Onkohan tämä masennuksen alkua vai mitäkä...Huudan lapselleni jos se ei tottele eli teen sitä melkein kokoajan lapseni on poika 2v.Nukkumaan menokin on ainaista taistelua niin kun kaikki muukin...Enkä haluaisi huutaa vaan palaapinna kun tekee piruutta koko ajan eikä usko yhtää mitää ja mikää eionnistu...Tosi turhauttavaa alakaa olemaan ton lapsen kanssa.Varmaa helpommalla pääsisi kun antasi joka asiassa periksi...Toinen asia on se etten jaksatehä kotitöitä...Pakotan itseni tekemään joka päivä jotakin ja senjälkeen tuntuu et voisi vaan nukkua...Lapseni sotkee sitä mukaa niin ei siivoomisessakaan ole järkeä.Onko tää masennusta vai mitä?en jaksa edes lapsen kanssa kunnolla leikkiä,enkä opetta potalle ym...
Moi
Äiti86 p2
9
185
Vastaukset
- dr.oetker
Moi
Ei ole helppoo ensimmäistä lasta kasvattaa. 2v ei vielä ymmärrä paljoakaan asioita, vaan ne pitää selittää juurta jaksain ja monta kertaa ja vielä rauhallisesti ja kärsivällisesti - silloin voi mennä jotain perille. Tämä minun itseni oli opeteltava kantapään kautta. Suuttuminen ja räyhääminen eivät auta, vaan pahentavat asiaa, koska tuon ikäinen lapsi ei ymmärrä että mitä ihmettä se huutaa. Saatat vain näyttää lapsen mielestä höpsöltä/huvittavalta, tai esim. pelottavalta, mutta syytä miksi olet sellainen hän ei voi ymmärtää.
Eli jos jonkun vinkin haluat, niin tässä jotain mikä toimi mulla ( ja huom satoja toistoja samalla lailla).
Kun haluat lapsen olevan tekemättä tai tekevän jotain, niin ota hänet syliin tai muulla tavoin asetu siten että kasvonne ovat vastakkain, katsekontaktissa. Sitten lempeällä ja kärsivällisellä äänellä selitä MIKSI hänen olisi tehtävä niin kuin haluat. Selitys voi olla tuon ikäiselle yksinkertaisesti, että 'nyt on nukkuma-aika ja nyt ruvetaan nukkumaan, piste' tai esim. että 'nyt kaikki päiväkotikaveritkin ovat jo nukkumassa, koska on nukkuma-aika'. Tai ihan mitä haluat. Tärkeää kuitenkin se että kerrot näitä asioita kärsivällisesti ja näyttämättä hermostumista/suuttumista, ja myös se että päivärutiinit tapahtuvat aina samaan aikaan.
Muista tuo rauhallisuus, vaikka se voikin olla aluksi hankalaa. Kyllä se pinnakin pitenee kun huomaat että lapsesi oppii tavoille, ja voimasi säilyvät paremmin kun et käytä kaikkea energiaasi suuttumiseen.
Suosittelisin myös että otat neuvolaan yhteyttä ja kerrot huolistasi sinne. - äiti vaan
Moi,
yhdyn täysin edelliseen kirjoittajaan. Hän antoi todella hyvän vinkin joka meillä ainakin jo 1,5 v. tehoaa.
Meillä lapsi on todella uhmakas jo näin aikaisin ja päivät meinaa mennä pelkkää eieieieie hokemiseen. Sotkee,suttaa ja levittelee tavaroita. Joten siivoaminen on aika turhaa touhua joka toteutetaan tässä huushollissa vasta kun lapsi on unten mailla. Siihen asti koti on kuin pommin jäljiltä. Itse olen järjestysihminen ja tälläinen sotku kyllä käy niin tuonne hermoon. Mutta pakko vaan antaa periksi jossain,muuten sitä ei jaksa.
Mutta siis tuo neuvo että ottaa lapsen katsekontaktiin ja selittää rauhallisesti asian,toimii meillä loistavasti. En olisi uskonut noin pieneen vielä tehoavan kun ei-sanaakaan ei usko.
Monesti illalla nukkumaan menoa on sellaista showta että pakko viheltää peli poikki. Lapsi lähelle ja katsekontaktiin ja selitän nätisti ja rauhallisesti että nyt nukutaan tai on nukkumaanmeno aika. Ja on tähän mennessä toiminut joka kerta. Lapsi on rauhoittunut ja asettunut vierelleni nukkumaan.
Huutaminen ja räyhääminen eivät auta. Yleensä vaan pahentavat tilannetta ja asiaa. Tämän ikäiset lapset eivät tee juttujaan tahallaan. Se on heidän oppimista ja kokeilua.
Maltti on valttia!- äiti86 p2
Kiitti vinkeistä,kokelen pittää hermoni kurissa ja kokeilla.Hän on vaan niin kovin vilikas ... MUTTA aion kokeilla. Eikä hän ole eka lapseni minulla on muös 5v tyttö mutta se on aina ollut niin rauhallinen ja kiltti ja on edelleen.
