Olen 24-vuotias nainen ja käynyt nyt vuoden verran kognitiivisessa psykoterapiassa masennuksen ja erilaisten käsittelemättömien asioiden ja stressin takia.
Haluaisin kuulla teidän muiden kokemuksia terapiakäynneistä ja terapeuteista? Tuntuuko teistä koskaan, että terapeutti vain tekee liukuhihnamaisesti työtä eikä tuoe kunnolla? Että hän vain suorittaa rutiinimaista työtään tai ei ohjaa ollenkaan? Entä tuntuuko, ettei terapautti aina ota ihan tosissaan? Kertokaa kaikkia kokemuksianne!!
Mun kognitiivinen psykoerapeuttini on n. 50 vuotias nainen. Mulla on hirveen vaikea välillä laskea mun suojia terapiassa kun ongelma juuri pitkälti on, että joudun kauheesti kuluttamaan energiaa itseni suojaamiseen, asioiden, sanojen, ilmeiden, tunteiden ennakointiin. Lisäksi olen hirveän ankara itseäni kohtaan ja nolostun todella helposti. Otan myös vastuuta muista ihmisistä liikaa. Jotenkin musta tuntuu, että se terapeutti ottaa välillä henkilökohtaisesti kun en pysty luottamaan ja olemaan sellanen miellyttävä. Mulla on hirveen korkeat suojat ja olen välillä vähän kyyninenkin, tosin jännitys ja muistot purkautuu usein itkuna, jota pidätän ensin pitkään.
Alussa terapeutissa ärsytti hirveästi kun hän oli jotenkin sellanen liian hymyileväinen, huolettoman oloinen ja hienosteleva rouva.. yritä sitten siinä sitten nuorena naisena ratkoa omia ongelmia, joita häepeät muutenkin kun toinen on tosi hyvällä tuulella siinä ja esittelee iloisena jotain juomalaseja, joita heillä siellä saa käyttää :o koen, että joudun miellyttämään ja miettimään sanojani ja jopa hymyilemään välillä hänen mieliksi. Välillä tuntuu, ettei hän muista tarpeeksi asioita, joita edellisillä käynneillä olemme käyneet. Ei tietenkään kaikkea voi muistaa, mutta minulle raskain asia viimekerralta kuitenkin. Minulle tulee hölmö olo kun huomaan, että ei hän muista tai kerrankin viittasi johonkin tilanteeseen, joka oli varmaan jonkun toisen asiakkaan kertoma tai muuten vaan oli vääntynyt jotenkin. Tuntuu ettei terapia pysy kasassa ja jokainen käynti on sellainen nopea irtonainen höpötystuokio. Välillä minulla ei ole edes sanottavaa kun en oikein koe pystyväni menemään syvälle ja miksi pitäisimme jotain kahvipöytäkeskustelua.
Kaikesta huolimatta arvostan ja kunnioitan hänen aikaansa ja työtänä. Olen hirveän kiitollinen, että olen päässyt terapiaan.Eilen vain kävi niin, että unohdin terapia-aikani kokonaan.Luulin sen olevan tänään. Minua harmitti ja hävetti ja mietin heti, mitäköhän se ajattelee. Noh laitoin hyvin pahoittelevan viestin ja kerroin, että en ymmärrä itsekään, miten mokasin tämän päivän ja että onhan seuraava kerta silti sitten ja sitten. Vastaukseksi tuli vain "hyvää kesää ja lomaa, nähdään seuraavalla kerralla". Itselläni on loma ja hänellä alkoi nyt myös loma.
Tällaista nyt siis syylliisyyden kourissa täällä pohdiskelen kun terapeutti ei kirjoittanut mitään, että "ei se mitään" tai "tuollasta sattuu" tai siis mitenkään kommentoinut sitä vaikka tietää, että koen varmaan kauheeta syyllisyyttä. Äh....osittain tämä on juuri ongelmani mutta rohkaisisi juuri sitten samalla, että ei se mitään tai jotain sanois sitten vaikka että huno homma, älä toista enää... jotenkin ei yheys ihan toimi.
Aikaisemmin kävin kouluni psykiatrisella sairaanhoitajlla juttelemassa.Meillä yhteys toimi heti hyvin vaikka olinkin lukossa ja nolostuin usein, mutta hän otti minut henkisesti aina vastaan tosissaan ja sai minut ymmärtämään itseäni ja olemaan itselleni armollisempi. Ei ollut liian iloinen eikä mikään säälivä vaan hän otti vastaan juuri minut ja kuuli minua sellaisena kuin olen ilman ehtoja, mikä oli hirveän tärkeää ja pääsinkin pahimmasta asennuksesta kun sain vuosien taakkaa ja tapahtumia ulos.
