Semmoinen 15 vuotta sitten elettiin todella rauhatonta aikaa. Eräät terroristijärjestöt jylläsivät oikein kunnolla maailmalla. Niihin aikoihin olin eräässä isohkossa firmassa toimitusjohtajana ja vastasin hankinnoista. Eräänä päivänä tuli toimistolle puhelu, jossa kysyttiin toimitusjohtajaa, jolloin puhelu annettiin minulle. Seuraavassa suht sanatarkasti, miten puhelu meni:
- Malmi-Vehosta se-ja-se hyvää päivää. (Nainen)
- Hyvää päivää
- Onko Malmi-Veho Teille tuttu?
- Kyllä se on tuttu, että firma tiedetään.
- Voisitteko ajatella käyttävänne Malmi-Vehon palveluja?
- Valitettavasti se ei käy pänsä.
- Jaaaa, ja saanko kysyä miksi?
- Me ei tueta terroristeja.
- Anteeksi kuinka?
- Me ei tueta terroristeja.
- Mutta emmehän me ole terroristeja?
- Mutta te edustatte Fiatia ja Fiatista omistaa suuren osan maailman tunnetuin terroristi Muammar Gaddafi ja siksi emme voi kuvitellakaan käyttävämme Malmi-Vehoa.
- Jaa, niinkö? No, eipä siinä sitten mitään.
Ei mamma soitellut sen jälkeen. Varmaan meni lääkekaapille ja otti konjakkiryypyn. ;-)
Näihin terrorismikysymyksiin tulee mieleen nämä katuterroristit:
Kaikkihan tietää, että Greenpeace on olevinaan hirveen fiksu yhdistys ja ympäristön puolella. Kuitenkin heidän yksi toimintatapansa on ollut jo vuosia estää kumiveneillään eräiden kauppalaivojen kulkeminen merellä. Tämä, jos mikä on terrorismia ja vapaudenriistoa.
En ota kantaa siihen, mitä se kauppalaiva oli tehnyt ja kuljetti, mutta asia pitää hoitaa laillisesti. En minäkään saa ampua ketään, joka tulee kadulla häiritsemään ja kerjäämään rahaa, kuten seuraavassa:
Eräänä kauniina päivänä kävelin kaupungilla ja huomasin keltaiseen Greenpeacen asuun pukeutuneen henkilön, joka tuli kohti ja kysyi:
- Päivää, olisiko hetki aikaa.
(Arvasin, että nyt tulee kivaa, joten järjestin aikaa)
- Joo, murahdin.
- Kiinnostaako teitä ympäristöasiat?
- No, joo.
- Voisitteko kuvitella tukevanne Greenpeacea esimerkiksi 10 eurolla kuukaudessa?
- Valitettavasti minä en tue terroristijärjestöjä.
- Mutta eihän Greenpeace ole terroristijärjestö?
- Se jos mikä, on terroristijärjestö.
Tässä vaiheessa nainen katsoi papereihinsa ja mulla oli hyvä tilaisuus häipyä.
Noista rahalahjoituksista pieni juttu:
Ne, jotka kulkee kadulla Greenpeacen vaatteet päällä ja kerjää rahaa, on niiden omia jäseniä kerjää sen kokonaan Greenpeacelle, mutta esimerkiksi nää jotkut muut järjestöt käyttää alihankintana erästä firmaa, joka ottaa jokaisesta kerjäyksestä jotenkin omiaan pois. Eräs tuttavani oli aikoinaan sellaisessa homissa (sai palkkaa) ja he eivät saaneet sanoa, että mille järjestölle ne tekee hommia. Tapasin tuon ihmisen kerran kadulla ja jo kaukaa näin hänet ja otin kolikon taskustani ja tyrkytin sitä hänelle, mutta ei kelvannut. Sen sijaan hän olisi ottanut kuukausilahjoitukseni vastaan.
