Suomi24.fi:n palstoilla muutamat ohottelijat ja näinonittelijat palaavat jatkuvasti siihen, mitä kaikkia virheitä ja erheitä Anneli Jäätteenmäki mahtoikaan tehdä ennen viime eduskuntavaaleja ja vielä niiden jälkeenkin.
K.K.Korhonen palaa puolestaan jatkuvasti Urho Kekkoseen ja kaikkeen siihen pahaan, mitä tämä saattoikaan pitkän presidenttikautensa aikana saada aikaan.
Minä nyt puolestani palaan - viimeisimmän 11.9.2001 WTC-iskua ja USAn tiedustelun (epä)onnistumista koskevan ja vastikän julkistetun raportin innoittamana - Irakin- ja yleensä Lähi-Idän politiikan kysymyksiin - näin toisaalla näillä palstoilla mm. "oholta" kysellen?
Odottaako ja toivooko "oho" nyt hyökkäystä Iraniin?
Kirjoittanut: Timo T A Ristimäki, 23.7.2004 klo 10.29
"Nuo omat kirjoituksesi kun käsittävät näköjään suhteessa 127 riviä muiden tekstiä ja pari linkkiä kontra 34 omaa riviä", kirjoittaa "oho" mahtipontisesti vuoronmukaisessa järjestyksessä - jälleen ilman ainuttakaan muuta ajatusta kuin vimmainen Jäätteenmäki-kauna.
"Oholla" ei tunnu olevan vähäisimpiäkään edellytyksiä tietää saati ymmärtää, mitä minä olen mieltä Anneli Jäätteenmäen tai kenenkään muunkaan - keskeisen - suomalaispoliitikon "erheistä ja virheistä".
Nimimerkillään hän voi ladella päivästä toiseen mitäänsanomattomuuksiaan sinne sun tänne, mutta nimimerkillä kuka tahansa voi kirjoitaa - vielä toistaiseksi - verkkopalstoilla mitä tahansa.
Minulle ei suinkaan ole tärkeää jutun pituus, vaan sen asiasisältö. Se, mikä taas antaa jutulle sisällön, on aivan jotakin muuta kuin "Näin on" tai "oho" -tapaisten nimimerkkien jatkuva palaaminen asioihin, joista tässäkin maassa ja maailmalla on aivan riittävästi olemassa faktoja.
En muista nimimerkki "ohoa" esimerkiksi viime vuoden kesä- heinäkuun ajoilta; ehkä hän silloin ei vielä ollut keksinyt nykyistä nimimerkkiään, vaan ampui Annelia ja kaikkea muutakin liikkuvaa väijystä toisin tunnuksin.
Minä toki kirjoittelin silloinkin mm. Irakin-kysmykseen liittyvistä asioista, kirjoittelin silloinkin omalla nimelläni (se oli ja on edelleen Timo Ristimäki)- ja niin printti- kuin verkkojulkaisuihinkin.
Yksi kohtalaisen perusteellinen Irak-kirjoitukseni ilmestyi mm. Länsiväylän www-keskustelusivustolla 2.7.2003 klo 14.03.
"oho" voi laskea siitä, mikäli sormet ja se yksi mahdollinen lisäsormi sieltä jostakin polvien välimaastosta jos myöten antavat, rivejään, mikäli hänellä ei muuta tekemistä ole.
Siinä kirjoituksessa ei ole - edelleenkään yli vuosi sen kirjoittamisen jälkeen - vähintäkään hävettävää. Kuluvan vuoden mittaan sen sijaan on tullut vaikka kuinka paljon uutta tietoa siitä, miten falskein perustein Bush & Blair -parivaljakkko oli kokoamassa ns. samanhenkisten koalitiotaan laittomaan hyökkäyssotaan - silloista - suvereenia Irakin valtiota vastaan.
Niin Yhdysvalloissa kuin Britanniassakin todelliset tutkivat journalistit ovat viikko viikolta olleet tuomassa päivänvaloon uusia todisteita siitä, miten - Vennamo-vainaan vanhaa sanontaa lainatakseni "viekkaudella ja vääryydellä" - Bushin regime johdatteli niin oman maansa kansalaiset, muutamat muut maat ja niiden johtavat poliitikot ja loppujen lopuksi vielä ns. kansainvälisen yhteisön eli YK:n ja sen turvaneuvoston päätöslauselmiin, joita nyt saavat aina pääsihteeeri Kofi Annania myöten hävetä.
Yksi, jonka ulkopoliittista asiantuntemusta tuolloin ylistettiin Suomen valtamediassa ylivoimaiseksi, oli silloinen pääministeri Paavo Lipponen.
Jokainen päivä, mikä on kulunut sitten ex-pääministeri Paavo Lipposen spontaanien lausuntojen 9.12.2002 Valkoisen Talon edustalla, on osoittanut, että ei ollut ainoastaan perusteltua, vaan täysin välttämätöntä, että eduskuntavaalien alla 2003 myös Suomessa keskusteltiin Irakin tilanteesta eli myös suomen suhtautumisesta tuloillaan olevaan ja kansainvälisen oikeuden valossa laittomaksi tiedettyyn hyökkäyssotaan.
Ja jos "oho" ja "Näin on" tai vaikkapa "K.K.Korhonen" vaivautuvat lukemaan vaikkapa joitakin puhemies Paavo Lipposen Irakin-sotaa käsitteleviä kolumneja (vaikkap Apu-lehdestä), he saattavat tulla hyvinkin ajatukseen, että ex-pääministeri Paavo Lipponen oli todenteolla syksyllä 2002 ja vielä alkuvuodesta 2003 viemässä Suomea kyseiseen "samanhenkisten koalitioon". Niin kliinisiä, vailla kansainvälis- ja/tai ihmisoikeudellista pohdintaa ja laitonta hyökkäystä Irakiin puolustelevia ovat olleet Lipposen kirjoitukset ja puheenvuorot vielä senkin jälkeen, kun kaikkialla muualla maailmassa ihmisten silmät ovat avautuneet näkemään sen, mistä Irakissa - ja yleensä Lähi-Idässä - oikeastaan on ollut ja on edelleenkin kysymys.
Minulla ei ole ollut missään vaiheessa tarvetta kirjoittaa asiasta nimimerkillä. Minä olen sanonut, mitä asiasta ajattelin tuolloin ja olen ajatellut myöhemminkin niin Paavo Lipposelle, Anneli Jäätteenmäelle, Matti Vanhaselle, Erkki Tuomiojalle ja monelle muullekin joko henkilökohtaisesti tai sähköpostiviesteissä - ja varsin moneen kertaan.
Siinä missä muutamat nimimerkit jatkavat räkytystään ja sökellystään "Siis kuulut joukkoon ´Oivat` -tasoisilla päästöillään, olen valmis keskustelemaan vaikka millä tahansa forumilla niin K.K.Korhosen ja muidenkin Golanin-kukkuloiden urheitten miesten kanssa kasvotusten - mistä tahansa ulko- ja turvallisuus- ja maailmanpolitiikkaan liittyvästä kysymyksestä. Sama koskee "ohoa" ja "huvittunutta" ja ketä tahansa väijystä herjojaan heittelevää surkimusta. "Näin on"!
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000002480336
Kenet historia on vapauttava? 2.7. 2003 14:03 / Länsiväylän WWW-keskustelupalstalla
Monet lehdet kautta maan ovat pääkirjoituspalstojaan myöten
kommentoineet HS:n viimeisimmän puoluekannatusgallupin tietoja, joiden
mukaan
sosiaalidemokraatit olisivat nousussa ja keskusta selvähkössä laskussa
juhannuksenalusviikon poliittisten myllerrysten seurauksena.
Irak -"jupakka" näyttääkin vaikuttaneen ja vaikuttavan puolueiden
kannatukseen - ja
kutakuinkin jupakan eli asian vierestä masinoidun mediamyllytyksen
aikaansaaneen tiedotusmafian toivomalla tavalla! Kyseisen mafian
keskeisinä toimijoinahan olivat saavutuksillaan aiemminkin (myös
naistenkaatoasioissa) kunnostautunut
- ja nyt Jäätteenmäen hallituksen kaatumisen myötä peräti seitsemän
viskipulloa vedonlyönnissä voittanut ja viimeisimmällä kaadollaan
avoimesti kerskaileva -
Metalliliiton viestintäpäällikkö Matti Putkonen primus motorina sekä
Sanoman ja Alman politiikan "toimittajat" hanslankareina, eivät siis
suinkaan minään eivätkä millään muotoa äänettöminä yhtiömiehinä.
Mutta nyt ollaankin vasta välitilinpäätöstilanteessa, sopivat "kahden
kauppa on kolmannen korvapuusti" -periaatteellaan Eerot Lankia ja
Heinäluoma pääministeri Matti Vanhasella vahvistettuna mitä tahansa.
Äänestävä kansa ei tulle tyytymään siihen, että sitä jatkossa(kin)
pyritään pitämään pimeässä kuin herkkusieniä. Ylätason ultimaatumit ja
ukaasit - kuin taannoin toveri Jeltsiniltä omittuina - siitä, että
"vaalitaistelu on nyt lopetettava" (mm. Vanhanen) ja että "kirjan kannet
on nyt pantava kiinni" (mm. Heinäluoma) antavat viitteitä siitä, ettei
läheskään kaikki
keskeinen ja pienen, vielä sentään suhtkoht itsenäisen ja suvereenin
Suomen valtion nykyjohtoa (ml. myös tasavallan presidentti Tarja
Halonen) hermostuttava ydinaines Irak-asiasta ole tullut julki ja
äänestäjien tietoon. Ja että sen ei kaiketi halutakaan tulevan?