Olimme yhdessä sitä mietä, että hankkiudun kelan tukemalle terapeutille. Hän ei voinut pitää minua, koska eettisempää oli että sain useammin terapiaa. Itse hän oli erikoistunut pariterapiaan enkä hänen koulun ulkopuoliselle vastaanotolle siten tietenkään voinut mennä. Alkoi hirveesti itkettämään kun muistelin hyvällä, minkälaisia lukkoja sain hänen kanssan auki. Hän tuli tasolleni, jotta kuulin ja jotta minäkin kuulin järkipuhetta. Nykyinen terapia tuntuu jotenkin luonnottomalta... kiusalliselta, en tiedä missä mennään, siitä puuttuu täysin joku lanka.. en osaa alottaa enkä lopettaa, olen kyllästynyt johonkin tyhmiin kuvakortteihin ja sen tädin hymyilyyn ja huolettomaan asenteeseen. Välillä tuntuu ettei hän ihan ymmärrä, minkälaisia vaatimuksia ja kuinka raadollista esim. nykypäivän työelämässä ja yritysmaailmassa on. Ei myöskän opiskelumaailmasta ole ihan perillä... Ne on vaan aika tärkeitä asioita ihmisen elämässä myös. Näitä varten haluaisin saada myös voimia ja työkaluja jotta voin arvostaa itseäni näilläkin alueilla.
Jakakaa kokemuksianne, pieniä ja suuria.
Terapeutin kanssa ei ihan yks yhteen, kertokaa kokemuksianne?
21
7203
Vastaukset
- Terapiatapaus
Sinun pitää ottaa nuo asia esille psykoterapiasessiossasi eli nostaa kissa pöydälle. Terapeuttia saa arvostella ja tuode esille epäkohtia.
Kognitiivinen yleensä pitäisi olla "organisoituneempaa" kuin esimerkiksi psykoanalyyttinen/psykodynaaminen psykoterapia. - 10+4
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10612535
Aiheeseen liittyvä keskustelu.
Tulee mieleen, että terapeutin toimintatavat ovat melko oleellisia ehkäpä viitekehyksestä riippumatta? Ja kuuluisa kemia, mitä se onkaan? - Maziss
Itse olin pari vuotta jumissa psyk-polin työntekijän kanssa eikä tuntunut natsaavan yhtään, mutten vaan raukkana uskaltanut sanoa mitään. Loppua kohden huomasi selkeästi että tätä vähät kiinnosti, oli vaan että "joojoo, taas se alko poraan" ja rustaili jotain tikku-ukkoja vihkoonsa. Muutamat kerrat siitä paistoi session alussa sellainen teennäinen iloisuus, joka muuttui nopeasti vittuuntuneeksi olemukseksi kun en niin vain piristynytkään siitä teko-iloilusta. Ihmettelen, mitä moinen tyyppi edes teki sellaisessa hommassa, jos ei hermo kestä masentelevia ja itkeskeleviä asiakkaita.
- Siili123
Maziss: Huomasin samantapaisen piirteen terapeutissani: ikuisena pakkohauskuuttajana kelpasin kyllä asiakkaaksi, mutta kun kuntoni huononi vuoden mittaan ja jutut menivät vakavammiksi, terapeuttia alkoi selvästi tökkiä koko tapaamiset.
Kerran jopa kehtasi kysyä suoraan, minne ne hauskat jutut jäivät - miten ammattilainen voi olla näkemättä läpi tuollaisesta suojakuoripelleilystä. Herää kysymys, kuuntelevatko ne kaikki ollenkaan..
- Terapiatapaus
Terapeutin tehtävä ei ole kyllä hauskuuttaa.
En oikein usko psykoterapeuttien sitä tekevänkään, vaikka voihan olla että joku tekee sitäkin., mikä on taas jo kyllä hoitovirhe.
Sen sijaan henkilöt jotka eivät ole saaneet psykoterapiakoulutusta eli nämä keskusteluapua antavat sairaanhoitajat varmaan pyrkivät hauskuuttamaan ja kannustamaan hikipäässä.
Psykoterapeutit käyvät läpi monivuotisen koulutuksen ja omaterapian, jotta kestävä esim. masentuneiden mukanaan tuovan psyykkisen paskan ahdistumatta ja hermostumatta.
