17 + raskaana = tuleva yksinhuoltaja

Onko jokaikinen tän maan 17 v muija maha pystyssä? Lopeta jo trollis.

Niinpä, mitä ongelmaa siitä muille kertyy jos lapset tulevat raskaaksi? Se on silloin niiden odottajien oma ongelmansa, eikä muiden.

Tsemppiä ap:lle, olen itsekin 17v ja olen raskaana. Mitään kokemusta ei vauvoista ole aikaisemmin ollut, mutta koska se on pakko pärjätä ja uskon itseeni niin kyllä sitä pärjää. Saan apua vanhemmiltani lapsen hoidossa.

Itse olen 18 ja tuleva yh. Lapsi oli suunniteltu, mutta mies kusettikin koko homman ja onkin nyt sitten ollut tammikuun jälkeen jo viidessä parisuhteessa. Itsellä laskettuaika jo syyskuus (: Tottakai harmitti ja vatutti alkuun että jäin yksin, nyt jälkeenpäin olen tajunnut että pärjään paremmin kaksin lapsen kanssa (: Mites oma tilanteesi on alkanut?:O

Vitun itsekkäät apinat oikeesti.

Toi on niin kulunut virsi, että "kyllä mä pärjään lapsen kanssa"..vaan ootteko miettineet yhtään sen lapsen kannalta?

Lapselle kun ei -yllätys yllätys- riitä vain se, että on ruokaa, leluja ja vaatteita, vaan lapsi tarvii hirveästi läheisyyttä ja olisi suotavaa, että lapselle annettaisiin mahdollisuus syntyä tilanteeseen, jossa hän saa olla molempien vanhempiensa kanssa ja oppia tuntemaan biologiset juurensa.
Niin ja sen lisäksi lapsi sitoo, sitä ei voi edes sanoin kuvailla kuinka paljon se sitoo.

Ottakaa edes mahdolliset tulevat yksinhuoltajat ja teiniäidit järki käteen ja ajatelkaa muutakin kuin omaa napaanne; tehkää abortti!
Ajatelkaa sitä syntymätöntä lasta, eikä vain omaa omaatuntoa.

:D ja taas yksi ihminen joka on katkera jostain syystä kun toiset sopeutuvat tälläisiin tilanteisiin (: syynä lapsettomuus tai muu sen tapainen ongelma?:O voin sanoa että sivusta katsoneena on joissakin tapauksissa parempi vaihtoehto lapselle olla ilman biologista vanhempaansa, oli kyse äidistä tai isästä. minun tilanteessa lapsella tulee olemaan asiat paremmin biologista isää. Minkäs sille mahtaa jos mies ei nyt haluakkaan liittyä lapsen elämään, en ala pakottamaankaan. sehän jos mikä olisi väärin lapselle. hänellä tulee olemaan paljon rakastavia ihmisiä ympärillä.

Täällä yksi 16- vuotias raskaana oleva tyttö, jonka poikaystävä on just jättäny!

Kyl se on yllättävän totta että oli mies minkä ikäinen tahansa, hän on se joka jättää suhteen aikana kun nainen on raskaana. On niitä naisiakin jotka ei ota vastuuta mutta kyllä useammin miehen niskaan kolahtaa vaikka lasta olisi aluksi halunnutkin, niin kuin minun tapauksessani.

Joo toi on niin kulunu virsi,et tarvii molempia vanhempia,ei ne verisiteet sitä rakkautta tee!!!! Tsemppiä kaikille odottajille :)!
Ite 34.v ja 12.v pojan äiti,jonka oon yksin kasvattanut!

Mull on 2kk vanha poika ja olen yksinhuoltaja. Vauvan isä jätt kun sa kuulla vauvasta.
Hyvi on menny mulla ei o ketään ketä vahtis tai hoitais vauvaa ei vanhempia lähellä yms.
Mutta kyllä sitä vaa jotenki pärjää ja oon alkanu tykkä olla pojan kans vaan kahdestaan :)

Mulla on 8- ja 9-vuotiaat, joista ekan sain muutamaa päivää vaille 18-vuotiaana. Viimeset 6 vuotta oon itekseen pärjänny, kun ei isästä ollu parisuhteeseen (vaan pikemminkin pariinkymmeneen suhteeseen). Lapset tosin näkee isäänsä, mutta ei se teiniyh-äiteys mikään maailmaloppu ole, niinku jotkut näkyy luulevan.. Kun päättää pärjätä, sitä pystyy yllättävän tervejärkiseen vanhemmuuteen itekseenkin. Tsemppiä jokaikiselle nuorelle, joka päätyy kasvattamaan lapsen yksinään. Ei se helppoo ole, mutta taatusti kaiken sen arvoista.

http://www.tyttojentalo.fi/fi/toiminta/
Avoin äitiryhmä nuorille äideille, suljettu odotaville jne.
Vertaistukea, apuja ja neuvojakin :)

Tähän kannattaa myös tutustua
http://www.aima.fi/

Ja ennen kaikkea muistakaa VAIN ITSEÄÄN VOI MUUTTAA

Toisilla se on noin päin. Mä olen taas 20v ja tutkimusten jälkeen mut todettiin streiiliksi. Eli omia lapsia ei ole edes tulossa. ;(

Ehkä sitä voisi jopa käydä onnellisesti ja löytää jostain hyältystä yh:sta itselleen vielä vaimon. Sposti nimimerkki kentässä.

Itse olin 17v kuin sain tyttäreni ja myös yksinhuoltaja. Asuin alusta asti omassa kodissa tyttäreni kanssa ja vaikka hän oli helppo vauva niin välillä tuntui kun oisi päätä seinään lyönyt. Toivottavasti sulla on hyvä tukiverkosto vanhemmat, ystävät jne. ilman heitä minä en olisi selvinnyt. Vanhempieni ei ole tarvinnut minua tai tytärtäni koskaan rahallisesti avustamaan, itse maksoin vuokran,ruuat ynm. laskut tukien avulla. Sosiaalisesti olin heistä rippuvaisia ja kiitos heidän olen pystynyt säilyttämään vähäisen järkeni :D Ensimmäinen vuosi oli rankka ja rahallisesti todella tiukka, sen jälkeen sain töitä ravintolasta tarjoilijan ja rahalliset asiat helpottivat.
Vaikka koin itseni olevan valmis äidiksi/vanhemmaksi se oli silti hyvin rankkaa ja moni asia yllätti. Olin aina kuvitellut että raskainta olisi rahanpuute tai väsymys...mutta minun kohdalla se oli huomata kuinka kokonaisvaltaista vanhemmuus on, olet vastuussa toisesta ihmisestä 24/7 vaikka lapsi olisi muualla hoidossa. Kaikesta huolimatta olen vielä 5 vuotta tyttäreni syntymän jälkeen ihan yhtä onnellinen hänestä kuin silloin kun hän syntyi, en vaihtais koskaan mihinkään. Joten onnea sinulle jatkoa varten ja voimia :)