Olen siis 13 vuotias tyttö. Olen 165 pitkä ja painan n. 43 kg. Kouluterveydenhoitajan käyrissä olen -13 alipainoinen. Olen ollut aina laiha, mutta murrosiän alkaessa se vain korostui, koska pituuskasvu kiihtyi. Synnyin keskosena, ja olin hyvin pieni. Viimeiset kaksi vuotta olen ollut yleisesti sitä mieltä, että minun pitää lihottaa, koska ymmärsin itse ongelmani laihuudestani. Söin mielestäni jos silloin hyvin. Nykyään ruoka ei vain enää maistu. Tuntuu, että koko ajan on nälkä, mutta ruoka jää lautaselle. Jos syön, se on pientä napostelua. En kuitenkaan sivuuta ruokailuja, vaan tarkoitan että jos minulla tulee esim illalla nälkä, alan napostelemaan pientä vaikka leivän sijasta. Ennen pidin itseäni liian laihana, mutta nyt olen oppinut olemaan yhtä kehoni kanssa, ja olen oppinut tuntemaan parhaat puoleni. Lisäksi olen ruoka-aineallergikko, joten syömiseni ovat hyvin rajattuja. Ruokailuni saattavat kestää tunteja, ja usein lautaselle jää ruokaa. Vaikka söisin kuinka paljon esim roskaruokaa, en liho niin kuin normaalit ihmiset. Siksi pidän roskaruuasta. Nyt olen yrittänyt alkaa vieroittaa itseäni siitä, sillä kun alan lihomaan, en voi jatkaa napostelujani samalla tavalla kuin nyt. Haluaisin kysyä, että onko tämä mielestänne alkavaa syömishäiriötä? Tiedän että syöminen olisi vaan niin helppoa, mutta itseään niskasta kiinni ottaminen onkin vaan niin vaikeaa. Asiallisia vastauksia, kiitos.
Epäilen syömishäiriötä. Auttakaa.
Tyttö13.
076
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.