En tiedä mitä yhteiskunta odotti, mutta noi 18 vuotta kestänyt helvetti ei
taatusti tehnyt kenestäkään yhteiskunnan jäsentä.
Ensimmäiset kosketukset väkivaltaa tuli kunnalisessa päivähoidossa.
Joka ainua päivä vedettiin jotain turpaan niin, että oli nokka auki.
Muutenkin jo silloin outojen kanssa tarhassa käynti oli jokseenkin pelottavaa.
Olisin mielumin ollut tämän ajan kotona ja se olisikin ollut mahdollista,
jos vanhempani eivät olisi niin kauhella höyryllä hakanneet töitä,
jotta pääsisivät veloistaa.Tuo älytön tahti vain jatkui...
Hiekkalaatikon reunalla ei ollut vanhempia mutta turpaan tuli niin,
että heräsin sairaalasta. Asuttiin vielä hyvällä alueella mutta kun
siellä ei ollut piikkilankaa ympärillä, niin se siitä vapaa pääsy.
1-2 Luokka oli vielä ihan ok, mutta kun kaksi koulua yhdistettiin
niin 3:nelta luokalta alkoi helvetti mikä kesti ensin 6 :teen,
siitä pahentuen 7-10 luokkaan. Turpaan tuli joka päivä ja kokoajan.
Välillä käytiin sairaalassa ja taas jatkui.
Kiusaajissa ei ollut ongelmaa van kiusatussa,
koitin ysin alussa jo kaikkia tapoja mutta eipä siitä apua ollut.
Olin juuri käynyt rippileirin missä tuli myös pataan,
kokeilin tarkkikselle, mutta rehtori antoi kaikista aineista 5:sen
ekaan todistukseen.Rukoilin, että oisin saanut tenttiä kotona mut
vanhempien piti maksaa laskut ja olinhan vasta 16 joten ei se käynyt.
Kirkon, koulujärjestelmän ja huonojen kasvattajien kasvattama lapsi
on sitten niin viimeisen päälle valmis.
Koulusta sitten lopulta töihin, töissä 4 kuukautta kunnes koe
aika oli täysi..Siinä kohtaa olin aika valmis koko yhteikuntaan.
Haeskelin kouluun ja tein hätäapu-töitä, mutta 6 vuotta putkee
en päässyt mihinkään ja pikkuhiljaa siitäkin kuoli fiilis, kun sain karenssin
jostain varmaan todella rankasta jutusta..Tosin vuoden jälkeen poäin mutta kuitenkin.
Ei varmaan ole yllätys että ihminen menee paalukoneen läpi elävänä niin
se joko alkaa tappamaan muita, tappaa itsensä tai vetäytyy neljän seinän sisälle.
33 vuotta ja mitään en ole saanut elämässä aikaan,
paitsi reteen paniikkihäiriön.
Mitä olis voinut tehdä toisin? Ei kait mitään..Yhteiskunnasa
on niin kova kiire,ettei pienen ihmisen pahoinvointia oikein kukaan huomaa.
Mitä minä olisin voinut tehdä toisin?
varmaan hakata muiden mukana.. Puolet hakaamisista tuli,
kun otin puolen hakatun rinnalla. Loppu koulua vastaan tietenkin.
Ymmärrän nyt, että 159 cm mies oli helppo maali.
On varmaan yllättävää, että jos ei minusta tullut mitään niin ei mitään hyvää
tapahtunut myöskään kiusaajille.
Ei ne elämässä päässeet kuin auton ikunoita pesemään sitä kait miettii,
että jos näkee pyöreitten palikoitten joukosa neliskanttisen,
niin miksi sitä ei heitetä neliskanttisten joukkoon?
Opettajat eivät yhtään auttaneet sijoittautumista yhteikuntaan,
päin vastoin tekivät numeroineen siitä pahemman.
