En vaan jaksa tätä enää. Arvet punertaa ja olen kokeillut kelo-cotea, uusintaleikkausta, kortisonia, cica-carea, mepiformia, mikrohiontaa, happokuorintaa, etanavoidetta ja sinkkivoidetta sekä Bepanthenia ja vielä lisäks verisuonilaseria.. Mitä jää jäljelle? Hinnasta viis, ei siis mitään väliä, jos joku osaa taata toimivan keinon. Mitä mulle jää jäljelle? Itsemurha vai arpien pysyvä poisto mistä?
leikkausarvet pilaavat elämäni!
kuolmeakorjaa
8911107
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Vastaukset 89
Vanhimmat
Aika vaalentaa arvet.Malttia
kun popsii pari kuukautta serrapeptaasia (googleta).
Moi, kertoisitko vähän lisää? minkälaisiin arpiin olet käyttänyt, kuinka paljon vaikutti ja mistä tuota saa ostaa?
Minkä helkkarin takia pitää rintoja suurentaa! Itse olen ollut pieni rintanen aina mutta nyt kun on kerääntyny ylipainoa niin myös rinnat ovat kasvaneet ja niistä ei ole muuta kuin haittaa, jatkuva kipuilu ja kärsin myös jatkuvasti niska- hartia kivusta joka osittain johtuu "isoista" rinnoista!! Miks joku haluaa jopa vapaaehtoisesti nämä isojen rintojen tuomat kivut ja säryt itselleen!! Järki käteen näissäkin asiossa!
Järki käteen arvostelussakin! Jos joku suurentaa rintansa olemattomasta tai tyhjiin imetystä johonkin C kuppiin, se ei aiheuta minkäänlaista kipua tai särkyä painon takia. Rintojen paino ei lisäänny kaikkiaan kuin reilun voipaketin verran, se ei vaikuta vielä mitään. Ellei rintasi ole vähintään F kuppia, niska-hartiakipusi johtuu jostakin muusta syystä.
C-kupin omaavana voin sanoa ettei pidä paikkaansa. :-) Kivut eivät ole yhtä pahat kuin suuremmat rinnat omaavalla kaverilla, mutta urheillessa kyllä tuntuu. Yksilöllistä siis. Jos itse omaat C-kupin rinnat ja et koe omaavasi mitaan mahdollisia haittapuolia, niin good for you.
Ei mulla ainakaan, 20 vuotta sitten leikattu sappikivet, vaaksan mittainen vino arpi. k uulemma iho hylkii ?
En tiedä onko noissa mainituissa missään silikonia, mutta silikonivoiteet on mulla toimineet hyvin vanhoihinkin arpiin.
Listasta päätellen kaikki silikonituotteet on kokeiltu. Myös muut korjauskeinot on näköjään kokeiltu. Jäljellä lienee arven uusintaleikkaus jolla se saadaan ehkäpä pienemmäksi ja kapeampi arpi ehkä häviää helpommin. Mutta jos arven punoitus johtuu arpeutumistaipumuksesta, uusikin arpi kasvattaa punaista arpea.
Itse otin tatuoinnin jalan leikkausarven päälle 21cm, nätti tuli, eikä arpea juurikaan näy.
Minusta arpi on parempi kuin mikään tatuointi.
Arpia on useita siellä täällä mutta ei kasvoissa.
Arvet on varmaan seuraava In juttu kun tatuoinnit häipyy?
Arpia on tehty koristelutarkoituksessa jo vuosituhansia. Nykypäivänäkin ns. arpitatuointeja tehdään jo ja hurjinta on erilaiset ihon alle laitettavat koristeimplantit.
Minullakin on 15 cm pitkä, väreiltään kirjava ja koholla oleva, vähän kiristäväkin arpi. Silikonivoiteella ei ollut mitään vaikutusta. Ihmetyttää, miksi pienemmät leikkaushaavani ovat arpeutuneet normaalisti. Onko ongelmahaava tikattu aikoinaan huolimattomasti? Jos arpi leikattaisiin pois ja haava suljettaisiin asiallisesti, tulisiko lopputuloksesta parempi? Onko kenelläkään kokemusta näistä? Entä löytyisikö hinnoista mitään vihiä?
Hei
Minulla oli vatsan aslueella monta leikkausarpea,joku leveä tummunut mutta yhtä kakki. Minulle tehtiin Töölön sairaalassa arpien poistoleikkaus. UUsi haava LIIMATTIIN KIINNI ihon pinnasta ja toki ompelita oli ihon alla. Tuli niin mitätön arpi ettei sitä kukaan huomaa. Korjaus tehtiin noin kaksi vuotta sitten. Liimattu uusi arpi on erittäin ohut kuin iholla olava hius. Tämä liimaus on ilmeisesti melko uutta suomessa,koska kirurgi pyysi luvan käyttää uutta menetelmää. Kannatti,leikkaus haavassa (vatsan koko alueella oli noin kolme viikkoa silikonilaasteri,joka pehmenti liimapintaa jne. Hieno tuli.
Haavoja on liimattu jo kauan. Se on hyvin yleinen tapa pienissä vammoissa ja leikkaushaavoissa. Ehkäpä lääkäri halusi varmistaa pyytämällä luvan koska kyseessä oli ilmeisesti isompi leikkaushaava eikä potilaat välttämättä tunne tuota liimaustekniikkaa.
