Tämä oli aivan ihmeellinen uni (viime yönä). Se alkoi tiskialtaasta, jossa pestiin suuria astioita, myös Suomi-laiva oli siinä, ja astuin siihen.
Suomeen oli hyökätty. Istuin edessä suuressa salissa tai kuin luokkahuoneessa ja hymyilin kauniisti ja lämpimästi komentajalle (kuka tai mikä lienee, johtaja kuitenkin). Näin ja koin hänet ihmisenä (en lainkaan pelännyt), ja välillemme muodostui jonkinlainen ystävällinen ailahdus. Salin reunoilla oli tuota vierasta joukkoa, sotilaita kai. Sali oli täynnä.
Jouduin eteen aivan kuin koekaniiniksi. Komentaja laittoi minut oven taakse ja ajattelin, ettei hän tahdo minulle pahaa, sillä hän oli aivan selvästi reagoinut ystävälliseen hymyyni. Ajattelin, että hän vain näyttää jotain.
Siksi en pelännyt, kun hän alkoikin työntää ovea minua vasten. Ajattelin kyllä sopivani oven ja seinän väliin. Hämmästyin, kun hän alkoi yllättäen työntää tosissaan. Kun ovi oli työnnetty kiinni seinään (mahduin kyllä juuri väliin), tunsin läkähtyväni ja hapen loppuvan ja epäilin, etten ehkä sittenkään selviäisi siellä.
Seuraavaksi olin jälleen salissa. Sinne saapui vanha ystäväni Keski-Suomesta kolmen läheisensä kanssa. Huomasin, että ystäväni oli järkyttynyt ja ehkä traumatisoitunut. Hän vaipui uneen tai johonkin sellaiseen ja lohdutin häntä kietomalla käteni hänen ympärilleen ja kuiskimalla rohkaisevia asioita hänen korvaansa. Lohdutin myös hänen perheenjäseniään, jotka voivat paremmin mutta olivat kaikki järkyttyneitä.
Tiilanteesta oli sanomalehdissä. Lehdissä oli hymyilevä kuvani, sillä minua oli haastateltu. Ajattelin sen tuovan ihmisille toivoa, sillä miehitys oli muuallakin.
Seurakuntamme oli innoissaan. Vaikka tilanne oli inhimillisesti vaikea, kukin kuulemistani seurakuntalaisista näki tilanteessa vain Jumalan valtavat mahdollisuudet. Kukin oli Jumalan antamaa innostusta ja rohkeutta täynnä. He eivät puhuneet yhtään vaikeuksista tai edes tilanteesta muutoin. He olivat täynnä Jeesusta.
En tiedä, onko uni tarkoitus ottaa kirjaimellisesti, mutta se, mikä siitä jäi erityisesti mieleen, oli uskovien asenne. Jos ja kun olemme antautuneet Hänelle täydesti, on ilo palvella Häntä!
Tahdothan Sinä olla siinä joukossa, joka palvelee muita, kun apua tarvitaan? Tahdothan Sinä kuulla Hänen äänensä, tuntea Hänen kasvonsa ja Elämänsä niin, että voit lohduttaa muita?
”Älä pelkää, älä arkana pälyile, Minä olen sinun Jumalasi, Minä tuen sinua oikealla kädelläni.”
Lopuksi vielä Päivän Sanasta (Virtoja erämaassa, 10.7.) ”Kun Herra on antanut jollekin suuren uskon, Hän usein koettelee sitä pitkin viivytyksin. Hänen palvelijoistaan tuntuu silloin kuin taivas olisi vaskea ja vain kaiku vastaisi heidän rukouksiinsa. --- Jeremian tavoin he ovat valittaneet: `Sinä olet verhoutunut pilveen, ettei rukoukseni pääsisi läpi.` Näin ovat pyhät kärsivällisesti odottaneet vastausta, ei siksi, etteivät heidän rukouksensa olisi olleet hartaita tai ettei heitä olisi kuultu. Mutta jos Jumala Kaikkivaltias näkee hyväksi näin kasvattaa pyhien kärsivällisyyttä, niin tapahtukoon Hänen tahtonsa! ---
Kristus viivyttää joskus apuansa koetellakseen uskoamme ja kiirehtiäkseen rukouksiamme. Vene saattaa olla aaltojen ahdistama ja Herra nukkuu yhä. Mutta Hän kyllä herää ennen kuin vene vajoaa. Hän nukkuu, mutta ei koskaan liian kauan. Hän ei tunne sellaisia sanoja kuin `liian myöhään`.”