Jatko sijoituksesta ymmärrän, että kokonaista kaupungin-osaa ei voi heittää
toiseen kouluun,mutta sen yhden sopimattoman elikä itseni olisi voinut nakata
toiselle puolelle kaupnkia.
Täytyy sanoa, että toi kiusaaminen jättää tosiaan elinikäiset
arvet koko elämäksi.. Ihmispelokkaat / tai ihmisvihaajan, sitä niin monesti miettii
mitä teki väärin 7 vuotias... Ihminen, että tällainen kohtelu oli ok.
Silloin joskus...Kamalasti se nyt myöhemmin surettaa.
Jos olisin saanut kotoota opiskella voisi olla asiat toisin.
taatusti tehnyt kenestäkään yhteiskunnan jäsentä.
Ensimmäiset kosketukset väkivaltaa tuli kunnalisessa päivähoidossa.
Joka ainua päivä vedettiin jotain turpaan niin, että oli nokka auki.
Muutenkin jo silloin outojen kanssa tarhassa käynti oli jokseenkin pelottavaa.
Olisin mielumin ollut tämän ajan kotona ja se olisikin ollut mahdollista,
jos vanhempani eivät olisi niin kauhella höyryllä hakanneet töitä,
jotta pääsisivät veloistaa.Tuo älytön tahti vain jatkui...
Hiekkalaatikon reunalla ei ollut vanhempia mutta turpaan tuli niin,
että heräsin sairaalasta. Asuttiin vielä hyvällä alueella mutta kun
siellä ei ollut piikkilankaa ympärillä, niin se siitä vapaa pääsy.
1-2 Luokka oli vielä ihan ok, mutta kun kaksi koulua yhdistettiin
niin 3:nelta luokalta alkoi helvetti mikä kesti ensin 6 :teen,
siitä pahentuen 7-10 luokkaan. Turpaan tuli joka päivä ja kokoajan.
Välillä käytiin sairaalassa ja taas jatkui.
Kiusaajissa ei ollut ongelmaa van kiusatussa,
koitin ysin alussa jo kaikkia tapoja mutta eipä siitä apua ollut.
Olin juuri käynyt rippileirin missä tuli myös pataan,
kokeilin tarkkikselle, mutta rehtori antoi kaikista aineista 5:sen
ekaan todistukseen.Rukoilin, että oisin saanut tenttiä kotona mut
vanhempien piti maksaa laskut ja olinhan vasta 16 joten ei se käynyt.
Kirkon, koulujärjestelmän ja huonojen kasvattajien kasvattama lapsi
on sitten niin viimeisen päälle valmis.
Koulusta sitten lopulta töihin, töissä 4 kuukautta kunnes koe
aika oli täysi..Siinä kohtaa olin aika valmis koko yhteikuntaan.
Haeskelin kouluun ja tein hätäapu-töitä, mutta 6 vuotta putkee
en päässyt mihinkään ja pikkuhiljaa siitäkin kuoli fiilis, kun sain karenssin
jostain varmaan todella rankasta jutusta..Tosin vuoden jälkeen poäin mutta kuitenkin.
Ei varmaan ole yllätys että ihminen menee paalukoneen läpi elävänä niin
se joko alkaa tappamaan muita, tappaa itsensä tai vetäytyy neljän seinän sisälle.
33 vuotta ja mitään en ole saanut elämässä aikaan,
paitsi reteen paniikkihäiriön.
Mitä olis voinut tehdä toisin? Ei kait mitään..Yhteiskunnasa
on niin kova kiire,ettei pienen ihmisen pahoinvointia oikein kukaan huomaa.
Mitä minä olisin voinut tehdä toisin?
varmaan hakata muiden mukana.. Puolet hakaamisista tuli,
kun otin puolen hakatun rinnalla. Loppu koulua vastaan tietenkin.
Ymmärrän nyt, että 159 cm mies oli helppo maali.
On varmaan yllättävää, että jos ei minusta tullut mitään niin ei mitään hyvää
tapahtunut myöskään kiusaajille.
