Suomen maa, Suomen maa, sinä synnissä kiertelevä, sinä synnistä nauttiva, sinä syntiin langennut, Suomen maa kuule, kuule, Jumalasi sana, joka sanoo; tämä on viimeisen yön viimeiset hetket kun Minä sinua kutsun, kutsun armolla, kutsun vielä sillä mahdollisuudella, että parannuksen ja kääntymyksen kautta voisin sinut vielä vapahtaa, siitä rangaistuksesta ja siitä suunnitelmasta joka vihollisella on sinua varten.
Eihän se ole Minun suunnitelmani että sinä joudut kärsimään, eihän se ole Minun suunnitelmani että sinä joudut tuomioissa kipuilemaan, mutta minkä Minä voin jos sinä jatkuvasti käännyt Minusta pois? Minkä voin, sillä Minä olen antanut sinulle vapaan tahdon, koska ei rakkautta voi olla ilman vapautta, sitä vapautta jossa vastuu, vapaa tahto valita on ihmiselle annettu.
Suomen maa, Suomen maa, on kuin illan huuto, illan kutsu vartiotornista, viimeinen huudahdus ennen pimeän lankeamista, kuule, kuule Suomen maa kun Minä sinua kutsun, kuulkaa, kuulkaa sydämissänne, kuulkaa Jumalan kutsu.
Kuulkaa, kääntykää Jumalan puoleen, sillä ei ole muuta Pelastajaa tänä hetkenä, tänä pimeän laskeutumisen hetkenä. Lapset, Suomen maa, Suomen maa, lapset, lapset, lapset, sillä lapsia te olette Minun silmissäni, Minun sydämessäni, Kaikkivaltiaan Jumalan edessä, pikkuruisia, mutta niin rakkaita, niin syvästi rakkaita.
Älkää kääntykö enää pois Minusta, vaan kääntykää Minun puoleeni, kutsukaa Minua avuksenne ja Minä autan teitä. Kutsukaa Minua Pelastajana ja Minä pelastan. Kutsukaa Minua uudistajana ja Minä uudistan. Kutsukaa Minua parantajana ja Minä parannan.
Kutsukaa Minut seurakuntiinne päämieheksi, johtohenkilöksi, ja Minä otan johdon.
Minä otan sen seurakunnan ja Minä nostan sen jaloilleen.
Mutta älkää työntäkö Minua sivuun enää, ikään kuin kuuntelemaan, mitä mies, ihminen, voi saada aikaan Minun nimessäni.
Sillä en Minä kunniaani jaa, ja te tiedätte etten sitä jaa.
Minun omanani te tiedätte etten sitä jaa.
Ja kuitenkin Suomen maa, kuinka moni seurakunta on osoittanut Minulle sivupenkkiä, on osoittanut Minulle että Minun paikkani on siellä syrjässä, sivummalla, hieman auttamassa jos tarvitaan, mutta ei paljon muuta, ei se tuota Jumalalle kunniaa kun Hänen Henkensä on seurakunnissa sidottu, kun Hänen tahtonsa on nujerrettu, kun Hänen valtakuntansa tulosta ei puhuta totuutta. Sillä aika on paha.
Suomen maa, Suomen maa, kuuletko viimeisiä kutsujani, kuuletko vartiomiehen itkun äänen?
Kuuletko? Sillä pimeys jo lankeaa, kuuletko keskiyön huutoa?
Suomen maa, Suomen maa, tämä on sinun hetkesi, tämä on se hetki jonka Jumala on sinulle varannut, vielä kääntyä, vielä nöyrtyä, vielä huutaa Jumalasi puoleen, ja Minä sinua pelastan ja autan, armahdan ja tuen, osoitan tien tästäkin tuskasta eteenpäin, mutta kun te käännätte Minulle selkäänne, kun te vikuroitte, käännytte sinne tänne maailman tuulien mukana, mitenkä Minä voin teitä siunata? Ettehän te Minua etsi, ette Minua kysy. Ettehän te Minua tarvitse. Ehkäpä Minun olisi paras jättää teidät oman onnenne ojaan, ojaan ja nojaan, siihen että etsitte turvaa itsestänne, voimia voittaa vihollisen joukot ihan omalla voimallanne?
Niinkö luulette että se toimii?
Ei, ei minun lapseni, ei Minun Suomen maani, niin se ei toimi.
Jumala on antanut teille ymmärryksen, jos teiltä nöyryyttä löytyy, niin Jumala on yhä katsomassa teidän peräänne, Hän yhä tahtoo teitä
auttaa, Hän yhä tahtoo teitä armahtaa, mutta ilman nöyryyttä, ilman nöyrtymistä, tämä hetki, tämä pimeyden hetki, tämä keskiyön hetki, se lankeaa ja kaikki sen kauhut, ja kaikki sen pimeys, kaikki se suru, kaikki ne kyyneleet.
Katsokaa eteenne, sillä sinä Suomen maa, sinä olet saanut paljon armoa, armoa, armoa, armon päälle, ja vieläkin olen sinulle armoa tarjoamassa.
Katso eteesi sinä Suomen maa, sillä nyt on keskiyön hetki, on pimeyden laskeutumisen hetki, on hetki jolloin on aika huutaa Jumalasi puoleen sydämesi syvyydestä, mikäli Hänen armoaan vielä haluat.
Ja mikäli Hänelle olet kunniaa antava, sillä ei Hän kunniaansa sinulle anna, vaikka armahtaisi.