Suomeen oli hyökätty. Istuin edessä suuressa salissa tai kuin luokkahuoneessa ja hymyilin kauniisti ja lämpimästi komentajalle (kuka tai mikä lienee, johtaja kuitenkin). Näin ja koin hänet ihmisenä (en lainkaan pelännyt), ja välillemme muodostui jonkinlainen ystävällinen ailahdus. Salin reunoilla oli tuota vierasta joukkoa, sotilaita kai. Sali oli täynnä.
Jouduin eteen aivan kuin koekaniiniksi. Komentaja laittoi minut oven taakse ja ajattelin, ettei hän tahdo minulle pahaa, sillä hän oli aivan selvästi reagoinut ystävälliseen hymyyni. Ajattelin, että hän vain näyttää jotain.
Siksi en pelännyt, kun hän alkoikin työntää ovea minua vasten. Ajattelin kyllä sopivani oven ja seinän väliin. Hämmästyin, kun hän alkoi yllättäen työntää tosissaan. Kun ovi oli työnnetty kiinni seinään (mahduin kyllä juuri väliin), tunsin läkähtyväni ja hapen loppuvan ja epäilin, etten ehkä sittenkään selviäisi siellä.
Seuraavaksi olin jälleen salissa. Sinne saapui vanha ystäväni Keski-Suomesta kolmen läheisensä kanssa. Huomasin, että ystäväni oli järkyttynyt ja ehkä traumatisoitunut. Hän vaipui uneen tai johonkin sellaiseen ja lohdutin häntä kietomalla käteni hänen ympärilleen ja kuiskimalla rohkaisevia asioita hänen korvaansa. Lohdutin myös hänen perheenjäseniään, jotka voivat paremmin mutta olivat kaikki järkyttyneitä.
Tiilanteesta oli sanomalehdissä. Lehdissä oli hymyilevä kuvani, sillä minua oli haastateltu. Ajattelin sen tuovan ihmisille toivoa, sillä miehitys oli muuallakin.
Seurakuntamme oli innoissaan. Vaikka tilanne oli inhimillisesti vaikea, kukin kuulemistani seurakuntalaisista näki tilanteessa vain Jumalan valtavat mahdollisuudet. Kukin oli Jumalan antamaa innostusta ja rohkeutta täynnä. He eivät puhuneet yhtään vaikeuksista tai edes tilanteesta muutoin. He olivat täynnä Jeesusta.
En tiedä, onko uni tarkoitus ottaa kirjaimellisesti, mutta se, mikä siitä jäi erityisesti mieleen, oli uskovien asenne. Jos ja kun olemme antautuneet Hänelle täydesti, on ilo palvella Häntä!
Tahdothan Sinä olla siinä joukossa, joka palvelee muita, kun apua tarvitaan? Tahdothan Sinä kuulla Hänen äänensä, tuntea Hänen kasvonsa ja Elämänsä niin, että voit lohduttaa muita?
”Älä pelkää, älä arkana pälyile, Minä olen sinun Jumalasi, Minä tuen sinua oikealla kädelläni.”
