Taxellin paradoksi on Finnair/RKP-johtajan muistoksi nimetty sääntö, että "Kaksikieliset toiminnot muuttuvat hetkessä suomenkielisiksi, joten on säilytettävä yksikielisesti ruotsinkieliset ja lisättävät niitä sekä verorahoilla että rkp-rahoilla. Ne muuttuvat sitten kuitenkin kaksikielisiksi, mutta eivät suomenkielisiksi. yksikielinen ruotisnkielinen toiminto pitää toiminnon edes kaksikielisenä, mihin on tyytyminen."
Tämän vuoksi Kokoomuksen esittämät kaksikieliset koulut ovat Rkp:lle kauhistus.
Suomenkielisuudeltä suljettu umpiokoulu on siten Rkp:n ehdoton vaatimus.
Kulttuuriautonomian ydin on ruotsinkielinen koulu, joss ei edes välitunneilla mielellään saa puhua suomea. Suomea sa apuhua vain suomentunneilla.
Hannu Olkinuora, Rkp:n åttåpoika, on esittänyt, hieman epämääräisesti, mikä olisi tuon taxellin paradoksi paradoksi.
Se,mitä seuraa siitä, että ruotsinkielinen media keskittyy kielipolitiikkaan, kirjoittaa ja julkaisee useimmat juttunsa kielipolitiikasta, valittaa suureen ääneen koko ajan, että finnari ei opi eikä palvele pakkoruotsillaan. Eli että rkp-media painaa päälle sitä enemmän, mitä suurempi on pakkoruotsin vastustus Suomessa ja mitä enemmän kielipoliittinen tilanne mädäntyy. Pakkoa lisää, se on Rkp:n lääke pakon vastustamiseen.
Paradoksin paradoksi tässä on siinä, että suomenkieliset eivät suinkaan laita sormiaan poskelle ja totea, että "juu, kyllä, pakkoruotsia pitää saada lisää". Ei vaan rkp-median valitus, vaatimus, huuto ja into saavat aikaan aivan päinvastaisen reaktion: vastenmielisyyden, torjunnan, välinpitämättömyyden, inhon, ihmetyksen...
Esimerkkinä näinä päivinä on ollut Rita Wegeliuksen puheenvuoro radio Vegan ohjelmassa Samtal om livet. Ohjelma oli ruotsiksi.(kenelle se oli tarkoitettu? Ruotisnkielisille, jotka saivat kuunnella, että "aivan ne suomenkielise tovat huonompia kuin me!?) Se herätti(heti kun sen sisältö oli saatettu suomenkielisten tietoon) vastenmielisyyttä, vihaa ja inhoa. (Ja sitten keskuteluja siitä sensuroitiin, mikä oli aivan outoa!) Sen liiallinen kielipoliittinen innokkuus koettiin suomalaisia solvaavana. Sitähän se olikin, koska Wegelius oli oppinut Rkp:n hänelle vuosien aikana mediassaan opettaman tavan puhua suomalaisuudesta. Freudenthalin tyyliin. Eli että heitetääne tikkaa finnarien silmille, noni kuvannollisesti.
Rkp-media tekee pahan virhe juuri tuossa, että se luulee, että solvaamalla suomalaisia suomalaiset ryhtyisivät innokkaana ruotsinkielisyyden ihailijoiksi.
Olkinuora on aivan oikein kiinnittänyt huomiota tähän, että suomenkielisten haukkuminen on aivan väärä taktiikka kielipolitiikassa.
Etikka ei houkuttele kärpäsiä, sonta houkuttelee. Ruusun ja sokerintuoksuiseksi ei pakkoruotsia millään saa, vaikka Senja Larsen ja co. Porissa ovatkin puhumassa rakkausruotsista ja piirtelevät sydämiä. Etikkaa se pakko silti on.
Ainoa taktiikka, joka on Suomessa on lahjonta. Sonta.Ja se onkin toiminut hyvin. Kyseessä on ns. pakkoruotsiprostituutio; poliitikolle maksetaan, jos hän toimii Rkp:n haluamalla tavalla kielipolitiikassa. Tähän asti kaikki muut puolueet ovat toimineet niin. Vain Perussuomalaiset eivät.
Vaan nyt on Taxel in asiat oikeuslaitoksen rattaissa. Viivyttely toimii vielä vähän aikaa, mutta sitten voi käydä wallinit.
Olkinuoran oivallus on siinä, että hän näkee, että nykyinen rkp-median linja ei toimi.
Pohjimmiltaanhan on silti kyse siitä, että tuote(pakkoruotsi), on sellainen, että sitä ei voi myydä. Tähän asti sen markkinointikustannukset ovat tulleet rahastoista. Kulttuuri-imperialismissa rahaa käytetään toki sumeilematta ja Ruotsin valtio auttaa, mutta paradoksihan siinä on, että liiallinen innokkuus aiheuttaa torjunnan.