Toistan: keskusteluapua antavat psy polin sairaanhoitajat eivät ole psykoterapeutteja.- n39
"Psykoterapeutit käyvät läpi monivuotisen koulutuksen ja omaterapian, jotta kestävä esim. masentuneiden mukanaan tuovan psyykkisen paskan ahdistumatta ja hermostumatta."
Voi hyvänen aika. Ei koulutus takaa psykoterapeutin ammattitaitoa ja sitä, että edes soveltuu alalle. Kyllä todellakin on mahdollista, että psykoterapeutti monivuotisesta koulutuksestaan huolimatta voi olla idiootti : Idiootti juuri typerällä hymyilyllä ja naurahteluillaan tai vaihtoehtoisesti kylmä ja torjuva kusipää, joka ei tajua mitään. Oppikirjoista ei saa elämän kokemusta ja viisautta.
Tietysti hyviäkin terapeutteja on, mutta huonoja on aivan liian paljon, jotka voivat saada paljon vahinkoa aikaiseksi. En ymmärrä miksi niin usein puhutaan henkilökemioista, vaikka enemmän vaikuttaa siltä, että psykoterapeutti on ammattitaidoton, jonka ei pitäisi tehdä työtään. Minusta on ongelmalista, että monet saavat vapaasti puoskaroida ja tienata hyvät rahat, eikä ketään vaikuta kiinnostavan. En tosin tiedä miten voisi valvoa terapeuttien ammattitaitoa, mutta ei ole oikein, että idioottipuoskarit eivät joudu vastuuseen. Rahan ahneita huoria, jotka ansaitsevat potkun perseelle! - Terapiasta_Selvinnyt
Tuo psykoterapeutin "monivuotinen" koulutus on monivuotinen vain siitä syystä, että sitä on niin harvoin. Psykoterapeuttikoulutuksen opintoviikkomäärä on melkoisen pieni, vain noin 60 opintopistettä, mikä vastaa noin vuoden opiskelua yliopistossa. Että se siitä laajasta koulutuksesta. Lisäksi koulutus on ihan hirveän kallis, muistaakseni yli 10 000 euroa. Kokemukseni mukaan psykoterapeuttikoulutuksen käynyt henkilö ei vielä tiedä kovinkaan paljoa ihmisen psyyken toiminnasta. Eri juttu on varsinaiset psykologit, jotka kouluttautuu yliopistossa useita vuosia, vähintään 5, jos valmistuu psykologian maisteriksi. Lisensiaatin ja tohtorin tutkintoihin vuosia tulee vielä lisää. Jokainen voi verrata, onko 1 paljon vähemmän kuin 5-10.
Jaaha, jonkun mielestä masentuneet tuovat mukanaan "psyykkistä paskaa". Eipä ole kovin hienostuneesti ilmaistu. Mitähän tämä "psyykkinen paska" sitten on, mitä tarkoitit ilmaisullasi? Masentuneisuuteen liittyviä piirteitä on esim. itsensä liiallinen syyllistäminen, alistuneisuus, huonouden tunteet, vetäytyminen ja jaksamattomuus. En kyllä näitä ihan sanoisi "psyykkiseksi paskaksi". Sen sijaan jos ollaan tekemisissä narsistin tai psykopaatin kanssa, niin niiltä voi odottaa esim. manipulointia tai sadismia, jotka mielestäni on vähän lähempänä termiä "psyykkinen paska". Tosin näitä piirteitä voi joskus löytyä muiltakin, mutta vähäisemmässä määrin.