Lopuksi vielä Päivän Sanasta (Virtoja erämaassa, 10.7.) ”Kun Herra on antanut jollekin suuren uskon, Hän usein koettelee sitä pitkin viivytyksin. Hänen palvelijoistaan tuntuu silloin kuin taivas olisi vaskea ja vain kaiku vastaisi heidän rukouksiinsa. --- Jeremian tavoin he ovat valittaneet: `Sinä olet verhoutunut pilveen, ettei rukoukseni pääsisi läpi.` Näin ovat pyhät kärsivällisesti odottaneet vastausta, ei siksi, etteivät heidän rukouksensa olisi olleet hartaita tai ettei heitä olisi kuultu. Mutta jos Jumala Kaikkivaltias näkee hyväksi näin kasvattaa pyhien kärsivällisyyttä, niin tapahtukoon Hänen tahtonsa! ---
Kristus viivyttää joskus apuansa koetellakseen uskoamme ja kiirehtiäkseen rukouksiamme. Vene saattaa olla aaltojen ahdistama ja Herra nukkuu yhä. Mutta Hän kyllä herää ennen kuin vene vajoaa. Hän nukkuu, mutta ei koskaan liian kauan. Hän ei tunne sellaisia sanoja kuin `liian myöhään`.”
Vastaukset 31
Vanhimmat
Hyvä kirjoitus, ja "tuosta liian" myöhään tahdon ottaa vielä esimerkin muistutukseksi esiin.
Lasarus oli sairas ja kuoli.
Ja Martta sanoi Jeesukselle: "Herra, jos sinä olisit ollut täällä, niin minun veljeni ei olisi kuollut.
Kun siis Maria saapui sinne, missä Jeesus oli, ja näki hänet, lankesi hän hänen jalkojensa eteen ja sanoi hänelle: "Herra, jos sinä olisit ollut täällä, ei minun veljeni olisi kuollut".
Ja muutamat heistä muista (juutalaisistakin) sanoivat: "Eikö hän, joka avasi sokean silmät, olisi voinut tehdä sitäkin, ettei tämä olisi kuollut?"
Martan, Marian ja muidenkin mielestä oli jo liian myöhäistä, kuin kuolema olisi ollut se viimeinen joka päättää että enää ei ole paluuta.
Mutta miten kävi, oliko sittenkään liian myöhäistä?
Niin he ottivat kiven pois. Ja Jeesus loi silmänsä ylös ja sanoi: "Isä, minä kiitän sinua, että olet minua kuullut.
Minä kyllä tiesin, että sinä minua aina kuulet; mutta kansan tähden, joka seisoo tässä ympärillä, minä tämän sanon, että he uskoisivat sinun lähettäneen minut."
Ja sen sanottuansa hän huusi suurella äänellä: "Lasarus, tule ulos!"
Ja kuollut tuli ulos, jalat ja kädet siteisiin käärittyinä, ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina. Jeesus sanoi heille: "Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä".
Jeesus kysyi tärkeän kysymyksen
"Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.
Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?"
Tästä tuli näin toisella lukemiskerralla mieleeni, että kuinka moni on nähnyt herättävänsä kuolleita? Minä olen ihmetellyt, tapahtuvatko nämä oikeasti vai ovatko vertauskuvallisia. Muistan kerrankin, kun kaksi huoneellista ihmisiä painui veden alle ja valmistauduin heitä nostamaan. Todellisuudessa herätettyjä oli neljä tai viisi, ja minulle selvisi viidennen jälkeen, että muita ei kuulunutkaan herättää.
Saman tien rupesimme heidän kanssaan suunnittelemaan konserttia.
Voin vielä yrittää tulkata unesi.
Ehkä tiedät mitä se tarkoitti tai ehkä et, mutta jos sinulla on ollut kysymys mielessäsi joka vaivaa, esim miten tulee käymään, mitä tapahtuu tai miten asiat menevät, niin unen kautta on voitu antaa siihen vastaus.
Mutta mennnäänpäs uneen.
selitän sen niin kuin ymmärsin kirjoittamasi.
Eli tiskiallas on pesupaikka tarkoittaa puhdistamista, ja että suomi laiva oli siellä, tarkoittaa että suomi on puhdistettavana.
