Eli tutustuin häneen toissa talvena kun hän kävi työpaikallani tekemässä eräitä asennushommia, ja sen jälkeen ollaan aina vaihdettu kuulumisia aina kun ollaan törmätty jossain. Laitoin hänelle tuossa viime marraskuulla kaveripyynnön facebookissa, odotin ensin monta kuukautta vastausta mutta tuossa lopputalvesta hän oli poistanut koko profiilinsa. Mutta nyt aivan vasta tämän kesän aikana hän on tullut takaisin facebookkiin mutta siitä huolimatta hän ei ole vieläkään vahvistanut pyyntöäni. Joten ei voi ainakaan sanoa etteikö hän olisi nähnyt kutsuani koska onhan hänen täytynyt sen pyyntöni jälkeen kirjautua sisään koska hän on sekä poistanut profiilinsa että tullut nyt takaisin. Hän on minulle tärkeä ja ajattelen häntä koko ajan, niin en ymmärrä sitä että miksi hän ei voi hyväksyä minua kaveriksi. Viime kerralla kun sattumalta tapasimme niin sanoin hänelle en nyt ihan suoraan mutta kuitenkin kauttarantain annoin ymmärtää että olen hyvin yksinäinen, niin luulis edes se jotain merkitsevän hänelle, jos hänellä on vähääkään sydäntä rinnassa.
Miksi eräs tärkeä tuttavani ei hyväksy minua facebookkiin?
72
3200
Vastaukset
- Gemini.
Hänkö on sitten sun ainoa "tuttavasi" ja facebook kaverisi, jos nyt sattuu hyväksymään sut kaveriksesi?
- Yksin
No ei ainoa vaan omalla tavalla kaikkein tärkein. Ja kun en ole sanonut hänestä pahaa sanaa en edessä enkä takana päin. Ja olen yrittänyt olla hänelle aina mahdollisimman ystävällinen, niin en ymmärrä miksi hän katsoo minua niin ylen ettei huoli minua edes facebook kaveri listalleen. Olis edes 1 ystävä jonka kanssa voisi pitää säännöllisesti yhteyttä ja kulkea yhdessä, mutta ei.
- nukkumaan menossa
Facebook ei toimi sinun tapauksessasi, ei kyllä minunkaan. Vanha paras kaverini ei edes soittanut sen jälkeen kun lisäsin hänet kaveriksi, eikä kysellyt mitä kuuluu. Kirjoitteli vaan jääkiekkoa.
Jos joku poistaa profiilinsa voi se tarkoittaa että on pettynyt facebook-hypetykseen luullen että yht´äkkiä ollaan kaikki kavereita taas, vaikkei oikeasti mikään muuttunut.
Jos puhelin toimii niin se on paljon parempi. Ei tule väärinymmärryksiä läheskään yhtä helposti. - ...
Hän ei hyväksy ystäväpyyntöäsi, koska hänen ei tarvitse eikä hän halua. Sitä en tiedä, onko hän hyväksynyt muitakaan pyyntöjä ja miten läheinen tarvitsee olla, että pääsee listalle.
Miksi hänen saaminen facebook-kaveriksi on niin tärkeää? Mitä siitä saisit? Mitä hän siitä saisi? Mitä sinä menetät siinä, että sinua ei lisätä? Hän on ehkä sinulle tärkeä, mutta se ei selvästikään toimi kahteen suuntaan. Miksi siis jaksat yhä vaivata mieltäsi asialla? Odotat häneltä aika suuria, kuten sitä, että hän välittäisi sinusta ja yksinäisyydestäsi. Sellaista ei ehkä voi odottaa tuttavalta.
Et voi vastuuttaa muita omasta yksinäisyydestäsi. Muut eivät voi tehdä sinun yksinäisyydellesi yhtään mitään, joten he varmasti ahdistuvat, jos sinä annat heidän ymmärtää, että heidän pitäisi muuttaa sinun elämäsi. - Yksin
No ensinnäkin mitä tulee puhelimeen niin hänellä on salainen numero joten sekään ei silloin toimi. Ja yhteyden pito puhelimella vaatis muutenkin läheisempää suhdetta joten sitä odotellessa. Ja mitä tulee facebookkiin niin sitä kautta voisi olla helpompi lähentyä, koska netissä on jotenkin helpompi avautua kuin live tilanteissa. Ja jos hän hyväksyisi minut ystäväkseen sekä netissä että muutenkin niin tuskin se häneltä olisi mitenkään pois vaan minulle se merkitsisi paljonkin. Mutta se että hän ei minua hyväksy, aiheuttaa minulle tuskaa. Ja jos ihminen haluaa seuraa yksinäisyyteensä niin se ei pitäisi olla paljoa vaadittu. Ja jos kerran välittää toisesta niin kyllä sitä nyt odottaisi vähän vastakaikuakin. Ja jos ihminen ei voi vastuuttaa muita yksinäisyydestään niin ketä sitten? Enhän minä voi muuttaa itseäni kahteen tai useampaan osaan. Ja kuten sanoin niin olen yrittänyt olla hänelle mahdollisimman ystävällinen, niin en kertakaikkiaan ymmärrä mistä hän haluaa oikeen rannaista minua. Yksinäisyys on ihmisen pahin vihollinen ja sen myötä olen menettänyt elämän haluni jo aikoja sitten.
- SDG.
Oletko sä sitten satavarma, että se välittää susta? Meinaan jos se ei välitä, niin sen ei kai tarvitse antaa vastakaikuakaan?
- ...
Ikään kuin hänen olisi velvollisuudesta oltava sinun mieliksesi, koska sinä olet ollut hänelle mieliksi ja niin mukava. Miksi hänen tarvitsisi vastata sinulle samalla mitalla? Koska se on sinulle tärkeää, mutta entäs hän? Voisitko astua ulos omista maailmoistasi, ja nähdä, että hänelle tärkeät asiat saattavat olla ihan muita kuin satunnaiseen tuttavaan yhteydenpito. Ajattelet, että hän haluaa rangaista sinua, koska hän ei tee sinulle mieliksi. Mistä moinen ajatuskuvio?
Miksi koet, että sinun pitää lähentyä juuri tämän ihmisen kanssa? Mitä avauduttavaa sinulla on juuri tälle ihmiselle, jota et tunne, mutta jonka ystävä itsepintaisesti tahdot olla? Maailmassa on muitakin ihmisiä, vieläpä samassa tilanteessa kuin sinä, mutta sinulle tuntuisi kelpaavan vain tämä henkilö. Jos sinä et kelpuuta muita, niin silloinhan sinä itse olet vastuussa yksinäisyydestäsi.
Sinä olet siis päättänyt, että yksinäisyys on pahasta ja sinun vihollisesi. Eli olet päättänyt olla yksinäinen ja olet päättänyt sen lisäksi vielä kärsiä tilanteesta, mutta et kuitenkaan varsinaisesti halua, että tilanne muuttuisi - sillä haluat seuraa vain yhden tietyn ihmisen taholta.
Elämäsi on aika pitkälle omissa käsissäsi, etkä hyödy mitään, jos haluat esittää uhria ja väität, että muut ovat aiheuttaneet sinulle yksinäisyytesi. Vain sinä itse tiedät, miksi haluat tilanteen olevan tämän, ja tiedät myös mitä tehdä, että se muuttuisi. Sinun ainoa vihollisesi olet sinä itse ja sinä olet luonut todella ison ongelman siitä, että sinua ei ole lisätty kaveriksi facebookissa. - Yksin
SDG. kirjoitti:
Oletko sä sitten satavarma, että se välittää susta? Meinaan jos se ei välitä, niin sen ei kai tarvitse antaa vastakaikuakaan?
En ole varma ja jopa pahaa pelkään että ei välitä. Mutta ihmettelen sitä miksi ei välittäisi koska itsekkin välitän hänestä.
- Yksin
... kirjoitti:
Ikään kuin hänen olisi velvollisuudesta oltava sinun mieliksesi, koska sinä olet ollut hänelle mieliksi ja niin mukava. Miksi hänen tarvitsisi vastata sinulle samalla mitalla? Koska se on sinulle tärkeää, mutta entäs hän? Voisitko astua ulos omista maailmoistasi, ja nähdä, että hänelle tärkeät asiat saattavat olla ihan muita kuin satunnaiseen tuttavaan yhteydenpito. Ajattelet, että hän haluaa rangaista sinua, koska hän ei tee sinulle mieliksi. Mistä moinen ajatuskuvio?
Miksi koet, että sinun pitää lähentyä juuri tämän ihmisen kanssa? Mitä avauduttavaa sinulla on juuri tälle ihmiselle, jota et tunne, mutta jonka ystävä itsepintaisesti tahdot olla? Maailmassa on muitakin ihmisiä, vieläpä samassa tilanteessa kuin sinä, mutta sinulle tuntuisi kelpaavan vain tämä henkilö. Jos sinä et kelpuuta muita, niin silloinhan sinä itse olet vastuussa yksinäisyydestäsi.
Sinä olet siis päättänyt, että yksinäisyys on pahasta ja sinun vihollisesi. Eli olet päättänyt olla yksinäinen ja olet päättänyt sen lisäksi vielä kärsiä tilanteesta, mutta et kuitenkaan varsinaisesti halua, että tilanne muuttuisi - sillä haluat seuraa vain yhden tietyn ihmisen taholta.
Elämäsi on aika pitkälle omissa käsissäsi, etkä hyödy mitään, jos haluat esittää uhria ja väität, että muut ovat aiheuttaneet sinulle yksinäisyytesi. Vain sinä itse tiedät, miksi haluat tilanteen olevan tämän, ja tiedät myös mitä tehdä, että se muuttuisi. Sinun ainoa vihollisesi olet sinä itse ja sinä olet luonut todella ison ongelman siitä, että sinua ei ole lisätty kaveriksi facebookissa.Isossa kirjassakin sanotaan että "tee muille kuten tahtoisit muiden tekevän sinulle". Olen tehnyt hänelle niin ja siksi en ymmärrä miksi hän ei tahdo tehdä samoin minulle. Ja mitä tulee satunnaiseen tuttavuuteen niin jos se minusta olisi kiinni niin olisimme paljon läheisimpiä. Mutta olen tehnyt hänelle jo niin monta aloitetta että eiköhän tuo olisi jo hänenkin vuoro ottaa seuraava askel. Mikä se askel sitten on, no esimerkiksi hän voisi vaikka aloittaa siitä että hyväksyisi sen kaveripyyntöni ja sitäkautta hän voisi pyytää minua vaikka ulos tai johonkin muualle minua seuraksi. Ja tuskin itsekkään olet kaikkia ystäviäsi tuntenut lastenvaunuista saakka, vaan kyllä ihmisillä on tapana tutustua myös täysin uusiinkin ihmisiin elämänsä aikana. Ja jos hän tavalla tai toisella torjuu minua niin se on merkki siitä että hän ei halua olla kanssani tekemisissä, ja se on taas merkki siitä että hänellä täytyy olla jotain minua vastaan, enkä minä voi sitä kokea kuin rangaistuksena jostain. Mutta kaikkein pahinta tässä on juuri se että kun en itsekkään tiedä miksi hän ei minusta pidä vaikka olen yrittänyt kaikkeni.
Sanoit etten tuntisi häntä, minähän kerroin tuossa edellä että olen tuntenut hänet jo toista vuotta. Eikä tämä kyseinen henkilö ole ainoa, on minulla ollut paljon muitakin mielessä. Ja olen monen muun kans käynyt ja käyn edelleen samaa taistelua mutta ketään ei näytä kiinnostavan. Olen valittanut yksinäisyydestäni vaikka kuin monelle, mutta olen saanut vain sellaisia vastauksia että "kyllä sinä vielä jonkun löydät". Mutta olisi vaan joskus mukava tietää että missä se joku on. Kun kaikki vaan ajattelee että ystävä voi olla kuka tahansa muu kunhan ei vaan itse tarvitse olla. Niin miten se voi olla silloin minusta kiinni?
Ja hyvähän teidän on puhua ja syyttää minua yksinäisyydestäni, kun teille kuitenkin tulee ovista ja ikkunoista ystäviä ja muutenkin elämänne hymyilee. Mutta yrittäkääpä edes vähäkään kuvitella itseänne sellaiseen asemaan että kukaan ei ota teihin yhteyttä, ei kutsu kylään eikä tule kylään vaikka itse pyytäisittekin, eikä lähde mihinkään seuraksi. Niin miltä sellainen tuntuisi? - ...
