Lasken lauseita/tavuja elokuvista/kirjoista

Minulla on samanlainen ongelma. Tavutan sanoja kolmella jaollisiin, poistelen "ylimääräisiä" kirjaimia jne. Kävellessäni jään usein hokemaan jotain sanaa kävelyn tahdissa. Lasken portaat ylös ja alaspäin mennessä. "Sävellän" hampaita naksuttaen biisejä (ja luonnollisesti jännitän samalla hurjasti leukojani, mikä aikaansaa esim. päänsärkyä). Kaikkea tällaista. Näitä toimintoja on ollut vuosien ajan, mutta nyt ne ovat alkaneet häiritä.

Hauska! Mulla on kans: just tuota kolmen ryppäisiin jakamista, ja sit sieltä keskeltä pitää heittää kirjain-pari pois, jos ei menekään tasan. Jaan myös neljään, ja kahteen plus neljään, eli käytännössä viiteen. Ai että ihanaa ku joku lause menee kerralla vaikka neljään, sit lasken et montako neljosta siinä oli, et jaahas, 44 kirjainta tässä lauseessa.
Sit jos meen jotain portaita, ni ois aina tosi kiva ku ne portaat ois kolmella jaolliset, ja ehtis niil tasanteil ottaa aina kolmella jaollisen määrän askelia. Sit tuo hampailla naksuttaminen, jos vaikka ajan autoa, ni yritän vakiinnuttaa tempon, jolla napautan kerran hampaita yhteen jokaisen lyhtypylvään välissä. Naks-naks-naks-naks ja kiva ois, jos se tempo ois tosiaan tasanen.

Nyt ku miettii, ni en se oo niin terve minäkään mitä oon luullu.:D Että pitäsköhän tosta opetella pois, se ku hiastaa lukemista aika paljo. Mutta ei se sillä tavalla vielä haittaa tuota että hakisin siihen apua, ainaki ensin koitan ite jättää laskematta. Sit jos se ei onnaa ni kai siinä joku pakko-oireisen pakkoajatus on kyseessä.

AIVAN KÄSITTÄMÄTÖNTÄ. Olen aina luullut olevani ainut ihminen koko universumissa jolla on tällaisia pakko-oireita! Olen oikeasti sanaton (ainakin melkein).

Olen kärsinyt edellä mainitunlaisesta sanojen ja tavujen "uudelleenjärjestelemisestä" jo vuosia enkä voi kuvitella elämää ilman tätä jäytävää vaivaa. Välillä kestän oireet paremmin ja välillä huvittaisi vaan irrottaa koko pää hetkeksi jotta saisi edes hetken levätä. Pahinta on teeveen katselu, silloin tavut ja sanat lentelevät riviltä toiselle ja elokuvan juonessa on hankala pysyä. Kirjaa lukiessa yleensä jumitun aina välillä yhteen lauseeseen jonka luen sitten useamman kerran. Raivostuttavaa. Minulla on myös muita pakko-oireita, mutta tämän koen kaikista kuluttavimmaksi. Minä muun muassa puhun jatkuvasti "hiljaa" itsekseni, naksuttelen kieltä, "yli-räpsyttelen" silmiä, työnnän kielellä kitalakea yms.

En ole ikinä käynyt lääkärissä pakko-oireiden vuoksi, vaikka joskus on ollut hyvin lähellä etten ole kävellyt suoraan lähimpään terveyskeskukseen ja pyytänyt lobotomiaa. Pelkään suuresti että joku läheisistäni huomaa oireeni, se olisi jotenkin hirveän nöyryyttävää...

Mutta on ihana huomata, etten ole yksin hulluna maailmassa!

Joo on, muuttunut myös itsekseen puhumiseksi.

Käyn tajuamattani kaupassakin tota dialogia päänsisäisesti ja jos joku sattuu tekemään äkkijarrutuksen edessäni ja tuo dialogi sotkeutuu, niin tajuan vasta siinä vaiheessa että olen ajatellut ja tulee sellanen fiilis missä näkee itsensä tekemässä vähän ihme juttuja..

Eli teet sanoista pelejä,
Eli yhtä hyvin voit siirtyä ristikkoja täyttämään.

Onnea matkaan, sanojen taivuttelu on vain peli. Eikä häiritse ketään,
Jatka sitä silloin kun et jaksa muuta tehdä, onnea matkaan.