Sinä astuit suomilaivaan, joten olet myös puhdistuksessa mukana, näkemässä ja paikan päällä kun se tapahtuu.
Hyökkäys ja "kokous" tms suuressa salissa.
Puhdistus ei tapahdu tiskiharjalla vaan asioiden kululla esim unessasi hyökkäyksen ajamana. Komentaja on suomen johto, sinä hymyilet heille, he hymyilevät takaisin, mutta se mitä tapahtuu (hyökkäys ja asioiden laita) ja miksi ei ole heidän mielestä se mitä sinä uskot olevan syynä, ja sinut vaiennetaan, suljetaan pois.
En tarkoita väkivaltaa, vaan että sinua ei yksinkertaisesti oteta huomioon, sillä johdolla on omat syynsä ja toimenpiteensä, neuvonantajansa ja professorinsa, joten yksi uskova tai enemmän ei ole heille mitään.
Sinut suljetaan väkisin, eli ihan sama mitä teet, sinua ei huomioon oteta.
Kaikki usko on pois suljettu päätöksistä.
Asiat kuitenkin menevät suuntaan tai toiseen, jotkut ihmiset alkavat huolestua miten tulee käymään, uskovat (sinä) olet rohkaisemassa heitä.
Sinulla on toivoa ja olet täynnä toivoa "hymyilet" joten saat kyllä huomiota ja muutkin uskovat, koska et ja ette ole paniikissa vaan rauhallinen.
Se tavoittaa monet ja tekee työtään monissa.
Kun johto menee omia teitään, miksei muutkin kulkisi omiansa?
Ellei olla yhtä, niin ollaan riidoissa.
Olen aika pitkälle samaa mieltä.
Kyllähän tuo miehitys unessa oli Venäjän taholta. Siitä ei jäänyt epäselvyyttä. En kuitenkaan voinut sitä korostaa, koska pointti oli tässä uskovien asenteessa ja auttamisessa.
Olen muuten nähnyt pari vuotta sitten myös unessa samantyyppisen tilanteen. Sali oli vain eri, mutta tuossa tilanteessa tiesin, että edessäni seisoi antikristus. Sali oli piiritetty, ja antikristus ajatteli, että nytpäs sain teidät. Mutta minä ajattelin kyllä jotain aivan muuta.
"13.7.2012
Nimimerkin "PowerWithGod" näky 9.7.2012
Maanantaina 9.7.2012 solun (pienryhmän) loppurukouksessa, kun rukoiltiin Suomen puolesta, sain näyn: Mustaa joka puolella. Valkoinen ovi ja valkoiset karmit keskellä mustaa. Karmien välistä paistoi kirkkaus ja ovella oli selviä vaikeuksia pysyä kiinni. Oven takana paine kasvoi niin valtavaksi, että yhtäkkiä ovi lensi saranoiltaan 3-4 metriä ja kirkkaus oli valmis tulvimaan.
Ymmärrys näystä: Kun herätys tulee, se tulee niin lujaa, ettei ole ovea, joka sitä pidättelisi"
Lähde: Pihon sivut
Minua jäi ihmetyttämään se,että mitä astianpesuainetta siinä isossa tiskialtaassa
käytettiin?
Lisäksi minua jäi vaivaamaan se,että näkyikö siinä helskutin isossa tiskialtaassa
ydinsukellusveneitä jotka laukaisivat veden alta ydinkärjin varustettuja ohjuksia?
Ei näkynyt. Minua naurattivat oikeasti nämä sinun kysymyksesi.
Tässä unessa on tuotu unennäkijälle ilmi se totuus, että jos meillä
on se oma luonollinen henki, jota vedämme sieraimista keuhkoihin,
ei ole sama kuin Herran hengen muodot ( Jes 11: 2 ), jotka tulee olla
niillä, jotka elävät ja vaeltavat Kristuksessa Uskon Hengen kautta.
Jos on epäily, ettei happi riitä, ollaan vasta teorian sovellutuksesta
käytäntöön Herran tuntemuksen esikoulussa.
