En tiiä oikeen mihin kohtaan olisin voinut luokitella tän mun tekstin, mutta kirjoitin sen nyt näihin ihmisoikeuksiin, koska mun mielestä se suurin piirtein käsittelee tätä aihetta. Anteeks, mutta muhun iski kauhee kirjotusvimma joten päätin tulla kirjoittelemaan. :-3
Voiko oikeesti joku ihminen olla niin surullinen ja onneton, että voi jopa murhata oman perheensä, vanhempansa tai lapsensa? Tänään mieleeni tuli tälläinen kysymys. Mun mielestä vastaus on jyrkkä ei, koska jos on oikeesti siinä tilanteessa, että elämä on sietämättömän raskasta niin on kyllä parempi tehdä itselleen jotakin kuin muille ihmisille jotka ei ole syyllisiä sun pahaan oloon ja vaikka olisikin mitä se auttaisi? Saisit vain harteillesi lisää murheita. En ymmärrä, että jotkut voi alentua sille tasolle, että tappaa oman lapsena vain purkaakseen omaa pahaa oloaan. Siis mitä ihmettä! Auttaako se jotain? Saako tämän lapsen huoltaja jotain mielihyvää nuoren ihmisen tulevaisuuden tuhoamisesta? Ja vielä oman lapsensa! Siihen en osaa vastata, koska en ole kokeillut enkä kyllä tulisi kokeilemaankaan. Ihan kylmät väreet viistävät vartalon lävitse ajatellessa asiaa.
Tällä hetkellä internetissä pyörii video ulkomaalaisesta äidistä, joka hakkaa pientä poikaansa, koska tämä ei lopeta itkemistä. Siis oikeesti jos luulee, että väkivalta auttaa lapsen itkuun, niin ei kyllä oo oikeesti perehtynyt ihmisen anatomiaan. Tottakai ihminen itkee yhä enemmän jos sitä vielä itkun aikana lyödään. Ei siis mitään järkeä tässäkään.
En tiedä mihin tää maailma on menossa, mutta välillä tää tuntuu kyllä tosi pelottavalta paikalta. Se on niin suuri ja sinne mahtuu monenlaisia ihmisiä. Hyviä ja pahoja. Pahat ihmiset ovat ilman elämän päämäärää. Tai niin mä ainakin luulisin. Itseasiassa luulen, että pahat ihmiset ovat sellaisia joilla ei ole unelmia, haaveita, mielikuvitusta, sosiaalisuutta tai rakkautta. Eihän kaikki hyvät ihmiset ole esimerkiksi sosiaalisia, mutta heillä ei ole pahoja ja väkivaltaisia ajatuksia. Pohjimmiltaan kai kaikki ihmiset on hyviä, mutta joskus kyllä tuntuu, ettei se voi olla mahdollista! Ei kuitenkaan jatkuva vihoittelu jotakin ihmistä vastaan auta mitään. Se tuottaa vaan molemmille pahaa oloa ja tuskaa, mutta sano minun sanoneen että kaikkien kanssa tarvitsee tulla toimeen, muttei olla kaveri. Asiaa. Toisaalta eihän kaikkien kanssa tarvitse toimeenkaan niinkään tulla, kunhan antaa vain toisen ihmisen elää omaa elämäänsä ja jatkaa sitä rauhassa niin kuin tämä henkilö tahtoo, sillä onhan se kostaminen loppujen lopuksi aika riskialtisteko joka kannattaa jättää tekemättä. Täytyy kyllä nyt rehellisyyden nimissä myöntää, että jos mulla olisi esimerkiksi lapsi ja joku tekisi sille tarkoituksella jotakin pahaa, niin en mä voisi antaa vaan asian olla. Vaikka tiedän kyllä, että tekijä saisi siitä vankilarangaistuksen, mutta entäs sitten nykyajan vankilat?! Jostain kantautui korviini juttu, että vangeille tarjottava ruoka maksaa huomattavasti enemmän kuin koululaisille tarjottava. Hei haloo maailma. Tää ei voi olla totta.
Mielipiteitä?