Hän haluaa olla sinun Jumalasi, Hän haluaa olla sinun Herrasi. Hän haluaa olla sinun Vapahtajasi.
Suomen maa, Suomen maa, käänny Jumalasi puoleen ennen kuin on liian myöhäistä. Aamen.
8.8.2010
Eihän se ole Minun suunnitelmani että sinä joudut kärsimään, eihän se ole Minun suunnitelmani että sinä joudut tuomioissa kipuilemaan, mutta minkä Minä voin jos sinä jatkuvasti käännyt Minusta pois? Minkä voin, sillä Minä olen antanut sinulle vapaan tahdon, koska ei rakkautta voi olla ilman vapautta, sitä vapautta jossa vastuu, vapaa tahto valita on ihmiselle annettu.
Suomen maa, Suomen maa, on kuin illan huuto, illan kutsu vartiotornista, viimeinen huudahdus ennen pimeän lankeamista, kuule, kuule Suomen maa kun Minä sinua kutsun, kuulkaa, kuulkaa sydämissänne, kuulkaa Jumalan kutsu.
Kuulkaa, kääntykää Jumalan puoleen, sillä ei ole muuta Pelastajaa tänä hetkenä, tänä pimeän laskeutumisen hetkenä. Lapset, Suomen maa, Suomen maa, lapset, lapset, lapset, sillä lapsia te olette Minun silmissäni, Minun sydämessäni, Kaikkivaltiaan Jumalan edessä, pikkuruisia, mutta niin rakkaita, niin syvästi rakkaita.
Älkää kääntykö enää pois Minusta, vaan kääntykää Minun puoleeni, kutsukaa Minua avuksenne ja Minä autan teitä. Kutsukaa Minua Pelastajana ja Minä pelastan. Kutsukaa Minua uudistajana ja Minä uudistan. Kutsukaa Minua parantajana ja Minä parannan.
Kutsukaa Minut seurakuntiinne päämieheksi, johtohenkilöksi, ja Minä otan johdon.
Minä otan sen seurakunnan ja Minä nostan sen jaloilleen.
Mutta älkää työntäkö Minua sivuun enää, ikään kuin kuuntelemaan, mitä mies, ihminen, voi saada aikaan Minun nimessäni.
Sillä en Minä kunniaani jaa, ja te tiedätte etten sitä jaa.
Minun omanani te tiedätte etten sitä jaa.
Ja kuitenkin Suomen maa, kuinka moni seurakunta on osoittanut Minulle sivupenkkiä, on osoittanut Minulle että Minun paikkani on siellä syrjässä, sivummalla, hieman auttamassa jos tarvitaan, mutta ei paljon muuta, ei se tuota Jumalalle kunniaa kun Hänen Henkensä on seurakunnissa sidottu, kun Hänen tahtonsa on nujerrettu, kun Hänen valtakuntansa tulosta ei puhuta totuutta. Sillä aika on paha.
Suomen maa, Suomen maa, kuuletko viimeisiä kutsujani, kuuletko vartiomiehen itkun äänen?
Kuuletko? Sillä pimeys jo lankeaa, kuuletko keskiyön huutoa?
Suomen maa, Suomen maa, tämä on sinun hetkesi, tämä on se hetki jonka Jumala on sinulle varannut, vielä kääntyä, vielä nöyrtyä, vielä huutaa Jumalasi puoleen, ja Minä sinua pelastan ja autan, armahdan ja tuen, osoitan tien tästäkin tuskasta eteenpäin, mutta kun te käännätte Minulle selkäänne, kun te vikuroitte, käännytte sinne tänne maailman tuulien mukana, mitenkä Minä voin teitä siunata? Ettehän te Minua etsi, ette Minua kysy. Ettehän te Minua tarvitse. Ehkäpä Minun olisi paras jättää teidät oman onnenne ojaan, ojaan ja nojaan, siihen että etsitte turvaa itsestänne, voimia voittaa vihollisen joukot ihan omalla voimallanne?
Niinkö luulette että se toimii?
Ei, ei minun lapseni, ei Minun Suomen maani, niin se ei toimi.
Jumala on antanut teille ymmärryksen, jos teiltä nöyryyttä löytyy, niin Jumala on yhä katsomassa teidän peräänne, Hän yhä tahtoo teitä
auttaa, Hän yhä tahtoo teitä armahtaa, mutta ilman nöyryyttä, ilman nöyrtymistä, tämä hetki, tämä pimeyden hetki, tämä keskiyön hetki, se lankeaa ja kaikki sen kauhut, ja kaikki sen pimeys, kaikki se suru, kaikki ne kyyneleet.
Katsokaa eteenne, sillä sinä Suomen maa, sinä olet saanut paljon armoa, armoa, armoa, armon päälle, ja vieläkin olen sinulle armoa tarjoamassa.
Katso eteesi sinä Suomen maa, sillä nyt on keskiyön hetki, on pimeyden laskeutumisen hetki, on hetki jolloin on aika huutaa Jumalasi puoleen sydämesi syvyydestä, mikäli Hänen armoaan vielä haluat.
Ja mikäli Hänelle olet kunniaa antava, sillä ei Hän kunniaansa sinulle anna, vaikka armahtaisi.
Hän haluaa olla sinun Jumalasi, Hän haluaa olla sinun Herrasi. Hän haluaa olla sinun Vapahtajasi.
Suomen maa, Suomen maa, käänny Jumalasi puoleen ennen kuin on liian myöhäistä. Aamen.
8.8.2010
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.