Herran tuntemus on Viisauden perusta.
Jumalan Kuningaskunta ei sanoissa, joita luetaan Raamatusta tai
julistetaan Raamatun sanan mukaisesti, vaan VOIMASSA, joka saa
aikaan ihmisessä muutoksen entisestä MInästä - Jumalan mielen
tahdon mukaiseen vaellukseen ja elämän arvoihin.
Tämä Korkeimman sotajoukkojen Komentaja kyllä pistää aikanaan
jokaisen paikalla olijan seinän ja oven väliin, kun se asettaa ihmiset
Korkeimman jalkojen alle ennen suurta ja peljättävää Herran päivää.
Seiskää asennossa Herran Sebaotin edessä, pälyilemättä vasemmalle
tai oikealle halajamalla maailmallista, sieltä ei sielu saa kylläisyyden tunnetta nälkäänsä, aina se vaatii lisää tämän maailmallisen vaelluksen aikana.
No olipa Veli Hopealla aika erikoinen unen tulkinta. Tuo komentaja ei missään määrin kuvannut Herraa Jeesusta. Hän oli se, joka oli pahan puolella, ja kohtasi minut unessani.
Siunausta kuitenkin!
No jopas on sotilaallista meininkiä!
Liittykö tällaiseen "taivaalliseen sotilasmeininkiin" myös sulkeisia,tst-harjoituksia enkelien kanssa,marssiharjoituksia ynnä muita militäärihommiin kuuluvia juttuja?
Itsekin olen ihmetellyt, kun olen saanut sotilaskoulutuksen pioneerikomppaniassa. Eli kannetaan ja asetetaan telamiinoja, lankamiinoja, räjäytellään sulutetaan siltoja ja muita pienempiä strategisia kohteita. Niin ja ryömitään pusikoissa, vaelletaan nälissään pitkin korpia (nykyään ehkä hienosti kaupunkien katuja)
Niin sitten näissä taivaallisissa unissa ja näyissä Jumala sitten vaihtaakin aselajia suoraan ballistisiin ohjusjoukkoihin, ainakin jonkinmoiseksi sotilastarkkailijaksi!
Tosin en aina tiedä minkä sotilasvaltion ohjuksista aina on kyse.
Mutta amerikkalaisia Hercules- kuljetuskoneita olen kyllä tunnistanut. Niiden sisältä sitten ajettiin ulos panssarivaunuja Arabian niemimaalle.
Jotkut armeijaa käymättömät naisunennäkijät ovat havainneet tunnistaneensa jopa venäläisiä Suhoi-hävittäjiksi. Itse en ole nähnyt kuin kerran venäläisen vakoilukoneen ottamassa kuvia maamme srtategisista kohteista. Muuten en ole kyllä erikoistunut näihin "Venäjä miehittää skenaarioihin".
Mun unissa ohjukset lähtivät siististi maan uumenista keskellä kirkasta kesäpäivää.
Siilot olivat ikäänkuin hyvin ajetulla golf-viheriöllä. Maa vain yhtäkkiä aukeni ja niistä paljastui ohjussiilot. Kolme ohjusta lähti sitten peräperää matkaan ja seurasi kammottava hiljaisuus!
Kerroin niistä muille ihmisille. Mutta he vaan tulkitsivat ne ilotulitusraketeiksi.
Kun vakaasti rukoilee, niin Jumala kyllä tekee selväksi mitkä unet ovat niin sanottuja psykologisia järjestelyunia. Ja mitkä taasen ovat selviä näkyjä viestejä tuonpuoleisesta. Usein sen ymmärtää vain sen saaja. Mutta monesti jotkut unet jäävät vaille tulkintaa, koska ei ole selittäjää.
Usein olen huomannut, että monien unennäkyjen näkijöillä on taipumuksena nähdä juuri sellaisia unia, kuin heidän sisäiset motiivinsa ja uskomuksensa ovat.