Rkp:llä ei ole muuta keinoa ollut. Vähemmistö, jolla on rahaa, pystyy jonkin aikaa lahjomaan. Sellaiset vähemmistöt, joilla ei ole rahaa, eivät välttämättä käyttäisi rahaansa rkp-median lailla, vaikka rahaa saisivatkin. Toinen vaihtoehto on nimittäin arvokkaasti nostaa omaa kieltään, ilman enemmistön solvaamista, lahjomista, juonittelua, painostusta...
Rkp:ssa on nyt kuitenkin päädytty tähän, mistä Olkinuora varoittaa, ja jouduttu umpikujaan. Pakkoruotsi on huono brändi, eikä sitä voi siksi myydä. Ostajalle on maksettava, että hän ottaisi sen. Ei sellainen toimi...
Tämän vuoksi Kokoomuksen esittämät kaksikieliset koulut ovat Rkp:lle kauhistus.
Suomenkielisuudeltä suljettu umpiokoulu on siten Rkp:n ehdoton vaatimus.
Kulttuuriautonomian ydin on ruotsinkielinen koulu, joss ei edes välitunneilla mielellään saa puhua suomea. Suomea sa apuhua vain suomentunneilla.
Hannu Olkinuora, Rkp:n åttåpoika, on esittänyt, hieman epämääräisesti, mikä olisi tuon taxellin paradoksi paradoksi.
Se,mitä seuraa siitä, että ruotsinkielinen media keskittyy kielipolitiikkaan, kirjoittaa ja julkaisee useimmat juttunsa kielipolitiikasta, valittaa suureen ääneen koko ajan, että finnari ei opi eikä palvele pakkoruotsillaan. Eli että rkp-media painaa päälle sitä enemmän, mitä suurempi on pakkoruotsin vastustus Suomessa ja mitä enemmän kielipoliittinen tilanne mädäntyy. Pakkoa lisää, se on Rkp:n lääke pakon vastustamiseen.
Paradoksin paradoksi tässä on siinä, että suomenkieliset eivät suinkaan laita sormiaan poskelle ja totea, että "juu, kyllä, pakkoruotsia pitää saada lisää". Ei vaan rkp-median valitus, vaatimus, huuto ja into saavat aikaan aivan päinvastaisen reaktion: vastenmielisyyden, torjunnan, välinpitämättömyyden, inhon, ihmetyksen...
Esimerkkinä näinä päivinä on ollut Rita Wegeliuksen puheenvuoro radio Vegan ohjelmassa Samtal om livet. Ohjelma oli ruotsiksi.(kenelle se oli tarkoitettu? Ruotisnkielisille, jotka saivat kuunnella, että "aivan ne suomenkielise tovat huonompia kuin me!?) Se herätti(heti kun sen sisältö oli saatettu suomenkielisten tietoon) vastenmielisyyttä, vihaa ja inhoa. (Ja sitten keskuteluja siitä sensuroitiin, mikä oli aivan outoa!) Sen liiallinen kielipoliittinen innokkuus koettiin suomalaisia solvaavana. Sitähän se olikin, koska Wegelius oli oppinut Rkp:n hänelle vuosien aikana mediassaan opettaman tavan puhua suomalaisuudesta. Freudenthalin tyyliin. Eli että heitetääne tikkaa finnarien silmille, noni kuvannollisesti.
Rkp-media tekee pahan virhe juuri tuossa, että se luulee, että solvaamalla suomalaisia suomalaiset ryhtyisivät innokkaana ruotsinkielisyyden ihailijoiksi.
Olkinuora on aivan oikein kiinnittänyt huomiota tähän, että suomenkielisten haukkuminen on aivan väärä taktiikka kielipolitiikassa.
Etikka ei houkuttele kärpäsiä, sonta houkuttelee. Ruusun ja sokerintuoksuiseksi ei pakkoruotsia millään saa, vaikka Senja Larsen ja co. Porissa ovatkin puhumassa rakkausruotsista ja piirtelevät sydämiä. Etikkaa se pakko silti on.
Ainoa taktiikka, joka on Suomessa on lahjonta. Sonta.Ja se onkin toiminut hyvin. Kyseessä on ns. pakkoruotsiprostituutio; poliitikolle maksetaan, jos hän toimii Rkp:n haluamalla tavalla kielipolitiikassa. Tähän asti kaikki muut puolueet ovat toimineet niin. Vain Perussuomalaiset eivät.
Vaan nyt on Taxel in asiat oikeuslaitoksen rattaissa. Viivyttely toimii vielä vähän aikaa, mutta sitten voi käydä wallinit.
Olkinuoran oivallus on siinä, että hän näkee, että nykyinen rkp-median linja ei toimi.
Pohjimmiltaanhan on silti kyse siitä, että tuote(pakkoruotsi), on sellainen, että sitä ei voi myydä. Tähän asti sen markkinointikustannukset ovat tulleet rahastoista. Kulttuuri-imperialismissa rahaa käytetään toki sumeilematta ja Ruotsin valtio auttaa, mutta paradoksihan siinä on, että liiallinen innokkuus aiheuttaa torjunnan.