Haavojen paranemista edistää sekin ettei tupakoi, ihon pintaverenkierto on parempi ja haava parantuu hyvin pintaa myöden.
Hei! Voisitko kertoa, kuka plastiikkakirurgi teki sinulle tämän korjauksen? Mitä se maksoi, ja kuinka kauan aikaa meni, ennen kuin arpi oli parantunut? Oliko tulos hyvä jo heti, kun poistit tuon silikonilaastarin kolmen viikon jälkeen? Kiitos!
Mulle tuli keloidiarvet, kun Kupi niminen kirurgi leikkasi. Hän väitti, että vika oli minussa, ei hänessä.
Niinhän se onkin, keloidin aiheuttaa ihmisen oma taipumus. Arpeen tulee keloidia vaikka se aiheutuisi mistä tahansa (tapaturma, haava tomaattia leikatessa tai pätevä plastiikkakirurgi). Tuo taipumus kannattaa muistaa että tulevaisuudessa hoitaa vaikkapa hengen pelastamiseksi tehdyn leikkauksen arpeaan heti alusta asti ettei keloidi villiinny liikaa.
Hmmm. Puolesteleeko joku itseään täällä?
Leikkausarpi ei tykkää auringosta. Olet nöhtävästi ollut arven kanssa auringossa. Suojaa se arpi vaatteilla muutaman kuukauden ajan ainakin.
Mikä tahansa vaate ei riitä. UV-säteily menee ohuen vaatteen läpi.
"Mitä jää jäljelle? Hinnasta viis, ei siis mitään väliä, jos joku osaa taata toimivan keinon. Mitä mulle jää jäljelle?"
Ratkaisu on ilmainen ja toimii varmasti: Itsetunnon parantaminen. Jos kirurgi ei ole leikellyt arpiasi hakaristin muotoon tai tehnyt jotain muuta vastaavaa, suurin ongelma on ihan oikeasti pääsi sisällä.
On elämä pienestä kiinni. Tarvitset apua mielenterveyteen ja äkkiä.
Mulla o akilleen seuduilla ja polvitaipeen kohdalla arpia ja ne on ollut koko iän.... ei siitä sen kummemmin, koska ne teki nykyellämästä vähän elettävämän.....
Mutta... pari vuotta sitten ku poistettiin luomi kasvoista, niin hoitaja tai lääkäri sano, että jos joku tulee kysymään mikä se lappu on, niin.... siihen voi sanoa, että näkisit sen toisen...... sillä ei oo ees arpea....
Kun ei mieti omia vajeitaan tai virheirä niin muut näkee sen oman positiivisuuden.
Todennäköisesti jokaisella ihmisellä on jokin ulkonäköön liittyvä ongelma, jonka haluaisi korjata. Minullakin oli nenässä toisella puolella eräänlainen plotti, joka ainakin minua haittasi koko elinikäni, kunnes se poistettiin pari vuosikymmentä sitten. Kyllä se ainakin minua helpotti ja nosti itsetuntoa aikalailla. Mutta ei siitä nenästä missään tapauksessa täydellistä tullut. Lääkäri leikkasi vähän liikaa siltä puolelta missä se plotti oli, joten nyt se on taas epäsymmetrinen, mutta sen kanssa on vaan elettävä ja hyväksyttävä omat ulkonäköpuutteensa.
En tiedä missä sinun leikkausarpesi ovat, mutta jos eivät näkyvällä paikalla, niin minua ne eivät haittaisi kovin paljon, koska muillakin ihmisillä on varmasti erilaisia leikkausarpia, joten ei sinun niitä kannata niin hirveästi hävetä. Ja kokemuksesta voin sanoa, että jos jaksat pari vuotta odottaa, niin arpi on vaalentunut miltei näkymättömäksi.
Normaalitilanteessa arpi haalistuu lähes näkymättömiin parissa vuodessa. Arvet, joista tänne kirjoittavat kärsivät, ovat luultavasti keloidiarpia. Itselläni leikkauksesta on kaksi vuotta ja arpi on sellainen, jollaiseksi se muutamassa kuukaudessa parantui. Aurinkoa en ole sille näyttänyt. Olen keski-ikäinen, eikä minulle ole arvesta juurikaan käytännön haittaa, mutta voin kuvitella, jonkun nuoren kokevan suuret keloidiarpensa hyvinkin nolona asiana.
Itselläni tekonivelleikkauksen arpi ei käynyt pian edes kasvamaan. Semmoinen 'viiva'. Nyttemmin kohta 8 kk leikkauksesta se arpi on alkanut kasvaa, tummanpunaisena. En tiedä miten leveäksi muuttuu, oisko nyt jotain 3 mm leveä keskimäärin.
Inhoan toki sitä arpea, mutta sentään pääsen taas kivuitta ihan kävelemään ja töihin pystyn.
Miksi arven kasvu alkaa vasta kuukausien kuluttua? Pitäisikö huolestua?
Itse tekonivel toimii, joskin kuormitusta tuo välillä pikku särkyjä.
pelastavaa kudosta, jonka ansiosta et ole saanut infektioita ja syöpäläisiä. Itsekin olen nainen, jolla lapsesta asti seksikästä pukeutumista vaikeuttavaa arpikudosta, mutta ei se todellakaan mitään muuta ole elämässäni pilannut kuin joitain shoppailukierroksia.
