Hei!
Onko miesystäväni vanhemmat syyllistyneet eläinsuojelurikokseen?
Tapahtuneesta on jo tovi (tapahtui pääsiäisen tienoilla), mutta en vain saa mielelleni rauhaa.
Veimme sovitusti miesystäväni kanssa kissamme väliaikaishoitoon miehen vanhemmille. Tiesin tämän miehen äidin olleen jo melkolailla kiintynyt kissaamme, mutten ikinä olisi arvannut hänen vanhempiensa riistävän kissaamme meiltä.
Kissa vain "katosi" kummasti heti sen jälkeen kun olimme ilmoittaneet käyneemme poliisin juttusilla, koska miehen vanhemmat eivät tahtoneet luovuttaa kissaamme takaisin. He olivat tehneet jo aikaa sitten sisäkissastamme ulkokissan, silti kissa kuitenkin aina yöksi sisälle nukkumaan meni ja oli pihassa käynyt syömässä. .. Miehen vanhemmat ovat väittäneet alusta asti minulle kepein mielin, kissan olevan vain siellä jossain "reissaamassa" omilla matkoillaan ja tulevan takaisin jos on tullakseen (minusta jo moinen on ollut törkeän välinpitämätöntä!).
Pointti on että itse luulen että he ovat antaneet kissamme jonnekkin, mikä muukaan voisi olla todellisuus, kun en ole vielä tänä päivänäkään löytänyt kissaamme vaikka olen sitä etsinyt ja levitellyt ilmoituksia ympäriinsä. Ja miksi kissamme "katosi omille reissuilleen" juuri silloin kun miehen vanhemmat saivat tietää poliiseista?
Entä jos kissamme on kuollut? (Tosin miten moista saisin edes tietää?) Jos asia on niin että kissa on jäänyt omille teilleen, eikö se ole miehen vanhempien välinpitämättömyyden ja törkeyden aiheuttama heitteelle jättö? tehdä sisäkissasta ulkokissa?... ja entä jos he ovat antaneen kissamme jollekulle toiselle, kuinka moisen voi saada selville? .. he eivät edes ole etsineet kissaa hetkeäkään vaikka mukamas niin olivat kiintyneitä siihen ja halusivat sen itselleen... en voi käsittää epävarmuus, ikävä ja pelko sekoittaa mieleni, en tiedä kauanko jaksan, minä sentään rakastin ja rakastan kissaamme nyt ja aina. Olisin halunut viettää vuosia kissamme kanssa, ja miehen vanhemmat riistivät minulta sen kaiken, eivätkä edes ole pahoillaan asiasta, vaan haukkuvat minua ja naljailevat, kuinka voivat tuoda minulle satoja kissoja jos se siitä kiini on.
Ei se ole siitä kiinni että minulla pitää olla satoja kissoja, on kyse siitä, että minä halusin kissan, minä hommasin kissan yhdessä miesystäväni kanssa ja annoin kodin pikkuiselle, kasvatin sitä ja opetin sille asioita. Kissani oli ystäväni. Lämmitti mieltäni hellyydellään ja enään minulla on muistot ja leikeistä jääneet pikku arvet käsissäni..
Kyllä uskon, että ainakin eläimiä rakastavat immeiset ymmärtää mitä koitin sanoa, ilman että minua hulluksi luettelee, vaikka ei se kiellettyä ole. ..
Vielä yksi kysymys loppuun; kuinka tuollaisilla kuin miesystäväni vanhemmilla, voi saada olla lemmikkejä jos he eivät kykene muuhun kuin riistämään toisilta lemmikin ja pahimmillaan heitteille jättäneet toisen lemmikin?
(He olisivat voineet ilmoittaa jos eivät jaksa hoitaa ja olisimme järjestäneet muuta, mutta he eivät haluneet antaa kissaamme takaisin, MINÄ MYÖNNÄN MINÄ TEIN VIRHEEN LUOTTAESSANI MIESYSTÄVÄNI VANHEMPIIN, JA OPIN KERRALLA ETTEN KOSKAAN LUOTA HEIHIN ENÄÄN, ENKÄ AINUTTAKAAAN LEMMIKKIÄ ANNA HEILLE HOITOON IKINÄ JA VAROITAN MUITA VARULTA! .. ) :
Onko miesystäväni vanhemmat syyllistyneet eläinsuojelurikokseen?