Ei ne elämässä päässeet kuin auton ikunoita pesemään sitä kait miettii,
että jos näkee pyöreitten palikoitten joukosa neliskanttisen,
niin miksi sitä ei heitetä neliskanttisten joukkoon?
Opettajat eivät yhtään auttaneet sijoittautumista yhteikuntaan,
päin vastoin tekivät numeroineen siitä pahemman.
Jatko sijoituksesta ymmärrän, että kokonaista kaupungin-osaa ei voi heittää
toiseen kouluun,mutta sen yhden sopimattoman elikä itseni olisi voinut nakata
toiselle puolelle kaupnkia.
Täytyy sanoa, että toi kiusaaminen jättää tosiaan elinikäiset
arvet koko elämäksi.. Ihmispelokkaat / tai ihmisvihaajan, sitä niin monesti miettii
mitä teki väärin 7 vuotias... Ihminen, että tällainen kohtelu oli ok.
Silloin joskus...Kamalasti se nyt myöhemmin surettaa.
Jos olisin saanut kotoota opiskella voisi olla asiat toisin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Samaa se on ollut mellä jokaisella.
Ja eikä tässä vielä kaikki, sama jatkuu sitten työelämässä jopa työnantajakin saattaa täysillä osalllistua.
Kun sairastut tai jäät eläkkeelle niin silloin taas on uudet kiusaajat, ei pääse kyllästymään.
Tämän kaiken tarjoaa ah niin ihana yhteiskuntamme, laillisesti.
Jossain määrin samanlainen tarina.
1-2 luokalla fyysistä sekä henkistä kiusaamista. 3-6 luokalla kaikki välitunnit yksin seuraten muiden luokkalaisten leikkejä. Ala-aste aikana kiusaajia kodin alueella olevien jätkien osalta joista suurin osa oli mua vanhempia ja isompia. 7 luokalla aloin olee henkisesti vahvempi, mutta koska kiusaajia oli myös omassa perheessä niin lukiossa alko nuppi pikkuhiljaa murtumaan. Sitten intissä alko nuppi menee kunnolla sekasin kun sielläkin kiusaajia. Eikä vika voinut olla pelkästään minussa koska yks toinen jamppa oli pahemmin kiusattu meidän tuvassa tän yhen kiusaajan osalta mitä minä. Sitten ammattikorkeessa en enää uskaltanutkaan tutustua kehenkään ja opinnot jäi n. vuoden opiskelujen jälkeen kesken. Jotain hanttihommia tehnyt jonkin verran sen jälkeen. Nyt 33v ja mitään en oo saanu elämässä aikaseks. Tällä hetkellä psyykkiset ongelmat ovat alkaneet vaivata oikein kunnolla enkä usko että kykenen enää opiskelemaan. Hyvä jos kykenen työelämäänkään. Tuntuu etten kykene mihinkään sosiaaliseen toimintaan muiden ihmisten kanssa.
Noh, täytyy muistaa tuo lause "kaveria ei jätetä" sitten kun sota syttyy. Sen tietää että suomalaiset pitävät yhtä ja tsemppaavat toisiaan, eikö vain?
Muuten kyllä.
Mutta mitään sotaan ja sotimiseen tulee, niin malli kun on taas Cajanderin aikainen. Eli rahat pois armeijalta ja Natoon nojataan,ja kun maan omistaminenkin
on laitonta niin olen kyllä katsonut itselleni soutuveneen
tuonne länsirannikolle, sotaa ajatellen ..Maaorjuus oli silloin juuri suomesta lopetettu kun toinen sota tuli..Se oli ainut syy miksi kommari ja porvari mahtus samaan kuoppaan, kummallakin oli mitä puollustaa... Toisella aate, toisella pelto.
Mutta jos nyt tänään pitää valita, niin olen jo soutamassa ruotsiin kun
sellainen sota tulee, että pitää kataisen maailman katsomusta puollustaa.