Lopeta plastiikkakirurgiaan törsääminen. Säästä tai käytä rahasi fiksummin tai hauskemmin, niin elämä taas hymyilee.
Ajankanssa arvet vaalenee eikä niitä juuri huomaakaan. Minulla on nyt jo aikunen tytär jonka sydän leikattiin kymmenvuotiaana ja se aiheutti jonkinlaisen hormoonihäiriön rintojen kasvussa joten hänen toinen rinta on normaali mutta toinen on kuin herne. Eikä se näy aiheuttavan hänelle ongelmia. Rinnan pienuu s on kuitenkin pientä siihen verrattuna että saa elää terveenä.
Eiks sinunkin pitäisi ajatella että vaikka arpia onkin niin olet saanut uuden tilaisuuden terveesee elämään. Ajattele niitä joilla on palanut kädet ja kasvot ja niitä ei voida koskaan korjata täydellisesti.
Ei kannata kiinnittää liikaa huomiota jokaiseen arpeen. En kylläkään tiedä missä sinulla on arpia, mutta kuten joku tuossa edellä sanoikin suojaa arvet auringolta.
Aloittajaa arvet selkeästi haittaavat vaikka joidenkin mielestä ei ilmeisesti "pitäisi" tai "saisi" ja pitäisi olla kiitollinen ties ja mistä.. mun mielestäni jos jokin vaivaa niin kai siihen nyt kannattaa yrittää apua löytää. Toiseksikin porukka kirjoittelee otsikon alla jonka nimi on "Plastiikkakirurgia".. olettaisin että useimmat kirjoittajat/lukijat ovat joko korjauttauttaneet jotakin tai harkitsevat jonkin korjauttamista itsekin..
Ja mistä kukakin tietää ketä ja mikä kuinkakin paljon vaivaa? Perinteisiin kuuluu ettei asioista valiteta (pidetään pää pystyssä mieluummin ja itketään sitten yksin kun ei kukaan ole näkemässä eikä ylpeys anna periksi hakea tukea) eikä niille ainakaan mitään (julkisesti) plastiikkakirurgian avulla tehdä :p
Mulla on pari näkyvää arpea kasvoissa, jotka sain pahoinpitelyn seurauksena. Aluksi ne muistutti ikävästi elämäni kamalimmasta kokemuksesta joka kerta kun katsoin peiliin ja aina kun huomasin jonkun katsovan niitä. Inhosin arpiani ja halusin koko ajan päästä niistä eroon, mutta elämä muuttui paljon mukavammaksi kun tajusin, että turha niistä on stressata. Kyllä ne välillä harmittaa edelleenkin, mutta olen oppinut elämään niiden kanssa ja hyväksymään arpiset kasvoni. Sitä samaa suosittelen aloittajallekin, joka on selvästi kokeillut melkein kaikkea ja on käyttänyt varmasti paljon rahaa päästäkseen arvistaan eroon ja aikaa niistä murehtimiseen. Tuskin se tosissaan harkitsee itsemurhaa, mutta silti. Psykologista olisi paljon enemmän apua kuin uudesta hoitokokeilusta, jonka ainoa vaikutus kohdistuu lompakkoon.
Onkos tytöllä konesydämmessä.
satuin vahingossa keskusteluun,nimittäin juuri tänään saunassa pohdin että mitenkähän kauan tää arpi oireilee:) umppari puhkesi huhtiluun lopussa ja ja arpi on n 15 cm ja tulipunainen ja koholla edelleen ja kipristelee ja nipistelee...minua ei haittaa muuten jos tuo kaikki on normaalia ja lukemani perusteella taitaa olla:) bikiniaika on ohi jo muutenkin eikä se haittaisi minua muutenkaan...enemmän haittaa toisen jalan suonikohjut jotka on nilkasta ylös nivusiin:) mutta nekin kulkee vielä mukana ilman suurempia ongelmia,juhlatilaisuuksissa on vaan pikkasen pukeutimisongelmia mutta aina on selvitty:) tsemppiä teille joita asia vaivaa,ei kai kuitenkaan ole kysymys elämästä ja kuolemasta kuitenkaan?"Itsemurha vai arpien pysyvä poisto mistä?"ap:n kirjoituksessa?Minusta vaan lisää mielenkiintoa ihmistä kohtaan jos hänellä on elämisen merkkejä esim arpien muodossa,mistä ne on tullet,milloin yms?Tietysti jos leipä on kiinni omasta ruumiista esim mallit ja muut vastaavat niin asia lienee tosiaan ongelma mutta muuten kannattaa yrittää pohtia psotiivisesti asiaa:)
Minulla on 30cm arpi itselläni ja kannan sitä ylpeänä. En millään haluaisi luopua siitä, en halua että arpi vaalenee. Arpi muistuttaa tapahtumasta joka on pelastanut henkeni aikoinaan :) Sitä on syytäkin muistella.
Ymmärrän ongelmasi, jos arpi on kasvoissa. Se voi varmaankin olla ikävää, mutta isälläni on kasvoissa arpi. Hän kantaa sitä myös ylpeänä, muistona ikävästä tapahtumasta, josta hän on kuitenkin selvinnyt.