n39 kirjoitti: "En ymmärrä miksi niin usein puhutaan henkilökemioista, vaikka enemmän vaikuttaa siltä, että psykoterapeutti on ammattitaidoton, jonka ei pitäisi tehdä työtään". Juuri näin! On kokemusta hoitajista, joilla ei ole edes alkeellisimmat käytöstavatkaan hallussa, tai sitten eivät vaan ole halunneet käyttäytyä hyvin. Olen törmännyt esim. hoitajaan, jolla oli jatkuvasti tapana keskeyttää minut kun puhuin, ja jos yritin jotain lausetta aloittaa, niin siinäkin puhuttiin päälle. Lannistamista, syyllistämistä ja vähättelyä olen myös tavannut. Siis ihan henkistä väkivaltaa. Ja sitten muka puhutaan "henkilökemioista". Olisi parempi tosiaankin puhua hoitavan henkilön ammattitaidosta tai sen puutteesta. Mutta ei, kun näitä tyyppejä pitää ilmeisesti suojella. Ja sitäpaitsi, eikö mielenterveysalalla työskentelevillä olisi tärkeää se, että tulee toimeen monenlaisten ihmisten kanssa? Ja eikö heidän pitäisi olla ammattilaisia siinä, miten konfliktit ratkaistaan? Henkilökemiajuttu on kyllä mielestäni vain kollegoiden yritys suojella epäpätevää ihmistä. Kun eihän korppi korpin silmää noki. - kelek
Ei paskan pitkäkään opiskelu paskasta sen ihmeempää tee. Samaa kerhoa psykologit, psykiatrit, psykoterapeutit ja muut "mielentuntijat". Ei puoskarius poistu vain opiskelemalla lisää jos jo periaate on humpuukia.
- Terapiasta_Selvinnyt
Olen oikeastaan osittain samaa mieltä. Osa psykiatrisessa hoidossa käytetyistä teorioista on epätieteellistä humpuukia. Freudilaiset teoriat on tästä hyvä esimerkki. Jonkun verran olen tutustunut tämän herran kirjoituksiin, ja ne kyllä tuntuu aika perversseiltä. Oidipuskompleksit, anaalivaiheet ym. on näitä perverssejä teorioita, joita ei ole koskaan todistettu tieteellisesti. Itsekin ihmettelin, kun freudilaisessa psykoanalyyttisessa terapiassa terapeutti oli todella kiinnostunut seksistä ja ulostamisesta. Minulla olisi ollut ihan oikeita ongelmia, joita olisi pitänyt käsitellä.
Sen sijaan nykyään ainakin osa psykologien koulutuksessa opiskeltavista teorioista on ihan oikeasti tieteellisesti testattuja ja paikkaansapitäviä. Esimerkiksi aivotoiminnasta on aika paljon tieteellistä tietoa, jota psykologit opiskelee. Olen joskus päässyt juttelemaan psykologin kanssa, ja minun mielestä keskustelut on olleet aivan eri tasolla kuin pelkkien terapeuttien ja hoitajien kanssa. On tuntunut siltä, että ne oikeasti ymmärtää asioita, kun taas muitten kanssa on tullut tunne, että hohhoijaa, luullaan että tiedetään muttei oikeasti tiedetä mitään.
Eri juttu on sitten ihmiset, jotka ei luonteensa puolesta sovellu alalle ollenkaan. Jos ihminen on luonteeltaan tyly ja aggressiivinen toisten alistaja, niin sitten mikään määrä koulutusta ei auta. Mielenterveysalalla työtä tekevän pitäisi olla empaattinen, lempeä ja älykäs, jotta tuloksia tulisi. Koulutus on tärkeää siksi, että voisi ymmärtää paremmin potilaan ongelmia, sitä miten ne on syntyneet ja miten niistä pääsee eroon. Ideaalinen mielenterveysalan ammattilainen on siis psykologin pohjakoulutuksen saanut kognitiiviseksi psykoterapeutiksi kouluttautunut empaattinen, lempeä ja älykäs ihminen. Huonoin mielenterveysalalla työtä tekevä on taas tyly ja aggressiivinen lähihoitaja tai hoitaja, joka on kouluttautunut freudilaiseksi psykoterapeutiksi.
- yksi tapaus
Minä olen saanut hyvän terapeutin, joka kuuntelee ja ohjaa ja myös kannustaa. Tiedän, että kaikki ei aina natsaa, mutta tämä minun ja terapeuttini suhde on kyllä onnistunut ja siitä olen hyvilläni kaiken masennukseni keskellä.
- vastarannan kiiski
Sanoisin, että sinulle voisi sopia psykoanalyyttinen terapia loistavasti. En tiedä kuinka tuon vaihdon käytännössä toteuttaisit, mikäli olet Kelan tuesta riippuvainen.
Itse en ole missään muussa PSYKOTERAPIASSA kuin psykoanalyyttisessa käynyt pitkäaikaisesti, mutta mielestäni itsetuntemuksesi on jo melkoisen hyvällä tasolla, ja psykoanalyyttinen toisi sitä rutkasti lisää lyhyessäkin ajassa. Mielestäni itsetuntemus on se, mitä sinä kaipaat lisää. Sitä kautta tulisi kaikki muu toiminta.