Rkp:llä ei ole muuta keinoa ollut. Vähemmistö, jolla on rahaa, pystyy jonkin aikaa lahjomaan. Sellaiset vähemmistöt, joilla ei ole rahaa, eivät välttämättä käyttäisi rahaansa rkp-median lailla, vaikka rahaa saisivatkin. Toinen vaihtoehto on nimittäin arvokkaasti nostaa omaa kieltään, ilman enemmistön solvaamista, lahjomista, juonittelua, painostusta...
Rkp:ssa on nyt kuitenkin päädytty tähän, mistä Olkinuora varoittaa, ja jouduttu umpikujaan. Pakkoruotsi on huono brändi, eikä sitä voi siksi myydä. Ostajalle on maksettava, että hän ottaisi sen. Ei sellainen toimi...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kysymys kuuluu: Onko Rkp:n mediassaan käyttämä taktiikka jopa heikentänyt ruotsin kielen asemaa Suomessa?
Olisiko Rkp:n kannattanut tuottaa normaalia ohjelmaa mediassaan, käyttöönsä verovaroilla ja omilla rahastovaroillaan, sen sijaan että se on painanut suomenkielisten päälle kuin yleinen syyttäjä?
Olisiko ruotsinkielisten maine nyt parempi?
Suhtauduttaisiinko ruotsinkielisiin normaalisti ja neutraalisti, sallien vähemmistön elää arvokkaaksi ja normaalisti?
Sen sijaan että Rkp on nyt nostanut ruotsinkieliset merkilliseen asemaan, jossa heidän on esitettävä uhreja, vainonkohdetta, ylempää , mutta sorrettua kulttuuria( lue:rotua)?
Tekikö Lauri Kivinen ruotsinkielisille karhunpalveluksen, alkaessaan yleisradiossa voimakkaan pakkoruotsituksen?
Olisiko parempi taktiikka elää arvokkaasti, vähemmistönä? Käyttää säätiörahat omien nuorten ja vanhusten hyväksi, sen sijaan että syytää rahaa toivottoman brändin myymiseen ja välikäsien lahjontaan?
Niinpä. Jos se säätiöraha, jolla nyt voidellaan kataisia ja lipposia, laitettaisiin esim. ruotsinkielisiin lastenkerhoihin ja vanhainkoteihin, niin kuinka paljon enemmän se hyödyttäisikään ruotsinkielisiä.
Eli kuten Heikki Tala sanoisi:
"Käärme ei mene pyssyyn."
Kun käärmettä pysyyyn änkeävä haluaa hikoilla ja tuhlata rahaa eri metodeihin, ulkopuolinen näkee helposti, että ehkä kannattaisi luopua yrityksestä.
Lahjotut apurit vieressä ottavat tietenkin mielllään rahat ja ovat apuna, mutta mitä se hyväjää...
Mikä olisi pakkoruotsitusaktiviteettien hyöty? Raha liikkuu. Vapaavuori, Arhinmäki, Urpilainen, varsinkin Lipposten perhe, Enbuske, Lindroos, kaikki ne poliitikot ja virkamiehet, käyttävät Rkp:ltä saamansa lahjukset matkailuun tai ostoksiin.
Pakkoruotsibrändin kohde, tavallinen ihminen, jonka pitää pitää maa pystyssä, häviää, koska maailmankielet jäävät oppimatta. Suomi häviää, koska ei osata esim. kiinaa.
On aivan selvää, että ruotsin kielen ja ruotsalaisuuden edistäminen toimisi parhaiten vapaaaehtoiselta pohjalta. Ei kannettu vesi kaivossa pysy.
Ilman pakkopolitiikkaa Wallinkin uskaltaisi puhua ruotsia nakkikioskijonossa ja elävä kaksikielisyys olisi elävämpää kuin nyt.
Taxellin paradoksi osoittaa että Suomi ei ole kaksikielinen maa vaan suomenkielinen maa jossa on pieni vähemmistö ruotsinkielisiä.
" suomenkielinen maa jossa on pieni vähemmistö ruotsinkielisiä."
Juurikin näin, Itse kaksikielisenä todellakin kannatan että Suomessa tunnustettaisiin fakta että vain osassa suomea elävä kaksikielisyys olemassa!
Ja olisi valinnaisena mitä kieltä opiskella toisena vieraana kielenä suomen maassa!
( virallisesti olen itse syntynyt ruotsinkieliseksi, vaikka lapseni virallisesti suomenkielisiä joskin erinomaisesti myös ruotsia hallitsevia joka erinomainen juttu)
Nyky EU Suomessa olisi syytä olla mahdollisuus opiskella toisena vieraana kielenä EU n virallisia työkieliä!
"In order to reduce the cost to the European taxpayer, the European Commission is increasingly endeavouring to operate in the three core languages of the European Union; English, French, and German, while developing responsive language policies to serve the remaining 21 official language groups."