Eli jos haluaa nähdä ns, objektiivisia puolueettomia näkyjä, niin kannattaa tyhjentää mielensä sielullisuudestaan ja vaikkapa paastota, rukoillen Jeesuksen nimessä näyttämään vain Herrasta olevia. ja sittenkin vielä jälkeenpäin rukoillen koetella ja tutkia sanaa, onko se edes sanan mukaista. Ja miksi Herra yleensä näyttää jotain?
Täytyy olla jollekin pelastukseksi tai itselle Herran tiellä ohjaukseksi.
Vaikka aiheet ovat vakavia, niin kyllä näissä hupaisuuttakin riittää, niinkuin on ollut havaittavissa. Uskovaisuus saattaa ajautua joskus liian tiukkapipoisuudeksi.
Kaikki maailmallinen sotilaallinen hierarkia on kopio Taivaalisesta hierarkiasta,
vaikka sitä ei varusmiehille kerrotakkaan. Keskellä on korkein arvoisin, oikealla
seuraavaksi arvossa oleva ja vasemmalla alempi arvoinen, kun kolme eri
arvoista kulkevat. Tämä on ohjesäännön mukaan.
Israelikin suoritti aikoinaan pitkän marssiharjoituksen erämaassa, jossa
oli tietty marssi järjestys ja suoritti monta menestykästä " Sotaharjoitusta"
vihollisiaan vastaan.
Sulkeisharjoituksen äksiisin mukaisen harjoittelun tarkoitus on johtajan
Käskyjen vaistomainen totteleminen, jotta sotatilassa säilyisi elossa
vihollisen yllättämisssä tilanteissa.
Monen varusmiehen mielestä käskyjen ehdoton noudattaminen tuntuu
turhuudelta, vaikka sekin on tarkoitettu yksinomaan jokaisen miehen
selviytymiseen mahdollisimman vähin vaurion taistelusta sotatilanteessa,
jos sellaiseen joskus joutuu.
Tärkeinhän tässä Uskon vaelluksessakin tulisi muistaa; että pysyisi SANAN
mukaisen Käskyjen ja säädösten mukaisessa vaelluksessa, jotta pysyisi
Elävien Kirjoissa.
>>Kaikki maailmallinen sotilaallinen hierarkia on kopio Taivaallisesta hierarkiasta vaikka sitä ei varumiehille kerrotakaan...
"Kaikki maailmallinen sotilaallinen hierarkia on kopio Taivaalisesta hierarkiasta,
vaikka sitä ei varusmiehille kerrotakkaan. Keskellä on korkein arvoisin, oikealla
seuraavaksi arvossa oleva ja vasemmalla alempi arvoinen, kun kolme eri
arvoista kulkevat. Tämä on ohjesäännön mukaan."
Onnittelut. Huvittavinta roskaa, mitä olen vähään aikaan lukenutkaan.
Herra Jeesus ei johda Korkeimman Sotajoukkoja, Hän valvoo vain SANAN
noudattamista opetuslapsissaan ja tarkistaa aika ajoin sydämet ja munas-
kuut, onko opetuslapsi pysynyt SANAN mukaisessa vaelluksessa.
Miksi te väsytätte Kristuksen laittamalla Hänet johtamaan kaikkea tai-
vaassa, Hän on vain se SANA, joka meni lihan muodosta Taivaaseen
takaisin ja Valvoo Vanhimpain alaisuudessa SANAN noudattamista
tuomiopäivään asti.
Hän on minun rakas Jeesukseni, ei hän minuun väsy! Hän odottaa avosylin kaikkia luokseen tulevia ja antaa heille ikuisen elämän!
yksin armosta.
Sinulla on vilkas mielikuvitus ja otat siitä seuraavat unesi turhan vakavasti. Ilmeisesti Sinulla on lisäksi myös paljon ylimääräistä aikaa ja sen seurauksena ehdit pohtia joutavia.
Suosittelisin Sinulle näin äkkiseltään paluuta työelämään. Reaalimaailma tekee epäilemättä hyvää. Sinähän olet muistaakseni saman alan ihmisiä kuin minäkin.
