Uskon ja tekojen suhde on pohdituttanut uskovia alkuseurakunnan ajoista lähtien. Pelastuuko ihminen uskon vai tekojen kautta? Mitä Jeesus opetti laista ja armosta?Vastaan tässä samalla Teuvon esittämään kritiikkiin, mutta uskon, että aihe voisi kiinnostaa muitakin. Ensin Jeesuksen sanat koskien lakia:
Matt. 5:18 “Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.”
Jeesus ei kumonnut lakia, eikä julistanut mitään höttöarmoa, joka olisi synnin katsomista läpi sormien. Hän veti syntikäsityksen äärimmilleen, ettei kukaan voi paeta Jumalan tuomiota. Vuorisaarnassaan hän vie käskyn “älä tapa” niin pitkälle, että joka sanoo veljellensä “sinä hullu” on ansainnut helvetin tulen. Samoin se joka katsoo naista himoiten, on tehnyt sydämessään huorin hänen kanssaan. Tiivistettynä: kukaan ei voi paeta syntisyyttään vaan kaikki on alistettu synnin alle. Viimeisenä niittinä Hän sanoo:
Matt. 5:48 “Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."
On selvää, ettei kukaan voi omassa voimassaan täyttää lakia ja olla Jumalan lailla täydellinen. Vain Kristus oli synnitön ja Hän kuoli puolestamme ristillä täydellisenä uhrina sovittaakseen syntimme kertakaikkiesti:
Gal. 2:16 “mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista.”
Jeesukselle fariseusten ja kirjanoppineiden omavanhurskaus oli kuvotus ja siksi Hänen täytyi osoittaa, ettei kukaan voi omilla teoillaan ansaita Jumalan lapsen nimeä. Jeesukseltakin kysyttiin epätoivoisena: "Kuka sitten voi pelastua?" Hän vastasi: "Mikä ihmisille on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista" (Luuk. 18:26–27). Vaikka kukaan ei voi omilla teoillaan itseänsä pelastaa, pelastus ei silti ole vastikkeeton. Jumala maksoi meistä kalleimman mahdollisen hinnan:
1. Piet. 1:18–19 “tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan”
Kun meidät nyt on lunastettu vapaiksi synnin orjuudesta, olemme tulleet Kristuksen orjiksi. Enää emme siis ole itsemme herroja, vaan Kristus on elämämme Herra:
Gal. 2:19–21 “Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.” (Katso myös 1. Kor. 7:22; Kol. 3:3; Room. 6:13; Room. 12:1)
Joka haluaa lähteä seuraamaan Jeesusta, joutuu antamaan koko elämänsä Kristukselle. Se voi tarkoittaa kirjaimellisesti luopumista kaikesta. Kuitenkin se on parasta mitä voi koskaan saada, sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä Kristuksen tähden, hän löytää sen (Matt. 16:25). Sanoohan Jeesus itsekin:
Luuk. 14:33 “Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni."
Jatkuu...
Matt. 5:18 “Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.”
Jeesus ei kumonnut lakia, eikä julistanut mitään höttöarmoa, joka olisi synnin katsomista läpi sormien. Hän veti syntikäsityksen äärimmilleen, ettei kukaan voi paeta Jumalan tuomiota. Vuorisaarnassaan hän vie käskyn “älä tapa” niin pitkälle, että joka sanoo veljellensä “sinä hullu” on ansainnut helvetin tulen. Samoin se joka katsoo naista himoiten, on tehnyt sydämessään huorin hänen kanssaan. Tiivistettynä: kukaan ei voi paeta syntisyyttään vaan kaikki on alistettu synnin alle. Viimeisenä niittinä Hän sanoo:
Matt. 5:48 “Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."
On selvää, ettei kukaan voi omassa voimassaan täyttää lakia ja olla Jumalan lailla täydellinen. Vain Kristus oli synnitön ja Hän kuoli puolestamme ristillä täydellisenä uhrina sovittaakseen syntimme kertakaikkiesti:
Gal. 2:16 “mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista.”
