MItenkähän pääsis irti näistä häiritsevistä ajatuksista, kun nykyiseen elämääni olen ihan tyytyväinen, mutta kun muistelen mennyttä, siellä ei paljon auringonsäteitä näy. Ikävät muistot siis häiritsevät minua jatkuvasti, vaikka muuten menee nykyään oikein hyvin.
Tarvitsisin unohduspillerin.
Syvä tyytymättömyys elettyyn elämään
Kynnyksen ylittänyt
22
293
Vastaukset
- ärlgkjäfgkmfäklö
Minulle tulee mieleeni aina vaan elämän varrella tehdyt typeryydet. Ne eivät tunnu haalistuvan lainkaan, vaikka joistakin on vuosia jo kymmeniä. Vieläkin tunnen kasvojeni alkavan punoittaa joidenkin epämieluisien typeryyksien putkahtaessa mieleeni.
Luulisi ihmisen viisastuvan iän karttuessa, mutta ei! Yhä vieläkin tulee silloin tällöin tehtyä tai sanottua sellaista, mitä jälkikäteen katuu. Mitä sitä silloin mielessä liikkuu, kun tekee typeryyksiä, eikö ajatus kulje loogisesti ja järkevästi.
Onkohan ketään joka voisi sanoa ettei kadu eletyssä elämässään mitään sanottua tai tehtyä! Itse ajattelen etten ilman menneisyyden tekoja ja mokia olisi nyt tässä ja näin hyvässä tilassa.
Kaikki menneisyyden asiat, hyvät ja pahat ovat tie nykyiseen elämään.
En osaa ikävöidä menneestä mitään enkä myöskään katua mitään.
Mikä on tehty, on tehty.
Hyväksyt menneen, koska sinullahan on nyt sanojesi mukaan hyvä elämä.- L - L
Samat mietteet!
Mistä kaikesta sitä onkin selvitty ja kaiken lisäksi olen tulokseen tyytyväinen.
Kaikilla pilvillä on jne. - - -
Kaikissa uhkissa on mahdollisuuksia.
Maahan kaatunut maito.
Jne. - Infantiilit
Oma elämä on omaa elämää, mutta tuntuu että on joitain kymmenien vuosien takaa vanhoja tuttuja jotka jauhavat vielä jotain teinijuttuja.
Siis ovat varmaan kirjoittaneet päiväkirjaa kadehtimistaan ihmisistä ja jauhavat samaa p.askaa edelleen. Ketä kiinnostaa?
Varmaan facebookkin on täynnä jotain vanhoja muisteloita joilla haluavat loata ihmisiä. Onneksi en ole facessa joten ihan sama mitä siellä kirjoitellaan. Jos joku on jäänyt vähiksen tasolle emotionaalisesti niin oma ongelmansa:/
- varjot mukanani
Hyväksyn eletyn elämäni, se on tehnyt minustä tämän mikä nyt olen. Jos voisin, niin en edes muuttaisi tekemisiäni, jättäisin vain pois joitain muiden itseeni kohdistuvia toimia.
Välillä on tullut munattua ja jos en ole sitä jälkikäteen pystynyt sanoillani tai teoillani korjaamaan, niin olen sen laskenut toisten tappioksi.
Sen minkä olen oppinut, on se ettei kannata viivytellä typeryyksien korjaamisyrityksissä, sillä ajan kuluessa sanotut loukkaavat sanat painuvat niin syvälle ettei niitä pysty enää korjaamaan.
Omaksi harmikseni olen huono unohtamaan tarkoituksella sanottuja loukkauksia, vaan taakkanani on kantaa niitä mukanani ja ne eivät voi olla vaikuttamatta uusiin suhteisiini. Kun suojakilpi sydämeen on liian vahva, niin siitä ei pääse kaikki hyväkään lävitse.- Kynnyksen ylittänyt
"Omaksi harmikseni olen huono unohtamaan tarkoituksella sanottuja loukkauksia, vaan taakkanani on kantaa niitä mukanani ja ne eivät voi olla vaikuttamatta uusiin suhteisiini."