Ei tuo kyllä ole hyvä merkki, että vielä vuoden jälkeen tunnet olosi epämukavaksi. Oli sitten kyseessä lääke tai psykoterapia tai mikä tahansa, tuntuma sujumisesta tulee ainakin itsellseni muutamassa kuukaudessa jos on tullakseen.
En silti muista kuinka itselläni kävi: alussa en saanut sanoja ja lauseita suusta, mutta jo kolmen vuoden jälkeen ilmaisin itseäni sujuvasti paljastaen suoraan negatiiviset tunteeni ja arvostellen terapeutti aivan suoraan.
Edelleenkään en omakohtaisesti tiedä, mikä kognitiivisen terapian tarkoitus todela on, kuvakorttien lajittelu ja lasien kilistely viittaisi vahvasti toiminnallisuuteen ja tekemiseen. Sinulla taas olisi selvästi halu ilmaista itseäsi ennen kaikkea puhumalla (kirjoittamasi perusteella.)
Itse olen käynyt pitkälti yli viisi vuotta psykoanalyyttisessa. Naissuhteita en ole edelleenkään kyennyt muodostamaan pohjattoman pelon vuoksi, onnistumisen tunteita en ole saanut opiskelusta enkä työstä ja kaikenkukkuraksi työkykyni on erikoislääkäreiden mukaan kyseenalainen. Mutteivat nämä seikat merkitse onnetonta oloa sinänsä.
Toivoa on aina välillä. Ainoa selkeästi hyvä asia omasta terapiastani on itsetuntemuksen saaminen.
Omasta lievän vajaakuntoisuuden kohtalostani en syytä psykoterapeuttia, vaan pikemminkin huonoa tuuria. Erikoislääkärit ovat löytäneet päänupistani neurologiseksi viaksi luokiteltavan toimintahäiriön (en tiedä tieteellistä nimeä tälle asialle.) Tästä asiasta olemme psykoterapeuttini kanssa hieman eri mieltä. Olen ollut jo pitkään turhautunut yrittäessäni selittää keskittymiskykyyni liittyviä vaikeuksia, mutta nyt minulla alkaa olla jopa lääketieteellisiä perusteita mielipiteilleni.
Viiden vuoden käymisen jälkeen oma psykoterapiani on ollut käytännössä hyödytöntä. Mielestäni en ole tullut tarpeeksi kuulluksi ahdistukseni ja oppimisvaikeuksieni suhteen, vaan liikaa on oletettu minun itse vastaavani itsestäni. Itsekin olen valitettavasti jättänyt joitakin mahdollisuuksia kokeilematta, mikä on vaikeuttanut tilannettani. Asiat ovat häilyviä ja riippuvat katsojasta: kysytäänkö henkilöltä itseltään vai hänet tuntevalta lääkäriltä, psykologilta, hoitajalta vaiko kadunmieheltä.
Syy miksi kommentoin aloitusta on ehkä siinä, että itse tarvitsisin kipeästi jonkinlaista toiminnallista kuntoutuksta jossa TEHDÄÄN ASIOITA eikä puhuta asioiden tekemisestä, kun taas aloittaja hyötyisi puhtaasta keskusteluterapiasta. - tyyp
Olen käynyt 2 vuotta kognitiivisessa psykoterapiassa. Olen kokolailla ollut tyytyväinen terapeuttiini, pidän hänestä paljon ja kemiat toimii.
Huonojakin aikoja ja hetkiä on ollut. Olen välillä kyseenalaistanut koko terapian, on tuntunut ettei siitä ole mitään hyötyä. Olen inhonnut joitakin harjoituksia ja toiminnallisuutta terapiassa. Siinä vaiheessa kun olen ihan paskana, en noin vain heittäydy mihinkään mielikuvaharjoitukseen tms., kun keskittymiskyky on nolla ja muutenkin v tuttaa. Tuntuu että saan terapiasta eniten irti vain keskusteluissa. Tästä olemme kyllä puhuneetkin terapeutin kanssa.
Positiivisuus ja kaiken kääntäminen positiiviseksi ärsyttää joskus todella paljon. Siis todella!!!
Paljon turhautumista ja ärsyyntymistä on matkan varrella ollut, mutta nyt ekan kerran tänä keväänä on tuntunut, että terapiasta on tosiaan ollut jotain hyötyä. Olen oppinut jotain. Se ärsyttävä jankkaaminen posiitivista ajatuksista ym. on kai alkanut tehdä tulosta. Olen positiivisempi, ajatukset eivät enää pääse niin helposti kääntymään huonoiksi. Tunnistan omia ajattelumalleja ja voin vaikuttaa niihin.
