Mikäli Euroopan ja Suomen poliitikot ovat vilpittömiä vakuutellessaan, että työttömyys on heidän suurin huolensa, heidän käyttäytymisessään ei ole järjen hiventä. Rahastojohtajat ja konsernien johtokunnat eivät ole ainoat tahot, jotka syyllistyvät työpaikkojen vähentämiseen ja palkkojen alentamiseen. Myös eri valtioiden hallitukset osallistuvat talkoisiin. Suurin osa OECD-maiden ministereistä ja hallituspuolueista uskoo vieläkin, että kun valtion puuttuminen talouselämään rajataan mahdollisimman vähiin, niin vaurautta ja uusia työpaikkoja syntyy itsestään. Ohjelman mukaisesti hävitetään vähitellen kaikki valtion valvonnassa olevat mono- ja oligopoliyritykset. Kilpailu määrää kaiken, työpaikat eivät merkitse mitään. Yksityistämällä posti- ja puhelinlaitokset, sähkö- ja vesilaitokset, ilmailun ja rautatiet, vapauttamalla palvelujen kansainvälisen kaupan ja purkamalla kaiken säännöstelyn tekniikasta työsuojeluun hallitukset kärjistävät kriisiä, jonka vastaiseen taisteluun ne on valittu.
Länsi Euroopan johtava eliitti ihastui tähän malliin. Markkinoiden uudistajien kuuliaiseksi oppipojaksi ryhtyi EY:n komissio Brysselissä, jonka virkailijat laativat suurimman osan eurooppalaisesta lainsäädännöstä tiiviissä yhteistyössä teollisuudesta riippuvaisten konsulttiyritysten ja lobbausjärjestöjen kanssa. Valtiollisten sektorien yksityistäminen ja sääntelyn purkamunen tulivat kiinteäksi osaksi suurta sisämarkkinasuunnitelmaa kokonaan ilman julkista keskustelua. Tämä on maksanut miljoonia työpaikkoja. Tällainen valtioiden toteuttama työntappo-ohjelma on hämmentävä poliittinen malli samaan aikaan kasvavan työttömyyden kanssa.
Poliitikkojen ei kannata tässä tilanteessa luoda uhkakuvia siitä, mitä tapahtuu, jos emme nyt tue kriisivaltioiden pankkeja ja pääomasijoittajia. Itse ovat olleet nykyisen työttömyyden parhaita arkkitehtejä. Sama, mikä on koetellut tavallisia työntekijöitä tähän asti, saisi nyt kohdistua pääomasijoittajiin ja pankkeihin. Ihan vain vaikka tasapuolisuuden nimissä. Vai onko silläkin väliä, miten (oikealla ideologialla) työttömiä tehdään.
Länsi Euroopan johtava eliitti ihastui tähän malliin. Markkinoiden uudistajien kuuliaiseksi oppipojaksi ryhtyi EY:n komissio Brysselissä, jonka virkailijat laativat suurimman osan eurooppalaisesta lainsäädännöstä tiiviissä yhteistyössä teollisuudesta riippuvaisten konsulttiyritysten ja lobbausjärjestöjen kanssa. Valtiollisten sektorien yksityistäminen ja sääntelyn purkamunen tulivat kiinteäksi osaksi suurta sisämarkkinasuunnitelmaa kokonaan ilman julkista keskustelua. Tämä on maksanut miljoonia työpaikkoja. Tällainen valtioiden toteuttama työntappo-ohjelma on hämmentävä poliittinen malli samaan aikaan kasvavan työttömyyden kanssa.
Poliitikkojen ei kannata tässä tilanteessa luoda uhkakuvia siitä, mitä tapahtuu, jos emme nyt tue kriisivaltioiden pankkeja ja pääomasijoittajia. Itse ovat olleet nykyisen työttömyyden parhaita arkkitehtejä. Sama, mikä on koetellut tavallisia työntekijöitä tähän asti, saisi nyt kohdistua pääomasijoittajiin ja pankkeihin. Ihan vain vaikka tasapuolisuuden nimissä. Vai onko silläkin väliä, miten (oikealla ideologialla) työttömiä tehdään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kapitalismi tarvitsee työttömyyttä, ja on luomassa sitä lisää !
Sillä saadaan työntekijät nöyräksi,kun on pelko persiissä.
Työttömiä on kiva simputtaa älyttömillä kursseilla,jonka jälkeen töitä on turha edes kysyä.
Kapitalisteilla on hirveä hätä kun sijoittaja tahot ovat jäämässä nuolemaan näppejään.
Apua on saatava vaatii Katainenkin (rikkaiden ylinystävä),muuten jää voitot herroilta saamatta.
Kokoomuslaiseen tyyliin tehdään kansasta maksumies tahtomattaan !
Meillä ihaillaan Aasian maiden suuria kasvulukuja. Asiaa ei kuitenkaan perimmiltään ymmärretä. Täällä syytetään valvontaa ja vaaditaan samalla vielä lisää markkinavapautta. Aasiassa valtiot eivät ainoastaan puutu finanssimarkkinoiden lyhytaikaisiin päomavirtoihin, vaan myös ylikansallisten konsernien suoria investointeja varten on olemassa tarkat määräykset.. Tuontitullit ja ja tekniset määräykset estävät tuonnin niillä talouden aloilla, joilla omia yrityksiä pidetään liian heikkoina kansainväliseen kilpailuun ja joilla työllisyyttä halutaan suojata. Myös vientiteollisuutta tuetaan monin eri tavoin. Kaikki toimenpiteet tähtäävät samaan päämäärään: hallitukset haluavat pysyä taloudellisesti itsenäisinä ja sekä kotimainen että ulkomainen pääoma noudattaa poliittisesti asetettuja tavoitteita. Se, joka ei suostu, pysyy ulkona.
Eli siinä, missä meillä julistetaan valtiollisen valvonnan poistamista ja lisävapauksien antamista markkinavoimille, uudet nousevat valtiot toimivat aivan päinvastoin. Laissez-faire-kapitalismilla ja Aasian maiden nousulla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Aasian valtioiden päämäärä ei ole integroituminen maailmanmarkkinoille, vaan se on keino, jota ne käyttävät harkiten omien päämääriensä saavuttamiseksi.
Läsimaisten konsernien edustajat, jotka torjuvat valtioiden sekaantumisen sijoituspäätöksiin täällä ovat valmiita investoimaan miljardeja Aasiaan näiden valtioiden valvonnasta huolimatta. Kaksinumeroiset kasvuluvut antavat mahdollisuuden suuriin voittoihin, jotka työntävät kaikki ideologiat tieltään.
Kiitos selkeäsatä ja ytimekkäästä kirjoituksesta, juuri niin on kuin kirjoitit.