Sinulla kait se vilkas mileikuvitus on valloillaan. Luulis alan henkilön rauhoittuvan edes heinäkuuksi. Mitä sulla on tekemistä näissä häissä? Nauti heinäkuusta ja relaa työsi ohella. Ei ateistillla luulisi olevan huolta mitä me uskonhörhöt tuumailemme.
Käymme muuten kesäjuhlilla ja Israel-tilaisuuksissa rukoilemassa Israelin puolesta. Jos vähänkään sydämesi heltyy näin loman aikana, niin rukoile vaikkapa palestiinalaisten tai Assadin puolesta. Siihenhän sinulla riittäisi ainakin ideologista pohjaa. Ehkä Ahmadi olisi mieleisesi hallitsija. Ei muuta kuin pariksi viikoksi vesipaastolle ja polvirukoukseen Mekkaan päin.
Hyvää heinäkuun lomapäiviä realistille:)
Ehdinkin odotella kommenttiasi. "...muistaakseni.."? Kyllä minä ainakin muistan mitä olemme puhuneet.
Käy vaan ..armosta niillä kesäjuhlilla. Ne on virkistäviä tapahtumia, missä voi tavata tuttuja uskovia ympäri Suomen maata. Mullakin on tuttuja kaikissa noissa geimeissä.
Oikeastaan laidasta laitaan. Käsittääkseni ymmärrän sun pointtisi, joten siunausta missä ikinä kuljetkin läheisinesi. Katsotaan nyt sitten mitä syksy taasen tuo tullessaan. On lehtimajajuhlaa ja viljapeltojen kellastumista, enkeleiden ilmestymisiä.
Odotetaan perimmäisen toivomme täyttymistä.'
Ja siunasusta Realistille kesän lepoineen, että jaksaa taasen taivaltaa lasten kanssa syksyn saapuessa uusine näkyineen ja ennustuksineen.
On silti hyvä, että realisti on täällä palstalla senverta vastuullisen homman on Jumala hänelle sallinut, että kun hän näinkin huolella näitä lukee, ei muuta voi sanoa kuin Jumalalle kiitos. Miten tänne saataisiin myös kaikki muutkin vastaavat näitä noin ahkerasti lukemaan?
Häissä? Häät ovat kyllä mukavia juhlia. Syyn täällä kirjoittelulleni olen kertonut Sinullekin useasti. Pätkiikö muisti.
Joutilasta aikaa jopa minullakin sattuu olemaan. Entä Sinulla?
Rukoileminen ei auta Lähi-Idän alueiden sotkuissa. Jos jyrkät asenteet puolin ja toisin eivät jousta, muutosta ei alueella tapahdu. En harrasta oikein polvirukouksiakaan enkä edes ole tullut hahmotelleeksi sitä, missä suunnassa Mekka on. Sinä tietäånet?
Käytin sanaa "muistaakseni" lähinnä varmistuksena. Täällä EI oikeasti voi olla varma siitä, kuka mitäkin kirjoittaa.
Töihin palaaminen alkaa tuntua ihan asialliselta jutulta ainakin minusta. Suosittelen sitä Sinullekin kaikesta huolimatta.
Sinunkin kannattaa kuitenkin otta a huomioon sekin vaihtoehto, että olen jossakin jutussani oikeassa. Sellaistakin on ajoittain tapahtunut...
Kiitos, Tuom. On tässä vielä muutamat juhlat käymättä, mutta Neste Rallissa on vähän eri meno kuin hengellisillä festareilla. Vaimon loma on vasta kunnolla alkamassa, joten se siitä.
Töihin joudan kyllä hyvin lähtemään.
Rauhoittavia juhlia sitten Sinunkin suuntaasi.
Kiitos ystävällisestä kommentista! Pannaan harkintaan..