Yksin kirjoitti:
Isossa kirjassakin sanotaan että "tee muille kuten tahtoisit muiden tekevän sinulle". Olen tehnyt hänelle niin ja siksi en ymmärrä miksi hän ei tahdo tehdä samoin minulle. Ja mitä tulee satunnaiseen tuttavuuteen niin jos se minusta olisi kiinni niin olisimme paljon läheisimpiä. Mutta olen tehnyt hänelle jo niin monta aloitetta että eiköhän tuo olisi jo hänenkin vuoro ottaa seuraava askel. Mikä se askel sitten on, no esimerkiksi hän voisi vaikka aloittaa siitä että hyväksyisi sen kaveripyyntöni ja sitäkautta hän voisi pyytää minua vaikka ulos tai johonkin muualle minua seuraksi. Ja tuskin itsekkään olet kaikkia ystäviäsi tuntenut lastenvaunuista saakka, vaan kyllä ihmisillä on tapana tutustua myös täysin uusiinkin ihmisiin elämänsä aikana. Ja jos hän tavalla tai toisella torjuu minua niin se on merkki siitä että hän ei halua olla kanssani tekemisissä, ja se on taas merkki siitä että hänellä täytyy olla jotain minua vastaan, enkä minä voi sitä kokea kuin rangaistuksena jostain. Mutta kaikkein pahinta tässä on juuri se että kun en itsekkään tiedä miksi hän ei minusta pidä vaikka olen yrittänyt kaikkeni.
Sanoit etten tuntisi häntä, minähän kerroin tuossa edellä että olen tuntenut hänet jo toista vuotta. Eikä tämä kyseinen henkilö ole ainoa, on minulla ollut paljon muitakin mielessä. Ja olen monen muun kans käynyt ja käyn edelleen samaa taistelua mutta ketään ei näytä kiinnostavan. Olen valittanut yksinäisyydestäni vaikka kuin monelle, mutta olen saanut vain sellaisia vastauksia että "kyllä sinä vielä jonkun löydät". Mutta olisi vaan joskus mukava tietää että missä se joku on. Kun kaikki vaan ajattelee että ystävä voi olla kuka tahansa muu kunhan ei vaan itse tarvitse olla. Niin miten se voi olla silloin minusta kiinni?
Ja hyvähän teidän on puhua ja syyttää minua yksinäisyydestäni, kun teille kuitenkin tulee ovista ja ikkunoista ystäviä ja muutenkin elämänne hymyilee. Mutta yrittäkääpä edes vähäkään kuvitella itseänne sellaiseen asemaan että kukaan ei ota teihin yhteyttä, ei kutsu kylään eikä tule kylään vaikka itse pyytäisittekin, eikä lähde mihinkään seuraksi. Niin miltä sellainen tuntuisi?On hyvä toki toimia, kuten itse tahtoisi tulla kohdelluksi, mutta sen pitäisi olla pyyteetöntä. Jos toimii tietyllä tavoin saadakseen siitä vain itselleen hyötyä, ollaan varmaan aika kaukana Ison Kirjan opeista.
Toisaalta sanot, ettet ymmärrä, miksei hän halua vastata sinulle. Voisithan soveltaa Raamatun oppia siihenkin: mitä sinä tekisit, jos et itse haluaisi olla jonkun tietyn ihmisen kanssa tekemisissä. Sanoisitko suorat sanat, olisitko hiljaa, yrittäisitkö olla vastoin omaa haluasi toisen seurassa? Haluaisitko, että toinen ottaisi itseensä siitä, ettet ole nyt kiinnostunut? Haluaisitko hänen olevan surullinen, pettynyt ja miettivän, miksi rankaiset? Haluaisitko hänen kokevan olevansa viallinen tai huono? Olisiko se ylipäätään rangaistus, jos et ole jonkun kanssa tekemisissä? Tai jos olisit kiinnostunut seurasta, mutta elämäntilanteesi veisi kaikki voimat, miten paljon panostaisit ystävien kanssa ajanviettoon ja yhteydenpitoon?
Se, että tietää ihmisen pitkän ajan takaa, ei ole samaa, kuin että oikeasti tuntisi tämän. Sinä et tunne, sillä myönsithän itsekin, ettette ole siinä pisteessä, että toisen kanssa voisi olla esimerkiksi puhelinyhteydessä.
Miten paljon sinä valitat yksinäisyydestä? Mitä sinä ajattelisit, jos sinulle siitä valitettaisiin? Valittaminen ei kuulosta ihan parhaalta tavalta lähentyä ihmisten kanssa. Olisiko muita keinoja? Millainen muuten olet seurassa? Miten sinä haluaisit, että sinulle jutellaan tai tehdään aloitteita? Tuskin valittamalla yksinäisyydestä tai vihjaamalla seuranpuutteesta.
Ei minullekaan tule ystäviä kovin usein vastaan, mutta minä en valitakaan tilanteestani. Olen vetäytyvä ihminen, joka tykkää viettää paljon aikaa omassa seurassaan. En aina lähde pyynnöstä mihinkään enkä kovin usein kyläile, mutta se ei liity pyytäjiin mitenkään - en rankaise heitä, enkä halua kenenkään siitä mieltä pahoittavan - minua ei vain huvita. - No huh huh..
Yksin kirjoitti:
En ole varma ja jopa pahaa pelkään että ei välitä. Mutta ihmettelen sitä miksi ei välittäisi koska itsekkin välitän hänestä.
..en ole kyllä hyväksynyt yhtäkään kaveripyyntöä henkilöltä, joka ei tietäisi minun puhelinnumeroa, sillä kyllähän nyt jokainen kaveri numeroni tietää.. vaikka salainen se on minullakin. Työkavereita varten on LinkedIn, ei minua kiinnosta heille kuulumisiani kertoa. Toki FB:ssä voi ottaa kaveriksi ja estää näkemästä mitään, mutta mikä järki siinä olisi.
- Ai vittu..
Yksin kirjoitti:
Isossa kirjassakin sanotaan että "tee muille kuten tahtoisit muiden tekevän sinulle". Olen tehnyt hänelle niin ja siksi en ymmärrä miksi hän ei tahdo tehdä samoin minulle. Ja mitä tulee satunnaiseen tuttavuuteen niin jos se minusta olisi kiinni niin olisimme paljon läheisimpiä. Mutta olen tehnyt hänelle jo niin monta aloitetta että eiköhän tuo olisi jo hänenkin vuoro ottaa seuraava askel. Mikä se askel sitten on, no esimerkiksi hän voisi vaikka aloittaa siitä että hyväksyisi sen kaveripyyntöni ja sitäkautta hän voisi pyytää minua vaikka ulos tai johonkin muualle minua seuraksi. Ja tuskin itsekkään olet kaikkia ystäviäsi tuntenut lastenvaunuista saakka, vaan kyllä ihmisillä on tapana tutustua myös täysin uusiinkin ihmisiin elämänsä aikana. Ja jos hän tavalla tai toisella torjuu minua niin se on merkki siitä että hän ei halua olla kanssani tekemisissä, ja se on taas merkki siitä että hänellä täytyy olla jotain minua vastaan, enkä minä voi sitä kokea kuin rangaistuksena jostain. Mutta kaikkein pahinta tässä on juuri se että kun en itsekkään tiedä miksi hän ei minusta pidä vaikka olen yrittänyt kaikkeni.
Sanoit etten tuntisi häntä, minähän kerroin tuossa edellä että olen tuntenut hänet jo toista vuotta. Eikä tämä kyseinen henkilö ole ainoa, on minulla ollut paljon muitakin mielessä. Ja olen monen muun kans käynyt ja käyn edelleen samaa taistelua mutta ketään ei näytä kiinnostavan. Olen valittanut yksinäisyydestäni vaikka kuin monelle, mutta olen saanut vain sellaisia vastauksia että "kyllä sinä vielä jonkun löydät". Mutta olisi vaan joskus mukava tietää että missä se joku on. Kun kaikki vaan ajattelee että ystävä voi olla kuka tahansa muu kunhan ei vaan itse tarvitse olla. Niin miten se voi olla silloin minusta kiinni?
Ja hyvähän teidän on puhua ja syyttää minua yksinäisyydestäni, kun teille kuitenkin tulee ovista ja ikkunoista ystäviä ja muutenkin elämänne hymyilee. Mutta yrittäkääpä edes vähäkään kuvitella itseänne sellaiseen asemaan että kukaan ei ota teihin yhteyttä, ei kutsu kylään eikä tule kylään vaikka itse pyytäisittekin, eikä lähde mihinkään seuraksi. Niin miltä sellainen tuntuisi?..turhaanhan mää vastasin kun olitkin joku helvetin hihuli
- Yksin
No huh huh.. kirjoitti:
..en ole kyllä hyväksynyt yhtäkään kaveripyyntöä henkilöltä, joka ei tietäisi minun puhelinnumeroa, sillä kyllähän nyt jokainen kaveri numeroni tietää.. vaikka salainen se on minullakin. Työkavereita varten on LinkedIn, ei minua kiinnosta heille kuulumisiani kertoa. Toki FB:ssä voi ottaa kaveriksi ja estää näkemästä mitään, mutta mikä järki siinä olisi.
No helppohan sinunkin on siinä ylpeillä kun sinullakin on tekstistä päätellen kavereita, muitakin kuin pelkkiä työkavereita. Joten sinäkään et tiedä yksinäisyydestä yhtään mitään. Mutta jos olisit minun asemassani niin et ajattelisi noin.
- Yksin
Ai vittu.. kirjoitti:
..turhaanhan mää vastasin kun olitkin joku helvetin hihuli
Kyllä olet vajonnut todella alas kun kielenkäyttösi on tuota tasoa!
- Yksin
Ensinnäkin mitä tulee tuohon itsensä hyötymiseen niin ei elämässä mikään ole täysin ilmaista. Jos annat toiselle jotain niin et voi tehdä sitä täysin ilmaiseksi vaan tottakai vaadit siitä jotain vastinettakin, jos et muuta niin ainakin itselle hyvä mieli ja omantunnon rauhan, palkkahan se on sekin.
Tuohon toiseen lauseeseen en voi muuta sanoa kun että miksi minulle aina käy näin? Olen tuntenut vuosien ja kymmenienkin aikana moniin ihmisiin sympatiaa mutta koskaan en ole saanut vastakaikua, ainakaan samalla mitalla. Mitä pahaa olen tehnyt? Ja jos Jumala on olemassa niin miksi hän kohtelee minua näin? Olen yrittänyt elää hyvän elämän, en käytä päihteitä, en omista rikosrekisteriä ja muutenkin olen yrittänyt säilyttää hyvän moraalin. Mistä minua oikeen rangaistaan?
Ei minulla ole ketään jonka kanssa voisin olla puhelinyhteydessä ilman mitään asiaa.
Tietätkö sinä miksi suomessa esimerkiksi itsemurha tilastot ovat niin korkealla? No juuri sen takia kun täällä on luotu sellainen ilmapiiri kuten itsekkin ajattelet että täällä saa puhua vain iloisista ja mukavista asioista. Moni tuntee sisällään tuskaa mutta ei uskalla näyttää sitä kun pelkää olevansa rasittavaa seuraa jos asioista jollekkin avautuu. Ja jos ihminen sulkee kaiken sisälleen niin jonain päivänä mitta tulee täyteen ja jäljelle jää enää se viimeinen ratkaisu. Jos minulle joku tulee valittamaan yksinäisyyttä tai jotain muuta niin yritän auttaa parhaani mukaan. Olen seurassa hyvin sosiaalinen ja ilonen jos saan vastakaikua, mutta jos en saa niin olen hyvin surullinen. Minä haluaisin että minullekkin tultaisiin juttelemaan on toki joskus tultukkin, mutta yleensä se menee niin päin että minun täytyy mennä juttelemaan muille.