Voiko oikeesti joku ihminen olla niin surullinen ja onneton, että voi jopa murhata oman perheensä, vanhempansa tai lapsensa? Tänään mieleeni tuli tälläinen kysymys. Mun mielestä vastaus on jyrkkä ei, koska jos on oikeesti siinä tilanteessa, että elämä on sietämättömän raskasta niin on kyllä parempi tehdä itselleen jotakin kuin muille ihmisille jotka ei ole syyllisiä sun pahaan oloon ja vaikka olisikin mitä se auttaisi? Saisit vain harteillesi lisää murheita. En ymmärrä, että jotkut voi alentua sille tasolle, että tappaa oman lapsena vain purkaakseen omaa pahaa oloaan. Siis mitä ihmettä! Auttaako se jotain? Saako tämän lapsen huoltaja jotain mielihyvää nuoren ihmisen tulevaisuuden tuhoamisesta? Ja vielä oman lapsensa! Siihen en osaa vastata, koska en ole kokeillut enkä kyllä tulisi kokeilemaankaan. Ihan kylmät väreet viistävät vartalon lävitse ajatellessa asiaa.
Tällä hetkellä internetissä pyörii video ulkomaalaisesta äidistä, joka hakkaa pientä poikaansa, koska tämä ei lopeta itkemistä. Siis oikeesti jos luulee, että väkivalta auttaa lapsen itkuun, niin ei kyllä oo oikeesti perehtynyt ihmisen anatomiaan. Tottakai ihminen itkee yhä enemmän jos sitä vielä itkun aikana lyödään. Ei siis mitään järkeä tässäkään.
En tiedä mihin tää maailma on menossa, mutta välillä tää tuntuu kyllä tosi pelottavalta paikalta. Se on niin suuri ja sinne mahtuu monenlaisia ihmisiä. Hyviä ja pahoja. Pahat ihmiset ovat ilman elämän päämäärää. Tai niin mä ainakin luulisin. Itseasiassa luulen, että pahat ihmiset ovat sellaisia joilla ei ole unelmia, haaveita, mielikuvitusta, sosiaalisuutta tai rakkautta. Eihän kaikki hyvät ihmiset ole esimerkiksi sosiaalisia, mutta heillä ei ole pahoja ja väkivaltaisia ajatuksia. Pohjimmiltaan kai kaikki ihmiset on hyviä, mutta joskus kyllä tuntuu, ettei se voi olla mahdollista! Ei kuitenkaan jatkuva vihoittelu jotakin ihmistä vastaan auta mitään. Se tuottaa vaan molemmille pahaa oloa ja tuskaa, mutta sano minun sanoneen että kaikkien kanssa tarvitsee tulla toimeen, muttei olla kaveri. Asiaa. Toisaalta eihän kaikkien kanssa tarvitse toimeenkaan niinkään tulla, kunhan antaa vain toisen ihmisen elää omaa elämäänsä ja jatkaa sitä rauhassa niin kuin tämä henkilö tahtoo, sillä onhan se kostaminen loppujen lopuksi aika riskialtisteko joka kannattaa jättää tekemättä. Täytyy kyllä nyt rehellisyyden nimissä myöntää, että jos mulla olisi esimerkiksi lapsi ja joku tekisi sille tarkoituksella jotakin pahaa, niin en mä voisi antaa vaan asian olla. Vaikka tiedän kyllä, että tekijä saisi siitä vankilarangaistuksen, mutta entäs sitten nykyajan vankilat?! Jostain kantautui korviini juttu, että vangeille tarjottava ruoka maksaa huomattavasti enemmän kuin koululaisille tarjottava. Hei haloo maailma. Tää ei voi olla totta.
Mielipiteitä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
on iso ja paha paikka. Hui hui!!! Susihukka voi tulla ja haukata pikku punahilkan matkalla..... kamalata >:D
Kannattaa antaa ihmisten olla sellaisia kuin on jos ei ne häiritse muita. Jos tahtoo jonnekin osoittaa mieltä, se on pankkimaailma ja politiikka! Myös peiliin täytyy katsoa, sieltä löytyy suurin syyllinen omaan ahdistukseen; ja voi miettiä omaa jokapäiväistä toimintaa, arkirutiineja jne.
"Voiko oikeesti joku ihminen olla niin surullinen ja onneton, että voi jopa murhata oman perheensä, vanhempansa tai lapsensa? "
Kyllä voi.
"En ymmärrä, että jotkut voi alentua sille tasolle, että tappaa oman lapsena vain purkaakseen omaa pahaa oloaan."
Tällaiset henkilöt ovat henkisesti hyvin sairaita ja siksi "normaalin" ihmisen on vaikea ymmärtää heidän motiivejaan.