Vaikka presidentti Halosen "kannatus" alkaakin hipoa jo Saddamin
parhaimpia saavutuksia, ei se muuksi muuta sitä tosiasiaa, että Suomen
virallisessakin ulko- ja turvallisuuspoliittisessa suhtautumisessa
Bushin ja Blairin ynnä kumppaneidensa pitkään valmistelemiin sotatoimiin
itsenäistä Irakia ja sen saddaminaikaisia vallanpitäjiä vastaan saattoi
olla kansainvälisen oikeuden normien kannalta mitä melkoisinta
sinisilmäisyyttä, ettenkö sanoisi optista harhaa. Kun on vaivautunut
läpikäymään muutaman verkossa luettavissa olevan hallituksen ulko- ja
turvallisuuspoliittisen valiokunnan (hutvan) "ei-salaiseksi leimatun"
kannanmäärittelyn Suomen suhtautumisesta Irakin kysymykseen, ei voi
välttyä ajatukselta, että Suomen valtiojohto kokonaisuudessaan oli
varomattomasti liputtamassa avoimen väkivallankäytön puolesta -
perusteluinaan kaiketi kaikki se nyttemmin vääristellyksi,
valheelliseksi eli tekaistuksi osoittautunut "todistusaineisto" Irakin
joukkotuhoaseista, aina muka ydinaseohjelmaa myöten! Peräti omituisilta
tosiasioiden - vai onko väitettyjä "savuavia aseita" jo löytynyt tai
löytymässä - valossa vaikuttavat edellä mainitun hutvan kannanotot niin
14.2.2003 kuin 7.3.2003 eli ennen Anneli Jäätteenmäen kohtaloksi
koitumaan saatua MTV3:n
eduskuntavaalitenttiä 6.3.2003 kuin myös sen jälkeen.
Joka tapauksessa: ex-pääministeri Anneli Jäätteenmäki toi kyseisessä
vaalikeskustelussa julkisuuteen ainoastaan sen, minkä itse asiassa USA
oli jo aiemmin ilmaissut. ("Suomi on Yhdysvaltojen ja minunkin mukaan
liittynyt sellaiseen, missä minun mielestäni ei tässä vaiheessa pitäisi
olla.")
Jäätteenmäen hallituksen kaatamiseen ja keskustan puheenjohtajan
paikalta suistamiseen johtaneessa mediamyllytyksessä on sivuutettu
muutamia, itsenäisen pienen kansakunnan kannalta tärkeitä kysymyksiä.
Miten Suomi - erityisesti Bushin luona joulukuun alussa 2002 vierailleen
silloisen pääministerin eli Paavo Lipposen suulla - olikaan voinut
luvata auttaa USA:n helmikuussa 2003 koolle kutsuman "koalition"
Irak-politiikkaa? Jos Lipposen lupaukset ja ilmaukset mahtuivat Suomen
virallisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan raameihin, miksi ihmeessä
moiset ilmaukset ja niistä kertovat asiakirjat ylipäänsä oli merkittävä
ja merkittiin salaisiksi?
USA:han kutsui Suomen Yhdysvalloissa 28.2.2003 pidetyn "coalition
briefing" -kokoukseen, mihin mm. Helsingin Sanomien (18.6.2003) mukaan
oli kutsuttu ainoastaan maat, jotka "olivat luvanneet auttaa
Irak-kriisissä". Suomihan tunnetusti osallistui tapaamiseen, toisin kuin
esimerkiksi Ruotsi.
Kuten muistettaneen, helmikuun lopulla 2003 Yhdysvallat ei enää
kunnioittanut eikä pitänyt arvossa YK:n päätöslauselmien - ja nekin
kenties nykytietämyksen valossa aikaansaatuja ainoastaan viekkaudella ja
vääristelyllä? - mukaista politiikkaa, vaan suuntautui avoimesti
vähintäänkin pari piirua aggressiivisempaan hyökkäys(uhka)politiikkaan.
Kutsumalla Suomen kyseiseen 28.2.2003 pidettyyn "samanhenkisten"
kokoontumiseen Yhdysvallat toi julki sen, että se - syystä tai toisesta
- uskoi Suomen nimenomaisesti olevan mukana kyseisessä koalitiossa,
jonka nyt ja oikeastaan
jo tuolloin tiedettiin syyllä millä hyvänsä hyökkäävän Irakiin, vaikkei
YK:n turvaneuvoston hyväksyntää voimatoimiin ryhtymiselle olisikaan
saatavissa.
Lipposen myöhemmät selitykset siitä, että hänen joulukuisen
Yhdysvaltojen-vierailunsa aikaiset yhteistyölupaukset ja ylistykset
George W. Bushille koskivatkin vain YK:n yksimielisen päätöslauselman
ympärillä kansainvälisen terrorismin varjolla koottua koalitiota,
tuntuvat
hätäpäissä keksityiltä. World Trade
Centerin tapahtumiin oli jo tuolloin kyllä kulunut niin paljon aikaa,
että puoluetoveri Tuomiojankin puoluetoveriaan avittavat selitykset
tuntuvat varsin
epäuskottavilta. Jos Lipposen esiintyessä joulukuun alkupuolella
2002 Valkoisen Talon pihamaalla ja sisätiloissa tilanne vielä olisi
voinut - mikäli haluaa olla "hyvässä uskossa" - ollakin tuon tapainen,
helmikuun lopulla 2003 ei suinkaan enää ollut YK:n ympärillä eikä
sisällä
minkäänmoista yksimielistä koalitiota Irakin-kysymyksessä - ei edes
näköpiirissä. Kuuluisa Sokea Reettakin saattoi olla asiasta aivan varma.
Herääkin kysymys, antoiko Lipponen joulukuisen vierailunsa aikana -
Suomen virallisesti ajaman YK-vetoisen Irak-politiikan lisäksi tai
sivuitse - USA:n johdolle joko eksplisiittisesti tai ainakin
implisiittisesti muunkinlaisen lupauksen: eli lupauksen osallistua
Bushin ja Blairin vauhdikkaasti kokoamaan Irak-(sota)koalitioon ja siten
siunauksen sille, että USA saattoi niinkin letkeästi irtautua
YK-johtoisesta ratkaisunhausta Irakin-kysymykseen.
Iltapäivälehdissä jopa originaaleina julkistetussa Suomen Washingtonin
suurlähetystön "salaisessa muistiossa" kirjoitetaan ykskantaan:
"Presidentti Bush ylisti Suomea hyväksi yhteistyökumppaniksi ja kiitti
Suomen hallitusta Irakin tilannetta koskevista kannanotoista ja
liittymisestä koalitioon. Lipponen kertoi tasavallan presidentin ja
hallituksen päätöksestä suhtautua myönteisesti Yhdysvaltain pyyntöön
olla mukana mahdollisen konfliktin jälkeisen Irakin vakauttamisessa
humanitaarisen avun ja rauhanturvatoiminnan kautta."
Ei tarvitse olla kummoinenkaan ruudinkeksijä, ellei edellä mainituista
Lippos-muistion sitaateista tajua, että niissä ei suinkaan puhuta YK:n
johtamista humanitaarisista ja rauhaa turvaavista ratkaisuista
kaavaillussa sodanjälkeisessä tilanteessa! Siksiköhän Lipponen niin
perin juurin eduskuntavaalikeskustelujen kuluessa asiasta hermostuikin:
jälleenrakentamista ei voi olla eikä tarvita ennen hyökkäystä, ja lupaus
jälleenrakentamis- ja rauhaturvatoimiin osallistumisesta "mahdollisen
konfliktin jälkeisen Irakin vakauttamisessa" on tässä katsannossa
ilmiselvä etukäteishyväksyntä kyseisenlaisen
jälleenrakentamistarvetilanteen tietoiselle synnyttämiselle.
Mitenkähän
se uuden perustuslain kirjaimen ja hengen mukaan meneekään protokolla
siitä, miten ja missä järjestyksessä pieni Suomi mahdollisesti päättää
ryhtyä sotaan jotakin toista maata vastaan? Ei siihen ainakaan
pääministerin ties mistä syystä tehdyllä vierailulla antamat lupaukset
ja ilmoitukset riitä! Mitä Valkoisessa Talossa joulukuussa 2002 ja
sitten muutamassa "coalition briefing" -happeningissä ennen Suomen
eduskuntavaaleja oikein onkaan mahtanut tapahtua? Kentieskö jotakin
sellaista, että asiat kaiken kansan tietoon eduskuntavaalikeskusteluissa
nostaneen Jäätteenmäen leimattiin syyllistyneen miltei
majesteettirikokseen ja hänestä oli siksi mitä pikimmin päästävä eroon?
Siksikö nyt veljeskunnan edustajat (?) haluavat, että "vaalitaistelu on
nyt lopetettava" ja/tai "kirjan kannet on pantava kiinni"?
Sillä jos Suomi - ja sen kulloinenkin virallinen edustaja - julkisesti
ilmoittaa Suomen julkilausutun liittoutumattoman ulko- ja
turvallisuuspoliittisen linjan mukaisesti, että Suomi on valmis olemaan
mukana YK:n toiminnassa, asiaa ei taatusti tarvitsisi eikä tarvitse
leimata "salaiseksi". Eikä siitä kyllä tarvitsisi käydä salassa
pidetyiksi aiottuja kahdenkeskisiä neuvotteluja sen enempää USA:n kuin
minkään muunkaan valtion edustajien kanssa.