Sanoit ettei sinulle tule ystäviä KOVIN USEIN, mutta tulee kumminkin, joten et koe omakohtaisesti ainakaan täysin minun asemaani. Ja se on ihan totta että on ihmisiä jotka viihtyvät parhaiden yksin, ja jos siitä kerran nauttii niin eihän siinä mitään sehän on jokaisen oma valinta. Mutta on sitten aivan eri asia jos joutuu vasten omaa tahtoaan olemaan yksin, silloin toiset ovat päättäneet asian puolestasi.
Ja helpostihhan käy näin varsinkin nuorille että työn kiireissä tai opiskelujen pyörteissä ei jaksa miettiä ihmissuhteita eikä muutenkaan elämää suurempia asioita. Mutta on siitä huolimatta kuitenkin hyvä muistaa että meillä jokaisella on vain tämä 1 elämä. Ihmisen elämä on niin arvaamaton että koskaan ei tiedä mikä päivä on viimeinen. Vaikka ihminen olisi kuin nuori ja terve niin sekään ei takaa automaattisesti pitkää elämää. Meidänkin kylältä on mennyt yllättäin nuoria ihmisiä. Voi tulla äkillinen sairaskohtaus tapaturma tai itsemurha. Joten kannattaa huolehtia ihmissuhteista silloin kun se on vielä mahdollista. Veikko Lavin sanoin "on myöhäistä enää polttaa kynttilää kun hautakumpu umpeen lyöty on". - tuli vaan mieleen
siis ei voi olla totta! Olen monesti ihmetellyt miksi aikuiset ihmiset eivät ymmärrä ettei lärvikirja tarkoita sitä että automaattisesti sinne lisätään jokainen kaveripyynnön tekijä.
Ap, onko käynyt mielessäsi että vaikka olet yksinäinen, ei tämä vastapuoli ole vastuussa siitä kuinka paljon sinulla on kavereita / ei ole. julmalta ehkä kuulostaa, mutta ryhdistäydy nyt hyvä ihminen. Kirjoituksesi perusteella tämä vastapupuoli on muodostunut sinulle jo pakkomielteeksi, ja hän ei halua että tiedät hänen elämästään kuin sen minkä jo tiedät.
Itse olen esim. kyllästynyt jo erään ihmisen ruikutukseen siitä miksi en ole hyväksynyt häntä kaveriksi fb:ssä. Syy siihen on hyvin yksinkertainen : ei ole mikään pakko jos ei halua. Hän on hyvänpäivän tuttu, ei mitään muuta ja en koe että hänen pitäisi olla kartalla siitä mitä milloinkin teen.
Jotkut vaan tuntuvat unohtaneen sen tosiseikan, ettei fb ole mikään velvoite. Se perustuu vapaaehtoisuuteen ja jokaisella on kuitenkin oikeus valita sielläkin kaverinsa, ihan niinkuin tosiaelämässäkin. - Yksin
Kyllä se tiedetään että meillä jokaisella on omat yksityisasiamme jotka haluamme pitää omana tietonamme. Mutta jokaisella on myös oikeus päättää mitä tietoja itsestä facebookkiin laittaa, eihän sinne ole edes pakko laittaa koko elämäntarinaansa ja tietoja kaikkien kavereiden nähtäville. Kyllä minullakin on oma yksityisyyteni mutta enpä minä siitä facebookissa ilmoittelekkaan. Itsellänikin on facebookin kaveri listalla monenlaisia tuttuja. On myös niitä vähemmän toivottuja kavereitakin, mutta kerran ovat pyynnön laittaneet niin en vain ole yksin kertaisesti kehdannut olla hyväksymättä, en vain osaa olla niin kylmä. Mutta niitä vähemmän toivottuja kavereita varten on facebookissa olemassa toiminto jossa voit yksityisasetuksien kautta mukauttaa kaikki mitä julkaiset seinällä tai aikajanallasi vain tietyille kavereille nähtäväksi, ja niin olen itsekkin tehnyt.
Sekin tietedään että facebook perustuu vapaaehtoisuuteen mutta silti toivoisin edes vähän inhimillisyyttä ja lämmintä kättä. Enkä tarkoita tällä yksistään tätä kyseistä henkilöä vaan niitä kaikkia muitakin jotka ovat jättäneet hyväksymättä kaveripyyntöni.
Mutta se on vain merkki siitä että ihmisellä on liikaa ystäviä kun on vara kääntää toisille selkä. - kaunistaivasnyt
FB on mielenkiintoinen asia. Tästä ei nyt ilmenny kumpaa sukupuolta kukin on,tai mitä seksuaalista suuntausta edustetaan. Sehän voi vaikuttaa asiaan hyvinkin paljon.
Kaveripyynnön vastaanottaja oli joku asentaja, siis luultavasti mies. Toinen yksinäinen nainen?
Jos asentajalla on suhde tai sillä on FB:n kautta säpinää se ei ehkä halua kyselijää sinne?
Ite en kyllä mankuisi jos joku samaa sukupuolta oleva ei ryhtyis kaveriks. Olen saanut naisystäviltä "pakit" kaveripyynnöistä FBssä. Se sattui eniten kun nuoruudenajan paras kaveri ei suostunut kaveriksi. kaverisuhde oli päättynyt väärinkäsitykseen eikä muija edes vuosien kuluttua ja yhteisten ystävien puheiden avullakaan suostunut edes FB-kaveriksi. Siitäkin pääsin yli.
Kerran kävi niin, ja tää on nyt vähän off topic että olin kylässä ja käytimme kaverini kanssa erään kylässä olevan ukon tietsaa. Mies vaikutti kyllä vähän oudolta hiipparilta ja saamari, seuraavana päivänä se oli murtautunu MUN FB-sivustolle ja laittanut itselleen kaveripyynnön, jonka oli tietty hyväksyny.
Minä en ollut koskaan edes käynyt sen profiililla. konstit on monet ja joillekin se on tärkeää , että on monta kaveria siellä. Eihän se ukko sittemmin millään tavoin vaivannut minua, en viitsinyt poistaa sitä edes muutin salasanan vaan. Sai uuden FB kaverin tyypistä, jonka se näki kerran elämässään. Tää ehkä vähän auttaa ymmärtämään aloittajaa, toisille se on vaan tärkeä ele, että ollaan siellä kavereita.- Yksin
Joo olemme molemmat siis miespuolisia henkilöitä, mutta hänen seksuaalista suuntautumista en tiedä enkä myöskään sitä onko hän sinkku vai varattu. Ja mitä tulee sitten omaan suuntautumiseeni niin se olkoon yksityis asiani joten sitä en ala tässä nyt tilittämään. Mutta oli niin tai näin niin facebookissahan ei ole kysymys mistään parisuhdeen hausta koska niille on olemassa ihan omat sivut, vaan siellä on kysymys vain kaverikutsuista. Mutta jos tuo väitteesi pitää paikkansa, elikkä kysymys oliskin siitä että hän on hetero eikä voi hyväksyä minua edes kaveriksi ihan vain sen takia että satun olemaan mies, niin eihän hän voisi silloin kelpuuttaa muitakaan miehiä kaverilistalleen vaan ainoastaan naisia. Eikä hän voisi silloin muutenkaan olla miesten kanssa minkäänlaisissa tekemisissä, ei käydä töissä sellaisissa paikoissa jossa on miehiä eikä myöskään työskennellä miesten kanssa. Vaan silloinhan hänen täytyisi hakeutua töihinkin jollekkin naisalalle missä ei näy ainuttakaan miestä, jos hän kerran sitä pelkää että kaikki miehet jotka sanovat hänelle edes päivää, niin yrittävät iskeä häntä.
Ja sitäpaitsi kyllä toinen ihminen voi olla toiselle tärkeä muutenkin kuin romanttisessa mielessä. Ovathan monet naisetkin toisilleen hyvin tärkeitä ja läheisiä niin miksi ei sama voisi toimia miestenkin välillä?
Kerroithan olevan itsekkin loukkaantunut kun olet saanut joiltakin ystäviltäsi pakit facebookissa. Ja asia ei ole korjautunut muiden ystäviesikään puheiden avulla. Niin tuohon haluaisin antaa sellaisen neuvon että on erittäin vaarallista sotkea sivullisia kahden ihmisen välisiin ongelmiin. Jos kahden ihmisen välillä ei ole kaikki ok, niin silloin se täytyy yrittää myös selvittää kahden kesken. Jos sinne tulee kolmas tai kenties vieläkin useampi hämmentämään niin sellainen vain pahentaa tilannetta entisestään.
Ja tuo sinun esimerkkisi on aivan eri äärilaidasta kuin omani. Se että murtautuu toisen tietoliikenne järjestelmään on täysin rikollista toimintaa, ja sellainen on poliisi asia.
- elämä on
Hän ei tykkää takertujista, joihin ilmeisesti kuulut. Hän on poistanut profiilinsa että hän on päässyt sinusta eroon, tehnyt uuden johon sinä et kuulu, eikä hän halua sinua nykyisiin ystäviinsä, joten ota nyt ihmeessä järki käteen ja hae ystäväsi muualta. Tuollaisella epätoivolla teet vain itsestäsi naurettavan. Ei elämä yhteen ihmiseen kaadu, uusiin tutustuu joka päivä, jos vain haluaa tai ei ole niin ujo, että uskaltaa. Päästä irti ja etsi uusia haasteita ja ihmisiä.
- Yksin
Joo minulla on jäänyt näköjään tuossa aloitus tekstissä kertomatta että hän ei alunperinkään hyväksynyt kaveripyyntöäni, joten tämä pienenä lisäyksenä. Mutta mitä tulee tuohon irti päästämiseen niin meillä on työpaikat melkein vierekkäin ja näen hänet lähes päivittäin. Niin on pikkuisen vaikea unohtaa kun hän melkein jatkuvasti pyörii silmieni edessä.
- -
Miksi kysyt; "Miksi?", jos kenenkään vastaus ei kelpaa? Hän ei kertakaikkiaan ole velvoitettu ottamaan sinua fb- kamukseen eikä kuuntelemaan, kuinka yksinäinen olet.. Kuka tahansa ahdistuisi tuollaisesta takertumisesta. Etsi joku vertaistukiryhmä yksinäisyyteesi ja koita pärjätä..
- Yksin
Voi olla että siksi en allekirjoita kenenkään vastausta koska ne eivät näytä tietävän mitä yksinäisyys on. Se on helppo sellaisten puhua joilla on ystäviä kuin muurahaisia ja muutenkin elämä hymyilee kuin naatalin aurinko. Yrittäkääpä ajatella vähän omalle kohdalle sellaista elämää että kukaan ei rakasta teitä, ei välitä teistä muutenkaan, ei lähde kanssanne mihinkään, ei kutsu kylään, ei käy kylässä ja muutenkaan ette merkitse kenellekkään mitään. Ja mitä tulee tuohon ahdistumiseen niin niin ajattelevat täysin itsekkäät ihmiset. "Mitä tuosta sama vaikka onkin yksin eipä tuo ole minun murheitani, kunhan minulla itselläni on paljon ystäviä". Elikkä näiden itsekkäiden ihmisten vuoksi olen yksin. Ja mitä tulee nuihin vertaistuki ryhmiin niin eikö siellä käy yleensä vain sellaiset vanhat ja keski-ikäiset tyypit ja muutenkin sellaiset joilla ei korvien välissä ole kaikki kunnossa. Joten kiitos niihin en halua kuulua vaan haluan nuorta ja tervejärkistä seuraa.
- kajvågjapigwjapgwjpi
Millaista vastausta toivoit, kun kirjoitit tänne kysymyksesi?
- Yksin
No sellaista jossa joku olisi minunkin puolellani, mutta kun näyttää siltä että kaikki ovat vain minua vastaan. Aivan niin kuin se olisi kaikkien mielestä minulle ihan oikein että hän ei ole huolinut minua facebookkiin. Ja se ei ainakaan yhtään helpota tilannetta.
- Sector7
Oletko sä sitten ihan 100% hetero itsekin?
- Yksin
Olin tai en niin sillä ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa, kuten aikasemmin jo sanoin niin facebookissa on kysymys vain kaverikutsuista, ei mistään parisuhde hausta. Lueppa uudelleen tuo 19.7.2012 16:22 kirjoittamani vastaus, niin minun ei tarvitse samoja asioita kahteen kertaan selittää.
