kasvan:)

Ikävöin. Ikävöin pusuja. Tahdon suudelmia ja poikaystävän joka ei pelkää puhuu asioista toisin ku mun edelliset. Tunnen enemmä haluu suudella poikaa jota rakastan jos voisin vaa ees aluks ihastuu johonki. Mä en voi selittää tätä tunnetta mut... haluun mun huulten koskettavan pojan huulia ja tuntee sen ihanan läikähdykden sisälläni ja sulaa pojan syliin.Koska suutelu oli niin ihanaa. Se tois mun elämään sitä. Sitä jotakin mikä siitä puuttuu. Mun viime pusu oli totuudessa ja tehtävässä missä yhelle pojalle annettiin tehtäväks pussata mua. Se pusu tosin ei ollu sellanen pusu missä tuntisin läikähdyksen ja sulaisin. Koska en ollu rakastunu tähä poikaan,hädintuskin tunsin,mut se pusu muistutti mua miten ihanalta se silti tuntuu kun edellisestä pususta oli jo niin kauan. Siitä asti oon etsiny poikaa joka olis rakastava. Jonka kanssa tuntisin sen läikähdyksen jja sulaisin. Se on mun unelma nyt.