamaan ja velkaantuminen pahenee. Seurauksena on tilanteen kärjistyminen. Lopulta päädytään siihen, että jokainen pitää huolta vain itsestään ja hajoaminen alkaa.