- Sector7
Yksin kirjoitti:
Olin tai en niin sillä ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa, kuten aikasemmin jo sanoin niin facebookissa on kysymys vain kaverikutsuista, ei mistään parisuhde hausta. Lueppa uudelleen tuo 19.7.2012 16:22 kirjoittamani vastaus, niin minun ei tarvitse samoja asioita kahteen kertaan selittää.
"Hän on minulle tärkeä ja ajattelen häntä koko ajan" ...Tuon kirjoituksesi perusteella aloin miettimään. Jotenkin tuntuu, että ihastusta on ilmassa. On mullakin pari hyvää miespuolista ystävää, mutta ei me tuolleen toisistamme ajatella.
- Yksin
Sector7 kirjoitti:
"Hän on minulle tärkeä ja ajattelen häntä koko ajan" ...Tuon kirjoituksesi perusteella aloin miettimään. Jotenkin tuntuu, että ihastusta on ilmassa. On mullakin pari hyvää miespuolista ystävää, mutta ei me tuolleen toisistamme ajatella.
Ensinnäkin en ole koskaan elämäni aikana seurustellut en miehen enkä naisen kanssa, en edes yhtä iltaa. Ja mitä häneen tulee niin en ole koskenut häneen sormenpäälläkään enkä ehdotellut mitään asiattomuuksia. Kyllä ihminen voi ajatella toista ihmistä muutenkin kuin "siinä mielessä".
- fklajpigja+pwjga¨+wj
Miten itse tulkitsit sitä, ettei tuttavasi ottanut sinua fb-kaveriksi?
- Yksin
Hyvä kysymys! Koskaan ei ole ollut pienintäkään sanaharkkaa hänen kanssaan, enkä ole sanonut hänestä pahaa sanaa en edessä enkä takana päin. Kaikkein pahin vaihtoehtohan on se että jotkut todella ilkeät ihmiset ovat minua mustamaalanneet hänelle ja hän pelkää että häneltä menee maine jos hän näyttäytyy minun kaverina. Mutta tuntien hänet se olisi minulle todella suuri yllätys jos hän olisi niin raukka että kuuntelisi mielummin toisten ilkeitä juoruja kun luottaisi omakohtaisiin kokemuksiinsa ja päättäisi aikuisena ihmisenä itse ketä hyväksyy kavereiksi ja ketä ei. Mutta toisaalta ei minulla oikeen muutakaan tule tässä enää mieleen.
- gfagjaåwgjåagaeå
Kerroit että hänellä on salainen puhelinnumero. Miksi hänellä on sellainen mitä luulet? Todennäköistä että fb n poistaminen ja uudelleen avaaminen liittyy siihen eikä sinuun. Hän on varovainen jostain syystä joka ei liity sinuun.
- Yksin
No monihan muuttaa puhelinnumeronsa salaiseksi puhelin kauppiaiden vuoksi, toinen on puhelin häiriköt joiden kohteeksi olen itsekkin joskus joutunut. Mutta miksi hän sitten olisi puhelinnumeronsa laittanut facebookkiin jos se kerran on salainen. Itsekkään en ole laittanut vaikka oma numeroni ei salainen olekkaan.
- selkeä stalkkeri
Meinaatsä piinata tätä ihmistä loppuelämän. Sä oot kyl ihme hiippari. En ihmettele miksi olet yksin.
- Yksin
No jopas nyt jotakin! Haluan vain hyvän hyvyyttäni olla hänen ystävä. Onko siinä jotain pahaa? Eikö se ole hyvä että on joku joka välittää? Vai pitäisikö minun sitten alkaa vihaamaan häntä? Haukkua ja loukata oikeen ilkeästi häntä, levitellä perättömiä juoruja, uhkailla ja pelotella, olisiko se sitten parempi?
- sdsdsda
Yksin kirjoitti:
No jopas nyt jotakin! Haluan vain hyvän hyvyyttäni olla hänen ystävä. Onko siinä jotain pahaa? Eikö se ole hyvä että on joku joka välittää? Vai pitäisikö minun sitten alkaa vihaamaan häntä? Haukkua ja loukata oikeen ilkeästi häntä, levitellä perättömiä juoruja, uhkailla ja pelotella, olisiko se sitten parempi?
Kunhan nyt ensin saisit edes jonkinlaisen kontaktin häneen.
- Yksin
sdsdsda kirjoitti:
Kunhan nyt ensin saisit edes jonkinlaisen kontaktin häneen.
No sehän on jo aika isokin kontakti kun pyytää facebook kaveriksi.
- puol vuotta terapiaa
Ehkä sun kannattaisi puhua ammattilaiselle. Musta tuntuu että sulla ei ole kaikki hyvin.
- Yksin
Ei olekkaan koska minulla ei ole ystäviä. Se on ihan totta että kenenkään elämässä ei mene asiat aina oman mielen mukaan, mutta elämässä on enemmän ja vähemmän tärkeitä asioita ja sitten se kaikkein tärkein asia. Mikä se sitten kenelläkin on, mutta itselläni se on ystävät. Ja minulta puuttuu ne. Ja jos ihmiseltä puuttuu se kaikkein tärkein tukipilari niin silloin mikään ei ole hyvin. Minulla oli tuossa viime vuosikymmenen puolivälissä eräs lyhytaikainen ystävä, ja minä jo luulin että elämä alkaa jo viimeinkin järjestyä. Mutta sitten yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta menetin hänet, syystä jota en vielä tänä päivänäkään tiedä. Hän vain yhtäkkiä katosi, sanomatta yhtään mitään. Ainoa mitä hänestä tiedän on se että hän on elossa mitään muuta en tiedä. Koin asian sen verran raskaasti että yritin itsemurhaa, ja olin vähällä jopa onnistua siinä. Sen akuutti sairaala reissun jälkeen kuljin koko sen kevään terapiassa. Siitä on nyt kulunut yli 5 vuotta, ja mikään ei ole muuttunut. Asia on niin että jos ihmisellä ei ole ystäviä niin ei niitä pysty mikään psykiatri tai lääkäri taikomaan. 1: Sellaiset ihmiset joilla on paljon ystäviä niin ei niitä kiinnosta kenenkään yksinäisyys, kunhan niillä itsellä on vain paljon ystäviä, ei ne osaa ajatella mitään muuta. 2: Jos olet vähäkään erilainen kuin muut yleensä, kiinnostunut erilaisista asioista jne, niin heti lyödään leima otsaan ja työnnetään syrjään. 3: Suomalaiset ihmiset elävät stereotypiassa, elikkä silloinhan omien aivojen käyttö on täysin kiellettyä. Kuunnellaan vain ihmisten ilkeitä juoruja eikä omakohtaisilla kokemuksilla ole mitään painoarvoa. Koska "menee pian maine jos kulkee väärän ihmisen seurassa". Elikkä ammatti auttajaa tarvitsee koko suomen kansa, en yksin minä.
- älä takerru
Sanon tämän ystävällisesti, en vinoillakseni ja kyllä minä välitän ihmisistä. Vieraistakin. Mutta puhun suoraan:
1. Sinulla on pakkomielle tähän mieheen. Se on epätervettä. Se on teksteistäsi aivan ilmiselvää.
2. Olet sekä pakkomielteessä että hyvin mahdollisesti myös rakastunut tähän ihmiseen ja pahinta, jos olet rakastunut etkä itse sitä ymmärrä tai hyväksy.
Homoseksuaalisuuskin on erittäin OK erityisesti nykypäivänä, sinun täytyy vain tajuta, mikä olet.
3. Rakastuminen ja kohteen ikävöiminen ei ole ystävyyttä tai ystävyyden haluamista.
4. Nämä täytyy erottaa toisistaan. Muu on epärehellisyyttä häntä ja myös itseäsi kohtaan.
5. Liian suuret tunteet aiheuttavat liian suuria odotuksia ja sitä kautta liian suuria pettymyksiä asiayhteyteen nähden. Sinä näet häntä joskus töissä, big deal? Käsittämätöntä, että olet jumiutunut tähän asiaan.
6. Ystävyys on aina molemminpuolista, samoin rakkaus.
7. Väkisin et saa aikaan kumpaakaan. Jos toinen ei tahdo, hän ei tahdo ja sinun tehtäväsi on käsitellä asia ja sitten omaa tahtiasi mennä eteenpäin.
8. Sinun täytyy tahtoa mennä eteenpäin. Täytyy tahtoa hyväksyä asia.
9. Se voi olla tuskallista sinulle, mutta se ei ole hänen syynsä.
10. Et ole mikään uhri, muillekin ihmisille sattuu tällaista. Puheesi itsestäsi uhrina on todella ärsyttävää ja se ajaisi ainakin minut luotasi kauemmaksi.
11. Voit muuttaa vain itseäsi, et voi muuttaa ketään muuta ihmistä. Ihmiset voivat olla tyhmiä, itsekkäitä, mitä tahansa. Mutta jos haluat ihmisistä ystäviäsi, sinun täytyy hyväksyä jotkut ihmiset. Muuta itseäsi ja omaa tapaasi ajatella ja tuntea.
12. Tarvitset pitkäkestoista psykiatrista apua.
- Yksin
1. Minua vain ahdistaa tämä yksinäisyys ja yritän päästä siitä eroon.
2. En minä vaadi häneltä mitään sellaista että hänen täytyisi alkaa kanssani rekisteröimään mitään parisuhdetta tai yhteistä kotia perustamaan, vaan minulle riittää pelkkä ystävyyskin. En ole koskaan ajatellut niin että joko kaikki tai ei mitään vaan paremminkin niin että jos ei kaikki niin edes jotakin. Elikkä jos hän antaisi edes yhden sormen niin en lähtisi viemään häneltä koko kättä vaan olisin kiitollinen siitä yhdestäkin sormesta.
3,4. Nuihin minulla ei ole kommentoitavaa.
5. Tähän en pysty antamaan kommenttia koska tätä en ymmärtänyt täysin koska se sisälsi 2 ulkomaan kielistä sanaa ja kun itse puhun ja ymmärrän ainoastaan suomea.
6. Nimenomaan kun metsään huudat niin metsä myös vastaa. Ja tästähän tämä koko juttu sai alkunsa kun huusin metsään niin sitä vastausta ei tullut. Että miten tällainen voi olla oikeen mahdollista?
7. Mutta kaikella on aina syynsä joten olisi joskus mukava tietää että miksi ei tahdo.
8. Mutta kun yksin en pääse eteenpäin, tarvitsen jonkun rinnalleni jos en seurustelukumppania niin ainakin ystävän.
9. No kenen syy se sitten on? Jos kerran itse olisin valmis mutta hän ei. Kysytään nyt vaikka niin että jos hän antaisi minulle ystävyyttä ja toisi iloa elämääni niin olisiko se jotenkin häneltä pois? Tai sitten jos hän kääntää minulle selkänsä ja aiheuttaa minulle tuskaa, niin mitä hän saa siitä itselleen?
10. Mutta kun minulle ei muuta satukkaan kun tällaista, koskaan en ole saanut tunteilleni vastakaikua keneltäkään.
11. Kysymys ei ole siitä ettenkö hyväksyisi muita ihmisiä vaan siitä että muut eivät hyväksy minua.
12. Kuten jo aikasemmin sanoin niin yksikään psykiatri tai lääkäri ei pysty taikomaan kenellekkään ystäviä. - älä ole epätoivoinen
Maailma on kova paikka ja ihmiset ovat vaan niin täynnä itseensä että niitä ei kiinnosta muiden tunteet. Olen joskus ollut samassa tilassa kuin sinä ja yhtä epätoivoinen. Nykyään en valita paljoo omasta yksinäisyydestä vaan kaipaan omaa rauhaa, koska tykkään olla vaan vapaa ja enkä kaipaa yhtään riippakiveä omalle elämälle. Vuosi sitten valitin paljon omasta yksinäisyydestä. Löysin niin sanottuja ystäviä. Nämä olivat semmoisia epäluotettavampia. Ne puhu paljon paskaa muista. Ne soitteli jatkuvasti eikä niistä meinannut päästä eroon. Koin vainoharhaa tämän takia ja olin seota sen takia. Sen takia älä takerru vaan anna toiselle tilaa päättää itse. Näiden viesti ketjujen perusteella kärsit läheisriippuvuudesta ja siitä on päästävä eroon. Kukaan ei ikinä halua takertujaa vaan ihmisen joka on täysin itsenäinen ja täysin itsevarma. Liiku, urheile se tuo mielihyvän tunnetta. Käy baareissa, töissä ja harrastuksissa. Rakenna itseäsi ja opi kanssa rakastamaan itseäsi.
