Kun koiraa pelottaa

itse tekisin sijassanne poikkeuksen. Se on aika järjetön pelko, voi viedä koiralta hengen. Poikkeuksesta huolimatta muilta osin eläisimme aivan kuten normaalisti, ilman pehmoilua ja liiallista sääliä.

nappi ottaa, jos noin luonnollist asiaa pelkää

Oma koirani nukkuu yleensä omassa pedissään mutta ukkosella kömpii viereeni nukkumaan, Muuten kokee olonsa turvattomaksi. Asiasta ei ole tehty mitään ekstra numeroa eikä asia ole aiheuttanut kummallekaan mitään traumaa.Eihän pelokasta lastakaan jätetä yksin.

Ottaisin viereen pelokkaan koiran.

Oma koirani on vieresssa koko ajan. Ukkonen ei paljoa korvaa lotkauta.

Jos koira pelkää niin kainaloon. Ei koirarukka ymmärrä ukkosta.
Ei tartte sääliä, mutta pitäisi olla kainalo johon pelokkaan tytön voisi käpertyä.

Siis se ois just hyvä, jos se ukkosella ei olis yksin; muitten rauhallinen käyttäytyminen rauhoittaa myös sitä. Mulla myös toinen koirista pelkää ukkosta. En tiedä, oisko sille tullu joku trauma yksin ollessa.. Pyrkii piiloon jne. Täällä kerrostalossa ok.

Olisiko teillä mahdollisuus järjestää koiralle sellainen oma turvapaikka, missä se tuntisi olevansa suojassa ukkosella? Hakeutuuko se esimerkiksi itse johonkin pöydän alle tms? Meillä koira pelkää myös kovasti ukkosta, mutta on keksinyt itselleen "pommisuojaksi" saunan lauteiden alusen. Muuten käyttäydymme aivan normaalisti, käymme välillä iloisesti moikkaamassa sitä, jos vaikka helpottaisi sen pelkoa.

Voisitte myös kokeilla esimerkiksi sellaista CD:tä, missä on koiran rauhoittamiseen suunniteltua musiikkia. Näitä on saatavilla myös sellaisina versioina, missä miellyttävän musiikin seassa vähitellen kuuluu ukkosen ääniä, jotta koira alkaisi yhdistää ukkosen äänet rauhalliseen tunteeseen. CD:tä tulisi kuunnella säännöllisesti normaalissa arjessa. Meidän koiralla on CD:stä ilotuliteversio. Näitä saa tilattua esimerkiksi Victoria Stilwellin nettisivujen kautta.

Meillä vanhempi collie pelkäsi ukkosia, ja luultavasti se johtui siitä, että aina kun alkoi enemän jyristä ja salamoida, lähdimme liikkeelle vetelemään töpseleitä seinästä. Ilmeiseti koira tulkitsi tämän hermostumiseksi, ja se alkoi ajan mittaan hermoilla enemmän ja enemmän. Se vapisi ja hampaat alkoivat kalista, ihan kirjaimellisesti. Ensin yritimme rauhotella sitä juttelemalla ja silittelemällä, mutta kun ei auttanut, otimme oppia cesar millanilta ja yksinkertaisesti jätimme sen pelon täysin huomiotta. Koira oli edelleen meidän kanssamme, mutta kun tutina ja kalina alkoi, emme välittäneet siitä. Muutamien ukkosten jälkeen se lakkasi kalisemasta, ja vähän myöhemmin myös tärinä ja muu hermoilu loppui.

Koirasi on osoittanut, että sen olo on turvallisempi sinun seurassasi. Anna sen olla luonasi, mutta älä reagoi sen pelkoon. Kohtele sitä niin kuin missä tahansa normaalioloissa. Jos se säheltää, käske sen rauhoittua. Se tehosi ainakin meillä.