Tapahtuneesta on jo tovi (tapahtui pääsiäisen tienoilla), mutta en vain saa mielelleni rauhaa.
Veimme sovitusti miesystäväni kanssa kissamme väliaikaishoitoon miehen vanhemmille. Tiesin tämän miehen äidin olleen jo melkolailla kiintynyt kissaamme, mutten ikinä olisi arvannut hänen vanhempiensa riistävän kissaamme meiltä.
Kissa vain "katosi" kummasti heti sen jälkeen kun olimme ilmoittaneet käyneemme poliisin juttusilla, koska miehen vanhemmat eivät tahtoneet luovuttaa kissaamme takaisin. He olivat tehneet jo aikaa sitten sisäkissastamme ulkokissan, silti kissa kuitenkin aina yöksi sisälle nukkumaan meni ja oli pihassa käynyt syömässä. .. Miehen vanhemmat ovat väittäneet alusta asti minulle kepein mielin, kissan olevan vain siellä jossain "reissaamassa" omilla matkoillaan ja tulevan takaisin jos on tullakseen (minusta jo moinen on ollut törkeän välinpitämätöntä!).
Pointti on että itse luulen että he ovat antaneet kissamme jonnekkin, mikä muukaan voisi olla todellisuus, kun en ole vielä tänä päivänäkään löytänyt kissaamme vaikka olen sitä etsinyt ja levitellyt ilmoituksia ympäriinsä. Ja miksi kissamme "katosi omille reissuilleen" juuri silloin kun miehen vanhemmat saivat tietää poliiseista?
Entä jos kissamme on kuollut? (Tosin miten moista saisin edes tietää?) Jos asia on niin että kissa on jäänyt omille teilleen, eikö se ole miehen vanhempien välinpitämättömyyden ja törkeyden aiheuttama heitteelle jättö? tehdä sisäkissasta ulkokissa?... ja entä jos he ovat antaneen kissamme jollekulle toiselle, kuinka moisen voi saada selville? .. he eivät edes ole etsineet kissaa hetkeäkään vaikka mukamas niin olivat kiintyneitä siihen ja halusivat sen itselleen... en voi käsittää epävarmuus, ikävä ja pelko sekoittaa mieleni, en tiedä kauanko jaksan, minä sentään rakastin ja rakastan kissaamme nyt ja aina. Olisin halunut viettää vuosia kissamme kanssa, ja miehen vanhemmat riistivät minulta sen kaiken, eivätkä edes ole pahoillaan asiasta, vaan haukkuvat minua ja naljailevat, kuinka voivat tuoda minulle satoja kissoja jos se siitä kiini on.
Ei se ole siitä kiinni että minulla pitää olla satoja kissoja, on kyse siitä, että minä halusin kissan, minä hommasin kissan yhdessä miesystäväni kanssa ja annoin kodin pikkuiselle, kasvatin sitä ja opetin sille asioita. Kissani oli ystäväni. Lämmitti mieltäni hellyydellään ja enään minulla on muistot ja leikeistä jääneet pikku arvet käsissäni..
Kyllä uskon, että ainakin eläimiä rakastavat immeiset ymmärtää mitä koitin sanoa, ilman että minua hulluksi luettelee, vaikka ei se kiellettyä ole. ..
Vielä yksi kysymys loppuun; kuinka tuollaisilla kuin miesystäväni vanhemmilla, voi saada olla lemmikkejä jos he eivät kykene muuhun kuin riistämään toisilta lemmikin ja pahimmillaan heitteille jättäneet toisen lemmikin?