Ihme. Jossain vaiheessa oikeesti kuvittelin, että terapia on kohdallani ajanhukkaa! - Missä mennään?(Alkup
Ihanaa kuulla teidän kaikkien kommentteja ja kokemuksia. Minua helpottaa lukea teidän, hyviä, huonoja, pieniä ja suuria kokemuksia terapiasta ja terapeuteista. Tossa tuli hyviä pointteja, että mulle todennäköisesti olisi sopinut paremin psykoanalyyttinen terapia eikä kognitiivinen... ääh, ahdstaa ajatellakin asiaa... vieä kun kouluni terapeutti oli psykoanalyyttisen eustaja ja toimi niin hyvin... hän siis oli pariterapian psykoterapeutti, eikä varsinaisesti erikoistunut yksilöterapiaan ja siksi koulussani vain nimikkeellä psyk.sairaanhoitaja.
Ehkä nyt vain sinnittelen ja yritän kovemmin. Yritän rohkaistua myös olemaan enemmän oma itseni terapiassa. En ole vastuussa terapeutista... minun ei tarvitse miettiä, mitä hän haluaa kuulla jne...miten se on vain niin vaikeaa. Mutta itsenihän akia siellä käyn ja opiskelijana maksan itseni kipeäksi (vaikkakin Kelan tukemana). Ehkä siis alan löytämään siitä vielä hyötyä. Toivoisin löytäväni jonkun langan ja yritän ainakin...
Lisää kokemuksia ja ajatuksia, terapiasta ja terapeuteista! :) - Utu
Itse aloitin viime vuonna elokuussa Kelan tukeman kongitiiivisen psykoterapian. tarkoituksena oli käsitellä lapsuuden traumoja, kuten koulukiusaamista jonka vuoksi sairastan masennusta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Terapeutti oli n. 33-vuotias mies ja pohjakoulutukseltaan psykiatri. Itse olen kohta 24-vuotias mies.
Marraskuun alkuun asti kaikki sujui suht hyvin, mutta sen jälkeen alamäki alkoi. Terapeutti ei selkeästi halunnut keskutella mistään lapsuuden jutuista, vaan oli sitä mieltä, että ongelmat ratkeavat "kun teen asioita", jonka jälkeen näitä lapsuuteen liittyviä asioita ei tarvitse käsitellä. Lisäksi kun keskutelimme peruskoulussa kokemastani koulukiusaamisesta, hän asettui vain puolustamaan näitä kiusaajia sanomalla, että olen itse tehnyt jotain sellaista, mikä on provosoinut muita kiusaamiseen. Tämä loukkasi minua todella kovasti. Kun lisäksi kerroin että jotkut opettajat omalla käytöksellään edistivät kiusaamista mm. vähättelemällä koulumenetystäni, piti terapeuttini sitten vain näitäkin opettajia ruveta puolustamaan sanomalla, "kyllä niillä opettajilla siihenkin jokin syy on ollut" ja "kyllä niitäkin opettajia pitää ymmärtää". Minä en hänen mielestään ilmeisesti mitään ymmärrystä tarvitse.
Eli sanoi mitä tahansa lapsuuteen ja koulukiusaamiseen liittyviä asioita, aina vaan niitä kiusaajia ja mitätöiviä opettajia piti ymmärtää, minua ei. Jos vähänkin kertoi, mitä kiusaajat ja opettajat olivat tehneet, se oli terapeutin mielestä heti "muiden syyttämistä itseaiheutetuista ongelmistaan". Hän sanoi myös muutaman kerran, että olen "jäykkä ajattelultani". Joopa joo, sanon minä.
Maaliskuussa päätin vaihtaa terapeuttia, ja sellainen nopeasti löytyikin. Kun kävin lopettelukäyneillä vanhan terapeuttini luona, hän oli hiukan katkeran oloinen siitä että vaihdoin terapeuttia. Loppulausuntoonsakkin laittoi että olen "jäykkä ja muita syyttävä", vaikka toin kokemuksiani esille asiallisesti ja tiedän etten itsekkään ole täysin virheetön ihminen.
Tämä uusi terapeuttini on nainen ja pohjakoulutukseltaan psykologi. Hänen kanssaan terapia on lähtenyt hyvin käyntiin.