Summa summarum. Tässä vaiheessa Irakin-kysymyksen heijastusvaikutukset
ovat odotusten mukaiset. Heijastusvaikutukset ovat kutakuinkin suora
seuraus siitä, käsittelytavasta, jolla etupäässä jokuset Sanoman ja
Alman mediat ja "meediot" ovat muka tutkivan journalismin nimissä
häivyttäneet kirjoittelussaan itse pääasian, eli sen miten pienen
kansakunnan olisi viisasta suhtautua siihen, annetaanko yksinapaisen
ylivaltapolitiikan oloissa pienintäkään siunausta kansainvälisen
oikeuden mitä keskeisimpien normien kuten juuri valtiollisen
suvereniteetin loukkauksille - siis ilman YK:n turvaneuvoston
etukäteistä siunausta. Kiistatonta näet on se, että Bushin ja Blairin
koalition hyökkäys Irakiin oli kansainvälisen oikeuden kannalta
lainvastainen teko niin tekohetkellään kuin maailmanhistorian loppuunkin
asti oleva. Kun kansan tietoon tulee nyt esillä olleiden mahdollisten
osatotuuksien ja sirpaletiedon lisäksi Irak-kysymyksen keskeiset eli
itsenäisen pienen liittoutumattoman maan kannalta
merkitykselliset tosiseikat tapahtumien kulusta, kannatuksen
heijastukset tullevat olemaan kokonaan toisenmoiset. Aika on näyttävä, kenet - Fidel Castron taannoista puolustuspuheenvuoroa mukaellen - historia on vapauttava...
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Tuo edellä oleva kirjoitus oli kirjoitettu siis jo 2.7.2003.
Ja jotta "oholla" olisi loppupäiväksikin jotakin asiallista asiaa luettavanaan, hän voi jatkaa tavaamistaan seuraavasta linkistä: senkin avauskirjoitus (23.2.2004) on ihan ikiomaa tuotantoa eikä edelleenkään "keljuta" sekään, että sen ja muutamat siihen ketjuun liittyvät kommentitkin kirjoitin.
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000002468877
PS. Anneli Jäätteenmäen "erhe" oli se, että hän ei paljon päättäväisemmin ennen eduskuntavaaleja 2003 - ja muutaman kerran myös niiden jälkeen - tuonut esiin yleisesti tiedossa olleita asioita, jotka liittyivät siihen, että tuonaikainen pääministeri Paavo Lipponen oli keskeisissä ulko- ja turvallisuuspoliittisissa linjauksissaan aika lailla omapäinen - esim. suhtautumisessa presidentti Halosen ja ulkoministeri Tuomiojan ja sittemmin 7.3.2003 lähtien koko ulko- ja turvalisuuspoliittisen valiokunnan eli UTVAn vastuullisempiin kannanottoihin. (Ja siinäkin oli mielestäni vielä paljon toivomisen varaa, kuten olen jokusessakin kirjoituksessa - viitaten mm. Hufvudstadsbladetissa 21.3.2003 julkaistuun kansainvälisen oikeuden asiantuntijoiden kirjoitukseen - moneenkin otteeseen todennut.)
Mutta millä mittarilla "oho" voi olla siirtämässä EU-parlamenttiin valittua Anneli Jäätteenmäkeä "tavallisten joukkoon" - mitä hän nyt sillä sitten tarkoittaakaan. Alexander Stubb - tuo ennen vaaleja EU-asiantuntijaksi itsensä julistanut ja EU-parlamentaarikko tätä nykyä siis hänkin - julisti moneen kertaan ennen EU-parlamentin vaaleja ja vielä useamman kerran niiden tulosten selvittyä, että EU-parlamentin jäsenellä on "valtaa ja vaikutusvaltaa" vähintään yhtä paljon kuin suomalaisella ministerillä"...
Sapienti sat.
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000004049898
K.K.Korhonen palaa puolestaan jatkuvasti Urho Kekkoseen ja kaikkeen siihen pahaan, mitä tämä saattoikaan pitkän presidenttikautensa aikana saada aikaan.
Minä nyt puolestani palaan - viimeisimmän 11.9.2001 WTC-iskua ja USAn tiedustelun (epä)onnistumista koskevan ja vastikän julkistetun raportin innoittamana - Irakin- ja yleensä Lähi-Idän politiikan kysymyksiin - näin toisaalla näillä palstoilla mm. "oholta" kysellen?
Odottaako ja toivooko "oho" nyt hyökkäystä Iraniin?
Kirjoittanut: Timo T A Ristimäki, 23.7.2004 klo 10.29
"Nuo omat kirjoituksesi kun käsittävät näköjään suhteessa 127 riviä muiden tekstiä ja pari linkkiä kontra 34 omaa riviä", kirjoittaa "oho" mahtipontisesti vuoronmukaisessa järjestyksessä - jälleen ilman ainuttakaan muuta ajatusta kuin vimmainen Jäätteenmäki-kauna.
"Oholla" ei tunnu olevan vähäisimpiäkään edellytyksiä tietää saati ymmärtää, mitä minä olen mieltä Anneli Jäätteenmäen tai kenenkään muunkaan - keskeisen - suomalaispoliitikon "erheistä ja virheistä".
Nimimerkillään hän voi ladella päivästä toiseen mitäänsanomattomuuksiaan sinne sun tänne, mutta nimimerkillä kuka tahansa voi kirjoitaa - vielä toistaiseksi - verkkopalstoilla mitä tahansa.
Minulle ei suinkaan ole tärkeää jutun pituus, vaan sen asiasisältö. Se, mikä taas antaa jutulle sisällön, on aivan jotakin muuta kuin "Näin on" tai "oho" -tapaisten nimimerkkien jatkuva palaaminen asioihin, joista tässäkin maassa ja maailmalla on aivan riittävästi olemassa faktoja.
En muista nimimerkki "ohoa" esimerkiksi viime vuoden kesä- heinäkuun ajoilta; ehkä hän silloin ei vielä ollut keksinyt nykyistä nimimerkkiään, vaan ampui Annelia ja kaikkea muutakin liikkuvaa väijystä toisin tunnuksin.
Minä toki kirjoittelin silloinkin mm. Irakin-kysmykseen liittyvistä asioista, kirjoittelin silloinkin omalla nimelläni (se oli ja on edelleen Timo Ristimäki)- ja niin printti- kuin verkkojulkaisuihinkin.
Yksi kohtalaisen perusteellinen Irak-kirjoitukseni ilmestyi mm. Länsiväylän www-keskustelusivustolla 2.7.2003 klo 14.03.
"oho" voi laskea siitä, mikäli sormet ja se yksi mahdollinen lisäsormi sieltä jostakin polvien välimaastosta jos myöten antavat, rivejään, mikäli hänellä ei muuta tekemistä ole.
Siinä kirjoituksessa ei ole - edelleenkään yli vuosi sen kirjoittamisen jälkeen - vähintäkään hävettävää. Kuluvan vuoden mittaan sen sijaan on tullut vaikka kuinka paljon uutta tietoa siitä, miten falskein perustein Bush & Blair -parivaljakkko oli kokoamassa ns. samanhenkisten koalitiotaan laittomaan hyökkäyssotaan - silloista - suvereenia Irakin valtiota vastaan.
Niin Yhdysvalloissa kuin Britanniassakin todelliset tutkivat journalistit ovat viikko viikolta olleet tuomassa päivänvaloon uusia todisteita siitä, miten - Vennamo-vainaan vanhaa sanontaa lainatakseni "viekkaudella ja vääryydellä" - Bushin regime johdatteli niin oman maansa kansalaiset, muutamat muut maat ja niiden johtavat poliitikot ja loppujen lopuksi vielä ns. kansainvälisen yhteisön eli YK:n ja sen turvaneuvoston päätöslauselmiin, joita nyt saavat aina pääsihteeeri Kofi Annania myöten hävetä.
Yksi, jonka ulkopoliittista asiantuntemusta tuolloin ylistettiin Suomen valtamediassa ylivoimaiseksi, oli silloinen pääministeri Paavo Lipponen.
Jokainen päivä, mikä on kulunut sitten ex-pääministeri Paavo Lipposen spontaanien lausuntojen 9.12.2002 Valkoisen Talon edustalla, on osoittanut, että ei ollut ainoastaan perusteltua, vaan täysin välttämätöntä, että eduskuntavaalien alla 2003 myös Suomessa keskusteltiin Irakin tilanteesta eli myös suomen suhtautumisesta tuloillaan olevaan ja kansainvälisen oikeuden valossa laittomaksi tiedettyyn hyökkäyssotaan.
Ja jos "oho" ja "Näin on" tai vaikkapa "K.K.Korhonen" vaivautuvat lukemaan vaikkapa joitakin puhemies Paavo Lipposen Irakin-sotaa käsitteleviä kolumneja (vaikkap Apu-lehdestä), he saattavat tulla hyvinkin ajatukseen, että ex-pääministeri Paavo Lipponen oli todenteolla syksyllä 2002 ja vielä alkuvuodesta 2003 viemässä Suomea kyseiseen "samanhenkisten koalitioon". Niin kliinisiä, vailla kansainvälis- ja/tai ihmisoikeudellista pohdintaa ja laitonta hyökkäystä Irakiin puolustelevia ovat olleet Lipposen kirjoitukset ja puheenvuorot vielä senkin jälkeen, kun kaikkialla muualla maailmassa ihmisten silmät ovat avautuneet näkemään sen, mistä Irakissa - ja yleensä Lähi-Idässä - oikeastaan on ollut ja on edelleenkin kysymys.
Minulla ei ole ollut missään vaiheessa tarvetta kirjoittaa asiasta nimimerkillä. Minä olen sanonut, mitä asiasta ajattelin tuolloin ja olen ajatellut myöhemminkin niin Paavo Lipposelle, Anneli Jäätteenmäelle, Matti Vanhaselle, Erkki Tuomiojalle ja monelle muullekin joko henkilökohtaisesti tai sähköpostiviesteissä - ja varsin moneen kertaan.
