Lasten mielileikki: hautajaiset!

Eikös yli 75%:ssa Plaikkarinkin peleistä, joku yritä pelaajan hahmoa saada ikuiseen lepoon ja toisinpäin.

Kuolleita lintuja ja yksi siilli tuli haudattua lapsena porukalla. Yksi oli pappi, muut lauloimme virsiä minkä osasimme ja kukitimme haudan. Samoin eräs peitti haudankaivajana muokaten kauniin kummun. Kellarin takana ja ristikin laitettiin
Eikähän ne leikit kuuluneet 50 - luvulla ja nykyäänkin elämästä otettuun malliin.

Näin 80-luvulla syntyneenä olen saanut entisajoista sellaisen mielikuvan, että se oli hyvin hyvin HYVIN masentavaa aikaa.

Älkää nyt vielä tuomitko.

Itse kärsin masennuksesta, ja olen huomannut että vanhojen mustavalkoelokuvien katsominen pahentaa näitä oireita. Tulee yliväsyneeksi, olosta tulee jotenkin täysin toivoton, huomaamattaan alkaa venkoilemaan tuolissa, ja joskus joku läsnäolija on saattanut kysyä vaivaako minua jokin asia?

Joku voisi kysyä miksi katson niitä? Koska joskus on pakko juoda tervaa sivistääkseen itseään, niin assburgerilta kuin se kuulostaakin. Joskus, esimerkiksi kylässä niitä voi olla myös vaikea paeta.

Kylästä ja pitkästymisestä taas tuli mieleeni nämä vanhat ihmiset, jotka tykkäävät keskustella heidän nuoruuteensa liittyvistä asioista.

Oli miten oli mutta sellaista se välillä on.

Olen tuskaillut samanlailla kirjojen parissa, läpi Pohjan Tähden, Kalevalan, Tuntemattoman Sotilaan jne.

Voiko ihmisellä olla intohimoa kyllästymiseen? Mietin vain että keskimääräinen elinikä on miehillä n. 78 vuotta, kyllä siinä ajassa ehtii kaikkea. Onko hyvä tottua sietämään sitä armotonta tylsyyttä joka todennäköisesti seuraa viimeistään eläkeiällä?

Ehkä olen vain väsynyt, ja kyllästynyt, selkääkin särkee....
Selllasta.