Ketjun aloittjajalle sanoisin että kannattaa ehkä myös harkita terapeutin vaihtoa, jos terapia ei tunnu edistyvän. :)- Terapiasta_Selvinnyt
Vanha ketju, mutta kommentoin silti. Minulla nimittäin on ollut ihan samanlainen kokemus psykoanalyyttisesta terapiasta. Olin myös koulukiusattu aikoinaan. Kun kerroin terapeutille siitä, niin hän epäili, että olinkohan "kaivanut verta nenästäni". Se loukkasi minua tosi paljon, ja tuntui kamalalta, että hän syyllistää minua kiusatuksi tulemisesta. Kiusaamiseen sisältyi henkistä ja fyysistä väkivaltaa, häirintäsoittoja, juttujen levittelyä ja varastelua. Olenkin miettinyt, että miten se, että joku varastaa minulta jotakin on minun oma vikani. Eikö varastaminen ole rikos? Olisiko sitten tämän terapeutin mielestä ollut sallittua, jos minä olisin varastanut kaupasta jotakin, ja olisin vain todennut, että "kauppa kaivoi verta nenästään"?
Muutenkin tämä terapeutti syyllisti minua. Kerroin siitä, että minun vanhemmat eivät ole aina kohdelleet minua kauhean hyvin. Terapeutti kehtasi sanoa, että "kyllähän lapsi itsekin vaikuttaa siihen, miten vanhemmat suhtautuvat". Tuntui taas siltä, että terapeutti syyllistää minua siitä, että minun vanhemmat on kohdelleet minua huonosti. Mistähän lähtien se on ollut lapsen vika tai lapsen vastuulla miten vanhemmat käyttäytyy? Eikö se vastuu ole kuitenkin aina aikuisella? Ei lapselle voi vierittää vastuuta siitä, miten häntä kasvatetaan.
Siinä sitten meni aivan puihin minun yritykseni saada käsitellä nämä traumaattiset asiat. Tuntui, että niistä tuli vielä enemmän traumaattisia, kun niihin liittyi vielä terapeutin syytökset. Ihan niinkuin terapeutti olisi työntänyt puukon avohaavaan ja vääntänyt sitä. Aluksi nimittäin uskoin näitä terapeutin juttuja. Terapeutilla tuntui olevan sellainen ajatus, että kaikki asiat, joista kärsin, on jotenkin aina minun oma vikani. Minä valitettavasti itsekin omaksuin tämän ajatuksen terapeutiltani. Ja mitähän siitä seurasi? Tietenkin se, että aloin syyttämään itseäni milloin mistäkin, ja varsinkin niistä asioista, joista jouduin jotenkin kärsimään, ja masennuin entistä pahemmin. Vasta myöhemmin olen onneksi osannut suhtautua vähän kriittisemmin näihin terapeutin tölväisyihin, ja ajatella, että hän nyt oli vain yksinkertaisesti aivan väärässä, ja aika ammattitaidoton. Mutta kyllä ottaa päähän, että maksoin siitä, että minua masennetaan lisää. - Sekoira
Terapeutit ovat itse olleet koulukiusaajia ja teidän puheet saivat heidät vaivautuneiksi?
- Terapiasta_Selvinnyt
Paljon mahdollista. Tiedän yhden koulukiusaajan, joka kouluttautui sosiaali- ja terveysalalle, tosin vain lähihoitajaksi, mutta eiköhän se saa sielläkin ihan tarpeeksi vahinkoa aikaiseksi. Näitä tyyppejä ei pitäisi päästää alalle. Pitäisi olla vähän paremmat soveltuvuuskokeet, ettei sinne ihan kuka tahansa kaheli pääse.
- helppis
Terapiassa on olennaisen tärkeää, että ns kemiat toimivat terapeutin ja terapoitavan välillä. On ihan mahdollista, että kemianne eivät toimi. Sinullahan on yksi hyvä kokemus sairaanhoitajasta, jonka kanssa kävit juttelemassa. Siitä voi tehdä päätelmiä siitä, minkälaisen terapeutin kanssa tulisit toimeen, tai minkälainen terapiaympäristö olisi sinulle ja parantumisesi kannalta paras.
Terapeuttisi varmasti yrittää parhaansa, mutta tuossa työssä se ei aina riitä. Keskustelkaa ensiksi, kyllä hän kestää turhautumisesi. Ei sinun tarvitse olla hänelle miellyttävä. Saat olla kiukkuinen ja vaativa. Toisaalta olen sitä mieltä, että jos terapeutti alkaa pysyvästi ottaa päähän, niin voi olla syytä harkita terapeutin vaihtamista. Ei ole mitenkään ennen kuulumatonta vaihtaa.