Siinä missä muutamat nimimerkit jatkavat räkytystään ja sökellystään "Siis kuulut joukkoon ´Oivat` -tasoisilla päästöillään, olen valmis keskustelemaan vaikka millä tahansa forumilla niin K.K.Korhosen ja muidenkin Golanin-kukkuloiden urheitten miesten kanssa kasvotusten - mistä tahansa ulko- ja turvallisuus- ja maailmanpolitiikkaan liittyvästä kysymyksestä. Sama koskee "ohoa" ja "huvittunutta" ja ketä tahansa väijystä herjojaan heittelevää surkimusta. "Näin on"!
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000002480336
Kenet historia on vapauttava? 2.7. 2003 14:03 / Länsiväylän WWW-keskustelupalstalla
Monet lehdet kautta maan ovat pääkirjoituspalstojaan myöten
kommentoineet HS:n viimeisimmän puoluekannatusgallupin tietoja, joiden
mukaan
sosiaalidemokraatit olisivat nousussa ja keskusta selvähkössä laskussa
juhannuksenalusviikon poliittisten myllerrysten seurauksena.
Irak -"jupakka" näyttääkin vaikuttaneen ja vaikuttavan puolueiden
kannatukseen - ja
kutakuinkin jupakan eli asian vierestä masinoidun mediamyllytyksen
aikaansaaneen tiedotusmafian toivomalla tavalla! Kyseisen mafian
keskeisinä toimijoinahan olivat saavutuksillaan aiemminkin (myös
naistenkaatoasioissa) kunnostautunut
- ja nyt Jäätteenmäen hallituksen kaatumisen myötä peräti seitsemän
viskipulloa vedonlyönnissä voittanut ja viimeisimmällä kaadollaan
avoimesti kerskaileva -
Metalliliiton viestintäpäällikkö Matti Putkonen primus motorina sekä
Sanoman ja Alman politiikan "toimittajat" hanslankareina, eivät siis
suinkaan minään eivätkä millään muotoa äänettöminä yhtiömiehinä.
Mutta nyt ollaankin vasta välitilinpäätöstilanteessa, sopivat "kahden
kauppa on kolmannen korvapuusti" -periaatteellaan Eerot Lankia ja
Heinäluoma pääministeri Matti Vanhasella vahvistettuna mitä tahansa.
Äänestävä kansa ei tulle tyytymään siihen, että sitä jatkossa(kin)
pyritään pitämään pimeässä kuin herkkusieniä. Ylätason ultimaatumit ja
ukaasit - kuin taannoin toveri Jeltsiniltä omittuina - siitä, että
"vaalitaistelu on nyt lopetettava" (mm. Vanhanen) ja että "kirjan kannet
on nyt pantava kiinni" (mm. Heinäluoma) antavat viitteitä siitä, ettei
läheskään kaikki
keskeinen ja pienen, vielä sentään suhtkoht itsenäisen ja suvereenin
Suomen valtion nykyjohtoa (ml. myös tasavallan presidentti Tarja
Halonen) hermostuttava ydinaines Irak-asiasta ole tullut julki ja
äänestäjien tietoon. Ja että sen ei kaiketi halutakaan tulevan?
Vaikka presidentti Halosen "kannatus" alkaakin hipoa jo Saddamin
parhaimpia saavutuksia, ei se muuksi muuta sitä tosiasiaa, että Suomen
virallisessakin ulko- ja turvallisuuspoliittisessa suhtautumisessa
Bushin ja Blairin ynnä kumppaneidensa pitkään valmistelemiin sotatoimiin
itsenäistä Irakia ja sen saddaminaikaisia vallanpitäjiä vastaan saattoi
olla kansainvälisen oikeuden normien kannalta mitä melkoisinta
sinisilmäisyyttä, ettenkö sanoisi optista harhaa. Kun on vaivautunut
läpikäymään muutaman verkossa luettavissa olevan hallituksen ulko- ja
turvallisuuspoliittisen valiokunnan (hutvan) "ei-salaiseksi leimatun"
kannanmäärittelyn Suomen suhtautumisesta Irakin kysymykseen, ei voi
välttyä ajatukselta, että Suomen valtiojohto kokonaisuudessaan oli
varomattomasti liputtamassa avoimen väkivallankäytön puolesta -
perusteluinaan kaiketi kaikki se nyttemmin vääristellyksi,
valheelliseksi eli tekaistuksi osoittautunut "todistusaineisto" Irakin
joukkotuhoaseista, aina muka ydinaseohjelmaa myöten! Peräti omituisilta
tosiasioiden - vai onko väitettyjä "savuavia aseita" jo löytynyt tai
löytymässä - valossa vaikuttavat edellä mainitun hutvan kannanotot niin
14.2.2003 kuin 7.3.2003 eli ennen Anneli Jäätteenmäen kohtaloksi
koitumaan saatua MTV3:n
eduskuntavaalitenttiä 6.3.2003 kuin myös sen jälkeen.
Joka tapauksessa: ex-pääministeri Anneli Jäätteenmäki toi kyseisessä
vaalikeskustelussa julkisuuteen ainoastaan sen, minkä itse asiassa USA
oli jo aiemmin ilmaissut. ("Suomi on Yhdysvaltojen ja minunkin mukaan
liittynyt sellaiseen, missä minun mielestäni ei tässä vaiheessa pitäisi
olla.")
Jäätteenmäen hallituksen kaatamiseen ja keskustan puheenjohtajan
paikalta suistamiseen johtaneessa mediamyllytyksessä on sivuutettu
muutamia, itsenäisen pienen kansakunnan kannalta tärkeitä kysymyksiä.
Miten Suomi - erityisesti Bushin luona joulukuun alussa 2002 vierailleen
silloisen pääministerin eli Paavo Lipposen suulla - olikaan voinut
luvata auttaa USA:n helmikuussa 2003 koolle kutsuman "koalition"
Irak-politiikkaa? Jos Lipposen lupaukset ja ilmaukset mahtuivat Suomen
virallisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan raameihin, miksi ihmeessä
moiset ilmaukset ja niistä kertovat asiakirjat ylipäänsä oli merkittävä
ja merkittiin salaisiksi?
USA:han kutsui Suomen Yhdysvalloissa 28.2.2003 pidetyn "coalition
briefing" -kokoukseen, mihin mm. Helsingin Sanomien (18.6.2003) mukaan
oli kutsuttu ainoastaan maat, jotka "olivat luvanneet auttaa
Irak-kriisissä". Suomihan tunnetusti osallistui tapaamiseen, toisin kuin
esimerkiksi Ruotsi.
Kuten muistettaneen, helmikuun lopulla 2003 Yhdysvallat ei enää
kunnioittanut eikä pitänyt arvossa YK:n päätöslauselmien - ja nekin
kenties nykytietämyksen valossa aikaansaatuja ainoastaan viekkaudella ja
vääristelyllä? - mukaista politiikkaa, vaan suuntautui avoimesti
vähintäänkin pari piirua aggressiivisempaan hyökkäys(uhka)politiikkaan.
Kutsumalla Suomen kyseiseen 28.2.2003 pidettyyn "samanhenkisten"
kokoontumiseen Yhdysvallat toi julki sen, että se - syystä tai toisesta
- uskoi Suomen nimenomaisesti olevan mukana kyseisessä koalitiossa,
jonka nyt ja oikeastaan
jo tuolloin tiedettiin syyllä millä hyvänsä hyökkäävän Irakiin, vaikkei
YK:n turvaneuvoston hyväksyntää voimatoimiin ryhtymiselle olisikaan
saatavissa.
Lipposen myöhemmät selitykset siitä, että hänen joulukuisen
Yhdysvaltojen-vierailunsa aikaiset yhteistyölupaukset ja ylistykset
George W. Bushille koskivatkin vain YK:n yksimielisen päätöslauselman
ympärillä kansainvälisen terrorismin varjolla koottua koalitiota,
tuntuvat
hätäpäissä keksityiltä. World Trade
Centerin tapahtumiin oli jo tuolloin kyllä kulunut niin paljon aikaa,
että puoluetoveri Tuomiojankin puoluetoveriaan avittavat selitykset
tuntuvat varsin
epäuskottavilta. Jos Lipposen esiintyessä joulukuun alkupuolella
2002 Valkoisen Talon pihamaalla ja sisätiloissa tilanne vielä olisi
voinut - mikäli haluaa olla "hyvässä uskossa" - ollakin tuon tapainen,
helmikuun lopulla 2003 ei suinkaan enää ollut YK:n ympärillä eikä
sisällä
minkäänmoista yksimielistä koalitiota Irakin-kysymyksessä - ei edes
näköpiirissä. Kuuluisa Sokea Reettakin saattoi olla asiasta aivan varma.
Herääkin kysymys, antoiko Lipponen joulukuisen vierailunsa aikana -
Suomen virallisesti ajaman YK-vetoisen Irak-politiikan lisäksi tai
sivuitse - USA:n johdolle joko eksplisiittisesti tai ainakin
implisiittisesti muunkinlaisen lupauksen: eli lupauksen osallistua
Bushin ja Blairin vauhdikkaasti kokoamaan Irak-(sota)koalitioon ja siten
siunauksen sille, että USA saattoi niinkin letkeästi irtautua
YK-johtoisesta ratkaisunhausta Irakin-kysymykseen.
Iltapäivälehdissä jopa originaaleina julkistetussa Suomen Washingtonin
suurlähetystön "salaisessa muistiossa" kirjoitetaan ykskantaan:
"Presidentti Bush ylisti Suomea hyväksi yhteistyökumppaniksi ja kiitti
Suomen hallitusta Irakin tilannetta koskevista kannanotoista ja
liittymisestä koalitioon. Lipponen kertoi tasavallan presidentin ja
hallituksen päätöksestä suhtautua myönteisesti Yhdysvaltain pyyntöön
olla mukana mahdollisen konfliktin jälkeisen Irakin vakauttamisessa
humanitaarisen avun ja rauhanturvatoiminnan kautta."