Aikoinaan, kun tämä puhelinterrorismi ja varsinkin hyväntekeväisyysyhdistyksille kerjääminen oli varsin uusi asia, sain taas tuohon samaiseen firmaan puhelun ja taas kysyttiin toimitusjohtajaa. Kaveri toisessa päässä olisi halunnut myydä meille jotain ihme vempelettä, jolla ei tehnyt mitään, mutta josta olisi mennyt osa tuolle järjestölle. En halunnut tuota vempelettä ja kysyin, että olisko heillä joku tilinumero, mihin voisin lähettää rahaa. Kaveri ei olisi halunnut antaa sellaista, mutta viimein totesi, että on heillä joku. Pyysin häntä lähettämään tilisiirtolapun ja jonkin esitteen. Kaveri halusi nimenomaan tietää, että minkä summan lahjoittaisin ja ilmoitin, että katson sen sitten. Kaveri vänkäsi ja vänkäsi ja viimein sitten sanoin jotain sadan markan luokkaa. (Siihen aikaan sillä rahalla duunari teki ihmeitä, jos sille lupasi satasen).
Postissa saapui joku epämääräinen lappu ja tilinumero, mutta ei tilisiirtolappua. Katsoin lappua ja totesin epämääräiseksi ja unohdin asian. Parin viikon päästä kaveri soitti uudelleen ja tällä kertaa hän kiukutteli, että miksi en ollut laittanut mitään, vaikka olin luvannut? Sanoin, etten ollut ehtinyt ihmettelemään asiaa. Kaveri pillastui täysin, jolloin sanoin, ettei tarvitse soitella enää koskaan. (Kaveri oli hirveen kiinnostunut summasta juuri sen takia, että hänen palkkionsa määräytyi sen mukaan).
Kerran soitti joku kaveri jonkin firman lukuun ja kysyi, että olisiko minulla hetki aikaa. MUlla ei ollut tähdellisempää tekemistä, joten annoin jutun tulla. Jo alkumetreillä kuuli kaverin äänestä, että se luki suoraan paperista. En muista, että mitä kaveri yritti kaupata, mutta ei ollut hääppöinen tapa. Päätin kiusata kaveria oikein urakalla ja kun hän pääsi loppuun siinä luvussaan, niin sanoin hänelle:
- Jos sä olisit opetellut ulkoa tuon jutun, niin mä olisin voinut kiinnostuakin, mutta nyt en viitti.
Kaveri meni hiljaiseksi ja minä pistin luurin kiinni. ;-)
Viime vuosina ei ole tullut hirveesti puheluita ja se on varmaan johtunut siitä, että numeroni on salainen. Tänä keväänä tuli yksi puhelu.
Olin löytänyt netistä Sats-nimisen kuntoilufirman kilpailun ja täytin lomakkeen. Kuulin myöhemmin, että he soittavat ihmisille. Mun numero ei tainnut olla lomakkeessa tai olin muuttanut sen jotenkin. Kuitenkin joku viikko sen jälkeen näin metrossa mainoksen, jossa piti lähettää normaalihintainen tekstari yhteen numeroon ja osallistui kilpailuun. Palkinto ei tainnut olla kaksinen.
Parin viikon kuluttua joku kaveri soitti ja kertoi, että jos en ole minkään kuntoklubin jäsen, niin saisin ilmaisen kuntoesittelyn. Sovimme tietenkin ajan. Lisäksi sain puhelinnumeron, johon piti soittaa, jos tulee este.
Päiväksi sattui olemaan äitienpäivä ja sunnuntai. Aikaa varatessa en vain sattunut tietämään, että olisin juuri silloin Virossa ja herännyt yhden naisen kainalossa vain muutamaa tuntia aiemmin ja laiva takaisin lähtisi vasta pari tuntia esittelyn jälkeen. ;-)
Ei ole kuulunut mitään sen jälkeen siitä kuntoklubista.
- Malmi-Vehosta se-ja-se hyvää päivää. (Nainen)
- Hyvää päivää
- Onko Malmi-Veho Teille tuttu?
- Kyllä se on tuttu, että firma tiedetään.