Jeesukselle fariseusten ja kirjanoppineiden omavanhurskaus oli kuvotus ja siksi Hänen täytyi osoittaa, ettei kukaan voi omilla teoillaan ansaita Jumalan lapsen nimeä. Jeesukseltakin kysyttiin epätoivoisena: "Kuka sitten voi pelastua?" Hän vastasi: "Mikä ihmisille on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista" (Luuk. 18:26–27). Vaikka kukaan ei voi omilla teoillaan itseänsä pelastaa, pelastus ei silti ole vastikkeeton. Jumala maksoi meistä kalleimman mahdollisen hinnan:
1. Piet. 1:18–19 “tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan”
Kun meidät nyt on lunastettu vapaiksi synnin orjuudesta, olemme tulleet Kristuksen orjiksi. Enää emme siis ole itsemme herroja, vaan Kristus on elämämme Herra:
Gal. 2:19–21 “Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.” (Katso myös 1. Kor. 7:22; Kol. 3:3; Room. 6:13; Room. 12:1)
Joka haluaa lähteä seuraamaan Jeesusta, joutuu antamaan koko elämänsä Kristukselle. Se voi tarkoittaa kirjaimellisesti luopumista kaikesta. Kuitenkin se on parasta mitä voi koskaan saada, sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä Kristuksen tähden, hän löytää sen (Matt. 16:25). Sanoohan Jeesus itsekin:
Luuk. 14:33 “Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni."
Jatkuu...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Elämä Jumalan armossa ei siis ole millään muotoa “tumput suorana seisomista”, kuten eräs palstalainen asian ilmaisi. Päin vastoin, armo suorastaan pakottaa meidät tekemään asioita! Korinttolaisille Paavali sanoo:
2. Kor. 9:8 “Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi, voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää”
Ja jatkaa:
2. Kor. 9:10 “Ja hän, joka antaa siemenen kylväjälle ja leivän ruuaksi, on antava teillekin ja enentävä kylvönne ja kasvattava teidän vanhurskautenne hedelmät, niin että te kaikessa vaurastuen voitte vilpittömästi harjoittaa kaikkinaista anteliaisuutta, joka meidän kauttamme saa aikaan kiitosta Jumalalle.”
Me voimme vain istuttaa ja kastella, mutta itse Jumala antaa kasvun. Meillä ei ole lihassamme mitään annettavaa, mutta Jumalan armo saa meissä aikaan kasvun ja voimme jakaa eteenpäin sitä hyvää, jota olemme saaneet Jumalalta. Kun saamme kokea Jumalan armon, Hän vaikuttaa meissä samaa armollisuutta muita ihmisiä kohtaan (Jeesuksen vertaus kuninkaasta ja armottomasta palvelijasta: Matt. 18:21–35). Sanoohan Johanneskin:
Joh. 4:19 “Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.”
Entä Jaakobin sanat “usko ilman tekoja on voimaton”? Hieman myöhemmin puhuessaan Abrahamista hän kirjoittaa:
Jaak. 2:22 “Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi”
Usko tulee todelliseksi vasta tekojen kautta, sillä “niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut” (Jaak. 2:26). On äärimmäisen tärkeää ymmärtää, että tekojen tulee seurata uskoa, ei päin vastoin. Jos yritämme teoillamme lunastaa taivaspaikan, tallaamme maahan Kristuksen sovintoveren ja Hänen uhrikuolemansa Golgatalla. Kun uskossa otamme vastaan armon, se saa aikaan meissä hyvää hedelmää. Kun pysymme Kristuksessa, Hän tekee työtään meissä ja meidän kauttamme:
Joh. 15:5 “Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.”
Ja huomioi Jeesuksen sanat: “ilman minua te ette voi mitään tehdä.” Itsessämme emme ole mitään, mutta armon valinnan mukaan Kristuksessa meissä on Hänen täyteytensä:
Kol. 2:8 “Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen. Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti, ja te olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää”
Ei ole siis tarvetta tehdä valintaa uskon ja tekojen välillä. Kumpaakin tarvitaan, eikä ole toista ilman toista. Kunhan muistamme, että pelastus ei perustu tekoihin vaan on Jumalan lahja. Itse emme voi itseämme pelastaa, mutta pelastettuina Kristuksessa voimme kantaa hyvää hedelmää ja tehdä Jumalan Kristuksessa edeltä valmistamia tekoja.
Nooan porukka käveli omin jaloin arkkiin, eli tekoja tarvittiin ilmentämää sydämen uskoa.
yksinkertaista.
he olisivat voineet ihailla arkkia ja jumalan suuruutta tähtitaivasta kaunista luontoa ja puhua kauniisti jumalasta ja jäädä istumaan arkintekotontille siihen asti että vesi hukutti heidät.
muutkin ihmiset olisivat voineet kävellä paria lankkua pitkin arkkiin mutta he eivät kävelleet !
miksi eivät ?
koska puuttui sydämen usko.
yksinkertaista.