"En tiedä mihin tää maailma on menossa, mutta välillä tää tuntuu kyllä tosi pelottavalta paikalta. Se on niin suuri ja sinne mahtuu monenlaisia ihmisiä. Hyviä ja pahoja."
Olisi hienoa, jos maailmassa olisi vain hyviä ihmisiä. Sehän olisi oikea paratiisi! Kuten Edenin paratiisissa oli aikoinaan käärme, on niitä myös tässä nykyisessä maailmassamme.
"Pahat ihmiset ovat ilman elämän päämäärää. Tai niin mä ainakin luulisin. Itseasiassa luulen, että pahat ihmiset ovat sellaisia joilla ei ole unelmia, haaveita, mielikuvitusta, sosiaalisuutta tai rakkautta".
Tämä, kuinka määritellään "paha ihminen" on monitahoinen ja monimutkainen asia. Esimerkiksi natseja pidettiin yleisesti pahoina ihmisinä, koska tappoivat järjestelmällisesti Juutalaisia. Kuitenkin esim.keskitysleirin johtaja meni työpäivänsä päätteeksi kotiinsa vaimon ja lasten luo ja oli heille rakastava aviopuoliso ja isä. Hämmentävää, eikö totta?
"Eihän kaikki hyvät ihmiset ole esimerkiksi sosiaalisia, mutta heillä ei ole pahoja ja väkivaltaisia ajatuksia. Pohjimmiltaan kai kaikki ihmiset on hyviä, mutta joskus kyllä tuntuu, ettei se voi olla mahdollista! "
Ei ole olemassa sellaista "hyvää ihmistä", jolla ei ole koskaan pahoja ja väkivaltaisia ajatuksia. Utopiaa! Jokaisella on ainakin joskus ko.ajatuksia, mutta ne eivät manifestoidu käytännön toimintaan vaan pysyvät hallinnassa ihmisen mielessä. Kaikki ihmiset eivät ole pohjimmiltaan hyviä, vaan osa on läpeensä pahoja jo lapsuudesta saakka.
Ihminen on aivan pohjalla syystä jonka on päässään luonut ja on estynyt tavalla tai toisella käsittelemään tunteitaan pitkään aikaan, saattaa itse-murhaaja tappaa omaisia jos tuntee olevansa siihen oikeutettu tai jopa tekevänsä palveluksen. Ei siis pahuuttaan tai psykoosissa.
Selitys muiden joukossa.
Yhteiskunta muuten ei ole ottanut huomioon millään lailla ihmisen "pehmeää" puolta kehityksessään, päinvastoin huonompaan suuntaan ollaan menty ja ääripään edustajat puhuvat jopa systemaattisesta massamanipuloinnista.
Hyvinvointivaltioksi itse en voi maatani tituleerata jo pelkästään sillä että kohta puolet kansasta syö mielareita, kuten on sanottu ihminen on kokonaisuus ja ei se ainakaan ihmistä paranna kun mieli on maassa turhan monella turhan usein nykyään.
Ei ole olemassa hyvää ja pahaa luonnostaan. Hyvä ja paha on ihmisen omaa keksintöä, termejä asioille joita kukin yhteiskunta näkee ja tekee ja tukee.
Esim. Ääri-Islamistit afrikassa pitävät kristittyjen tappamista hyvänä asiana ja länsimaat taas pitävät sitä pahana asiana.
Kyse on täysin näkökulmista. Perhesurmaajan tekoa pidetään yleisesti pahana ja tekijä itse varmaan piti tekoaan hyvänä asiana.
Ihminen on luonnostaa edelleen eläin. Meillä on eläimen vaistot edelleen, hautautuneet hyvin syvälle alitajuntaan josta ne voivat sitten purkautua tietyissä olosuhteissa.
Edes nämä parin tuhannen vuoden sosiaaliset ja yhteiskunnaliset evoluutiot eivät ole poistaneet meistä sitä syvää petoa joka olemme sisällämme.
Väkivalta kuuluu luontoon ja olemme osa luontoa, varsinkin niin kauan kun väkivalta kuuluu millään tavalla yhteskuntaamme.
Meistä ihmisistä tulee tasan sellaisia missä ympäristössä kasvamme ja elämme.
Toinen ongelma joka tulee vielä eskaloitumaan on se että meitä ei ole luotu sellaiseen elämään jota nyt elämme. Nykyinen elämäntapa on täysin luonnotonta.
Siksi mielenterveysongelmat lisääntyvät, pahoinvointi lisääntyy.
Jokainen voi miettiä kysymystä miksi?