Siinäpä osa ongelman ydintä omallakin kohdallani. Olen saanut niin paljon ja usein p*skaa niskaani, että minusta on tullut hyvin epäluuloinen, vaikken sitä luonteeltani olekaan alunperin. Suorastaan kyyninen. - Salander*
Kynnyksen ylittänyt kirjoitti:
"Omaksi harmikseni olen huono unohtamaan tarkoituksella sanottuja loukkauksia, vaan taakkanani on kantaa niitä mukanani ja ne eivät voi olla vaikuttamatta uusiin suhteisiini."
Siinäpä osa ongelman ydintä omallakin kohdallani. Olen saanut niin paljon ja usein p*skaa niskaani, että minusta on tullut hyvin epäluuloinen, vaikken sitä luonteeltani olekaan alunperin. Suorastaan kyyninen.Teille kummallekin... Loukkaukset jättävät tietysti jälkensä, mutta oikeasti ne kertovat enemmän kylläkin laukojasta kuin kohteesta. Heidän pahasta olosta.
Kaiken voi kääntää voitoksi. Ehkä olette nyt kumpikin hieman muita empaattisia, tai ehkä osaatte paremmin valita sanat, koska tiedätte mikä loukkaa.
Elämä on yhtä kasvamista. Yleensä muut ulkoiset tekijät vaikuttaa hyvin vahvasti, ja tietty geeniperimä. Mutta viime kädessä se kasvun suunta on oma valinta. Vaikka on joskus ollut uhri, sitä ei tarvitse olla koko elämänsä, sekin on tavallaan valinta. Jos sysää muille vastuun omasta kasvustaan, valitsee itse uhrina olemisen. Ja kun on pitkän aikaan saanut skeidaa osakseen, juuri näin käy. Ei kun barrikaadeille! Te ootte hyviä ihmisiä! Parempia kuin loanheittäjät!! :)
Se on suomalaisessa yhteiskunnassa ihan pielessä, että itseään ei saisi rakastaa. Pitää olla niin vaatimaton ja kaikkien eteismattona, hyvä jos itseään saa edes vilkaista peilistä, niin jo haukutaan.
Minulla on albumissani kaikki muistot eletystä. Samoin pääni sisällä. En ole sulkenut mitään pois. Ah sitä autuutta, kun näen rinnakkain ikävän menneen ja siuhteelisen hyvän nykyisen elämäni. Olen onnekas, mutta en ymmärtäisi sitä jos olisin unohtanut.
- Salander*
Muistan kun lapset oli pieniä, ja olin lasten ja naapuriperheen kanssa puistossa. Olin niin kateellinen kun ne telmi siellä kuin pienet, iloiset tontut - tuollaista sen perheonnen kuuluu olla. Iloista ja leikkisää eikä mitään otsakurttuhommaa. Kun sitten ekan lempeän ja huumoritajuisen miehen kohtasin, ajattelin että TUON kanssa olisi pitänyt lapsia saada. Mistä sen tietää millaisia ongelmia mulla hänen kanssaan olisi ollut? Ei ainakaan olisi juuri nämä lapset mitkä mulla nyt on, ja joita ilman en missään nimessä halua olla.
Sitä paitsi, niin kuin Tulisilla kirjoitti, ilman sitä elämää en olisi se joka olen tänään. Viittä vailla täydellinen ;))) Ai ei vai? No ei sitten :))
Nuoruudessa kävin läpi joitakin rankkoja juttuja, joita oli vaikeaa päästä yli. Mutta nekin ovat muokanneet minusta sellaisen kun olen, hyvässä ja pahassa. Kun tajusin kohdata ne silmätysten, käydä ne läpi ilman häpeä ja antaa itselleni anteeksi, silloin kaikki muuttui. Ja nyt kukaan toinen ihminen ei voi mua enää satuttaa, josta mun pitää myös olla todella kiitollinen. Enkä nyt puhu sydänsuruista sun muista, ne on ihan mikrosuruja kuitenkin. Ehkä siinä on just se, että kun jotain megaa tapahtuu, osaat sen jälkeen suhteuttaa asioita. Niin kuin PupuPuskassa viisaasti sanoi, eri sanoin. "Ei tarvi tietää mihin menee, tarvii vain tietää missä on ollut."