- dr.oetker
äiti86 p2 kirjoitti:
Kiitti vinkeistä,kokelen pittää hermoni kurissa ja kokeilla.Hän on vaan niin kovin vilikas ... MUTTA aion kokeilla. Eikä hän ole eka lapseni minulla on muös 5v tyttö mutta se on aina ollut niin rauhallinen ja kiltti ja on edelleen.
On varmaan yllättävää, että toinen lapsesi onkin niin erilainen kuin eka. Asia selittyy luonne- ja sukupuolieroilla. Ehkä tyttäresi on opetellut asioita ja tutustunut ympäristöönsä harkiten tarkkailemalla, kun taas poikasi säntää uteliaisuuttaan joka aistiärsykettä tutkimaan. Poikasi tarvitsee täten paljon enemmän puuttumistasi, koska hänen luonteensa on erilainen.
Tärkeää on että poikaasikin kehutaan ja kannustetaan, silloin kun hän tekee oikein - vähän samaan tapaan kuin esim. koiriakin. :) Jos poikasi on mielestäsi hankala, niin muista että hän ei ole sitä tahallaan. Lasta ei kannata moittia liikaa tai "leimata" esim. tivaamalla häneltä miksi hän on hankala/tuhma tms., koska se voi vaikuttaa hänen identiteettinsä kehitykseen negatiivisesti (eli hän voi esim. oppia ajattelemaan itseään tuhmana/hankalana ja siten tehdä entistä enemmän ei-toivottuja asioita, koska hän ajattelee tekevänsä niitä koska hän vain on tuhma ja tuhmat tekee näin). Periksi ei kannata antaa, vaikka homma voi tuntua tosi vaikealta. Johdonmukaista jämäkkyyttä, kehuja ja rakkautta, näistä koko teidän perheenne hyötyy. - äiti86 p2
dr.oetker kirjoitti:
On varmaan yllättävää, että toinen lapsesi onkin niin erilainen kuin eka. Asia selittyy luonne- ja sukupuolieroilla. Ehkä tyttäresi on opetellut asioita ja tutustunut ympäristöönsä harkiten tarkkailemalla, kun taas poikasi säntää uteliaisuuttaan joka aistiärsykettä tutkimaan. Poikasi tarvitsee täten paljon enemmän puuttumistasi, koska hänen luonteensa on erilainen.
Tärkeää on että poikaasikin kehutaan ja kannustetaan, silloin kun hän tekee oikein - vähän samaan tapaan kuin esim. koiriakin. :) Jos poikasi on mielestäsi hankala, niin muista että hän ei ole sitä tahallaan. Lasta ei kannata moittia liikaa tai "leimata" esim. tivaamalla häneltä miksi hän on hankala/tuhma tms., koska se voi vaikuttaa hänen identiteettinsä kehitykseen negatiivisesti (eli hän voi esim. oppia ajattelemaan itseään tuhmana/hankalana ja siten tehdä entistä enemmän ei-toivottuja asioita, koska hän ajattelee tekevänsä niitä koska hän vain on tuhma ja tuhmat tekee näin). Periksi ei kannata antaa, vaikka homma voi tuntua tosi vaikealta. Johdonmukaista jämäkkyyttä, kehuja ja rakkautta, näistä koko teidän perheenne hyötyy.Yritystä kovastikkin on mutta vielä huutaminen osana lapseni ja minun arkea...Iltaisin kun saan sen vihdoin ja viimein nukkumaan niin sitten itsellä tulee sit valvottua aika myöhään kun kerrankin saa vaan olla ja on hiljasta :) tiedän et se on osa syy tähän kun olen väsynyt ja kiukkunen mutta aikaa ei muulloin ole edes huokaisemiseen niin pakko se on tehä silloin kun voi....Luulin et kun vauva aika ja koliikki ovat ohi niin se helpottaa mutta ei kun se pahenee vaan...poika jopa lyö ja raapii minua ja nakkelee tavaroilla :( Miksi joka asiasta pittää tehä vaikiaa,voisi olla edes yks unelma päivä niin että poika ei turhista kiukuttelisi,tottelisi,menisi nukkumaan iliman taisteluu,söisi edes välillä ilman taisteluu ym niin olisin oiken tyytyväinen...
- Työnjakoa
äiti86 p2 kirjoitti:
Yritystä kovastikkin on mutta vielä huutaminen osana lapseni ja minun arkea...Iltaisin kun saan sen vihdoin ja viimein nukkumaan niin sitten itsellä tulee sit valvottua aika myöhään kun kerrankin saa vaan olla ja on hiljasta :) tiedän et se on osa syy tähän kun olen väsynyt ja kiukkunen mutta aikaa ei muulloin ole edes huokaisemiseen niin pakko se on tehä silloin kun voi....Luulin et kun vauva aika ja koliikki ovat ohi niin se helpottaa mutta ei kun se pahenee vaan...poika jopa lyö ja raapii minua ja nakkelee tavaroilla :( Miksi joka asiasta pittää tehä vaikiaa,voisi olla edes yks unelma päivä niin että poika ei turhista kiukuttelisi,tottelisi,menisi nukkumaan iliman taisteluu,söisi edes välillä ilman taisteluu ym niin olisin oiken tyytyväinen...
