Haaveeksi jää moni jutska..

kuten toisenlainen elo, downshiftaus, se pääsisi edes kerran nauttimaan elämästä, kun kerran perhe ei osaa tai halua irtautua niin päivien rutiineista, joihin ovat viimeisten vuosikymmenten aikana "jumittuneet", käytän sanaa jumittaa, vaikka itse he ovat erittäin toimeliaita, energisiä, mutta juttu jatkuu päivästä toiseen ja vuodesta kolmanteen, ainoa mikä tahtia voisi hiljentää on ikääntyminen, jolloin napsitaan tabuja.

Mutta aina on sapuskaa tehtävä, vaikka mikä oisi, lainaus, "kukaan ei minulle laita keitosta, jos en minä itte". Vaikka samaan aikaan tiedän pariskunnan, jotka aina syömisaikaan lähtevät kylille. Tätä olen vierestä nähnyt ainakin viiden vuoden ajan.
Taas lähdettiin, sama juttu illalla, nyt tultiin kotiinpäin. Tätä väh. kerta viikkoon, tuollainen tulis helpoksi.

Sitä ollaan pitkäikäisiä elintavoiltaan ynnä geeneiltä, mitään tarvetta painaa jarrua ei vielä lähivuosinakaan ole.
Aikuisiän ajan toivonut että osaisivat ees kerran nauttia elämästä, lääh.. kun ollaan aina niin tärkeitä maailmassa.

Mulle tää on vain elämää, ei sen enempää.