Miten siihen pitäisi itse omalla kohdallaan suhtautua, jos on ollut kirkossa stressaantunut, kireä ja ärtynyt? Sakramentinkin aikana. Ei nyt niin, että olisi toisia ihmisiä ainakaan tahallaan häirinnyt, mutta niin että ei ole oikealla hetkellä osannut olla ajatuksissaan ja sydämellään läsnä.
Tunteilu kirkossa
haittaakse?
4195
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinun pitää luopua itsekeskeisyydestäsi. Ehkäpä kukaan ei edes huomannut mitään. Seuraavalla kerralla oletkin jo paljon rauhallisempi ja voit keskittyä koko sydämelläsi palvelukseen.
Ei mitään huolta, eihän tässä mitään hätää ole.
Tässä auttaisi rippi. Siksi on olemassa tällainen sakramentti. Toinen vaihtoehto on puhua jonkun kanssa, papin tai jonkun muun seurakuntalaisen kanssa, Kysymys ei ole mistään suuresta synnistä, mutta jos tunnet, että tämä vie sinua kauemmas Jumalasta, voisi olla hyvä jutella jonkun kanssa. Tämän vuoksi papit ovat olemassa.
no, ...ttu kuule haittaa. Ja paljon. Mieti vähän! Sakramentin aikana. Sakramentin!
Mua on ainakin häirinnyt aivan ...tusti, kun joku on siinä vieressä liikehtinyt ärtyneen levottomasti. Sen kuule todellakin huomaa, vaikka itse tietysti kuvittelet vaan yksin piehtaroivasi ongelmissasi.
Kuinka monen ihmisen messun olet pilannut?! -ttu. Tunnusta!
Nimimerkkisi jotenkin viittaa provoiluun, mutta ehkä siitä ei kuitenkaan ole lainkaan kyse. Minun mielestäni ihminen saa olla kirkossa ja messuissa juuri sellaisena kuin on. Uskon Jumalan tuntevan jokaisen stressit ja murheet joka tapauksessa, enkä usko hänen vaativan ihmiseltä tiettyä mielentilaa milloinkaan. Komppaan kuitenkin toisia kirjoituksia siinä, että ripittäytyminen tai papin kanssa keskustelu voi vähentää stressiä ja ärtymystä.
Olen törmännyt kovin erilaisiin ajatuksiin ja näkemyksiin liittyen mm. kirkossa käyntiin. En esimerkiksi itse jaksa ihan aina keskittyä tekstien tai saarnan kuuntelemiseen. Joskus syy on itsessäni, joskus kuuntelemista vaikeuttaa vaikkapa vieressä itkevä tai kitisevä vauva/leikki-ikäinen. Tällaisen asian myöntämisen jälkeen minua on joskus tiukasti ohjeistettu miten kirkossa pitäisi käyttäytyä. En aio tällaisesta ottaa stressiä tai kokea itseäni huonommaksi. Enemmän yritän kuulostella sitä, missä fiiliksissä lähden kirkosta ja/tai kirkkokahveilta pois. Yleensä mielialani on silloin hyvä - usein parempi kuin mennessä.
Ja vaikka paljastinkin joskus häiriytyväni lasten kitinöistä, saavat kirkossa kävijät mielestäni olla siellä omana itsenään. Yritän keskittyä omaan olemiseeni enkä teihin muihin.