Yritä jakaa kasvatusvastuuta myös lasten isälle. Lyökö poika myös isäänsä vaiko totteleeko häntä paremmin kuin sinua?
Syömisestä ei kannata nostaa taistelua. Anna pojalle aikaa puoli tuntia syödä, jos ei syö niin that´s it.
Nukkumaan menossa auttaa, kun tekee samat iltarutiini aina samassa järjestyksessä: iltapala, hammaspesut, iltasadut jne. Laita sinä tyttö nukkumaan ja isä puolestaan pojan nukkumaan, niin hermosi kestää paremmin.
- aesgtfaersg
Voi ymmärrän täysin sinua. Itsellä vielä kaksi uhmaikäistä lasta eli 2- ja 3-vuotiaat ja viimeset vuodet on ollu tosi rankkoja, 3 vuotta heräilin joka yö lasten takia, sen jälkeen yöt helpottu, mutta ne päivät...lapset tappelee jatkuvasti (voit olla onnellinen kun sinun ei sentään tartte kuunnella sitä), lisäksi ne ei tottele, minä huudan ja olen aivan raivohulluuden partaalla ollut vikat 4kk :-(. Molemmat lapset on kotihoidossa ja esikoinen vasta nyt pääsis kerhoon, mutta eihän se enää auta, kun nyt ne lähtee viikon päästä hoitoon ja mä pääsen töihin osa-aikaisesti, jeeeeeeeeeeeeeeeeee! En olisi enää mistään hinnasta jatkanut vuotta kotiäitinä, koska en oikeasti usko, että se olisi ollut enää hyväksi lapsillenikaan, koska niin väsynyt ja kiukkuinen olen ollut vikat kuukaudet. En enää muista edes miltä tuntuu se olotila, kun kukaan ei huuda tai revi housun lahkeesta 24/7, töissä voin tehdä rauhassa työt omassa työhuoneessa :-) saati että olisin joskus edes 8h ilman että olen koko ajan todella hermostunut, kiukkuinen jne. Mieskin tokas lomalla nyt että helpommalla pääset töissä kuin täällä näiden kanssa, että mene vaan.
- äiti86 p2
Voi kumpa olisi edes töitä vaan ei siinäkää aisassa onnistumista tuu...puoli vuotta aktiivisesti hakenut mutta ei niin ei...Kouluhin hakenut nekkään ei mittää ilimota...mää en kauaa kotona yksin poikaa enää jaksa...vaikka tiedän et töiden tai koulun jälkeen olisin kanssa väsynyt enkä jaksaisi mitää mutta kyllä se auttaisi ettei kotona tarviis olla kokoaiakaa sanomassa ja jotain tekemässä.Saa välillä muutakin ajateltavaa ja tekemistä kun siivota ja komentaa...Olisi niin ihanaa.
- Äippätytölle
Ihan kuin mua olisit kuvaillut,tosin lisänä itkuisuus.Nyt lääkitys keskivaikeaan masennukseen,Suosittaisin ottamaan yhteyttä lääkäriin jotta pääsisit puhumaan jollekkin..Mun oma tilani ainakin pahensi lapsen käytöstä,tai siltä se ainakin tuntuu näin jälkikäteen..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitä hittoa tapahtuu nuorille miehillemme?
Mikä on saanut heidän päänsä sekaisin ja kadottamaan järjellisyytensä normaalista elämästä ja ryhtymään hörhöiksi? https3704599En sitten aio sinua odotella
Olen ollut omasta halustani yksin, mutta jossain vaiheessa aion etsiä seuraa. Tämä on aivan naurettavaa pelleilyä. Jos e851865Martina jättää triathlonin: "Aika kääntää sivua"
Martina kirjoittaa vapaasti natiivienkusta suomeen käännetyssä tunteikkaassa tekstissä Instassaan. Martina kertoo olevan651610- 441556
Persut vajosivat pinnan alle
Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuson (ps) tietämättömyys hallinnonalansa leikkauksista on pöyristyttänyt Suomen ka2141403En vain ole riittävä
Muutenhan haluaisit minut oikeasti ja tekisit jotain sen eteen. Joo, ja kun et varmaan halua edes leikisti. Kaikki on o291400Oon pahoillani että
Tapasit näin hyödyttömän, arvottoman, ruman ja tylsän ihmisen niinku minä :(591371Kuka sinä oikeen olet
Joka kirjoittelet usein minun kanssa täällä? Olen tunnistanut samaksi kirjoittajaksi sinut. Miksi et anna mitään vinkkej541357- 281235
Hei, vain sinä voit tehdä sen.
Only you, can make this world seem right Only you, can make the darkness bright Only you and you alone Can make a change81218