Tsemppiä!
PS Äläkä siitä tunnin unohtamisesta kanna huolta, sellaista sattuu jokaiselle. Kaikki tekee virheitä ja laiminlyöntejä. Niiden kanssa pitää vain oppia elämään. - DC
Niinkuin täällä on todettu, niin terapeutin kanssa on tärkeää se, että kemiat pelaavat hyvin, koska silloin "parantuminen" on mahdollista. Jos taas kemiat eivät pelaa, se johtaa siihen, että terapeutti saattaa kyllästyä potilaaseen, ja ruveta jopa vähättelemään tämän ongelmia tai muuta sellaista, jota ap:n ja nimimerkki "Utun" terapeutit ilmeisesti teki.
- Terapiasta_Selvinnyt
Terapeutin kyllästyminen potilaaseen ja varsinkin potilaan ongelmien vähättely on merkki ammattitaidottomuudesta. Jos terapeutti on tällainen, niin silloin hänen itsensä pitäisi pohtia sitä, soveltuuko alalle ollenkaan vai pitäisikö vaihtaa ammattia. Jos terapeutti on kiinnostunut aidosti auttamisesta ja ihmismielen toiminnan ymmärtämisestä, niin terapeutti ei voi kyllästyä potilaaseen. Jos taas kyllästymistä on, niin se on merkki siitä, että terapeuttia ei oikeasti kiinnosta auttaminen tai ihmismielen toiminta, ja silloin taitaa olla väärällä alalla. Jos taas terapeutti vähättelee potilaan ongelmia, niin se on merkki siitä, että terapeutti ei kykene tuntemaan tarpeeksi empatiaa. Sekin on merkki siitä, että väärällä alalla ollaan. Potilas joutuu kärsimään, jos ongelmia vähätellään, koska niitä ei voi silloin kunnolla käsitellä. Tämä on täysin väärin potilasta kohtaan, koska potilas on tullut hakemaan apua ongelmiinsa ja monesti vielä maksaa siitä. Maksava asiakas ei siis saa silloin rahoilleen vastinetta, tai sitten yhteiskunta ei saa rahoilleen vastinetta.
- qwrqrqwr
Lausunto
Ole rehellinen ja kerro kaikki.
Muista, kerro aivan kaikki.
Älä salaa mitään.
Siellä auttajat ei ole viisaampia kuin autettavat.
Apua niiltä et saa.
Hoida itsesi kuntoon.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Martinan uusi poikakaveri
Sielläpä se sitten on. Instastoorissa pienissä speedoissa retkottaa uusin kulta Martinan kanssa. Oikein sydämiä laitettu2113354Suomessa helteet ylittää vasta +30 astetta.
Etelä-Euroopassa on mitattu yli +40 asteen lämpötiloja. Lähi-Idässä +50 on ylitetty useasti Lämpöennätykset rikkoutuva2401673Laita mulle viesti!!
Laita viesti mesen (Facebook) kautta. Haluan keskustella mutta sinun ehdoilla en halua häiriköidä tms. Yhä välitän sinus971523- 921429
Vanhemmalle naiselle
alkuperäiseltä kirjoittajalta. On olemassa myös se toinen joka tarkoituksella käyttää samaa otsikkoa. Ihan sama kunhan e461364Fazer perustaa 400 miljoonan suklaatehtaan Lahteen
No eipä ihme miksi ovat kolminkertaistaneen suklaalevyjensä hinnan. Nehän on alkaneet keräämään rahaa tehdasta varten.1601296Ajattelen sinua tänäkin iltana
Olet huippuihana❤️ Ajattelen sinua jatkuvasti. Toivottavasti tapaamme pian. En malttaisi odottaa, mutta odotan kuitenkin121218Ökyrikkaat Fazerit saivat 20 MILJOONAA veronmaksajien varallisuutta!
"Yle uutisoi viime viikolla, että Business Finland on myöntänyt Fazerille noin 20 miljoonaa euroa investointitukea. Faze1231049Miehelle...
Oliko kaikki mökötus sen arvoista? Ei mukavalta tuntunut, kun aloit hiljaisesti osoittaa mieltä ja kohtelit välinpitämät89952Tuntuu liian hankalalta
Lähettää sulle viesti. Tarvitsen apuasi ottaa koppi tilanteesta. Miehelle meni.55882