hei kaikki! olisin kiinnostunut kilpikonnista,mutta en tiedä niist' lähes mitään. mikä laji olisi sellainen koko ikänsä suht koht pienenä pysyvä ja rauhallinen? auttakaa..on vaikea etsiä tietoa kun en tiedä lajeista paljon mitään.hoito-ohjeita olen jo vähän tutkinut.-mutta mahdollisimman pieni. ja tietäisittekö hoito-ohjeitakin? olisin todella kiitollinen vinkeistä :)
auttakaa ! pliis..
*hyljätty*
5378
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mikään kilpikonna ei ole superpieni koko elämäänsä. Kaikki vaativat isot tilat, että jospa suunnittelisit sittenkin esim. hiiren hankkimista...
vesikilpikonnat kasvaa ainaki isomiksi ku maakilpikonna se on ainaki varma tieto minkä minä tiiän. mäki haluun kilpparin mää oon pistäny tänne ilmo tuksen. hei nyt muistan yhen jutun ne tosi tosi pienet kilpikonnat saattavat kuolla noopeemin ku ne on nii pienii
Mulla on itellä punakorvakilpikonna,se löydettiin joesta..se on sitkee kaveri =)Halusin vaan sanoa että jos otat kilpikonnan niin kantsii ottaa maakilpikonna...vesikilpikonnan kanssa on vähä hankalaa...paljon veden kanssa läträämistä.ite vaihdan sen veden noin kerran viikossa,muuten koko kämppä haisee..kaiken lisäksi akvaarion tlee olla aikas iso.vesikilpikonnat on myös mielestäni vähän äksyjä toisin ku maakilpikonnat...
Korjaus: Kaikki vesikonnat eivät ole äksyjä. Kai se riippuu vähän siitä, minkälaisissa elinolosuhteissa ne ovat elämäänsä eläneet. Esim. Itselläni on kolme punakorvaa. Kaksi on jo ikänsä puolesta siinä kolmenkympin paikkeilla ja yksi on sitten jonkin verran vajaa 20... Tämä nuorempi yksilö on hieman äksy ja säikky vieläkin. Se tuli luokseni pelastustapauksena todella huonoista oloista. Säikkyys ja äksyys on todella paljon rauhoittunut, mutta on silti vielä näkyvissä ja luultavasti tulee olemaan koko loppuelämän. Sitten minulla on nämä kaksi vanhempaa, jotka olen saanut hyvästä kodista. Erään lapsen vanhemmat vain "kyllästyivät" hoitamaan, kun konnat olivat heidän lapsensa (lapsi lähti kotoa, konnat jäivät kotiin). Heillä on ollut hyvä elämä ja sen kyllä huomaa. Varsinkin naaraan luonne on niin lempeä (fiksu konna), että esim. kädestä ruokittaessa sormen mennessä suuhun, naaraani ei pure, vaan odottaa, että otan sormeni pois... Uros on syömisen suhteen hätäisempi, eli sormi kyllä kokee kipeän puraisun, jos suuhun vaiks katkarapujen mukana eksyy. Mutta muuten urokseni on oikein leppoisa kaveri... kerran lämmitteli ihoni lämmössä kokonaisen leffan ajan (pystyi tulemaan ja lähtemään milloin haluaa...).
Maakonnaankin pystyn vertaamaan, sillä luonani asustaa myös nelivarvas (suomessa syntynyt, ollut luonani poikasesta asti, ikää tulee tänä vuonna 7). Nelivarpaani on myös todella mukava ja ihana, tulee luokse, kun kodin viereen menee...
Siis yhteenvetona sanoisin, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Kun konnalla on hyvä elämä pienestä asti, on hän suuremmalla todennäköisyydellä leppoisa kaveri, kun taas elämässään traumoja kokenut reppana on luultavasti hieman äksy ja pelokas...
Huom. En väitä, että olet hoitanut konnaasi huonosti... Huomasin kyllä kohdan: "Mulla on itellä punakorvakilpikonna,se löydettiin joesta." Mutta laitoin vain oman mielipiteeni, miksi konnasi saattaa olla vähän äksy...
Ja minä sen enempää puuttumatta vastauksiin muistutan vielä salmonellasta. Eli kunnon hygienia aina matelijoita käsitellessä/käsittelyn jälkeen. Kaikki matelijat ovat mahdollisia salmonellan kantajia.