Ei tarvitse olla kummoinenkaan ruudinkeksijä, ellei edellä mainituista
Lippos-muistion sitaateista tajua, että niissä ei suinkaan puhuta YK:n
johtamista humanitaarisista ja rauhaa turvaavista ratkaisuista
kaavaillussa sodanjälkeisessä tilanteessa! Siksiköhän Lipponen niin
perin juurin eduskuntavaalikeskustelujen kuluessa asiasta hermostuikin:
jälleenrakentamista ei voi olla eikä tarvita ennen hyökkäystä, ja lupaus
jälleenrakentamis- ja rauhaturvatoimiin osallistumisesta "mahdollisen
konfliktin jälkeisen Irakin vakauttamisessa" on tässä katsannossa
ilmiselvä etukäteishyväksyntä kyseisenlaisen
jälleenrakentamistarvetilanteen tietoiselle synnyttämiselle.
Mitenkähän
se uuden perustuslain kirjaimen ja hengen mukaan meneekään protokolla
siitä, miten ja missä järjestyksessä pieni Suomi mahdollisesti päättää
ryhtyä sotaan jotakin toista maata vastaan? Ei siihen ainakaan
pääministerin ties mistä syystä tehdyllä vierailulla antamat lupaukset
ja ilmoitukset riitä! Mitä Valkoisessa Talossa joulukuussa 2002 ja
sitten muutamassa "coalition briefing" -happeningissä ennen Suomen
eduskuntavaaleja oikein onkaan mahtanut tapahtua? Kentieskö jotakin
sellaista, että asiat kaiken kansan tietoon eduskuntavaalikeskusteluissa
nostaneen Jäätteenmäen leimattiin syyllistyneen miltei
majesteettirikokseen ja hänestä oli siksi mitä pikimmin päästävä eroon?
Siksikö nyt veljeskunnan edustajat (?) haluavat, että "vaalitaistelu on
nyt lopetettava" ja/tai "kirjan kannet on pantava kiinni"?
Sillä jos Suomi - ja sen kulloinenkin virallinen edustaja - julkisesti
ilmoittaa Suomen julkilausutun liittoutumattoman ulko- ja
turvallisuuspoliittisen linjan mukaisesti, että Suomi on valmis olemaan
mukana YK:n toiminnassa, asiaa ei taatusti tarvitsisi eikä tarvitse
leimata "salaiseksi". Eikä siitä kyllä tarvitsisi käydä salassa
pidetyiksi aiottuja kahdenkeskisiä neuvotteluja sen enempää USA:n kuin
minkään muunkaan valtion edustajien kanssa.
Summa summarum. Tässä vaiheessa Irakin-kysymyksen heijastusvaikutukset
ovat odotusten mukaiset. Heijastusvaikutukset ovat kutakuinkin suora
seuraus siitä, käsittelytavasta, jolla etupäässä jokuset Sanoman ja
Alman mediat ja "meediot" ovat muka tutkivan journalismin nimissä
häivyttäneet kirjoittelussaan itse pääasian, eli sen miten pienen
kansakunnan olisi viisasta suhtautua siihen, annetaanko yksinapaisen
ylivaltapolitiikan oloissa pienintäkään siunausta kansainvälisen
oikeuden mitä keskeisimpien normien kuten juuri valtiollisen
suvereniteetin loukkauksille - siis ilman YK:n turvaneuvoston
etukäteistä siunausta. Kiistatonta näet on se, että Bushin ja Blairin
koalition hyökkäys Irakiin oli kansainvälisen oikeuden kannalta
lainvastainen teko niin tekohetkellään kuin maailmanhistorian loppuunkin
asti oleva. Kun kansan tietoon tulee nyt esillä olleiden mahdollisten
osatotuuksien ja sirpaletiedon lisäksi Irak-kysymyksen keskeiset eli
itsenäisen pienen liittoutumattoman maan kannalta
merkitykselliset tosiseikat tapahtumien kulusta, kannatuksen
heijastukset tullevat olemaan kokonaan toisenmoiset. Aika on näyttävä, kenet - Fidel Castron taannoista puolustuspuheenvuoroa mukaellen - historia on vapauttava...
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Tuo edellä oleva kirjoitus oli kirjoitettu siis jo 2.7.2003.
Ja jotta "oholla" olisi loppupäiväksikin jotakin asiallista asiaa luettavanaan, hän voi jatkaa tavaamistaan seuraavasta linkistä: senkin avauskirjoitus (23.2.2004) on ihan ikiomaa tuotantoa eikä edelleenkään "keljuta" sekään, että sen ja muutamat siihen ketjuun liittyvät kommentitkin kirjoitin.
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000002468877
PS. Anneli Jäätteenmäen "erhe" oli se, että hän ei paljon päättäväisemmin ennen eduskuntavaaleja 2003 - ja muutaman kerran myös niiden jälkeen - tuonut esiin yleisesti tiedossa olleita asioita, jotka liittyivät siihen, että tuonaikainen pääministeri Paavo Lipponen oli keskeisissä ulko- ja turvallisuuspoliittisissa linjauksissaan aika lailla omapäinen - esim. suhtautumisessa presidentti Halosen ja ulkoministeri Tuomiojan ja sittemmin 7.3.2003 lähtien koko ulko- ja turvalisuuspoliittisen valiokunnan eli UTVAn vastuullisempiin kannanottoihin. (Ja siinäkin oli mielestäni vielä paljon toivomisen varaa, kuten olen jokusessakin kirjoituksessa - viitaten mm. Hufvudstadsbladetissa 21.3.2003 julkaistuun kansainvälisen oikeuden asiantuntijoiden kirjoitukseen - moneenkin otteeseen todennut.)
Mutta millä mittarilla "oho" voi olla siirtämässä EU-parlamenttiin valittua Anneli Jäätteenmäkeä "tavallisten joukkoon" - mitä hän nyt sillä sitten tarkoittaakaan. Alexander Stubb - tuo ennen vaaleja EU-asiantuntijaksi itsensä julistanut ja EU-parlamentaarikko tätä nykyä siis hänkin - julisti moneen kertaan ennen EU-parlamentin vaaleja ja vielä useamman kerran niiden tulosten selvittyä, että EU-parlamentin jäsenellä on "valtaa ja vaikutusvaltaa" vähintään yhtä paljon kuin suomalaisella ministerillä"...
Sapienti sat.
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000004049898
Vastaukset 22
Vanhimmat
taisipa osua, kun Suomen ainoa omalla nimellään kirjoittava Timo oikein suutahti. Annelin valehtelu oli lähimenneisyyden törkein poliitiikon tekemä möhläys ja sen möhläyksen puolustajat kuuluvat sarjaan "Oivat".
Pidä linjasi ja jatka toisten kirjoituksilla ratsastamista. Hyvää kesää muille, nyt alkoi loma.
Keskustan saitilla oli äsken 67 uutta kirjoitusta, sosialidemokraateilla vastaavasti kolme (3).
Kun tokko "oho" malttaa kuitenkaan mihinkään lomille lähteä, kuten ei näytä mahtaneen koskaan "K.K.Korhonen" tai "Stadin kundi" tai kukaan mukaan asevelisosialistiryppään monikkonimimerkkikirjoittelijoista, olisi suotavaa, he antaisivat panoksensa vaikkappa demarisaittien kirjoitusten - ainakin määrän - nostamiseen.
Hyvää ja iloista lomaa vaan sinne - Itä-Suomeen!?!
Niin K.K.Korhosille, ohoille ja muillekin linjansa pitäville!
Olen aivan ylläättynyt, että kysymyksessä on
uskonto. Toinen uskonto Kepulius. Vanha viisaus
sanoo, että uskovaisten kanssa ei kannata
väitellä.
vieläkö viisaus pätee?
Vähäjärkisyytesi näkyy hyvin selvästi siinä, että leimaat demareiksi kaikki, jotka eivät kehu keskustaa.
olen yrittänyt pärjätä elämässä periaatteella,
jotta luuleminen hakkaa aina tietämisen. enkä
vielä ole kuollut.
niin ainakin luulen
Eivät kaikki kristytkään ole jehovalaisia eivätkä kaikki muslimit fundamentalistisia al-Qaidan islamisti-terroristeja.
Kun näin on, niin "demariudessa ja kepuliudessa" saattaa myös olla erilaisia aste-eroja uskon kiihkeyden ilmenemisen suhteen, mistä tämä keskustelupalsta aina välillä tarjoaa havainnollisia esimerkkejä.
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa/arkisto.shtml?2003/05/168029
Uutinen paljastaa Jäätteenmäen olevan maailmanmestari takinkäännössä.
Ennen vaaleja ulkopolitiikassa ja Lipposessa oli kaikki pielessä, vaalien jälkeen kaikki okin ollut kunnossa.
Kun tiedämme, että ulkopolitiikkaa ei tällä välin muutettu, niin jäljelle jää vain se, että jäätteenmäki puhuu milloin mitäkin ja ettei hänen puheisiinsa todellakaan voi koskaan luottaa, sillä huomenna voi taas olla ihan joku muu ääni kellossa.
Tai mahdollisesti ex-pääministeri Paavo Lipposen?
Mtv:n tarkoituksellisen uutisoinnin sisältävällä linkillä "timolle linkkiä" näyttäetään tarjoavan samaa kuin "Näin on" innostuneesti omalla "Näin on" -kirjoittajanimelläänkin tarjoillut tässä äsken jossakin toisaalla...