(He olisivat voineet ilmoittaa jos eivät jaksa hoitaa ja olisimme järjestäneet muuta, mutta he eivät haluneet antaa kissaamme takaisin, MINÄ MYÖNNÄN MINÄ TEIN VIRHEEN LUOTTAESSANI MIESYSTÄVÄNI VANHEMPIIN, JA OPIN KERRALLA ETTEN KOSKAAN LUOTA HEIHIN ENÄÄN, ENKÄ AINUTTAKAAAN LEMMIKKIÄ ANNA HEILLE HOITOON IKINÄ JA VAROITAN MUITA VARULTA! .. ) :
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kylläh! Eikun vain poliisin juttusille ja eläinsuojeluviranomaisiin yhteyttä! Kerrot niille tuon saman ja toivotaan (mekin täällä siis toivotaan) että miesystäväsi vanhemmat joutuu vastuuseen touhuistaan. Luulin vanhemman väestön olevan fiksua, väärässäpä olin.
Ota appivanhemmat kunnon kuulusteluun ja painostakaa rankasti että kertovat totuuden. Voitte vihjata että mahdollisia tulevia lapsenlapsia eivät tule saamaan hoitoon missään nimessä. Itsellä kokemusta nenille hyppivistä appivanhemmista. Ne täytyy vaan pistää kuriin! Ottakaa tueksenne myös muita sukulaisia ja kyselkää appien naapureilta onko kissaa nähty? Muistuttakaa että osallistuvat rikokseen jos pimittävät tietoa varastetusta omaisuudesta!
No huh huh, mitenkä minusta tuntuu että tämä "Try_m3" on eräs P-Savolainen muija?
Meinaan vaan, että tuota samaa ruikutusta olen saanut kuulla, jokseenkin erimuodossa. Kysympähän vaan, miksi et itse huolehtinut kissastas, miks veit sen "miesystäväsi" vanhemmille hoitoon? Miks et hanki itelles lääkitystä, jätä "miesystäävääsi" ja katoa tältä paikkakunnalta?? Ei sua täällä kukaan tarvitse, sun takias "miesystäväsi" ei enään oo meidän, hänen kavereidensa kanssa, niinkuin ennen. Sun takias se ei enään suorilta kerro meille että ei pääse juhliin, vaan lupailee miettii vähä ekaks.. Oot vitun tyhmä paska akka! Ihan oikein että menetit lemmikkis, opitpaha olemaan hiljaa!
Eiköhän aikuinen mies osaa pitää puoliaan että saa nähdä kavereitaan! Miehen oma vika jos on tossun alla.
Minkä ikäinen oikein olet? Käyttäydyt kuin pikkulapsi jonka leikkikaveri on ottanut itselleen uuden parhaan kaverin ja nyt kateellisena kiukuttelee sille uudelle ystävälle ihan kuin kyseessä olisi hänen syynsä.
Mitä aikuiset ihmiset tekevät on heidän oma päätöksensä -- jos kaverisi on mieluummin naisystävänsä kanssa ja kohtelee sinua kuin märkää rättiä niin joko sinä tai kaverisi on niin huono tyyppi ettei kaveruuden jatkaminen joka tapauksessa olisi ollut enää miellyttävää, oli naisystävää tai ei. Veikkaan kyllä, että tässä tapauksessa se epämiellyttävempi ja epäkypsempi osapuoli olet sinä, ottaen huomioon ettet ollenkaan näytä miettineen sitä mahdollisuutta että iän myötä kaverisi arvot ja asioiden tärkeysjärjestys ovat luonnostaan muuttuneet eikä kavereiden kanssa kaljottelu ja mesoaminen enää ole ensimmäisellä sijalla kun on muuta rakentavempaa tekemistä.
Mitä tulee alkuperäiseen aiheeseen: aiheen aloittaja, vaikka annoit kissasi toisen henkilön huostaan, se ei tarkoita etteikö kyseessä olisi sinun omaisuuttasi. Jos miesystäväsi vanhemmat eivät suostu antamaan sitä takaisin, he ovat ryövänneet sen sinulta. Jos he ovat antaneet sen eteenpäin, tapaus on vielä pahempi. Muista vielä, että vaikka lakia ei yleensä lueta niin että kissan pitäminen ulkona olisi rikos, niin periaatteessa se on laitonta, joten oikeus tuskin hymyilee tässäkään asiassa appivanhemmillesi.