- Yksin
No se on ihan totta että toiset myös haluavat olla yksin, ja sehän on silloin jokaisen oma valinta. Mutta itsekkun joudun vasten omaa tahtoani olemaan yksin niin sellainen on vaan todella rankkaa ja siitä täytyisi päästä eroon.
Ja kyllä minä kuljenkin aika paljon eri paikoissa, baareissa en tietenkään käy koska en juo mutta muuten kyllä, ja liikuntaakin tulee harrastettua sopivassa määrin.
- 4+7
Tulipa kyllä todella paha olo kun luin tätä. Tottakai minustakin tuntuu sinun puolestasi pahalta, että olet yksinäinen. En haluaisi, että kukaan olisi. Jokainen ansaitsee ystäviä.
Mutta, tämä ko. henkilö on ollut sinulle ystävällinen, kun on kerran jutellut kanssasi ja vaihtaa kuulumisia kanssasi kun näette. Hän ei halua sen enempää. Minusta hän on tehnyt jo sen mitä "kuuluu" ja paljon enemmänkin! Yritä hyväksyä ja ymmärtää se asia, ettei hän halua sinua sen enempää elämäänsä. Minäkin näen työssäni koko ajan paljon ihmisiä. Jutellaan ja naureskellaan, mutta se siitä. Ei se ole sen enempää. On surullista, kun haluaisit enemmän tästä ihmisestä, siis ystävän, mutta se ei ole mahdollista. Eikä se todellakaan ole hänen vikansa. Toistan: hän on tehnyt jo sen mitä Raamattukin kehoittaa, mitä mukava ja kiltihkö ihminen tekee. Hän varmasti aistii ja näkee sen, että sinä pidät hänestä enemmän.
Toivottavasti löydät ystävän. Tai useammankin. Harrastuksissa ym. vapaa-ajan toiminnoissa niitä enemmän löytää kuin työpiireissä.Olet kyllä masentunut ihminen (koska olet yksinäinen - on tullut selväksi, ja tuntuu pahalta puolestasi) mutta ehkä terapia ei enää sinua voi auttaa.- edellinen
Lisäisin vielä että ei yksikään ihminen, ainakaan ei-perheenjäsen vaan VOI olla vastuussa toisen ihmisen elämästä! Olet menettänyt kerran ystävän, ja yritit tappaa itsesi. Nyt olet täysin masentunut tämän yhden kaverin takia, kuka ei halua olla ystäväsi. Ymmärrän katkeruuden, surun, epätoivon, mutta et voi vaatia muita ihmisiä pelastamaan sinua ja ottamaan vastuuta sinun onnellisuudestasi tai jopa elämästäsi! Se on todella väärin toista kohtaan. Et ymmärrä sitä mitä sinulle on moni yrittänyt sanoa. Miksi et etsisi netistä muita yksinäisiä ja yrittäisi sitä kautta saada edes nettikavereita??
- Yksin
edellinen kirjoitti:
Lisäisin vielä että ei yksikään ihminen, ainakaan ei-perheenjäsen vaan VOI olla vastuussa toisen ihmisen elämästä! Olet menettänyt kerran ystävän, ja yritit tappaa itsesi. Nyt olet täysin masentunut tämän yhden kaverin takia, kuka ei halua olla ystäväsi. Ymmärrän katkeruuden, surun, epätoivon, mutta et voi vaatia muita ihmisiä pelastamaan sinua ja ottamaan vastuuta sinun onnellisuudestasi tai jopa elämästäsi! Se on todella väärin toista kohtaan. Et ymmärrä sitä mitä sinulle on moni yrittänyt sanoa. Miksi et etsisi netistä muita yksinäisiä ja yrittäisi sitä kautta saada edes nettikavereita??
Niin hän on toisaalta ihan mukavakin ihminen mutta en sitten tiedä miksi ei halua olla läheisimmissä tekemisissä. En tiedä sitten että aistiiko hän sen mitä haluan ja onko se hänelle niin iso asia että tarvitsee vähän aikaa sulatella. Mutta toisaalta olemme tunteneet jo pitkästi yli vuoden joten aikaakin on jo ollut.
Kyllä minä olen netistäkin etsinyt kavereita mutta kun sielläkin on kaikki aina niin 1 puolista. Se olen lähe aina minä se joka ottaa yhteyttä lähettää viestiä jne. Ja toiseksi haluaisin jotain muutakin kuin pelkkää netti deittailua. Mutta tällaista tämä on, toivottavasti sitten seuraava elämä on parempi. - edellinen
Yksin kirjoitti:
Niin hän on toisaalta ihan mukavakin ihminen mutta en sitten tiedä miksi ei halua olla läheisimmissä tekemisissä. En tiedä sitten että aistiiko hän sen mitä haluan ja onko se hänelle niin iso asia että tarvitsee vähän aikaa sulatella. Mutta toisaalta olemme tunteneet jo pitkästi yli vuoden joten aikaakin on jo ollut.
Kyllä minä olen netistäkin etsinyt kavereita mutta kun sielläkin on kaikki aina niin 1 puolista. Se olen lähe aina minä se joka ottaa yhteyttä lähettää viestiä jne. Ja toiseksi haluaisin jotain muutakin kuin pelkkää netti deittailua. Mutta tällaista tämä on, toivottavasti sitten seuraava elämä on parempi.On itsellänikin ollut sellaisia ihmisiä elämässä, joiden kanssa olsin halunnut kaveerata, mutta en ole saanut vastakaikua (varsinkin nuorempana ~20 vuotiaana). Ja tottakai haluaisi tietää että mikä siihen on syy, "mikä minussa on vialla". Mutta ei sille vaan mitään voi. Se on ihan sama, onko joku mukava vai ei, tai mikä se syy on, sinun vain täytyy se hyväksyä, että hän ei halua olla kaverisi :(
- pää pystyyn siellä
Ei kannata masentua, elämänvaiheet muuttuvat, sulla voi vuoden parin päästä olla vaikka kuinka hyviä ja monta kamua.
Mutta ei ketään voi väkisten velvottaa tosiaan kaveriksi, tyyliin Jim Carreyn elokuvan Sähköputkimies (" Cable guy").
Elämä on siitä jännä juttu että mitä tahansa (siis kivaakin ja hyvää) voi tapahtua ja tapahtuukin kaiken aikaa.
Uskonpa ja toivonpa että tulet löytämään vielä kivoja ihmisiä elämääsi. - Yksin
Kiitoksia kannustavista vastauksista. Tämä ei ole ainoa tapaus, on minulla ollut vastaavanlaisia tilanteita vois sanoa pitkin elämää. Mutta se mikä tästä tekee erilaisen aikasempiin kokemuksiin verrattuna on se että näen häntä lähes päivittäin koska olemme työpaikka naapureita. Jututtamaan en pääse häntä läheskään aina koska näen häntä yleensä vain auton ratissa. Mutta mitä tulee sitten aikasempiin tapauksiin niin näin heitä vain aina silloin tällöin, ja mitä harvemmin ihmistä näkee niin sen vähempi kiintyy. Ja kun harvemmin näkee niin silloin on myös helpompi päästää irti kun ei jatkuvasti pyöri silmien edessä. Mutta katsotaan nyt mitä huominen tuo tullessaan.
- 6+1
Olisitkohan kovin intensiivinen, kun lähestyt ihmisiä? Tässä kerroit, että "et pääse jututtamaan häntä läheskään aina".
Olen itsekin kokenut pitkiä yksinäisyyden jaksoja. Juttukavereita ei ollut, joten ystävällisiä ihmisiä kohdatessani vuodatin heidän päälleen liikaakin asiaa. Ja silloin kävi juuri niin, että nämä ihmiset eivät halunneet kanssani ystävystyä, vaan pysyivät kohteliaan korrekteina.
Tähän tärkeään tuttavaasi liittyen: Suuntaa ajatuksesi jo muihin ihmisiin ja ala pitää tätä viereisen työpaikan ihmistä moikkaustuttuna, jonka kanssa vaihdetaan satunnaisesti kuulumisia.
Yleensäkin neuvona tulevaan: aluksi kannattaa pitää keskustelu aika yleisellä tasolla. Puhu mieluummin asioista, joista molemmat olette kiinnostuneita. Ainakaan ei kannata heti kääntää keskustelua omaan yksinäisyyteensä tai tarvitsevuuteensa muita ihmisiä kohtaan. Ennemmin niin, että käyttäytyt kuin olisi kiva nähdä tätä ihmistä, mutta pärjäät hyvin myös omillasi.
- Yksin
No enhän minä nyt voi mennä keskelle tietä pysäyttelemään autoja pelkän jututtamisen vuoksi.
Mutta mitä tulee tuohon loppuun niin tuo on toisaalta ihan hyväkin neuvo, mutta olen saanut toisenkinlaisia neuvoja. Nimittäin jos ihmisellä on paineita niin toiset sanovat että niistä pitäisikin puhua eikä miettiä yksin. Ja toinen syy miksi itse joskus vuodatan ihmisille murheita, niin se on samalla myös viesti siitä että jos heillä taas joskus sattuu olemaan murheita niin minulle voi tulla puhumaan. Jos nimittäin näen jostain ihmisestä päälle päin että kaikki ei ole hyvin niin en mene kyselemään että mikä nyt, koska sellainen saattaa joitakin ärsyttää. Mutta kun avautuu ensin omista niin toisenkin saattaa olla sitten helpompi avautua taas omistaan.
Mutta mitä tulee taas tähän kyseiseen henkilöön, niin yhden ainoan kerran olen avautunut hänelle yksinäisyydestäni ja siitäkin vain ohi mennen. Ja kun hän ei tarttunut sen lujemmin asiaan niin jatkoin sitten toiseen aiheeseen.- 6+1
En toki tarkoittanut, että sinun pitäisi mennä autoja pysäyttelemään, että tuttavaasi voisit jututtaa. Lähinnä päinvastoin eli ottaa jopa hieman etäisyyttä tähän ihmiseen ja keskittyä muihin.
Varoittelin liiasta tarvitsevuudesta ja avoimuudesta, koska olen huomannut, että se karkoittaa ihmisiä. Tästä on omakohtainen kokemus:
Koin eron ahdistavana ja puhuin siitä avoimesti lähes kaikille. Ainahan sanotaan, että puhuminen auttaa! Ikävä kyllä se ei mennyt noin. Kohta joku ehdotti, että hakisin ammattiapua tunteideni käsittelyyn. En uskonut, vaan vakuutin, että selviän kyllä. Lopputuloksena oli, että jotkut ihmiset alkoivat karttaa seuraani, vaikka he itse olivat sanoneet, että voisin soittaa heille kun haluan asiasta puhua.
Onneksi työpaikkojen vaihtamisen ja harrastusten kautta olen tutustunut uusiin ihmisiin. Heidän kanssa olen pyrkinyt pitämään keskustelun positiivisena ja yleisellä tasolla. Vasta paremmin tutustuttuani olen alkanut avautumaan henkilökohtaisista asioista.
Olen myös tietoisesti vähentänyt takertuvuuttani. Ennen saatoin ehdottaa jollekin ihmiselle useita kertoja erilaisia menoja, vaikka hän oli jo aiemmin kieltäytynyt. Olin myös jatkuvasti soittelemassa joillekin kun halusin pitää yhteyttä. Nyt pyrin pitämään tuttavuuden vastavuoroisena ja annan myös heille tilaa. Sydänystäviä ei minullakaan taida olla, mutta ainakin enemmän tuttavapiiriä kuin vielä muutava vuosi sitten. - Yksin
6+1 kirjoitti:
En toki tarkoittanut, että sinun pitäisi mennä autoja pysäyttelemään, että tuttavaasi voisit jututtaa. Lähinnä päinvastoin eli ottaa jopa hieman etäisyyttä tähän ihmiseen ja keskittyä muihin.