- Voisitteko ajatella käyttävänne Malmi-Vehon palveluja?
- Valitettavasti se ei käy pänsä.
- Jaaaa, ja saanko kysyä miksi?
- Me ei tueta terroristeja.
- Anteeksi kuinka?
- Me ei tueta terroristeja.
- Mutta emmehän me ole terroristeja?
- Mutta te edustatte Fiatia ja Fiatista omistaa suuren osan maailman tunnetuin terroristi Muammar Gaddafi ja siksi emme voi kuvitellakaan käyttävämme Malmi-Vehoa.
- Jaa, niinkö? No, eipä siinä sitten mitään.
Ei mamma soitellut sen jälkeen. Varmaan meni lääkekaapille ja otti konjakkiryypyn. ;-)
Näihin terrorismikysymyksiin tulee mieleen nämä katuterroristit:
Kaikkihan tietää, että Greenpeace on olevinaan hirveen fiksu yhdistys ja ympäristön puolella. Kuitenkin heidän yksi toimintatapansa on ollut jo vuosia estää kumiveneillään eräiden kauppalaivojen kulkeminen merellä. Tämä, jos mikä on terrorismia ja vapaudenriistoa.
En ota kantaa siihen, mitä se kauppalaiva oli tehnyt ja kuljetti, mutta asia pitää hoitaa laillisesti. En minäkään saa ampua ketään, joka tulee kadulla häiritsemään ja kerjäämään rahaa, kuten seuraavassa:
Eräänä kauniina päivänä kävelin kaupungilla ja huomasin keltaiseen Greenpeacen asuun pukeutuneen henkilön, joka tuli kohti ja kysyi:
- Päivää, olisiko hetki aikaa.
(Arvasin, että nyt tulee kivaa, joten järjestin aikaa)
- Joo, murahdin.
- Kiinnostaako teitä ympäristöasiat?
- No, joo.
- Voisitteko kuvitella tukevanne Greenpeacea esimerkiksi 10 eurolla kuukaudessa?
- Valitettavasti minä en tue terroristijärjestöjä.
- Mutta eihän Greenpeace ole terroristijärjestö?
- Se jos mikä, on terroristijärjestö.
Tässä vaiheessa nainen katsoi papereihinsa ja mulla oli hyvä tilaisuus häipyä.
Noista rahalahjoituksista pieni juttu:
Ne, jotka kulkee kadulla Greenpeacen vaatteet päällä ja kerjää rahaa, on niiden omia jäseniä kerjää sen kokonaan Greenpeacelle, mutta esimerkiksi nää jotkut muut järjestöt käyttää alihankintana erästä firmaa, joka ottaa jokaisesta kerjäyksestä jotenkin omiaan pois. Eräs tuttavani oli aikoinaan sellaisessa homissa (sai palkkaa) ja he eivät saaneet sanoa, että mille järjestölle ne tekee hommia. Tapasin tuon ihmisen kerran kadulla ja jo kaukaa näin hänet ja otin kolikon taskustani ja tyrkytin sitä hänelle, mutta ei kelvannut. Sen sijaan hän olisi ottanut kuukausilahjoitukseni vastaan.
Aikoinaan, kun tämä puhelinterrorismi ja varsinkin hyväntekeväisyysyhdistyksille kerjääminen oli varsin uusi asia, sain taas tuohon samaiseen firmaan puhelun ja taas kysyttiin toimitusjohtajaa. Kaveri toisessa päässä olisi halunnut myydä meille jotain ihme vempelettä, jolla ei tehnyt mitään, mutta josta olisi mennyt osa tuolle järjestölle. En halunnut tuota vempelettä ja kysyin, että olisko heillä joku tilinumero, mihin voisin lähettää rahaa. Kaveri ei olisi halunnut antaa sellaista, mutta viimein totesi, että on heillä joku. Pyysin häntä lähettämään tilisiirtolapun ja jonkin esitteen. Kaveri halusi nimenomaan tietää, että minkä summan lahjoittaisin ja ilmoitin, että katson sen sitten. Kaveri vänkäsi ja vänkäsi ja viimein sitten sanoin jotain sadan markan luokkaa. (Siihen aikaan sillä rahalla duunari teki ihmeitä, jos sille lupasi satasen).