Kannattaa katsoa arpea muilta kanteilta, kun siltä että se olisi ruma tms. Se arpi voi olla pelastanut henkesi, jos se on tullut leikkauksesta joka on ollut välttämätön. Se arpi voi olla arpi, josta lapsi on nostettu tähän maailmaan. Se arpi voi olla muisto ikävästä tai hyvästä, mutta joka tapauksessa muisto siitä, josta olet selvinnyt.
Hyvä aloittaja, ymmärrän kyllä täysin että arvet häiritsevät sinua koska itselläni on kaksi isompaa (yli 20 cm) ja yksi pienempi arpi joka on ikävästi kasvoissa. Olen kamppaillut näiden arpien hyväksymisen kanssa paljonkin, mutta kun elämässä on tapahtunut niin paljon kaikkea traumaattista ja on ollut todella pohjalla henkisesti, niin vähitellen arvet kehossa ovat unohtuneet. Toki ne vieläkin välillä harmittavat, mutta kun ikää on tullut ja elämä koulannut, niin ne tuntuvat pieniltä harmeilta.
Pahimmat arvet minulla todellakin on sisällä, joidenka vuoksi käyn vieläkin terapiassa, ehkäpä koko elämäni ajan joudun siellä käymään.
Aikoinaan kävin arpiani näyttämässä yliopistollisessa sairaalassa plastiikkakirurgille, joka oli sitä mieltä, ettei niitä kannata alkaa korjaamaan, koska ne voivat vain pahentua. Siis lääkäri ei voinut antaa takeita että leikkauksilla arpiani saataisiin parempaan kuntoon. Uskoin lääkäriä ja jätin asian siihen. En ole kokeillut mitään muitakaan keinoja arpien korjaamiseksi.
Aloittaja, toivottavasti pystyt vielä hyväksymään arpesi, vaikka tiedän ettei se ole todellakaan helppoa. Älä missään nimessä harkitsekkaan itsemurhaa, elämäsi on arvokasta arpineen päivineen ! Ja meitä kohtalotovereita on paljon. Ja minun kaksi isompaa arpea ovat tulleet leikkauksista, jotka kaiken lisäksi ovat pelastaneet henkeni !
voi voi ymmärrän että arvet kiusaa kun niitä ajattelee.
Minullakin on arpi aympäri kehoani monien laikkausten jäljiltä eikä mikään niistä kiusaa minua olen melkeinpä ylpeä niistä koska ne todistaa terveemmästä elämästäni. poltintoisen käsivarteni melko pahoin kaksi ja puolivuotta sitten ja siitä jäänyt arpi on melko ruma mutta sekään ei enää haittaa. Joskus joku kysyy että mikä sulla tuoh on käyny ja kun kerron niin ei siinä kummempaa, ajattelen, ja saan huomautkisakin että siinä olisi voinut käydä paljon pahemmin.
Mä en ymmärrä miksi jotkut häpeää arpiaan. Mä olen YLPEÄ arvistani, sillä ne osoittavat, että olen elänyt kunnolla, ja olen selviytynyt leikkauksista huolimatta!
Et ole tainnut koskaan nähdä reilun kokoista keloidiarpea? Ei ole kivaa, jos näkyvällä paikalla on vaikka tällainen: http://www.vasezdravlje.com/izdanje/image_raw/92/overview/ Paljon pahempiakin arpia on olemassa, mutta en jaksa nähdä vaivaa kuvien etsimiseen.
Isoissakaan keloideissa ei ole mitään hävettävää, mutta ymmärrän silti, että esim. teinitytölle ruma keloidi voi olla iso asia.
Googletin sittenkin vielä vähän ja tässä on jo tosi ikävän näköinen keloidi: http://en.wikipedia.org/wiki/File:Verbrennungsnarbe_keloid1.jpg Jos mulla olisi tuollainen, en olisi ylpeä arvestani vaan siitä jos se ei olisi vaikuttanut mielenterveyteeni.
Tuollainen arpi vaikeuttaa varmasti kumppanin löytymistäkin tosi paljon. Ja vaikuttaa muutenkin sosiaalisiin suhteisiin...
Arvet eivät ole ainoastaan ulkonäkökysymys. Keloidiarpeni kutiaa, särkee ja pistelee. Se on ongelmallinen nukkuessa vatsalla, koska patja painaa. Se on kivulias nukuttaessa kyljellä, koska iho menee poimulle ja arpi myös. Se on kivulias nukuttaessa, koska peitto painaa. Se on ongelmallinen pukeutuessa, koska vaatteet hankaaavat ja aiheuttavat kipua. Se on ongelmallinen suihkussa, koska lämmin vesi saa sen kuumottamaan. Keloidiaven ongelmasta olen kärsinyt 25 vuotta terveyskeskuslääkärin hoitovirheen takia, leikkasi minulta finnistä syntynee keloidin. Nyt Keloidillä on leveyttä jo 4-5 cm. Kelo-cote on vain lisännnyt herkkyyttä kivulle. Mepiform on sitä rauhoittanut.
Jos arvet ovat sinulle pelkkä ulkonäkökysymys, muista on ihmisiä jotka kärsivät MYÖS kivusta. Voit pitää itseäsi onnekkaana!
Harvoin sitä arpea ainakaan uusintaleikkausksella paremmaksi saa.. Sellaista ihmekirurgia ei ole olemassa joka arvettomasti leikkaisi :) tselläni on keloiditaipumusta.. ja elämä on tuonut arpia sinne tänne.. niiden kanssa on vaan elettävä.
tärkeintä on,et tissit on hyvin.