Varoittelin liiasta tarvitsevuudesta ja avoimuudesta, koska olen huomannut, että se karkoittaa ihmisiä. Tästä on omakohtainen kokemus:
Koin eron ahdistavana ja puhuin siitä avoimesti lähes kaikille. Ainahan sanotaan, että puhuminen auttaa! Ikävä kyllä se ei mennyt noin. Kohta joku ehdotti, että hakisin ammattiapua tunteideni käsittelyyn. En uskonut, vaan vakuutin, että selviän kyllä. Lopputuloksena oli, että jotkut ihmiset alkoivat karttaa seuraani, vaikka he itse olivat sanoneet, että voisin soittaa heille kun haluan asiasta puhua.
Onneksi työpaikkojen vaihtamisen ja harrastusten kautta olen tutustunut uusiin ihmisiin. Heidän kanssa olen pyrkinyt pitämään keskustelun positiivisena ja yleisellä tasolla. Vasta paremmin tutustuttuani olen alkanut avautumaan henkilökohtaisista asioista.
Olen myös tietoisesti vähentänyt takertuvuuttani. Ennen saatoin ehdottaa jollekin ihmiselle useita kertoja erilaisia menoja, vaikka hän oli jo aiemmin kieltäytynyt. Olin myös jatkuvasti soittelemassa joillekin kun halusin pitää yhteyttä. Nyt pyrin pitämään tuttavuuden vastavuoroisena ja annan myös heille tilaa. Sydänystäviä ei minullakaan taida olla, mutta ainakin enemmän tuttavapiiriä kuin vielä muutava vuosi sitten.No täytyy kyllä sanoa että on kyllä aika 2 naamaista touhua että ensin muka luvataan että saa soittaa jos haluaa puhua ja sitten kun ottaa yhteyttä niin sitten hyljätään samantien. Todella törkeää suorastaan pettämistä. Tässä sen näkee että voiko mihinkään enää luottaa.
Ja nuo kieltäytymiset ovat itselleni tuttuakin tutumpaa. Esimerkiksi huomenna olen menossa viemään äitiäni naapurikuntaan erään nuoruudensa tuttavan luokse kylään. Ja kun itseäni ei kiinnosta mikään mummojen seura niin ajattelin kuluttaa senkin ajan jossain muualla. Siinä kyseisessä kunnassa minulla on kaksikin tuttavaa. Lähetin molemmille viestiä toinen ei edes vastannut toinen sentään vastasi mutta kun kerroin tulostani ja ihmettelin että mihin menisin kuluttamaan aikaani, vähän niin kuin sillä mielellä että voisiko tulla käymään, mutta ei tullut kylään kutsua sinnekkään. - 6+1
Yksin kirjoitti:
No täytyy kyllä sanoa että on kyllä aika 2 naamaista touhua että ensin muka luvataan että saa soittaa jos haluaa puhua ja sitten kun ottaa yhteyttä niin sitten hyljätään samantien. Todella törkeää suorastaan pettämistä. Tässä sen näkee että voiko mihinkään enää luottaa.
Ja nuo kieltäytymiset ovat itselleni tuttuakin tutumpaa. Esimerkiksi huomenna olen menossa viemään äitiäni naapurikuntaan erään nuoruudensa tuttavan luokse kylään. Ja kun itseäni ei kiinnosta mikään mummojen seura niin ajattelin kuluttaa senkin ajan jossain muualla. Siinä kyseisessä kunnassa minulla on kaksikin tuttavaa. Lähetin molemmille viestiä toinen ei edes vastannut toinen sentään vastasi mutta kun kerroin tulostani ja ihmettelin että mihin menisin kuluttamaan aikaani, vähän niin kuin sillä mielellä että voisiko tulla käymään, mutta ei tullut kylään kutsua sinnekkään.Harmi, ettet saanut vastakaikua tuttaviltasi. (Ellette sitten saaneetkin tapaamista järjestettyä.) Tuo viesteihin vastaamattomuus on myös kurjaa.
Tuosta "kaksinaamaisuudesta" sen verran, että jälkikäteen ymmärrän tuttaviani. Ei se jatkuva ikävien asioiden kuuntelu ja tsemppaus kivaa heillekään ollut, kun tapaamisella keskityin omaan surkeuteeni tai soittelin tosi usein. Todennäköisesti heidän näkökulmastaan kaadoin vain pahaa oloani heidän niskaansa.
Tsemppiä sinulle! Olet saanut mielestäni paljon hyviäkin kommentteja. Itsekin uskon siihen, että ystävyys voi vaatia parempia ihmissuhdetaitoja ja kykyä asettua myös toisen asemaan. Lisäksi oman elinpiirin laajentaminen on itselläni auttanut. - Yksin
6+1 kirjoitti:
Harmi, ettet saanut vastakaikua tuttaviltasi. (Ellette sitten saaneetkin tapaamista järjestettyä.) Tuo viesteihin vastaamattomuus on myös kurjaa.
Tuosta "kaksinaamaisuudesta" sen verran, että jälkikäteen ymmärrän tuttaviani. Ei se jatkuva ikävien asioiden kuuntelu ja tsemppaus kivaa heillekään ollut, kun tapaamisella keskityin omaan surkeuteeni tai soittelin tosi usein. Todennäköisesti heidän näkökulmastaan kaadoin vain pahaa oloani heidän niskaansa.
Tsemppiä sinulle! Olet saanut mielestäni paljon hyviäkin kommentteja. Itsekin uskon siihen, että ystävyys voi vaatia parempia ihmissuhdetaitoja ja kykyä asettua myös toisen asemaan. Lisäksi oman elinpiirin laajentaminen on itselläni auttanut.No niinhän siinä kävi että jouduin taas senkin ajan kuluttamaan ihan vain itseni kanssa.
No ennen kuin lupaa toiselle yhtään mitään niin silloin täytyy varautua aina kaikkeen, ja miettiä ensin että onko varmasti valmis ottamaan kaiken vastaan. Itselläni on ollut aina se periaate että lupaus on aina lupaus, ja sanojensa takana täytyy seistä loppuun asti.
Joo kiitos! Mutta mitä tulee tuohon elinpiirin laajentamiseen niin sekään ei onnistu ilman vastakaikua, ja siitähäkin tässä itse aiheessakin on kysymys.
- Ystävätön minäåkin
Kun olet jo jonkun ihmisen ystävä, tuntenut hänet kauan, voidaan puolin ja toisin uskoutua. Mutta ystävystymisvaiheessa murheita ja omaa tarvitsevuuttaan ei kannata tuoda esille. Ihmiset kokevat sen ahdistavana vaatimuksena ja vetäytyvät. Minusta vaikuttaa siltä, että tarvitset harjoitusta ystävystymisen taidoissa. Ystävyyden ihanne ja ystävystymisen taidot ovat eri asioita. Olisi tärkeää huomata, mitä sinä itse voit TEHDÄ toisin. Jos näet syyn muissa ihmisissä ja toimit samalla kaavalla ikään kuin vaatien ihmisiltä ystävyyttä, on aika hankala päästä eteenpäin. Vain omaa käytöstä voi muuttaa, ei muiden.
Jos ihmisellä ei ole ystäviä, se totta kai tuntuu pahalta ja tilanteen jatkuessa alkaa helposti katkeroitua ja syytellä muita. Olisiko mahdotonta ajatella, että vika ei ole sinussa eikä myöskään muissa ihmisissä, vaan kyse on taidoista, joissa tarvitset harjoitusta? Suosittelen sinulle ja muillekin yksinäisille Vesa Nevalaisen kirjaa Yksinäisyys. Se on ohut ja hyvin käytännönläheinen kirja ystävien hankkimisesta. Olet kyllä mielestäni saanut palstallakin hyviä vastauksia, mutta jokin estää sinua tarttumasta neuvoihin ja koet, että ne jotenkin syyllistävät sinua? Se ei varmasti ollut kenenkään tarkoitus, vaan koettaa auttaa sinua näkemään asioita, jotka voivat olla syynä ystävien vetäytymiseen. Ystävystymisen opettelemisessa täytyisi oppia näkemään asioita muiden ihmisten kannalta kuten se, mitä takertuvuudella tarkoitetetaan ja mikä on sen vaikutus satunnaiseen tuttavaan.
Tsemppia sinulle ja minäkin uskon, kun vaikutat fiksulta ihmiseltä, että opit ystävystymisen taitoja, kunhan saat lisää harjoitusta eri tilanteista,. Älä lannistu, ystävystymisistä menee kaikilla ihmisillä pieleen suurin osa eikä aikuisiällä ns. sydänystävien saaminen ole helppoa. Itselläni ei ole sydänystävää, joille voisi uskoutua, mutta sellaisiin ei välttämättä helposti törmääkään. On tyydyttävä tuttaviin, jutusteluun, sekin on hyvä. Joku tuttavista voi vielä syvetä ystävyydeksi. Ajattelen siis, että on olemassa kolme tasoa, hyvän päivän tutut, tuttavat, ystävät ja sydänystävät ja vain jälkimmäisille voi ns. uskoutua. Mutta jos hankkii paljon hyvän päivän tuttuja ja tuttavia, elämänlaatu kyllä kohoaa silloinkin.- Ystävätön minäkin
Vielä jatkan vähän, että oletko lukenut näitä muiden kysymyksiä ja vastauksia tälätä palstalta? Minä en ollut ennen käynyt täällä ja olin aivan yllättynyt, miten hyviä neuvoja, näkökulmia ja ajatuksia täällä on. Luulin, että täällä olisi samanlaista ilkeilyä kuin monilla keskustelupalstoilla. Mutta olen oppinut monta asiaa, kun olen lukenut näitä, varmasti löytyy sinullekin hyviä uusia näkökulmia. Olen nyt oikeastaan luopunut sydänystävän etsimisestä kokonaan. Pärjään ihan hyvin ilmankin, kunhan vain huolehdin siitä, että juttelen ihmisten kanssa, jos ystävä sitten löytyykin niin se on iso hieno yllätys. Sydänystävien löytäminen on ehkä jopa vaikeampaa kuin seurustelukumppanin löytäminen, siis näin aikuisiällä, koska monilla on perheet ja paljon kiireitä työelämässä sekä jo valmiina ystäviä. Heillä siis ei oikein ole tilaa ystäville, mutta se ei johdu minusta.
- Ystävätön minäkin
Vielä yksi asia tuli mieleen. Ainakin itselläni eräs ystävystymistä haittaava asia oli se, että halusin ystäväksi niitä kaikkein suosituimpia ihmisiä. Minua harmittaa vieläkin, ettei eräs sellainen oikein halua olla ystäväni, itse asiassa olin siitä pitkään jopa kiukkuinen = syy miksi varmaan rupesin lukemaan tätä ketjua. Hän ei vain halunnut olla ystäväni, vaan hyvän päivän tuttu joka on tosi kiva aina tavatessa ja kertoo kuulumisensa, mutta ei koskaan tule kylään (hänellä ei ole facebookia, mutta jos olisi, lähettäisin kaveripyynnön). Olen sitten lopettanut kyläilypyynnöt ja tyytynyt kohtalooni eli juttelen jotain pientä aina tavatessa.
Luin tuon Nevalaisen kirjan jo aikaa sitten, mutta yksi asia minkä tajusin oli just se, että ekanakin ei pidä väheksyä tuttavia ja että tuttaviksi ei pidä hyväksyä vain niitä, joiden kanssa haluaisi sydänystäväksi. Olen esim. tullut tuttaviksi kaupassa käyvien mummeleiden kanssa, heistäkin on oikein kivaa juttuseuraa, jotkut ovat tosi mukavia. Siinä vain on huonona puolena, että he kovasti haluaisivat olla parempia ystäviä minun kanssani.... eli saan tavallaan maistaa omaa lääkettäni. Samalla kuitenkin olen ymmärtänyt mistä ystävystymisessä on kyse. Ei pidä etsiä vain sitä oikeaa sydänsytävää vaan pitää verkot vesillä ja käyttää kaikki tilaisuudet monenlaisten ihmisten kanssa jutteluun. Kaikkia ei tuttaviksi halua, mutta ystävällinen sana ja kanssakäyminen aina opettaa uutta ja auttaa toista mahdollisesti yksinäistä. Minä en usko, että on yhtäkään ihmistä, jonka jutustelu torjuttaisiin aina. Ellei ole ihan kaatokännissä niin ainakin tuttavuuksia pystyy solmimaan jokainen.- Yksin
Puhuit tuossa kolmesta tai oikeastaan neljästäkin tasosta, joten itse luokittelisin tämän kyseisen henkilön tuttavaksi mutta jos se minusta olisi kiinni niin voisimme olla vaikka sydänystäviä, mutta kun ihminen ei voi muuta kuin tehdä oman osuutensa.
