Ikuinen kärsimys helvetissä?

Kyseiset opetukset eivät ole sopusoinnussa keskenään. Raamatussa on lisäksi monia muitakin ristiriitoja. Raamatun tarinoiden arvo onkin lähinnä siinä, että niiden kautta voimme nähdä pilkahduksen siitä, millainen maailmankuva vallitsi prossikauden palestiinalaisten paimentolaisten keskuudessa.

Nykyisin ihmiskunnalla on paljon paremmat tiedot maailmasta. Tieteen keinoin olemme myös saaneet selvitettyä ne psykologiset mekanismit, jotka tekevät aivoistamme ja mielestämme niin kovin haavoittuvaisia raamatun kaltaisten, "aikuisten satujen" vaikutuksille.

Kysykää, kysykää ja saatte kyllä lopulta vastauksen joka tuntuu itsestänne oikealta. Niin kauan ku vastaus ei tunnu oikealle, älkää ottako sitä totuudeksenne.

Jokaiseen kysymykseen löytyy vastaus sisältä. Kuunnelkaa. Luokaa yhteys itseenne ja omaan viisauteenne.

Evankeliumeissa on tällainen lause: "Tästedes te ette näe minua, ennenkuin sanottte: Siunattu on se, joka tulee Herran nimeen".
Jeesus tiesi fariseusten menneen liian pitkälle, heidän täytyi ymmärtää Jeesuksen olleen vanhurskas mies, silti he sanoivat: Riivaajain päämiehen avulla hän ajaa ulos riivaajia.
Uskon em Raamatun kohdan merkitsevän sitä, koska heille ei kelvannut Jeesuksen sovintouhri, heidän täytyy kärsiä oikeudenmukainen kadotustuomio, josta Jumala päästää heidät pois.
Minkä ihmeen takia on niin vaikea ymmärtää Jumalan rakkaus ja oikeudenmukaisuus? Eihän inhimmillisessä tuomioistuimessa ketään tuomita vaikka tapon yrityksestä tai raiskauksesta koko elämän kestävään vankeuteen?
Raiskaus vaikuttaa uhrin koko loppuelämään - silti rikos on sovitettu kun tekijä pääsee vapaaksi?
Me emme voi määritellä Jumalaa vain omilla kokemuksilllamme, koska Jumala ei auttanut hädän hetkellä, me voimme arvioida Hänet sadistiseksi tyranniksi, joka ei koskaan lakkaa, niinkö?