Olen lukenut moiset linkit moneen kertaan - ja monet muutkin. Olen myös toisaalla jo sanonut, että Anneli Jäätteenmäki teki "erheen ja virheen", kun hän 7.3.2003 hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan (utva) "uuden" kannanoton jälkeen ilmaisi yhtyvänsä siihen täysin.
Välitin oitis näkemykseni asiasta tuolloin Anneli Jäätteenmäelle itselleenkin, kuten välitin monelle muullekin taholle.
Vielä myös 20.3.2003 utvan kannanotto oli epäanalyyttinen ja epäjohdonmukainen. Kansainvälisen oikeuden asiantuntijatkin esittivät asiasta hyvin perustellun näkemyksensä, mutta päivälehdistä vain Hufvudstadsbladet julkisti heidän näkemyksensä. (Nykyisin kyseisen kannanoton löytänee esim. Suomen Rauhanpuolustajat ry:n www-sivuilta.)
Kyseisessä kannanotossa kv. oikeuden asiantuntijat pitivät riittämättömänä sitä, että Suomi vain "valitti" hyökkäystä Irakiin; asiantuntijoiden mielestä Bushin ja Blairin koalition hyökkäys oli selvästi kansainvälisen oikeuden ja myös nimenomaisesti YK:n turvaneuvoston päätösten vastainen ja selvästi vaaransi kansainvälisen oikeusjärjestyksen!
Minkä minä sille mahdoin tuolloin ja mahdan nyttenkään, että myös Matti Vanahsen hallitus näyttää tulleen sidotuksi niihin lupauksiin, joita ex-pääministeri lienee ehtinyt alntaa "samanhenkisten koalitiolle" syksyn 2002 ja alkuvuoden 2003 mittaan.
Jäätteenmäen kohdalta oli hätiköityä - ja mitä ilmeisin virhe - se, että hän halusi tukea demarien keskinäisissä eriseuraisuuksissa presidentin ja ulkoministerin linjaa, mikä oli siis tuolloin ja on edelleenkin selvästi sisällötään erilaista kuin nykyisen puhemies Lipposen ulkopoliittinen ajattelu.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Minun näkemykseni on tuossa 2.7.2003 kirjoittamassani jutussa- mitään siitä poistamatta, mutta uusien tietojen pohjalta toki paljonkin lisäten:
"Kenet historia on vapauttava?
Monet lehdet kautta maan ovat pääkirjoituspalstojaan myöten kommentoineet
HS:n viimeisimmän puoluekannatusgallupin tietoja, joiden mukaan
sosiaalidemokraatit olisivat nousussa ja keskusta selvähkössä laskussa
juhannuksenalusviikon poliittisten myllerrysten seurauksena.
Irak -"jupakka" näyttääkin vaikuttaneen ja vaikuttavan puolueiden
kannatukseen - ja
kutakuinkin jupakan eli asian vierestä masinoidun mediamyllytyksen
aikaansaaneen tiedotusmafian toivomalla tavalla! Kyseisen mafian
keskeisinä toimijoinahan ovat saavutuksillaan aiemminkin (myös
naistenkaatoasioissa) kunnostautunut
- ja nyt Jäätteenmäen hallituksen kaatumisen myötä peräti seitsemän
viskipulloa vedonlyönnissä voittanut ja viimeisimmällä kaadollaan
avoimesti kerskaileva -
Metalliliiton viestintäpäällikkö Martti Putkonen primus motorina sekä
Sanoman ja Alman politiikan "toimittajat" hanslankareina, eivät siis
suinkaan minään eivätkä millään muotoa äänettöminä yhtiömiehinä.
Mutta nyt ollaankin vasta välitilinpäätöstilanteessa, sopivat "kahden
kauppa on kolmannen korvapuusti" -periaatteellaan Eerot Lankia ja
Heinäluoma pääministeri Matti Vanhasella vahvistettuna mitä tahansa.
Äänestävä kansa ei tulle tyytymään siihen, että sitä jatkossa(kin)
pyritään pitämään pimeässä kuin herkkusieniä. Ylätason ultimaatumit ja
ukaasit - kuin taannoin toveri Jeltsiniltä omittuina - siitä, että
"vaalitaistelu on nyt lopetettava" (mm. Vanhanen) ja että "kirjan kannet
on nyt pantava kiinni" (mm. Heinäluoma) antavat viitteitä siitä, ettei
läheskään kaikki
keskeinen ja pienen, vielä sentään suhtkoht itsenäisen ja suvereenin
Suomen valtion nykyjohtoa (ml. myös tasavallan presidentti Tarja Halonen)
hermostuttava ydinaines Irak-asiasta ole tullut julki ja äänestäjien
tietoon. Ja että sen ei kaiketi halutakaan tulevan?
Vaikka presidentti Halosen "kannatus" alkaakin hipoa jo Saddamin
parhaimpia saavutuksia, ei se muuksi muuta sitä tosiasiaa, että Suomen
virallisessakin ulko- ja turvallisuuspoliittisessa suhtautumisessa Bushin
ja Blairin ynnä kumppaneidensa pitkään valmistelemiin sotatoimiin
itsenäistä Irakia ja sen saddaminaikaisia vallanpitäjiä vastaan saattoi
olla kansainvälisen oikeuden normien kannalta mitä melkoisinta
sinisilmäisyyttä, ettenkö sanoisi optista harhaa. Kun on vaivautunut
läpikäymään muutaman verkossa luettavissa olevan hallituksen ulko- ja
turvallisuuspoliittisen valiokunnan (hutvan) "ei-salaiseksi leimatun"
kannanmäärittelyn Suomen suhtautumisesta Irakin kysymykseen, ei voi
välttyä ajatukselta, että Suomen valtiojohto kokonaisuudessaan oli
varomattomasti liputtamassa avoimen väkivallankäytön puolesta -
perusteluinaan kaiketi kaikki se nyttemmin vääristellyksi, valheelliseksi
eli tekaistuksi osoittautunut "todistusaineisto" Irakin joukkotuhoaseista,
aina muka ydinaseohjelmaa myöten! Peräti omituisilta tosiasioiden - vai
onko väitettyjä "savuavia aseita" jo löytynyt tai löytymässä - valossa
vaikuttavat edellä mainitun hutvan kannanotot niin 14.2.2003 kuin 7.3.2003
eli ennen Anneli Jäätteenmäen kohtaloksi koitumaan saatua MTV3:n
eduskuntavaalitenttiä 6.3.2003 kuin myös sen jälkeen.
Joka tapauksessa: ex-pääministeri Anneli Jäätteenmäki toi kyseisessä
vaalikeskustelussa julkisuuteen ainoastaan sen, minkä itse asiassa USA oli
jo aiemmin ilmaissut. ("Suomi on Yhdysvaltojen ja minunkin mukaan
liittynyt sellaiseen, missä minun mielestäni ei tässä vaiheessa pitäisi
olla.")
Jäätteenmäen hallituksen kaatamiseen ja keskustan puheenjohtajan paikalta
suistamiseen johtaneessa mediamyllytyksessä on sivuutettu muutamia,
itsenäisen pienen kansakunnan kannalta tärkeitä kysymyksiä.
Miten Suomi - erityisesti Bushin luona joulukuun alussa 2002 vierailleen
silloisen pääministerin eli Paavo Lipposen suulla - olikaan voinut luvata
auttaa USA:n helmikuussa 2003 koolle kutsuman "koalition"
Irak-politiikkaa? Jos Lipposen lupaukset ja ilmaukset mahtuivat Suomen
virallisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan raameihin, miksi ihmeessä
moiset ilmaukset ja niistä kertovat asiakirjat ylipäänsä oli merkittävä ja
merkittiin salaisiksi?
USA:han kutsui Suomen Yhdysvalloissa 28.2.2003 pidetyn "coalition
briefing" -kokoukseen, mihin mm. Helsingin Sanomien (18.6.2003) mukaan oli
kutsuttu ainoastaan maat, jotka "olivat luvanneet auttaa Irak-kriisissä".
Suomihan tunnetusti osallistui tapaamiseen, toisin kuin esimerkiksi
Ruotsi.
Kuten muistettaneen, helmikuun lopulla 2003 Yhdysvallat ei enää
kunnioittanut eikä pitänyt arvossa YK:n päätöslauselmien - ja nekin
kenties nykytietämyksen valossa aikaansaatuja ainoastaan viekkaudella ja
vääristelyllä? - mukaista politiikkaa, vaan suuntautui avoimesti
vähintäänkin pari piirua aggressiivisempaan hyökkäys(uhka)politiikkaan.
Kutsumalla Suomen kyseiseen 28.2.2003 pidettyyn "samanhenkisten"
kokoontumiseen Yhdysvallat toi julki sen, että se - syystä tai toisesta -
uskoi Suomen nimenomaisesti olevan mukana kyseisessä koalitiossa, jonka
nyt ja oikeastaan
jo tuolloin tiedettiin syyllä millä hyvänsä hyökkäävän Irakiin, vaikkei
YK:n turvaneuvoston hyväksyntää voimatoimiin ryhtymiselle olisikaan
saatavissa.