Joo jos tarkoitat tätä itseni aloittamaa aihetta niin joka ikisen vastauksen olen lukenut ja kaikkiin vastannutkin, mutta osa näistä vastauksista on pikemminkin syyllistäviä kuin kannustavia, mutta ei kaikki. Ja mitä tulee sitten nuihin aikuisiällä oleviin esteisiin niin ensinnäkään perhe ei ole ainakaan oman tuttavieni tapauksessa vielä ajankohtainen koska etsin seuraa pääasiassa tuollaisista 20-25 vuotiaista ja tuskin siinä iässä vielä perheitä perustetaan vaan niiden aika on vasta 10 vuotta myöhemmin. Ja mitä tulee työkiireisiin niin tuskin kukaan tekee 24 tuntista päivää 7 kertaa viikossa, vaan kyllä jokaisella on myös vapaatakin toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Ja vapaa aikoja varten on keksitty kalenteri jos joku pyytää johonkin niin katsotaan siitä milloin on tyhjää ja varataan se päivä eikä silloin luvata kenellekään muulle mitään. Joten aikakin on vain järjestely kysymys jos vain haluaa. Ja sellaiset joilla on jo valmiina ystäviä niin sellaisethan eivät yleensä näe itseä pitemmälle joten se on ihan totta.
Tiedätkö onko tuota nevalaisen kirjaa kirjastoissa? - Ystävätön minäkin
Yksin kirjoitti:
Puhuit tuossa kolmesta tai oikeastaan neljästäkin tasosta, joten itse luokittelisin tämän kyseisen henkilön tuttavaksi mutta jos se minusta olisi kiinni niin voisimme olla vaikka sydänystäviä, mutta kun ihminen ei voi muuta kuin tehdä oman osuutensa.
Joo jos tarkoitat tätä itseni aloittamaa aihetta niin joka ikisen vastauksen olen lukenut ja kaikkiin vastannutkin, mutta osa näistä vastauksista on pikemminkin syyllistäviä kuin kannustavia, mutta ei kaikki. Ja mitä tulee sitten nuihin aikuisiällä oleviin esteisiin niin ensinnäkään perhe ei ole ainakaan oman tuttavieni tapauksessa vielä ajankohtainen koska etsin seuraa pääasiassa tuollaisista 20-25 vuotiaista ja tuskin siinä iässä vielä perheitä perustetaan vaan niiden aika on vasta 10 vuotta myöhemmin. Ja mitä tulee työkiireisiin niin tuskin kukaan tekee 24 tuntista päivää 7 kertaa viikossa, vaan kyllä jokaisella on myös vapaatakin toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Ja vapaa aikoja varten on keksitty kalenteri jos joku pyytää johonkin niin katsotaan siitä milloin on tyhjää ja varataan se päivä eikä silloin luvata kenellekään muulle mitään. Joten aikakin on vain järjestely kysymys jos vain haluaa. Ja sellaiset joilla on jo valmiina ystäviä niin sellaisethan eivät yleensä näe itseä pitemmälle joten se on ihan totta.
Tiedätkö onko tuota nevalaisen kirjaa kirjastoissa?Luin itsekin Nevalaisen kirjan kirjaston lainana. Ja ainakin meillä päin kaukolaina maksaa vain euron, joten jostain kirjastosta sen kirjan saa varmasti.
Joo, laskupäässä on vikaa, neljä tasoahan minä tossa esitin enkä kolme :) Onhan se totta, että kiire ja perhe ovat monesti tekosyitä sille ettei halua tavata. Heillä on jo ystävät, joita tavata, mutta eivät halua torjua suoraan, vaan koettavat olla kohteliaita vetoamalla kiireisiin.
Toisen asemaan asettuminen on vaikeaa, jos itsellä on paljon ystäviä, sama pätee myös yksinäisiin. Mielestäni sua auttaisi, että näkisist muissa ihmisissä tai heidän tarkoitusperissään myös hyväntahtoisuutta, edes vähän. Että haluaisi olla toiselle tietoisesti ilkeä, siitä ei minun mielestäni ystävyyden torjumisessa ole kyse.
Toivotan sinulle oikein hyvää jatkoa. Ja toivon, että tuo ihminen, jota haluaisit sydänystäväksi, olisi sun uusien ystävystymiskokeilujen kohde. Mikäli oikein ymmärsin, et ole häneen takertunut muuten kuin ajatuksissasi, joten tilanne on ihan auki sinänsä, hän ajattelee sinusta varmaankin ihan positiivisesti, mutta ohimenevänä tuttavana ja hyvän päivän toivottelijana, eikö ainakaan tässä vaiheessa halua mitään enempää. - Yksin
Ystävätön minäkin kirjoitti:
Luin itsekin Nevalaisen kirjan kirjaston lainana. Ja ainakin meillä päin kaukolaina maksaa vain euron, joten jostain kirjastosta sen kirjan saa varmasti.
Joo, laskupäässä on vikaa, neljä tasoahan minä tossa esitin enkä kolme :) Onhan se totta, että kiire ja perhe ovat monesti tekosyitä sille ettei halua tavata. Heillä on jo ystävät, joita tavata, mutta eivät halua torjua suoraan, vaan koettavat olla kohteliaita vetoamalla kiireisiin.
Toisen asemaan asettuminen on vaikeaa, jos itsellä on paljon ystäviä, sama pätee myös yksinäisiin. Mielestäni sua auttaisi, että näkisist muissa ihmisissä tai heidän tarkoitusperissään myös hyväntahtoisuutta, edes vähän. Että haluaisi olla toiselle tietoisesti ilkeä, siitä ei minun mielestäni ystävyyden torjumisessa ole kyse.
Toivotan sinulle oikein hyvää jatkoa. Ja toivon, että tuo ihminen, jota haluaisit sydänystäväksi, olisi sun uusien ystävystymiskokeilujen kohde. Mikäli oikein ymmärsin, et ole häneen takertunut muuten kuin ajatuksissasi, joten tilanne on ihan auki sinänsä, hän ajattelee sinusta varmaankin ihan positiivisesti, mutta ohimenevänä tuttavana ja hyvän päivän toivottelijana, eikö ainakaan tässä vaiheessa halua mitään enempää.Niin ihmisen hyvyyttähän mitataan usein sillä että jos ei tee kenellekkään pahaa, mutta on hyvä muistaa joskus myös sekin ettei jätä hyvää tekemättä. Ne ovat nimittäin 2 eri asiaa. Ja ystävyyden torjumisessahan on kysymys nimenomaan tästä jälkimmäisestä. On ihan totta että jos ihmisellä on paljon ystäviä niin silloin saattaa helposti jäädä se hyvä tekemättä. Ja ihminenhän saattaa silloin ihan tietämättään pahoittaa toisen mielen.
Joo kiitos kannustuksesta. Ja enkä minä ole hänelle tätä facebook kutsua lukuun ottamatta vielä mitään sen kummempia edes ehdottanut, joten toiveet on vain ajatuksissani. Mutta kun olen tuntenut hänet jo kohta puolitoista vuotta, niin tuntuu vain että vois pikkuhiljaa alkaa jotain jo tapahtumaankin, mutta oli miten oli niin olen itse tehnyt jo kaksikin aloitetta, ensinnäkin kun näin hänet eka kerran niin menin itse tekemään tuttavuutta ja toinen oli tämä facebook kutsu, joten eiköhän tuo ole jo hänen vuoro ottaa se seuraava askel. Mutta saa nyt nähdä mitä tästä tulee.
- älä takerru
Syyllistät edelleenkin toiset ihmiset. Pidät ystävystymistä sinuun, sinun elämäsi parantamista toisten velvollisuutena. Ei se niin mene. He eivät ole sinulle velkaa yhtään mitään. Täällä elellään kukin enempi tai vähempi yksin ja onni on omissa käsissämme. Sit se ystävystyminen on aina bonusta, suhtaudu siihen niin.
Jos sulla on niin mielenkiinnoton elämä, että se ei riitä kiinnostamaan edes sua itseäsi, miten se voisi kiinnostaa ketään muutakaan?
Sulla pitää olla jotain mitä annat myös vastapuolen elämään, et voi olla vain ottamassa. Jos hän sattumalta saa jo sen kaiken muualta, mitä sä tarjoat, hänellä ei ole tarvetta ystävystyä sun kanssasi. Ei keskimääräiset ihmiset ystävysty sen takia, että mitä ne voi antaa. Kyllä moni on yhtä itsekäs kuin sinä - saamisesta siinä on kyse.
Ja kun sulla ei ole annettavana muuta kuin oma ahdistuksesi ja tyhjyytesi ja niistä johtuva takertumisesi. Kukaan ei tahdo takertujaa elämäänsä ja senhän sinä jo tiedätkin kokemuksesta.
Vastasit mulle mm., että psykiatri ei auta koska se ei voi taikoa sulle ystäviä. Mutta kun sun ongelmasi ydin ei ole siinä, että sulla ei ole ystäviä. Se on vain oire siitä sun ongelmasta, että sulla ei ole ystäviä. Sä kärsit siitä oireesta tietysti ja se on aivan todellista kärsimystä, sen uskon.
Sitten kun sä pystyt ottamaan ihmisen vastaan ihan sen ihmisen itsensä tähden, eikä vain sulle itsellesi, niin sä löydät ystävän. Kun sä voit kohdata jonkun ihmisen todellisesti ja rinnalta.
Nyt sä et näe sitä ihmistä itseään, sä näet vain Ratkaisun. Sä olet nyt kuin kolmevuotias joka polkee jalkaansa uhmaiässä kun se ei saa jotain tiettyä lelua. Mut et sä sen lelun perään huuda siksi mitä se on, vaan siksi että SÄ haluat sen lelun. Mut ihmiset ei ole leluja eikä kukaan tahdo sulle leluksi tulla. Kyse on vallankäytöstä.
Sun täytyy oppia nauttimaan elämästäsi semmoisena kuin se on. Sun täytyy löytää omia kiinnostuksen kohteita ja elämäsi intohimo. Ja ehdottomasti sun täytyy oppia antamaan toisille ihmisille todellinen vapaus, ei vain teoreettinen. Sulla on todella suuri kasvun paikka tässä. Sä vaan kierrät kehää oman napasi ympärillä. Etkä edes tajua sitä.- Yksin
No ensinnäkin elämän kiinnostushan lähtee juuri ystävistä.
Ja on minulla ollut annettavaakin. Esimerkiksi minulla oli muutama vuosi sitten tuolta naapurikylältä 2 kalakaveria joiden kanssa kävin muistaakseni vain 3 kertaa kalassa. Halusin tarjota heille mahdollisuuden käydä veneelläkin kalassa kun heillä itsellä ei sellaista ole ja saisin vähän itsekkin siinä samalla seuraa. Mutta sitten he vain yhtäkkiä ilmoittivat että he itse ottavat yhteyttä kun heille seuraavan kerran sopii, ja sitä yhteyden ottoa ei ole vieläkään tullut ja siitä on jo useampi vuosi.
Ja kyllä minulla on omiakin kiinnostuksen kohteita vaikka kuin paljon. Mutta kun olen puhunut niistä tuttavilleni niin monesti porukka kuuntelee vain hiljaa kommentoimatta yhtään mitään. Ja tähän liittyen olitko se nyt sinä vai joku muu joka sanoi tässä jossain kohtaa että minun pitäis alkaa muuttamaan itseäni. Elikkä ymmärsinkö nyt ihan oikein? Että minun pitäis alkaa ikäänkuin matkimaan muita. Eli kuuntelemaan samaa musiikkia, katsomaan samoja ohjelmia tv:stä, käyttämään samanlaisia vaatteita, pitämään samoja julisteita seinällä, harrastamaan samanlaisia elämäntapoja kuin muut jne, vaikka mikään näistä ei itseäni kiinnostaisi. Eikö ihmisellä ole oikeus olla oma itsensä ilman sitä vaaraa että menettää mahdollisuuden saada ystäviä? - Yksin yhdessä
Yksin kirjoitti:
No ensinnäkin elämän kiinnostushan lähtee juuri ystävistä.