Postissa saapui joku epämääräinen lappu ja tilinumero, mutta ei tilisiirtolappua. Katsoin lappua ja totesin epämääräiseksi ja unohdin asian. Parin viikon päästä kaveri soitti uudelleen ja tällä kertaa hän kiukutteli, että miksi en ollut laittanut mitään, vaikka olin luvannut? Sanoin, etten ollut ehtinyt ihmettelemään asiaa. Kaveri pillastui täysin, jolloin sanoin, ettei tarvitse soitella enää koskaan. (Kaveri oli hirveen kiinnostunut summasta juuri sen takia, että hänen palkkionsa määräytyi sen mukaan).
Kerran soitti joku kaveri jonkin firman lukuun ja kysyi, että olisiko minulla hetki aikaa. MUlla ei ollut tähdellisempää tekemistä, joten annoin jutun tulla. Jo alkumetreillä kuuli kaverin äänestä, että se luki suoraan paperista. En muista, että mitä kaveri yritti kaupata, mutta ei ollut hääppöinen tapa. Päätin kiusata kaveria oikein urakalla ja kun hän pääsi loppuun siinä luvussaan, niin sanoin hänelle:
- Jos sä olisit opetellut ulkoa tuon jutun, niin mä olisin voinut kiinnostuakin, mutta nyt en viitti.
Kaveri meni hiljaiseksi ja minä pistin luurin kiinni. ;-)
Viime vuosina ei ole tullut hirveesti puheluita ja se on varmaan johtunut siitä, että numeroni on salainen. Tänä keväänä tuli yksi puhelu.
Olin löytänyt netistä Sats-nimisen kuntoilufirman kilpailun ja täytin lomakkeen. Kuulin myöhemmin, että he soittavat ihmisille. Mun numero ei tainnut olla lomakkeessa tai olin muuttanut sen jotenkin. Kuitenkin joku viikko sen jälkeen näin metrossa mainoksen, jossa piti lähettää normaalihintainen tekstari yhteen numeroon ja osallistui kilpailuun. Palkinto ei tainnut olla kaksinen.
Parin viikon kuluttua joku kaveri soitti ja kertoi, että jos en ole minkään kuntoklubin jäsen, niin saisin ilmaisen kuntoesittelyn. Sovimme tietenkin ajan. Lisäksi sain puhelinnumeron, johon piti soittaa, jos tulee este.
Päiväksi sattui olemaan äitienpäivä ja sunnuntai. Aikaa varatessa en vain sattunut tietämään, että olisin juuri silloin Virossa ja herännyt yhden naisen kainalossa vain muutamaa tuntia aiemmin ja laiva takaisin lähtisi vasta pari tuntia esittelyn jälkeen. ;-)
Ei ole kuulunut mitään sen jälkeen siitä kuntoklubista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet melkoinen pelle ja idiootti. Kuvittelet olevasi pikkunäppärä älykkö joka pistää kaikille luun kurkkuun vaikka todellisuudessa olet pilkkua nussiva aivokääpiö.
hienoa kun tunnet pääseväsi pätemään näille eri tahoille. olet tosi fiksu, eikä muut oikeen taida pärjätä sun nokkelille vedätyksille. minä ihailen tuommosia reippaita yksilöitä, jotka tietää miten luu pistetään kurkkuun näille ainaisille rahan kerjäälille. onnea nyt vielä kerran. haluutko ostaa lehden?
Lisää ihan oma-aloitteisesti lääkitystä. Ei siitä voi ainakaan haittaa olla.
Olisi kiinostava tietää, mikä firma palkkaa tällaisia "toimitusjohtajia"?
Se joka tällaisten asioiden kanssa jaksaa hääriä on työtön toimitusjohtaja. Toinen vaihtoehto on, että on valtiolla tai kaupungilla töissä.