Sä voit aina kertoa ihmisille tarinan siitä alligaattorista jonka kanssa kamppailit Floridan soilla pelkissä stringeissä...
minulle tehtii kaksi vuotta sitten kaksi leikkausta. sydänleikkaus ja torakotomia rinnan alta komplikaation vuoksi. rintojen välissä menee 30cm hyvin näkyvä arpi, mutta en häpeä sitä millään tavalla. lisäksi umpilisäke leikattu ja neljän reiän arvet vatsassa (sydänleikkaukseen liittyen)
keväisen leikkauksen jäljiltä kaunis arpi rintojen välissä... se on elettyä elämää, jos joku tuijottaa, antaa tuijottaa vaan... nyt on sydän kunnossa ja elämä mallillaan, ei sitä parane jäädä jotain arpea murehtimaan!!!
Jeesus kysyi "tahdotko parantua". Kaikki eivät todellisuudessa tahdo.
Hyvä keskustelun aloittaja: kokeile Restylane Vital -tuotetta. Se annetaan kolmen-neljän hoitokerran sarjana ja tehoaa hyvin arpikudokseen.
Samaa Restylane Vitalia kokeilin yhteen leikkausarpeen: TEHOSI!
Jo on jumalauta probleemat,mitähän minä tekisin koko jalan pituiselle ortoosille,(tuelle), sen kun huomaa niin selvästi kävellessä,että joka toinen ainakin möllöttää sitä. Ei tarvii sanoa,"älä välitä". Laita itellesi yhdeksi päiväksi,ja katso, onko kivaa?
Miksi ei olisi kivaa? Voihan se olla kivaa vaikka ilman jalkoja.
Kauhea miten ihmiset tuijottaa jo pelkkää kipsiä, mitenhän sitten arpea tuijotetaan, kommentoidaan, udellaan. Ei sitä saa oikein piiloonkaan aina kokonaan, kun alkaa kämmenen päältä.
Sateella kun olin laittanut muovipussin käteeni, eräs tuntematon rouva tuijotti ja tuijotti ja lopulta alkoi huutamaan kaupan pihalla monen metrin päästä, että mikä sulla on siinä kädessä. Teki mieleni vastata, että mitä v***ua se sulle kuuluu, en kuitenkaan viitsinyt.
ei kai ne ikinä haalistu ku koko ajan tökkimäs niihi jotain mömmöjä. kyl itelläki arpi oli punanen ja turvoksissa varmaan vuoden mut sit se haalistu vaaleaksi, eikä se ainakaan itteäni häiritse yhtää en kyl tiiä millai muut sen näkee, mut se on sit niitte ongelma jos häiritsee.
Mullon arpi leuassa alla kun kännissä tipahdin tuolilta ja löin pöydän reunaan. Nyt ahistaa kamalasti ku näkyy tollanen 2cm arpi. Mitä teen, en kestä enää kun kaikki vaan töllää sitä ja kuiskii esim. kauppa jonossa. Oon pitäny poolopaitaa ja kaulusta silleen et se o niiku vedetty korkeelle, mut ei kesällä o kiva poolossa olla. Mua ei varmaan kohta huoli kukaan jätkäkään ku oon niin ruma. Mutsi sanoo et ei sitä kukaan ees huomaa mut helppo sen o sanoo ku sil ei oo sitä. Mullon koulussaki menny huonosti ja se johtuu just tost kamalasta arvesta. Voisko siihe käyttää jotain laaserii tai jotain sellasta mil sen sais pois.
laita meikkiä päälle :D
Voi prkl stna mitä turhamaisia kusip*** sitä onkaan joo on finni naamassa teenkö itsarin. ei vitt tee helv. iha mun mieliks
sopii kattoo noi kuvat ja repii siitä
http://freethoughtblogs.com/taslima/2012/07/14/our-men-throw-acid-in-our-faces-destroy-our-lives-but-we-never-stop-loving-men/
hyvä linkki, kannattaa miettiä joskus onko oma elämä nyt niin surkeaa.
Multa leikattiin kynnet ja elämä on piloilla !
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta tiedoksi,
että arpikasvua hillitään painehoidolla (painevaatteet, painelastat) ja sen lisäksi käytetään silikonilevyjä painevaatteen ja ihon välissä. Tätä käytettään mm. vaikeissa palovammoissa ja ihonsiirroissa arvenkasvun hillinnässä. Painehoito kestää yleensä 1-2 vuotta riippuen arven kypsymisestä. Ensimmäiset 1-2 vuotta arpi on punainen, enemmän koholla ja kovempi. Kun arpi kypsyy, se muuttuu vaaleammaksi, pehmeämmäksi ja joustavammaksi, eikä ole enää niin koholla. Jos arpea operoidaan siinä välissä, koko prosessi alkaa alusta. Arvenmuodostustaipumus on ihmisillä erilainen.
Etsi käsiisi fysioterapeutti, joka hoitaa vaikeita palovammapotilaita. Hän osaa auttaa arven jälkihoidossa.
Minulla on ruma paloarpi käsivarressa olen kuitnekin jokapäivä onnellinen siitä että en palanut pahemmin koska olen nähnyt pahempiakin palovammoja. . Palovammat ovat niin kivuliaita ja työläitä perannettavia. Kiitän elämästä ja jopa arvistani
Opi ensin tiedostamaan että suurin arpien kauhistelija olet tällä hetkellä sinä itse. Kun opit ymmärtämään että muille niillä ei olekaan niin suurta merkitystä, opit myös hyväksymään että ne ovat osa sinua.