Elämästä ei voi tehdä arvioita jälkikäteen. Koska et enää elää siinä tunnelmassa, aika onneksi tekee tehtävänsä. Eckhart Tolle: "Mitään ei koskaan tapahtunut menneisyydessä. Se tapahtui läsnä olevassa hetkessä."
Ole hellä itsellesi ja anna itsellesi anteeksi. - t.l.
Kyllä ne ajan saatossa himmenee. Tärkeää on kuitenkin se että sitten aikanaan, kun kattoo taaksepäin niin voi kaikesta huolimatta hyvällä mielellä todeta "hyvä oli elämäni enkä päivääkään antaisi pois" suruista ja murheista huolimatta, elämäähän ne kaikki ovat olleet.
- Kynnyksen ylittänyt
Esimerkki muistosta, jonka haluaisin unohtaa: kun isä kuoli, olin yksin Ruotsissa töissä ja sain sinne tiedon hänen avovaimoltaan. Vanhempani olivat eronneet n 10 v aiemmin, ja samassa yhteydessä sisarukseni olivat pistäneet välit poikki isään. Olin ainut, joka häntä tapasin. En kuitenkaan siinä tilanteessa murheeni keskellä osannut muuta kuin soittaa äidilleni ja ilmoittaa asiasta, sisareni oli viimeisillän raskaana enkä halunnut hänelle sitä töksäyttää. Veljeni oli ulkomailla.
Itkin isän kuolemaa puhelimessa ja äiti möläytti äkkiä minulle että voi voi, niin juu, isähän sinusta aina tykkäsikin, minä en niin koskaan ole sinusta välittänyt.
Olipa kiva tietää! En pysty unohtamaan sitä. Minusta on aivan hirveää, että hän tuolla tavalla tahallaan loukkasi omaa tytärtään juuri kun olin kirjaimellisesti pohjamudissa. Vaikka hän olisikin ollut tuota mieltä, niin fiksu ihminen tuskin sellaisessa tilanteessa tuollaista möläyttäisi.
Tietyissä tilanteissa tuo ja monia monia muita vastaavia siis tulee minulle äkkiä ja yllättäin mieleen, ja saa ehkä muuten kivan tunnelman omalta kohdaltani latistumaan täysin ja pilaamaan päivän.
Tätä tarkoitin, kun sanoin tarvitsevani unohduspillerin. Kynnyksen ylittänyt kirjoitti:
Esimerkki muistosta, jonka haluaisin unohtaa: kun isä kuoli, olin yksin Ruotsissa töissä ja sain sinne tiedon hänen avovaimoltaan. Vanhempani olivat eronneet n 10 v aiemmin, ja samassa yhteydessä sisarukseni olivat pistäneet välit poikki isään. Olin ainut, joka häntä tapasin. En kuitenkaan siinä tilanteessa murheeni keskellä osannut muuta kuin soittaa äidilleni ja ilmoittaa asiasta, sisareni oli viimeisillän raskaana enkä halunnut hänelle sitä töksäyttää. Veljeni oli ulkomailla.
Itkin isän kuolemaa puhelimessa ja äiti möläytti äkkiä minulle että voi voi, niin juu, isähän sinusta aina tykkäsikin, minä en niin koskaan ole sinusta välittänyt.
Olipa kiva tietää! En pysty unohtamaan sitä. Minusta on aivan hirveää, että hän tuolla tavalla tahallaan loukkasi omaa tytärtään juuri kun olin kirjaimellisesti pohjamudissa. Vaikka hän olisikin ollut tuota mieltä, niin fiksu ihminen tuskin sellaisessa tilanteessa tuollaista möläyttäisi.
Tietyissä tilanteissa tuo ja monia monia muita vastaavia siis tulee minulle äkkiä ja yllättäin mieleen, ja saa ehkä muuten kivan tunnelman omalta kohdaltani latistumaan täysin ja pilaamaan päivän.
Tätä tarkoitin, kun sanoin tarvitsevani unohduspillerin.Tekisi mieli sanoa vielä jotain sinulle, mutta en tiedä, osaanko:
Saathan sinä olla ihan niin tyytymätön menneeseen elämään kuin ikinä haluat. Ei se mennyt paremmaksi muutu unohdat tai olet unohtamatta.