Lipposen myöhemmät selitykset siitä, että hänen joulukuisen
Yhdysvaltojen-vierailunsa aikaiset yhteistyölupaukset ja ylistykset George
W. Bushille koskivatkin vain YK:n yksimielisen päätöslauselman ympärillä
kansainvälisen terrorismin varjolla koottua koalitiota, tuntuvat
hätäpäissä keksityiltä. World Trade
Centerin tapahtumiin oli jo tuolloin kyllä kulunut niin paljon aikaa, että
puoluetoveri Tuomiojankin puoluetoveriaan avittavat selitykset tuntuvat
varsin
epäuskottavilta. Jos Lipposen esiintyessä joulukuun alkupuolella
2002 Valkoisen Talon pihamaalla ja sisätiloissa tilanne vielä olisi voinut
- mikäli haluaa olla "hyvässä uskossa" - ollakin tuon tapainen, helmikuun
lopulla 2003 ei suinkaan enää ollut YK:n ympärillä eikä sisällä
minkäänmoista yksimielistä koalitiota Irakin-kysymyksessä - ei edes
näköpiirissä. Kuuluisa Sokea Reettakin saattoi olla asiasta aivan varma.
Herääkin kysymys, antoiko Lipponen joulukuisen vierailunsa aikana - Suomen
virallisesti ajaman YK-vetoisen Irak-politiikan lisäksi tai sivuitse -
USA:n johdolle joko eksplisiittisesti tai ainakin implisiittisesti
muunkinlaisen lupauksen: eli lupauksen osallistua Bushin ja Blairin
vauhdikkaasti kokoamaan Irak-(sota)koalitioon ja siten siunauksen sille,
että USA saattoi niinkin letkeästi irtautua YK-johtoisesta ratkaisunhausta
Irakin-kysymykseen.
Iltapäivälehdissä jopa originaaleina julkistetussa Suomen Washingtonin
suurlähetystön "salaisessa muistiossa" kirjoitetaan ykskantaan:
"Presidentti Bush ylisti Suomea hyväksi yhteistyökumppaniksi ja kiitti
Suomen hallitusta Irakin tilannetta koskevista kannanotoista ja
liittymisestä koalitioon. Lipponen kertoi tasavallan presidentin ja
hallituksen päätöksestä suhtautua myönteisesti Yhdysvaltain pyyntöön olla
mukana mahdollisen konfliktin jälkeisen Irakin vakauttamisessa
humanitaarisen avun ja rauhanturvatoiminnan kautta."
Ei tarvitse olla kummoinenkaan ruudinkeksijä, ellei edellä mainituista
Lippos-muistion sitaateista tajua, että niissä ei suinkaan puhuta YK:n
johtamista humanitaarisista ja rauhaa turvaavista ratkaisuista
kaavaillussa sodanjälkeisessä tilanteessa! Siksiköhän Lipponen niin perin
juurin eduskuntavaalikeskustelujen kuluessa asiasta hermostuikin:
jälleenrakentamista ei voi olla eikä tarvita ennen hyökkäystä, ja lupaus
jälleenrakentamis- ja rauhaturvatoimiin osallistumisesta "mahdollisen
konfliktin jälkeisen Irakin vakauttamisessa" on tässä katsannossa
ilmiselvä etukäteishyväksyntä kyseisenlaisen
jälleenrakentamistarvetilanteen tietoiselle synnyttämiselle.
Mitenkähän
se uuden perustuslain kirjaimen ja hengen mukaan meneekään protokolla
siitä, miten ja missä järjestyksessä pieni Suomi mahdollisesti päättää
ryhtyä sotaan jotakin toista maata vastaan? Ei siihen ainakaan
pääministerin ties mistä syystä tehdyllä vierailulla antamat lupaukset ja
ilmoitukset riitä! Mitä Valkoisessa Talossa joulukuussa 2002 ja sitten
muutamassa "coalition briefing" -happeningissä ennen Suomen
eduskuntavaaleja oikein onkaan mahtanut tapahtua? Kentieskö jotakin
sellaista, että asiat kaiken kansan tietoon eduskuntavaalikeskusteluissa
nostaneen Jäätteenmäen leimattiin syyllistyneen miltei
majesteettirikokseen ja hänestä oli siksi mitä pikimmin päästävä eroon?
Siksikö nyt veljeskunnan edustajat (?) haluavat, että "vaalitaistelu on
nyt lopetettava" ja/tai "kirjan kannet on pantava kiinni"?
Sillä jos Suomi - ja sen kulloinenkin virallinen edustaja - julkisesti
ilmoittaa Suomen julkilausutun liittoutumattoman ulko- ja
turvallisuuspoliittisen linjan mukaisesti, että Suomi on valmis olemaan
mukana YK:n toiminnassa, asiaa ei taatusti tarvitsisi eikä tarvitse
leimata "salaiseksi". Eikä siitä kyllä tarvitsisi käydä salassa
pidetyiksi aiottuja kahdenkeskisiä neuvotteluja sen enempää USA:n kuin
minkään muunkaan valtion edustajien kanssa.
Summa summarum. Tässä vaiheessa Irakin-kysymyksen heijastusvaikutukset
ovat odotusten mukaiset. Heijastusvaikutukset ovat kutakuinkin suora
seuraus siitä, käsittelytavasta, jolla etupäässä jokuset Sanoman ja Alman
mediat ja "meediot" ovat muka tutkivan journalismin nimissä häivyttäneet
kirjoittelussaan itse pääasian, eli sen miten pienen kansakunnan olisi
viisasta suhtautua siihen, annetaanko yksinapaisen ylivaltapolitiikan
oloissa pienintäkään siunausta kansainvälisen oikeuden mitä keskeisimpien
normien kuten juuri valtiollisen suvereniteetin loukkauksille - siis ilman
YK:n turvaneuvoston etukäteistä siunausta. Kiistatonta näet on se, että
Bushin ja Blairin koalition hyökkäys Irakiin oli kansainvälisen oikeuden
kannalta lainvastainen teko niin tekohetkellään kuin maailmanhistorian
loppuunkin asti oleva. Kun kansan tietoon tulee nyt esillä olleiden
mahdollisten osatotuuksien ja sirpaletiedon lisäksi Irak-kysymyksen
keskeiset eli itsenäisen pienen liittoutumattoman maan kannalta
merkitykselliset tosiseikat tapahtumien kulusta, kannatuksen heijastukset
tullevat olemaan kokonaan toisenmoiset. Aika on näyttävä, kenet - Fidel
Castron taannoista puolustuspuheenvuoroa mukaellen - historia on
vapauttava...
Hämeenlinnassa 2. heinäkuuta 2003
Timo Ristimäki"
Jos olet asiasta noin varma, haasta Lipponen valtakunnan oikeuteen hänen teoistaan!
Mielenkiinnolla jäämme odottelemaan lopputulosta
kumpi tuomitaan haastaja vai haastettava!
Täytyy sanoa että uskosi on vahva vai pitäisikö sanoa uskosi on sokea!
Jäätteenmäki kävi jo oikeudessa,hauska olisi nähdä Lipponenkin siellä!
Kun logiikkasi perustuu siihen, että sanalla koalitio olisi ollut kaikkialla, missä sitä on eri yhteyksissä ja tarkoituksissa käytetty, vain yksi ja ainoa USA:n sille antama täsmällinen merkitys, niin kaikki kirjoituksesi aiheen ympäriltä ovat täysin irti mistään todellisuudesta - juttusi ovat siis pelkästään oman mielikuvituksesi tuotetta.
Ei aihetta enempään.
jossa pääministeri pystyy yksin liittämään Suomen johonkin sotilaalliseen liittoutumaan tai mitenkä pääministeri pystyy yksin lähettämään Suomen sotilasjoukkoja ulkomaille?
Korjatkaa ihmeessä, jos olen väärässä, mutta käsittääkseni se on perustuslain vastaista eikä onnistu, oli pääministeri mistä puolueesta tahansa. Asian ollessa noin, on mielestäni kaikenlainen spekuloiminen koaliitiosta tai sotaanliittämisestä täysin turhaa. Ainoastaan kyseisen asian väärällä tavalla tuominen julkisuuteen on ollut koko homman ydin. Sitä ja sen jälkeisiä suoranaisia valehteluja kyllä voidaan tarkastella.
Vai "onko historia vapauttava" Jäätteennmäen sillä perusteella, että perustuslakimme on väärä.
Myös hänelle vuodettujen salaiseksi tietämiensä tekstien käytön henk.kohtaisena aseena varmaan uusi "korjattu" perustuslaki sallinee. Ei kuitenkaan muille.
Ennen enempiä meuhkaamisiaan "Näin on" voisi kyllä tutustua ns. Irakgate-aineistoonkin hivenen tarkemmin.
Helsingin käräjäoikeuden 19.3.2004 antama päätöshän ns. vuotoasiassa oli Anneli Jäätteenmäen osalta täysin vapauttava - kaikkien häneen kohdistettujen syytekohtien osalta.
Se, että Helsingin käräjäoikeus tuomiolausemlamnsa perusteluihin kirjasi näkemyksiä, että Martti Mannisen kertomus olisi ollut Anneli Jäätteenmäen kertomusta uskottavampi, ei perusasiaa muuksi muuta. Oikeuden päätöksen perusteluistahan ei voi erikseen valittaa, ja kun itse tuomioistakaan - siis Jäätteenmäen kannalta vapauttavasta ja Mannisen osalta sakkotuomiosta - ei mikään osapuoli valittanut, käräjäoikeuden tuomio tuli lainvoimaiseksi.
Jo ennen käräjäoikeuden tuomiota kirjoitin näilläkin palstoilla, että käy oikeudessa sitten miten tahansa, loanheitto mitä omituisimmissa muodoissaan Anneli Jäätteenmäen ympärillä tulee jatkumaan. Ja sehän on nähty - ja nähdään edelleenkin.
Kun niin monella taholla, kuten esim. "Näin on"- ja muutamalla muullakin nimimerkillä on ollut niin kova hinku kirjoittaa jatkuvasti omiaan ns. Irakgaten ympäriltä, miksikähän he eivät sitten ole tutustuneet esimerkiksi oikeudenkäyntiaineistoon muilta osin.
