Ihmiselle saarnatun evankeliumin sanan kautta parannuksen, eli kääntymyksen tarpeen, saadakseen iankaikkisen elämän.
Sen tuo esiin synnintunto, jossa Jumalan laki osoittaa jumalattoman tien loppukohtalon, eli iankaikkisen kuoleman. Synnintunto osoittaa, että jumalattoman
tien elämänkatsomus tuhoaa rakkautta, joka alkuperäisenä pitäisi eheyttää ja alkuperäinen on Jumalan suunnitelmien mukaan eläminen ja toimiminen.
Siinä joutuu puntaroimaan, onko tie, jota jumalattomuudessa kuljen, kannattavaa, kannattavaa siksi, että sanomallaan viestin siellä hyväksymiseni väärään ja pahaan.
Mitä minä viestin, edelleenkö pahaa, koska jumalattomuuden valtakunta on väärillä perustuksissa, sen hedelmien tähden.
Siksi sanomallaan raamatusta, adventismi aiheuttaa mielenmuutoksen, jossa hyväksytyksi tuleekin ottaa tämä Uuden Aadamin elämän vastaan sydämeen, josta kumpuaa armosta iankaikkinen elämä.
Astuu päämäärätietoinen vaellus parannuksessa, mielenmuutoksessa, ettei entistä, 1. ei jumalattomuutta, 2. ei rienausta, koska se entinen on mieletön ratkaisu, jota järkevänä ihmisenä en sitä jumalattomuuden tietä astu.
Eilen oli iloinen tapaaminen kierrätyskeskuksessa.
Tapastin ystävän, joka sai 5 vuotta sitten kääntyä ateismin mielettömyydestä todelliseen uskoon. Hän kertoi, kuinka suurta ja ihanaa on uskossa vaeltaminen.
Siinä ateismissa hän oli riistää henkensä 5 vuotta sitten, mutta juuri silloin Jumala pelasti ja sai tulla uskoon, uskovaiseksi ja saa olla uskomassa.
Siinä hän kiitteli Herraa ja todisteli ihmisille elävästä Jumalasta.
Näin Jumala toimii ja antaa viimeiselläkin hetkellä kätensä ja nostaa ateismin syövereihin ja tyhjyyteen hukkuvalle kätensä, sekä nostaa siitä suosta ihmisen elävään toivoon...
Kyllä siitä on hyvä kiittää, eikös vain ja voi, kuinka ILOINEN Herran oma ja naurava VAPAA uskova hänestäkin oli tullut.
Sen tuo esiin synnintunto, jossa Jumalan laki osoittaa jumalattoman tien loppukohtalon, eli iankaikkisen kuoleman. Synnintunto osoittaa, että jumalattoman
tien elämänkatsomus tuhoaa rakkautta, joka alkuperäisenä pitäisi eheyttää ja alkuperäinen on Jumalan suunnitelmien mukaan eläminen ja toimiminen.
Siinä joutuu puntaroimaan, onko tie, jota jumalattomuudessa kuljen, kannattavaa, kannattavaa siksi, että sanomallaan viestin siellä hyväksymiseni väärään ja pahaan.
Mitä minä viestin, edelleenkö pahaa, koska jumalattomuuden valtakunta on väärillä perustuksissa, sen hedelmien tähden.
Siksi sanomallaan raamatusta, adventismi aiheuttaa mielenmuutoksen, jossa hyväksytyksi tuleekin ottaa tämä Uuden Aadamin elämän vastaan sydämeen, josta kumpuaa armosta iankaikkinen elämä.
Astuu päämäärätietoinen vaellus parannuksessa, mielenmuutoksessa, ettei entistä, 1. ei jumalattomuutta, 2. ei rienausta, koska se entinen on mieletön ratkaisu, jota järkevänä ihmisenä en sitä jumalattomuuden tietä astu.
Eilen oli iloinen tapaaminen kierrätyskeskuksessa.
Tapastin ystävän, joka sai 5 vuotta sitten kääntyä ateismin mielettömyydestä todelliseen uskoon. Hän kertoi, kuinka suurta ja ihanaa on uskossa vaeltaminen.
Siinä ateismissa hän oli riistää henkensä 5 vuotta sitten, mutta juuri silloin Jumala pelasti ja sai tulla uskoon, uskovaiseksi ja saa olla uskomassa.
Siinä hän kiitteli Herraa ja todisteli ihmisille elävästä Jumalasta.
Näin Jumala toimii ja antaa viimeiselläkin hetkellä kätensä ja nostaa ateismin syövereihin ja tyhjyyteen hukkuvalle kätensä, sekä nostaa siitä suosta ihmisen elävään toivoon...
Kyllä siitä on hyvä kiittää, eikös vain ja voi, kuinka ILOINEN Herran oma ja naurava VAPAA uskova hänestäkin oli tullut.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.