Ja on minulla ollut annettavaakin. Esimerkiksi minulla oli muutama vuosi sitten tuolta naapurikylältä 2 kalakaveria joiden kanssa kävin muistaakseni vain 3 kertaa kalassa. Halusin tarjota heille mahdollisuuden käydä veneelläkin kalassa kun heillä itsellä ei sellaista ole ja saisin vähän itsekkin siinä samalla seuraa. Mutta sitten he vain yhtäkkiä ilmoittivat että he itse ottavat yhteyttä kun heille seuraavan kerran sopii, ja sitä yhteyden ottoa ei ole vieläkään tullut ja siitä on jo useampi vuosi.
Ja kyllä minulla on omiakin kiinnostuksen kohteita vaikka kuin paljon. Mutta kun olen puhunut niistä tuttavilleni niin monesti porukka kuuntelee vain hiljaa kommentoimatta yhtään mitään. Ja tähän liittyen olitko se nyt sinä vai joku muu joka sanoi tässä jossain kohtaa että minun pitäis alkaa muuttamaan itseäni. Elikkä ymmärsinkö nyt ihan oikein? Että minun pitäis alkaa ikäänkuin matkimaan muita. Eli kuuntelemaan samaa musiikkia, katsomaan samoja ohjelmia tv:stä, käyttämään samanlaisia vaatteita, pitämään samoja julisteita seinällä, harrastamaan samanlaisia elämäntapoja kuin muut jne, vaikka mikään näistä ei itseäni kiinnostaisi. Eikö ihmisellä ole oikeus olla oma itsensä ilman sitä vaaraa että menettää mahdollisuuden saada ystäviä?Tuohon muuttumiseen ottaisin kantaa siinä mielessä,että ehkä on niin, ettei meidän itse kun kunkin käyttäytymiset ja maneerit kaikkia miellytä. Kenties on jotakin, joka toisia ärsyttää tai ehkä he kokevat etteivät tule kuulluksi suhteessa sinuun. Muuttuminen muiden mieleiseksi ei ole se mitä haetaan, vaan muutoksen hakeminen vuorovaikutustaitoihin, joilla onnistut sitten paremmin tulemaan kuulluksi ja vastaamaan toisten ihmisten keskusteluun. Joskus myös ihan omat ulkoiset viestit voivat olla tyrmääviä tai tungettelevia aivan tahtomattasi. Harvoinpa sitä itseään näkee ulkopuolelta. Tässä vain muutamia juttuja, joita tuli mieleeni. En tiedä onko niistä apua, mutta tutki jos ne auttaisivat.
Olet vasta nuori ja sinulla on vielä vuosia aikaa harjoittaa vuorovaikutustaitojasi. Uskon, että sinulla tulee vielä olemaan ystäviä, kunhan hakeudut vaan samoista asioista kiinnostuneiden joukkoon. Onnea sinulle elämään.
- Yksin yhdessä
En itse ota facebookiin kavereiksi kuin omat lapseni ja sisarukseni. Sukuaan ei voi valita, mutta ystävät menevät ja tulevat. Ei niin, että tulisi riitaa tai muuta, mutta elämäntilanteet vaihtuvat, saattaa tulla itse unohdetuksi ja silloin vain rasittaisi turhat sosiaaliset suhteet, jotka jäisivät käyttämättömänä voimaan. Olenkin ilmoittanut kaikille tutuille ja työkavereille, etten ole aktiivinen facebookin käyttäjä.
Kyllähän se sattuu, jos itselle tärkeä ihminen ei pidä yhteyttä, mutta usein on niin,että se itselle tärkeä ei pidäkään sinua mitenkään tärkeänä, vaan aivan satunnaisena tuttuna. Minulle tärkeällä ihmisellä on niin paljon ystäviä, ettei hän aina vastaa viesteihini, ei tule luonani käymään ja ei ota itse yhteyttä juuri koskaan. Olen hyväksynyt tämän, enkä enää välitä. Onhan muitakin ihmisiä. Tosin en ole itse niin sosiaalinen,mutta minulle riittä yksi tai kaksi ystävää. - Yksin
No 1 tai 2 ystävääkin on parempi kuin ei yhtään mitään. Mutta mitä tulee nuihin vuorovaikutus taitoihin niin tärkeintä ei ole se mistä puhutaan vaan se että puhutaan. Kyllä itse ainakin pystyn keskustelemaan sellaisistakin asioista mitkä eivät minua kiinnosta. Ongelmanahan siinä on aina tietenkin se että sellaisista asioista ei paljoa ymmärrä mihin ei ole ollut kiinnostusta perehtyä mutta yritän silti aina parhaani mukaan osallistua keskusteluun. Mutta kun toiset ihmiset ovat sellaisia että niiden kans ei saa keskustelua aikaan vaikka yrität tarjota vaikka mitä puheen aihetta, hyvä että kysymyksiin vastaavat ja niihinkin mahdollisimman lyhyesti. Mutta auta armias jos joku muu tulee heidän kanssaan juttelemaan vaikka niistä samoista asioista joista olen itsekkin yrittänyt, niin kyllä kieli laulaa kuin talitiaisella.
- 6+1
Vielä huomioitani...
Mielestäni sinulla on ainakin netissä vuorovaikutustaitoja. Niitä vaan pitäisi jalostaa toimimaan elävässä elämässä. Vuorovaikutustaidoistasi on osoituksena aloittamasi ketjukin, johon on tullut monelta kommentteja ja keskustelu on jatkunut. Lisäksi käyttämäsi kieli on vivahteikasta, joten voisi kuvitella, että voit olla hauskaa juttuseuraa.
Livetilanteessa ihmiset eivät ilmeisimmin lämpene sinulle, vaikka jonkun toisen kanssa heillä näyttäisikin synkkaavan. Ehkä olet jollain tasolla "omanlaisesi", mitä ainakaan itse en pidä huonona asiana, vaan enemmän osoituksena ainutlaatuisuudesta.
Ehkä yksinäisyys on muuttunut mielessäsi niin isoksi asiaksi, että olet liian sinnikäs halutessasi seuraa. Ihmisille pitäisi tulla kiva mieli sinun tapaamisestasi, mutta jos takerrut, alkaa tuttavuus tuntua velvollisuudelta.
Voi myös olla, että joillakin ihmisillä ystävyys tai tuttavuus alkaa vasta pikkuhiljaa. Tähänkin tulee mieleen esimerkki omasta elämästä. Työpaikallani on yksi mies, joka ei aluksi noteerannut minua mitenkään. Hyvä jos moikkasi. Muuten ei ollut mitään keskustelua.
Sattumalta näimme kerran samalla rockkeikalla. Yllättäen sen jälkeen on juttua riittänyt ihan aiheesta kuin aiheesta. Eli ilmeisesti muutuin hänen silmissään kiinnostavaksi vasta tuon tapahtuman jälkeen tai sitten häntä ei todellakaan ollut huvittanut puhua kanssani aiemmin mitään.
Mukavaa viikonloppua sinulle!
- Yksin
Naapurin poika sanoi minulle kerran alkohoolin vaikutuksen alaisena, että moni pitää minua kuulemma vähän höppänänä, pahoitin mieleni pahemman kerran, en tietenkään sille pojalle koska hänhän kertoi vaan sen mitä oli itse kuullut puhuttavan minusta vaan yleensäkkin. Koska mielestäni en ole mikään yksinkertainen höppänä, enkä vieläkään ymmärrä sitä mistä moinen huhu on saanut alkunsa ja mihin se perustuu. Mutta hyvät viikonloput sinnekkin!
- agkaåwgkawåk
Minusta et vaikuta lainkaan höppänältä. Mitähän ihmettä tuo mahtaa pitää sisällään? Ilmeisesti asut pienemmällä paikkakunnalla tai pikkukauppungissa? Oletko koskaan harkinnut muuttavasi muualle? Pienillä paikkakunnilla voi olla kova yhdenmukaisuuden paine. Ja on vähemmän ihmisiä, vähemmän mahdollisuuksia irl kontakteihin erilaisten ihmisten kanssa. Olen itse muuttanut muualle, kun sovinismi, seksismi, homofobia ja juorut yms. ahdisti. En sitten ollutkaan niin erilainen ja mahdoton. Hyvät viikonloput täältäkin!
- Yksin
No kiitos! Tämä on aika pieni paikka ja moni on sanonut että kannattais vaihtaa maisemaa, mutta sekin on helpommin sanottu kuin tehty. Minulla on koti ja työ täällä ei täältä niin vain lähdetä. Koulusta valmistumisen jälkeen minulla kesti kaikkiaan yli 10 vuotta että sain vakituisen työpaikan, ja nyt kun minulla sellainen kerrankin on niin en voi heittää sitä hukkaan. Ja samoin!
- apgjapgrjagrja
Ymmärrän hyvin. Mutta aina se on hyvä muistaa, että maailma on avara ja monimuotoinen. New Yorkissa kukaan ei ole erikoinen, vaikka kuinka haluaisi :) Sun tapaisia, tyylisiä, ajatusmaailmasi hengenheimolaisia on maailmassa vaikka kuinka, mutta ei sun lähiympäristössä. Ties millainen hitti muualla olisit, kun löytäisit ihmisiä, jotka ovat samalla aaltopituudella. Pienellä paikkakunnalla on ahdasta, kun ihmiset pelkäävät puheita ja helposti joutuu ollessaan erilainen sellaisen "oudon" lokeroon, ihmiset tietävät sut, vaikket edes olisi heitä ikinä tavannut eli ihmisillä on ennakkokäsitys. Yksinäisyys voi johtua myös siitä osittain. Koetaan arvostaa itseämme ja muita ja pitää mielessä, että aina on vaihtoehtoja. Jos pahaksi käy, voi vaihtaa maisemaa. Nuorena ihmisenä ne lähellä asuvien ihmisten ennakkoluulot on usein tuhoisia itsetunnolle. Siitä jää arpia, mullekin on jäänyt ja olen niitä selvittänyt terapiassa. Meillä on vain yksi elämä, tee muutoksia ja lähde jos siellä oleminen uhkaa sun mielenterveyttä.
- Yksin
Niin nämä ovat vähän sellaisia 2 piippusia asioita, kuten sanoin minulla on täällä työ. Ja kun jollakin täytyy elääkkin. Se ei se pelkkä suosiokaan riitä jos ei ole rahaa millä elää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Muovikassikartelli
Kauppaketjut ovat yhdessä sopineet muovikassin yksikköhinnaksi 59 senttiä. Milloin viranomaiset puuttuvat tähän kartell332114Aidon persun tunnistaa Marinin palvonnasta
Oli kyse sitten Halla-ahosta tai Putinista. Ensimmäisenä aidolle persulle tulee mieleen Marin.471721Hallintooikeus..
"Asemakaavapäätös pysyy voimassa.Poikkeamista ja rakentamista koskevat luvat hylättiin" kertoo Pyhäjärven Sanomat netti.1121506Olen rakastunut
varattuun joka ei eroa. Miten tunteista eroon? Tämä ei ole tavanomaista. On elämäni suuri rakkaus.1041246Ootko A-nainen vielä vihainen?
Siitä että en uskaltanut kohdata itseäni silloin kun olit kukassa? Olen tajunnut että tein tosi tökerösti sua kohtaan ja1041034Jos se joskus oli molemminpuolista
niin hyvin me molemmat onnistuttiin pitämään toinen epätietoisena.76988- 59875
Teit yllättävän siirron
Olet tähän saakka ollut tietyllä tapaa varovainen. Voi kai sanoa, että olemme kunnioittaneet toistemme rajoja. Tiedän,34872Laita nyt se viesti
Tiedän että haluat tavata. Kirjoitat, pyyhit, kirjoitat... Lähetä se viesti 😗52799Kaipaatko nainen
Semmoista tosi hankalaa ja arkaa miestä? Pitäisitkö hänet aina omanasi jos saisit hänet? Miten huomioisit hänen herkkyyd101753