Äidilläsi oli varmaan omat syynsä sanoa töksäyttää tuo, mitä sinä taas et tekona kyennyt koskaan unohtamaan. Sellaisiahan me ollaan, surun hetkellä erityisen haavoittuvia. Oli miten oli, jos ei unohda, hyväksyy asian osaksi elämää ja suuntaa katseensa tulevaan.
Kyllähän ihmiset kaikenlaisia unohduspillereitä ja viinaa ottavat unohtaakseen, vaikka parempi kuitenkin loppupelissä on kohdata se, mitä ikinä elämä vastaan tuo. Harvalla ihmisellä elämä pelkää murhetta on. Etsi nyt ensi alkuun vaikka jokaisen ikävän muiston vastapainoksi kaksi hyvää.- onko mahdollista?
Kynnyksen ylittänyt kirjoitti:
Esimerkki muistosta, jonka haluaisin unohtaa: kun isä kuoli, olin yksin Ruotsissa töissä ja sain sinne tiedon hänen avovaimoltaan. Vanhempani olivat eronneet n 10 v aiemmin, ja samassa yhteydessä sisarukseni olivat pistäneet välit poikki isään. Olin ainut, joka häntä tapasin. En kuitenkaan siinä tilanteessa murheeni keskellä osannut muuta kuin soittaa äidilleni ja ilmoittaa asiasta, sisareni oli viimeisillän raskaana enkä halunnut hänelle sitä töksäyttää. Veljeni oli ulkomailla.
Itkin isän kuolemaa puhelimessa ja äiti möläytti äkkiä minulle että voi voi, niin juu, isähän sinusta aina tykkäsikin, minä en niin koskaan ole sinusta välittänyt.
Olipa kiva tietää! En pysty unohtamaan sitä. Minusta on aivan hirveää, että hän tuolla tavalla tahallaan loukkasi omaa tytärtään juuri kun olin kirjaimellisesti pohjamudissa. Vaikka hän olisikin ollut tuota mieltä, niin fiksu ihminen tuskin sellaisessa tilanteessa tuollaista möläyttäisi.
Tietyissä tilanteissa tuo ja monia monia muita vastaavia siis tulee minulle äkkiä ja yllättäin mieleen, ja saa ehkä muuten kivan tunnelman omalta kohdaltani latistumaan täysin ja pilaamaan päivän.
Tätä tarkoitin, kun sanoin tarvitsevani unohduspillerin.Mielestäni lausahdus "voi voi, niin juu, isähän sinusta aina tykkäsikin, minä en niin koskaan ole sinusta välittänyt." vaikuttaa sarkasmilta, aivan kun äitisi olisi kokenut olevansa sinulle vähemmän tärkeä kuin isäsi, vaikka todellisuudessa on ollut se joka on sinusta enemmän välittänyt.
PupuPuskasta kirjoitti:
Tekisi mieli sanoa vielä jotain sinulle, mutta en tiedä, osaanko:
Saathan sinä olla ihan niin tyytymätön menneeseen elämään kuin ikinä haluat. Ei se mennyt paremmaksi muutu unohdat tai olet unohtamatta.
Äidilläsi oli varmaan omat syynsä sanoa töksäyttää tuo, mitä sinä taas et tekona kyennyt koskaan unohtamaan. Sellaisiahan me ollaan, surun hetkellä erityisen haavoittuvia. Oli miten oli, jos ei unohda, hyväksyy asian osaksi elämää ja suuntaa katseensa tulevaan.