Näin täällä. Kaikkea kokeilin, mutta nyt asian vain hyväksynyt. Hymyillen. :)
:)
Sama ongelma... rintojani kohotettiin vuosi sitten nyt arvet ovat märempiä kuin öiset lakanani...
Joo harmittaa ( kun silmänympärykseni oireili ja nestepusseja ilmaantui sinne tänne ja kipua silmänpohjassa yms. )
kun päätettiin leikata ja se tehtiin mielestäni erikoisella tavalla, silmäluomivaosta leikattiin joka varmaan se ainoa mikä hyvä koska poistui vaossa ollut patti joka aikamoinen, mutta kulmakarvojen yläpuoleltakin leikattiin ihoa pois(väli jäi leikkaamatta) jotta ei paina silmäluomia ja oli vahinko sillä jäljet näkyvät yhä voimakkaammin ja kun iho "tipahtaa" siinä välissä niin näytän aika vihaiselta varsinkin toista silmää katsoessa. Mutta kai se oli pakko sieltäkin leikata ja vain siitä kohdasta, jos olisi ollut hiusrajasta niin näköhaitta tuskin olisi ollenkaan sama ja kulmakarvojenikin olettaisin voivan paremmin, nyt ovat kuivuneen näköiset . Koko leikkaustoimenpide oli muutenkin pelottava kokemus, en tuntenut olevani ammattilaisen käsissä ollenkaan.
En unohda sitä ikinä , olisipa ollut siitä videotallenne....
Tietenkin on hyvä että silmäni eivät enää samoin ole oireilleet mutta tietenkin paha sanoa oliko tuo toimenpide ainut mahdollinen tapa.
KELO COTE! apteekista saa, alle 20e hinta. Itsellä tehos aknearpiinkin!
Hyvä linkki, missä on hapoilla syövytettyjä naisten kasvoja. Todella hyvää realiteettiterapiaa. Ajatella, miten hyvässä maassa kuitenkin elämme. Täällä ei tarvitse pelätä saavansa happoa kasvoille, vaikka olisi liian kaunis, liian vapaamielinen tai liian hyvin menestynyt. Jos todella on tarpeen, niin hoitoa myös saa.
Itselläni on huono itsetunto, ja olen kärsinyt milloin syntymämerkeistäni ja milloin huonoista hampaistani. Nyt koetan nämä hyväksyä. On paljon ikäisiäni vähävaraisia suomalaisia, joilla on suussa ehkä vain muutama hammas eikä hammasproteesia. En ole koskaan ollut kaunotar, mutta olen säilynyt hoikkana, ja jotkut pitävät vartaloani jopa hyvänä. Siitä on syytä olla kiitollinen.
Olen huomannut, että jossain määrin alan "sokeutua" myös toisten "puutteille". Useamman kuin kerran olen huomannut katsovani viehättävää miestä, ja vasta myöhemmin tajunnut, että näin ensin miehen, ja vasta sitten tajusin tämän liikkuvan pyörätuolilla.
Kuinka aito on oikeasti ihminen, jossa ei ole mitään kauneusvirheitä? Ei yhtään luomea, arpea, ryppyä kasvoilla? Itse ainakin luotan varttuneissa ihmisissä enemmän niihin, joilla on ryppyjä. Rypyt paljastavat, kuinka on elänyt ja miten on kokemuksiinsa asennoitunut. Arvistakin huolimatta voi asennoitua elämään ja/tai toisiin ihmisiin positiivisesti. Ja postiviiviset tunteet herättävät positiivisuutta myös itseä kohtaan. Ehkä et karkoita toisia arvillasi, mutta jos tarvet täyttävät ja myrkyttävät koko sielusi ja elämäsi, niin se voi karkoittaa pois ihmisiäkin.
itselläni on kans huono itsetunto. johtuu raskausarvista joita rupesin saamaan n.14v
taisin silloin lihoa nopeasti jonkin verran niin sainkin arvet reisiini,rintoihin,lantioon ja pohkeisiin. Myös kun kasvoin pituutta liian nopeasti niin selässäkin on niitä arpia jonkin verran.
Nyt rinnoista pohkeista arvet vaalentuneet parhaiten eli silti näkyvät siis vielä sellaisina vaaleina viivoina/tuntuvat kun koskettaa.( tulevat harvoin näkyvii punasin/liiloina)
Reisissä arvet kans tuntuvat kun koskettaa eikä kans aina näy eli näyttää hyvält mut yleensä tulevat esiin liilan värisinä? miksiköhän? johtuukoha kuumast/kylmäst.?
Selässä arvet olivat vähän aikaa sitte kivuliaat. pisteli kauheesti eli tais tulla lisää/pahentuu ne arvet. nyt pikkase vaalentuneet mut edelleen näkyvät tosi hyvin.. nii ja tos lantios kans pienii arpii...nii ja alaselän/pylly kohas kans arpii..ne o vähä kohol..tuntuu hyvin..huoh.
nyt siis ikää 16v. huomenna koulu uintii jee
Miksi aina pitää jankuttaa huonosta itsetunnosta, jos on kysymys ulkonäkönsä hoitamisesta ?