On meitä muitakin. Minua on aina kiinnostanut jollain erittäin perverssillä tavalla kaikki tällainen järjetön ja omituinen huuhaa, jota tällä palstalla pääsääntöisesti kaikki julkaistava teksti on. Kätevä paikka tirkistellä sekopäiden päiden sisään :)
Hapenkulutus maapallolla yhä kiihtyy, kun ihmiset lomailevat yhä useammin kaukokohtiessa ja teollisuudessakin käyttävät paljon enemmän kivihiiltä kuin edellisenä vuotena. Uutisissa oli marraskuussa 2010, että ilmakehän hapenmäärä oli pudonnut 19% :iin. Ihmiset voi käyttää vain yli 16% hapenmäärää ja 2% kerrallaan eli syksyllä ja talvella, kun luonto tuottaa vähemmän happea ihmiset voivat kuolla hapenpuutteeseen. Mahdollisesti juuri 21.12.2012 tuon Maya kalenterin mukaa.
Kannattaisi hankkia isolehtisiä huonekasveja!
Kristityillä on kuotenkin toivo! Jeesuksen sanat:"Joka uskoo Jeesukseen, elää, vaikka olisi kuollut!"
Tuo on hieno juttu, joka on tuotu aiemminkin tässä ketjussa esiin: "Joka uskoo Minuun (Jeesukseen), elää, vaikka olisi kuollut!"
Joku ajattelee uskovien elävän kuoleman pelossa ja olevan siksi uskossa, mutta asia on juuri päin vastoin. Kuinka valoisia uskovien ihmisten hautajaiset ovatkaan! Olen myös nuorempana käynyt paljon laulamassa esim. vanhainkodissa. Kuinka ihana toivo taivas onkaan!
Ja kuinka läheisen lähtiessä, mielen täyttää suunnaton taivasikävä!!
On vaikea ajatella elämää ilman taivasta. Omille lapsille olen halunnut puhua taivaasta aina, kun se vain on tullut luontevasti esille. Nuorempi aina ennen kyselikin: "Milloin me oikein päästään sinne taivaaseen?"
Kävin tässä kerran vanhuksille taas laulamassa tyttövuosieni jälkeen (eri paikkakunta). Oli järkyttävä huomata, kuinka noille vanhuksille taivas oli aivan tuntematon käsite. Huomio oli mykistyttävä. Mihin he kuvittelevat menevänsä? Mikä heitä lohduttaa? Samoin itselleni tuli painolasti siitä, mitä heille sanon, sillä tiesin, että tämä voi olla jollekin viimeinen kerta Jeesuksesta ennen kuolemaa.
Uskonnot ovat kehittyneet selittämään juuri sitä, mitä kuoleman jälkeen ehkä tapahtuu. Kristinusko levisi nopeasti juuri siksi, että se antoi köyhille ihmisille toivoa paremmasta edes kuoleman jälkeen.
En tiedä, miksi ihmiset pelkäävät kuolemaa niin paljon, että on kehiteltävä selitysmalleja asian tiimoilta. Kaikkein härskein puoli jutussa on kuitenkin se, että ihmisiltä vaaditaan koko joukko toimia, jotta sen oman oikean uskomisen tavan todistaa.
Onhan se tietysti mukavaa, mikiäli uskosta iloisia osasia lapsille opettaa, mutta itse haluan lasten kyllä keskittyvän ihan tähän maanpäälliseen elämään. Siinä riittää heillä tekemistä. Pikkuruiset lapset eivät kykene hahmottamaan uskon asioita itse ja touhu menee aivopesun puolelle.
Lasten manipuloijilta jää ikävän usein sanomatta se pienoinen ainoa oikea totuus: "Minä uskon näin. En tiedä varmasti. Tee itse päätöksesi asian tiimoilta."
Tiedätkös, että juuri tästä syystä Jeesus sanoo: ellette tule lasten kaltaiseksi...
Lapsihan uskoo, kun hänelle vain kerrotaan. Usko tulee kuulemisesta, ja kuuleminen Jumalan Sanasta.