Olen yrittänyt kerätä motivaatiota voittaakseni ujouteni. Haluaisin saada tuntea rakkauden ja löytää elämänkumppanin, mutta ujouteni estää sen. Haaste tuntuu vaan liian suurelta.
Ensin pitäisi uskaltaa ylipäänsä puhua vastakkaisen sukupuolden edustajille. Sen jälkeen pitäisi uskaltaa puhua avoimemmin sekä omista että toisen ajatuksista. Pitäisi uskaltaa koskea toista neutraalisti. Pitäisi uskaltaa koskea toista vähän intiimimmällä tavalla. Pitäisi uskaltaa olla alasti toisen ihmisen edessä. Tuntuu, että jo ensimmäinen vaihe on liian suuri koettelemus ja homma sen kun vain menee vaikeammaksi sen jälkeen!
Ensin pitäisi uskaltaa ylipäänsä puhua vastakkaisen sukupuolden edustajille. Sen jälkeen pitäisi uskaltaa puhua avoimemmin sekä omista että toisen ajatuksista. Pitäisi uskaltaa koskea toista neutraalisti. Pitäisi uskaltaa koskea toista vähän intiimimmällä tavalla. Pitäisi uskaltaa olla alasti toisen ihmisen edessä. Tuntuu, että jo ensimmäinen vaihe on liian suuri koettelemus ja homma sen kun vain menee vaikeammaksi sen jälkeen!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mun ongelma-alue tuntuu huomattavasti suppeammalta ja silti en ole koskaan ollut minkäänlaisessa suhteessa.
Tuntuu tosiaan mahdottomalta tehtävältä. Ainahan sitä jotkut tulee jankuttamaan että pitää muuttaa asennettaan mutta eipä tässä taida paljoa asenteen muutokset auttaa. :(
Asenteen muutos auttaa, ota vain itseäsi niskasta kiinni.
Ujouden voittaminen todellankin on suuri haaste. Kesti useamman vuoden ennen kuin pääsin ujoudestani eroon. Nää muuta asennetta tai ole rohkeempi ohjeet ovat vajaita, koska ongelmana on miten olla rohkeempi... Itse pääsin ujoudestani eroon tarkoituksella hankiutumalla ujostuttaviin tilanteisiin. En tarkoita että samantien pitäisi hankkiutua kaikkein pahimpiin tilanteisiin vaan askel kerrallaan. Tätä enenpää on vaikea auttaa.
Juurikin näin. Hyvä kirjoitus! Ongelma on juuri se, että miten saat pakotettua itsesi MIELESTÄSI ujostuttaviin tilanteisiin...
Minulla esimerkiksi oli nimittäin hammaslääkäripelko. OLI. Sitten jouduin pakosta käydä kymmenen vuoden jälkeen hammaslääkärissä, koska tulehtunut hampaani oli niin kipeä ja olin lähdössä matkalla. Odotin, että lääkäri olisi vaan antanut jotkut antibiootit, muuten en ehkä olisi mennyt ollenkaan. Lääkäri kuitenkin sanoi, että pääset paljon helpommalla, jos revitään hammas pois. No, olin ensin vähän paniikissa, mutta sanoin "no kai se on sitten revittävä". Operaatio ei ollut läheskään yhtä pelottava kuin kuvittelin. Sen jälkeen kävin repimässä toisenkin hampaan ja olen käynyt rutiinioperaatioissa.
Tarinan opetus: KOKEMUS ON SE, JOKA RATKAISEE. Meillä ujoilla ei ole kokemusta sosiaalisista tilanteista, koska olemme määritelmään mukaan ujoja. Kun pakottaa itsensä sosiaalisiin tilanteisiin ja huomaa ettei mitään pahaa tapahtunutkaan, vähitellen tottuu.
Olin ujolle: kuinka sait itsesi totutettu askel askeleelta ujostuttaviin tilanteisiin? Erityisesti: kuinka otit ensimmäisen, vaikeimman askeleen?
Mitäs sitä pitää sitten puhua? Olen ujo mutta joudun työn puolesta olemaan eri ihmisten kanssa tekemisissä jatkuvasti, osaan puhua vain työasioista, muusta ei sitten puhutakkaan koska pää lyö tyhjää.