Arvet ym,oireet iholla voivat olla arkielämässä todella hankalia ja liittyyhän niihin myös lähes aina jokin operaatio.
Itselläni oli alavatsalla poikittaisarpi ja vatsakummun sivulla vanha, paksu sekä pitkä umpisuolenleikkausarpi. näiden arpien välinen alue oli kylmä, tunnoton ja roikkuva, muistutti tyrää.korjautin sen ja paljon muutakin olen korjauttanut.Suhtaudun plastikkakirurgian käyttämiseen ihan luonnollisesti, en kaipaa luonnotonta nuortumista. Jos on varaa hoitaa arpensa ym.SIITTÄ VAAN.Typerää jankutusta tuo moralisointi.
Ja jos joku taas viihtyy arpiensa kanssa so what?
Kyl ne joo kutittaa -.- blogistani helppii.
Linkki blogiini: http://jokuvaan10.blogspot.fi/
Bio-oil. Ja suhteellisuudentajua ongelmiin.
jess bio-oil on hyvä tuote!! ja sitten myös colose´sarjan hoitoöljy!!
Hei
Minulla on kaksi leikkausarpea toimen umppari ja toinen keisarinleikkauksesta. Minullakin molemmat arvet ovat ollee aluksi punaisia ja paksuja. Luonto on ajankanssa korjannut molemmat arvet ihonvarisiksi ja myös paksuus on niistä hävinnyt. Ovat melko huomaamattomia. Olisiko mahdollista odottaa vaikka käykö sinulle samoin. Valittettavasti en muista mitenkauan aikaa tähän on mennyt. Tuntuu vaan että ne arvet ärtyy siitä eri hoitokokeilusta.
Mulla leikattiinabout vuosi sitten rajalaatuinen munasarjakasvai joka oli n. 4 kg. mulla alkoi ihoalaiset tikit tursuilemaan ja niitä sai nykiä.Meinasivat ensin haavztyrääkin, mutt< rovaniemele soitettua oottelin pari kuukautta kutsua.. eikä itään.. sit kävin ihan norm. tarkastuksessa..
Arvet kuuluu elämään,mutta välillä tuntuu että liika on liikaa.
Keuhkot leikattu ja sellainen 60cm arpi koristaa kehoa. Mennyt ympäriinsä kiertäen koko kehon,mutta nyt näkyvissä vielä 25cm. Laserilla hoidettu ja saatu aika hyvin piiloon,mutta kyllä sen silti huomaa. Ei pysty edes piilotteleen kesäsin vaikka kuinka haluais.
11000€ palanut rahaa ja tähän jätän.
Nuoruudessa haittas enemmän,mutta kyllä sen kans on oppinut elämään ja suhtautuun erilailla.
Lisäksi 3 kertaa tehty keisarileikkaus ja arpi muistuttaa siitäkin.
Kaikki mahdolliset hionnat, voiteet ja hapot kokeillut ja ei ainakaan itselle minkäänlaista tulosta ole tullut niistä.
Olimme lomalla Mallorcalla. Siellä olin käyttänyt joka päivä aika tukevia shortseja. Niiden vetoketju hankasi alavatsan puolelta toiselle yltävää arpea, josta vielä meni arpi ylöspäin keskellä. Yhtenä päivänä huomasin mahan olevan kostea. Juu, arvet olivat auenneet. Soitettiin lääkärille, joka tuli katsomaan, teippasi arvet kiinni ja rahasti 200 €. Kotona sitten lääkäriin, jossa laitettiin uusi vetoketju-ommel.
Siis ei kannata pitää hiertäviä shortseja.
Moi, ootko siis saanut laserhoidolla (lähes) näkymättömäksi tuosta 60cm arvesta 35cm? jos siis 25cm on näkyvissä vielä. Kerrotko minkälaista laserhoitoa sait ym. lisätietoa..mulla on olisko joku 25cm arpi joka ulottuu kyljestä selkäpuolelle..osan matkaa on melko näkymätön (kuitenkin ihan selvästi senkin näkee jos katsoo vähän tarkemmin), mutta osasta matkaa on leveämpi ja ihoa tummempi..kuitenkin arpi on sen verran siisti ja täysin litteä, että oikein uskaltaisi lähteä uusintaleikkaukseen, jos riskinä on huonomman näköinen arpi.
Moikka. Meni siis ihan kokonaan kehon ympäri. 60cm oli leveämpää ja tummempaa arpea jota lähdin korjaamaan. Leikkaus tehtiin kahdessa eri osassa ja toinen meni "pikkusen" mettään.
35cm on saatu täysin huomaamattomaksi eikä arpea näe vaikka katsoisi kuinka läheltä.
25cm on hiottu ja oon ottanut siihen valohoitoa niin saatu hyvään kuntoon. Nyt näkee jos katsoo läheltä,mutta ei erotu enää selvästi.
Toinen 60cm meni nappiin. Jäi vain ihan pieni viiva jos läheltä katsoo.
Toinen osa arvesta tumma, kohonnut ja leveä.
Kirurgeissa on todellakin eroa miten leikkaa ja ompelee takas kiinni.
Kiitos kommentistä. Missä sulle tehtiin nämä korjaukset, kuka oli lääkäri?