Kyllähän ihmiset kaikenlaisia unohduspillereitä ja viinaa ottavat unohtaakseen, vaikka parempi kuitenkin loppupelissä on kohdata se, mitä ikinä elämä vastaan tuo. Harvalla ihmisellä elämä pelkää murhetta on. Etsi nyt ensi alkuun vaikka jokaisen ikävän muiston vastapainoksi kaksi hyvää.Asiaa puhut. Elämään kuuluu mukavia asioita, ja vähemmän mukavia. Myös tulevaan elämään. Minusta se tuleva elämäkin on helpompaa, jos osaa hyväksyä ne vähemmän mukavatkin asiat siihen kuuluviksi, yrittämättä niitä jotenkin itseltään piilottaa. Hyvät ja huonot kokemukset kasvattavat ihmistä ja auttavat kohtaamaan tulevan elämän uusia kokemuksia, hyviä ja huonoja.
mies-vm56 kirjoitti:
Asiaa puhut. Elämään kuuluu mukavia asioita, ja vähemmän mukavia. Myös tulevaan elämään. Minusta se tuleva elämäkin on helpompaa, jos osaa hyväksyä ne vähemmän mukavatkin asiat siihen kuuluviksi, yrittämättä niitä jotenkin itseltään piilottaa. Hyvät ja huonot kokemukset kasvattavat ihmistä ja auttavat kohtaamaan tulevan elämän uusia kokemuksia, hyviä ja huonoja.
Niin. Usein me yritämme antaa hyviä neuvoja toinen toisillemme, vaikka yksikään meistä ei loppupelissä tiedä, miltä siitä toisesta tuntuu tai miten toinen ylipäätään elämänsä ja olemisensa kokee. Huonojen kokemusten kasvattavasta vaikutuksestakin voi olla montaa mieltä. Kuulema entiset Hitlerin keskitysleirin asukkaatkaan eivät suostu enää ikinä menemään suihkuun eikä heillekään ole sellaista unohduspilleriä, joka auttaisi asiaa.
PupuPuskasta kirjoitti:
Niin. Usein me yritämme antaa hyviä neuvoja toinen toisillemme, vaikka yksikään meistä ei loppupelissä tiedä, miltä siitä toisesta tuntuu tai miten toinen ylipäätään elämänsä ja olemisensa kokee. Huonojen kokemusten kasvattavasta vaikutuksestakin voi olla montaa mieltä. Kuulema entiset Hitlerin keskitysleirin asukkaatkaan eivät suostu enää ikinä menemään suihkuun eikä heillekään ole sellaista unohduspilleriä, joka auttaisi asiaa.
Puhut taas asiaa. Mutta on huonoja kokemuksia, jotka kuuluvat normaaliin elämään ja on huonoja kokemuksia, joiden ei pitäisi kuulua kenenkään elämään.
Kuitenkin Hitlerkin oli ihminen ja siten tänäkin päivänä joku joutuu kokemaan asioita, joiden ei pitäisi kuulua ihmiselämään lainkaan.
Jos on omatunto puhdas niin mitäpä sitä muiden aiheuttamia murheita miettisi. Mutta jos omallatunnolla on jotain kun painaa, niin sitten olisi asiat pahemmalla tolalla. Näin minä tässä ajttelen, kun nyt kohta tyynyyn aion pääni painaa. Hyvä omatunto on hyvä tyynynalunen...
Aika vaikea on nauttia nykyisyydestä jos menneisyys nousee esiin ja häiritsee ajatuksia ;) Ihan niinkuin kokemuksen pohjalta sanon että olisi paras työstää nuo menneet ja sitten ne painuvat unholaan. Tapoja on monia tuolle "työstämiselle". Jos et halua maksaa ja mennä puhumaan näille ns. terapeuteille ja sitä kautta puhua ääneen ja saada palautetta ja luopua menneestä niin voit ottaa itsellesi aikaa ja mielessäsi käydä läpi mitä ja miksi ja miten ja antaa menneet anteeksi muille ja itselle! Joskus vain itsekseen puhuminen ei helpota vaan tarvitaan ulkopuolinen antamaan eri näkökulma ja uusi lähestymistapa. On mahdollista vapautua menneestä ja jatkaa eheytyneenä minänä ja nauttia tästä päivästä nyt ja tässä :) Onnea matkaasi sisimpääsi ja toivon että pääset taakastasi!
Luultavimmin kaikilla tähän ikään ehtineillä on muistoja niin hyvistä kuin huonoista valinnoista.
Toki minullakin. Olen kuitenkin tullut siihen lopputulokseen, että aikanaan tein parhaani niillä voimilla ja asenteilla, jotka minulla oli.