Heidän "luotettavaksi" katsomansa Martti Mannisen kertomuksestahan käy nimenomaan yksiselitteisesti ilmi, että vielä hyökkäyspäivänäkin eli 20.3.2003 Suomen ulkooliittisella johdolla oli hätä varmistaa, ettei Yhdysvalloissa vain pidettäisi Suomea ns. samanhenkisten koalitioon eli 20.3.2003 laittoman hyökkäyksen aloittaneeseen liittoutumaan kuuluvana maana.
Jos kerran Suomen kanta oli yksiselitteisesti Yhdysvaltojen tiedossa, miksi ihmeessä suurlähettiläs Valtasaarelle annettiin ulkoministeriöstä tuolloin vielä moinen toimeksianto? (Mitä syytä Martti Mannisella olisi ollut valehdella moisesta(kaan) seikasta, jonka totuuspohjan on muuten myös ulkoministeri Tuomioja vahvistanut.)
Ymmärrän hyvin, että "Näin on" on sitä mieltä, että Irak-asiassa ei olisi "aihetta enempään". Sitä samaa mieltähän ovat olleet niin punamultapohjan - sitähän "Näin on" on antanut ymmärtää vieroksuvansa? - puoluesihteeriparivaljakko Heinäluoma & Lankia, eduskuntaryhmien puheenjohtajat Backman & Kalli, puolueiden puheenjohtajat Lipponen & Vanhanen.
Heidän kaikkien intressissähän on ollut pitää koossa se kuvio, johon ns. Irakgaten suomalaisessa versiossa eli etupäässä juuri Erkon ja Alman median manaamassa vuotojupakassa päädyttiin.
Suomen Kuvalehden toimittaja Tuomo Lappalainen on niitä harvoja toimittajia, joka on viitsinyt tarkemmin ajatella valtamedian eli ennen muuta Sanoman ja Erkon tarkoitusperien ja tavoitteiden perään. Toissaviikon Pressi & Illuusio -kolumnissaan Lappalainen päätyi lopputulemaan, että Sanoman ja Erkon keskeinen "idea" on varmistaa, että Suomessa - ja Suomesta siis myös Euroopan Unionioniin lähetettävissä - jatkossakin poliittista valtaa käyttävät henkilöt o(lisi)vat mahdollisimman "eurooppahenkisiä".
Siinä katsannossa Erkon Sanomien pääkirjoituspalstoilla ja poliittisilla uutissivuilla ryhdyttiin jo hyvissä ajoin eli kun alkoi käydä lopullisesti selväksi, ettei Paavo Lipposella ole mahdollisuuksia nousta EU:n komission johtoon, liputtamaan Olli Rehnin puolesta.
Eikä turhaan liputettukaan, sillä Olli Rehnhän on Sanomalle takuuvarma sijoitus: Savon Mafian uskollinen oppipoika jo viime vuosituhannen viimeisiltä vuosikymmeniltä.
Ja eihän sitten kauan kestänytkään, että Olli Rehn ilmoitti tulevan kabinettipäällikkönsä nimen, joka taatusti tyydyttää myös "lännettäjiä". Timo Pesonen, haastatteluissa itseään "tannerilaiseksi sosialidemokraatiksi" luonnehtiva ja niin Ahtisaaren, Liikasen kuin Lipposenkin entinen luottomies oli oleva luonnollinen jatke siinä prosessissa, jossa Suomea viedään Vanahsen-Volasen linjallakin entistä kaemmas pois perinteiseltä sotilaalliseen liittoutumattomuuteen ja aktiiviseen, rauhantahtoiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan perustuneelta linjalta. "Transatlantismi" ja "terrorisminvastainen taistelu" - ja nimenomaan George W. Bushin regimen tarkoittamassa muodossa - ovat nykyisen punamullan uusia doktriineja ja jopa niin, että niin pääministeri Vanhanen kuin valtiosihteerinsä Volanenkin ovat jo useaan kertaan ennättäneet kuuluttaa Suomen kuuluvaksi ns. etulinjan maihin.
En tiedä, mistä "Näin on" tietonsa ammentaa, mutta minä hankin ne - tarvittaaessa vaikka -asianosaisilta itseltään.
Ei ole mitään harhaa se, että Suomea ollaan EU:n puolustusytimen, ns. nopean toiminnan joukkojen ja nyt jo siis Irakin poliisikoulutusoperaatioiden kautta sitomassa entistä enemmän juuri ns. etulinjan maaksi - nimenomaan suhteessa ns. terrorismiin, mutta myös yleensä suhteessa islamilaiseen maailmaan.
Suomi24.fi:n keskustelusivuiltakin löytyy moneen kertaan tarkat tiedot siitä, mitä pitää sisällään presidenttipari Bushin - Cheneyn sekä puolustusministeriparivaljakon Rumsfeld - Wolfowitzin lanseeraama ns. ennalta ehkäisevän iskun oppi.
"Näin on" voisi itse lukea muitakin juttuja kuin omia kuukaudesta toiseen toistamiaan avauksia teemasta "Totuus Anneli Jäätteenmäestä" tai "Annelin virheistä". Silloin hänenkin silmänsä saattaisivat avautua näkemään omat harhansa - niin suhteessa logiikkaan ja koalitioon kuin mielikuvitukseen ja terorismiinkin.
Tämä tällä kertaa. Mutta odotahan, kun ryhdyn tekemään Sinun Sundqvist- ja Sonera-"argumentaatiostasi" niin sanotusti kilon paloja ja sentin siipaleita...
Hyvää viikonvaihdetta tämän Rohkiman päivän kunniaksi - itse kullekin!
Jäätteenmäen "korjailemat" kokouspöytäkirjat!!
Mielenkiintoisia asioita tuollaiset muuten.
Jos minä olen kokouksessa, jossa menen jotain sanomaan ja kaikki minun sekä muiden sanomiset kirjataan pöytäkirjaan ja vahvistetaan allekirjoituksin.
Onko siis täysin normaali kokouskäytäntö se, että seuraavan kerran, kun näen nuo kokouspöytäkirjat, niissä kerotaankin aivan muuta kuin siinä alkuperäisessä??
Taitaa olla kepulipeliä tuollainen..
kun kommentoin "teorioitasi", jotka rakentuvat itse keksimääsi logiikkaan "koalitio" -termin tulkinnoista, en todellakaan tarkoita yhtään mitään, millä olisi pienintäkään tekemistä Jäätteenmäen oikeudenkäynnin kanssa.
Sinulla lienee kovia vaikeuksia erottaa, mistä asiasta on kulloinkin kyse.
Sundqvist-jutun ja Jäätteenmäen aloittaman Sonera-farssin suhteen odottelen avauksiasi, mutta epäilen, etteivät kykysi niihin asioihin riitä, kun ne ovat Jäätteenmäen Irak-tyrimisessäkin täysin irti aivan kaikista tosiasioista.
Syy siihen, että jokunen päivä sitten kirjoitin avauksen Jäätteenmäen pätemättömyydestä ei suinkaan johtunut omasta aloitteellisuudestani. Kirjoitus oli pikemminkin reaktio sille hyväuskoiselle tietämättömyydelle tai tosiasioiden väistelylle, jota muutama muu palstan kirjoittaja harrastaa kehumalla toistuvasti Jäätteenmäen pätevyyttä.
Tästä syystä kirjoitin avaukseni ihan van mielipiteenvaihdon pohjaksi kolmesta erikseen eritellystä tapauksesta, joissa Jäätteenmäki minun mielestäni on selkeimmin tuonut esiin sen, ettei hänellä ole kykyä arvioida poliittisia tilanteita eikä niitä seurauksia, mihin hänen omat tekonsa voivat hänet itsensä johtaa.
Se, että Jäätteenmäki on joutunut oman puolueensa syrjäyttämäksi osoittaa arvioni olleen oikean.
Timoa, kun joku uskaltaa olla eri mieltä asioista. Ei keskustalainen ajattelutapa ja jonkun ihmisen loputon turha puolustelu ole tämän päivän tärkeimpiä asioita.
Lipponen ei olisi voinut viedä Suomea Irakiin, eukä myöskään Vanhanen Iraniin. Ei, vaikka Anneli niin väittäisi!
mutta olisi voinut yrittää
Linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000004053094
En ole missään vaiheessa käsitellyt Jäätteenmäen oikeudenkäyntiä. Jos olet yhtään seurannut kirjoituksiani, et ole voinut välttyä huomaamasta, että olin jo ennen ko. oikeudenkäyntiä sitä mieltä, ettei Jäätteenmäki ole syyllistynyt mihinkään rikolliseen tekoon pyytäessään Manniselta tietoja Irak-kysymyksestä omien vaalihaastattelujensa taustatiedoksi.
Sinulla on Jäätteenmäen puolusteluinnossasi ilmeisesti vellit ja jauhot sekaisin, sillä ei poliittinen ammattitaidottomuus, tyriminen ja luottamuksen täydellinen menetys tietenkään ole rikos.
Siksi syytteen kumoaminenkaan ei todista, että ko. henkilö muuttuisi poliittisesti taitavaksi ja päteväksi tai että syytteen kumoaminen mitätöisi Jäätteenmäen katastrofaaliset tyrimiset oman uransa suhteen.
ei tekstin _pituus_ vaan asiasisältö...niin näkyy.
Jokainen lukutaitoinen voi sieventää tekstisi
vähintään 50% lyhyemmäksi ja vielä siten, että
sieltä jotain asiaakin saattaisi löytyä.
Vaikutti oikein Herra Åke Tyvin tyyliltä tai
Esko H ilman Jeesusta!
katkee linkit ja/tai toisten kirjoitukset.
Hallelujaa!