Helsingissä kävin alku jutut. Suunnitelma, piirokset, ajat ja matkat hoitamassa. Itse leikkaus tehtiin tallinnan puolella jossa kyseisen firman kaikki hoitotoimenpiteet ja leikkaukset tehdään. Christinas Clinic oli paikan nimi.
Moro kasvojen alueen kauneusleukkauksissa käyneet! Mulla alkoi parantumisen odottelu nyt. Täällä on ihan mahtavat arvet keskellä naamaa, ja kohta pitäis töihin palata! :D Jos on muita silmäpussi/luomileikkauksessa käyneitä, kysyn:
neuvoivatko teitä sairaanhoitajat ettei saa käyttää mitään mömmöjä viikkoihin? Mulle sanottiin jälkihoidoksi vaan raikasta ilmaa ja rauhallista liikuntaa ja "vesi kaunein voitehista" -neuvo. Eilen otettiin tikit ja tänään Ihoa kiristäis, tekis mieli rasvata. Ja ystävä suositteli just tota Kelo Cotea. Mutta vissiin parasta ettei tee nyt alussa yhtään mitään, keskittyy KAIKKEen muuhun..? :D
Pakko k
Kun kävin yläluomileikkauksessa, suosittelivat arven hoitoon heti ompeleiden poiston jälkeen vitamiinivoidetta (muistaaksen runsaasti A- ja E-vitamiinia). Tätä sitten levittelin varmaankin reilun kuukauden päivittäin.
pepanteenii
Moro! Kiitoksia vastauksistanne. Olen tuo "hätähousussa"-yläluomet leikattu -tyyppi.
Tikit otettiin pois viikko sitten, eli leikkauksesta parisen viikkoa.
Laitoin sitä rasvaisinta pepanteenia parina-kolmena päivänä niin kauan että kaikki rypyt ja kiristykset häipy, tilanne "oikes normaaliksi" - ja nyt ostin Mepiophorm-laastaria (leikataan itse) leikkausarpien päälle. On kallista, mutta voi uusiokäyttää esim. tyyliin ottaa suihkun/ työpäivän ajaksi pois ja laittaa takas.
Se työpäivä tässä nyt enää hirvittää... pitäis löytää jostain teatterimaskikauppa XD Mistäkähän löytäsin sellasen värivoiteen, joka "silottaa jo olemassaolevia ryppyjä" - joku kunnon tökötti jolla sais arpikohoumat edes osittain piiloon
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11054496
Jos kerran hinnalla ei oo väliä niin matkusta jenkkeihin kävelet harvardin lääketieteellisestä sisän ja sanot haluavas ryhtyä koekaniiniks arpien poistoon kantasoluilla... Arpikudos muodostuu peittämään haavan jos kantasolut eivät sitä tarpeaksi nopeasti tee... Eli varmasti toimivakeino on repiä arpikudos pois ja laittaa tilalle kantasoluja
KOska arpia kannattaa alkaa rasvaamaan?
Olen ollut aikaisemmin todella pinnallinen ihminen. Itku tuli finnistä. Mua pyydettiin mukaan missikisaan ja muhiin mallin töihin. Kuitenkin aina kieltäydyin koska tunsin itseni liian rumaksi. Tuntemattomat ihmiset tulivat kehumaan kauniiksi ja koko elämä on ollut sitä että nuoresta asti luotu paineet olla kaunis. Sisimmissäni olin todella epävarma ja pää pyöri vain peilikuvassa. Kunnes eräänä päivänä satuin baariin ja tuntematon nainen otti tuopin ja hajoitti sen kasvoihin. Jouduin ambulanssilla sairaalahoitoon ja kasvojani koristaa tällä hetkellä 5 pitkää arpea.
Voitte kuvitella millainen isku tämä oli itselleni. Käänsin asian voitoksi. Hyväksyin arvet ja päätin jatkaa elämää. Uskon että tämä oli kohtalo/opetus itselleni että elämässä on muutakin kun se oma peilikuva. Toisaalta harmittaa miksi en silloin tarttunut tilaisuuksiin ja osallistunut mallin töihin kun niitä tarjottiin. Tuntuu että nyt on liian myöhäistä kun kasvoni ovat pilalla. Se on suurin haaveeni, mutta ei ilmeisesti kuulu olla kohtaloni.
Toisaalta harmittaa kuulla jatkuvasti sääliä siitä kuinka juuri "näin kauniin tytön kasvot pilattiin."
Tämä tapahtuma kuitenkin kasvatti itseäni. En myöskään ole katkera tälle ihmiselle joka tämän teki. Olen antanut hänelle anteeksi jotta itseni on parempi olla.
Kirjoittajan aloittajalle: muista, aina löytyy niitä joilla on asiat huonommin. Kannattaa muuttaa omaa ajatusmaailaa ennen kuin sen oppii kantapään kautta.
Ei auta kun oppia elämään arpien kanssa. Ottaa koville, tiedän. Kadun itse päätöstäni koko loppuelämäni. Rahaa on mennyt iso summa arpiin, valitettavasti niitä ei oikein millään pois saa. Osaamaton kirurgi pilasi kasvoni. On käsittämätöntä kuinka Suomessa potilaalla ei ole mitään turvaa, viranomaiset ei puutu kun ei ole oma naama. Ketään ei kiinnosta.
Valitettavasti aina kun leikataan ihoa jää arpi--missä olet nähnyt ettei jää arpia leikkauksen jälkeen?