Jälkiviisaus ei kaikille opeta yhtään mitään, vaan samat virheet toistuvat uudelleen ja uudelleen. Itselleni kävi onneksi toisin - kaikki pitkästi toista vuosikymmentä paremmin kuin ennen.
Armahtakaa/ymmärtäkää itseänne enemmän ikuisen syyttelemisen sijaan!
Jokaiseen tekoon löytyy syy...- suunta kohti tulevaa
Tilanteessasi on yks hyvä puoli että ei ole mitään syytä jämähtää menneeseen. Jotkut harmittelevat, että elämä on eletty eikä mitään ole edessä.Takerrutaan menneeseen kun ennen oli kaikki mukamas paremmin ja tämä päivä ei ole edes elämisen arvoinen. Ei kun tämän päivän elämyksiä keräämään ja ihastelemaan. Mennyt jää aina kauemmas ja kauemmas taakse, kun elät vaan reippaasti nykyisyyttä.
- EloN53
Minua vaivaavat eroon liittyvät menneisyyteni typeryydet. Jotenkin koetan nykyisessä seestyneessä minässäni korvata lähimmäisille ja jopa minut jättäneelle exälle aiheuttamaani mielipahaa. Vasta nyt tajunnut h itselle myöntänyt, että mielialalääkkeet ja alkoholi erokriisissä saivat minut tekemään asioita, joita oikea mnäni ei hyväksy. Onneksi selvisin hengissä.
Tuskin koskaan pääsen tästä taakasta. Olen särkenyt sydämeni, mutta myös oppinut paljon tasapainoisen elämän edellytyksistä. Olen tyytyväinen elämääni näin itsekseni. joo sellainen olisi kai tarvis vaikka juuri sen tuloksena on nykyinen tilasi ja olosi syntynyt.
Eilistä niinkuin tiedetään ei voi muuttaa, se on poissa, muistoissa kyllä kun se muisti vielä pelaa, mitä siellä on niin häiritsevää että se haittaa kun kuitenkin sanot olevasi nykyiseen eloosi tyytyväinen, pyydä anteeksi niiltä joita vastaan olet tehnyt sellaista jota et saa pois ajatuksistasi, ehkä siten voit itsekin unohtaa tai koeta ymmärtää mikä on saanut sinut toimimaan siten silloin miten et enää toimisi jos olisit tällä nykyisellä opillasi samojen tilansteiden edessä. Paha sanoa mitään tämän kummempaa, omissakin eletyissä silloin tällöin kumpuaa syvää häpeäntuntoa mutta myös ymmärrystä miksi.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kokoomus haluaa leikata vielä lisää sosiaaliturvasta
Kokoomuksen Sanni-Granhn Laasonen pyytänyt KELA:aa selvittämään mistä leikataan vähäosaisilta vielä lisää sosiaaliturvas2081360- 961256
Neljä kuukautta vankeutta, kenelle?
Kuka tuomittiin ehdottomaan neljän kuukauden vankeustuomioon ja korvauksiin?9888Minä täällä vaan
Ukko jota oot joutunu joskus sietämään työnpuolesta. Toivottelen kauniita unia💛85832Ikävöin sua
Sä vaan pyörit mun mielessä, en saa sua unohdettua. Tilanteesta tekee vaikean sen kun molemmat ollaan varattuja ja tilan2810Jos haluat jatkaa tutustumista
Pyydä mut suoraan kunnon treffeille. En lähde mihinkään epämääräiseen viestittelyyn enää.57766Oletko pitkävihainen ja onko sinulla " huono muisti muisti "?
Mitä asioita et unohda tai anna anteeksi ? Mitä asioita voit " unohtaa" tai unohtaa? Vastaa koskien kaivattuasi tai yle14762- 31748
Oho! Esko Eerikäinen joutuu palaamaan "kalakukkokaupunkiin" - Tämä syy ei jätä kylmäksi!
Esko Eerikäinen on kyllä monessa mukana ja uskaltaa heittäytyä. Hatun nosto siitä! Eerikäinen palasi “kalakukkokaupunkii43713T, miten mun pitäis toimia
Olen niin toivottoman ihastunut suhun...ollut jo liian,monta,vuotta. Lähestynkö viestillä? Miten? Sun katse...mä en kest37688