Siirtyyköhän sielu suvussa eteenpäin, vai "valitseeko" henki sattumanvaraisesti uuden ruumiin? Kenenköhän historian henkilön sielun me ehkä olemme saaneet?:)
Sielu
¨¨--¨¨
8433
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Meillä on kullakin oma sielu, koska olemme yksilöitä. Elämä on yhteistä, mutta se ei ole sielu. Yhteistä meissä on myös ikuinen ja luomaton äly(tietoisuus?), jonka toteuttamisessa olemme erilaisia.
Saimme henkiruumiin, hengen, kun synnyimme Jumalan henkilapsiksi. Sielu meistä tuli, kun synnyimme fyysisesti. Kun kuolemme, olemme jälleen vain henki. Se odottaa ruumiin ylösnousemusta, jolloin siitä tulee kuolematon sielu.
Sielu on meidän korkein Minämme.Sielu on Mielen ja ruumiin Pomo.Silloin kun sielu sanoo lähtö tulee vaikka Mieli ja Ruumis sitä vastustaisi.
Voimme tarkoittaa sanoilla eri asioita. Minusta on selkeää sanoa sielua hengen ja ruumiin kokonaisuudeksi. Sielu lakkaa olemasta, kun ruumis kuolee, mutta meidän korkein minämme tai pikemminkin se, mikä meissä voi joskus toteutua, jatkaa olemasaoloaan henkimaailmassa yhdessä henkemme kanssa. Tuskin vielä henkimaailmassakaan olemme täysin tietoisia siitä, mikä meistä voi tulla, mutta se on olemassa entelekiana.
jos perheestä kuolee pienokainen ihan nuorena, voi hänen sielunsa tulla uudestaan seuraavissa lapsissa jatkamaan ihmisenä oloaan.
En ole kyllä lukenut että täällä länsimaissa olisi tietoisuutta siitä että joku olisi joku entinen merkkihenkilö. Intiastahan löytyy pienokaisia jotka muistavat entisen elämänsä jonakin opettajana tahi munkkina. Jopa niin että tietävät jo kolmivuotiaana asioita joita entisessä elämässään ovat opiskelleet. Tosin nämä tapaukset ovat sielläkin harvinaisia.
Mielestäni ei voida sanoa ehdottomasti ettei tällaista tietoisuuden uudelleen maahan tuloa ole lainkaan. Siitä on liian paljon kokemuksia sanoaksemme että se on ihan huuhaata. Toisaalta on varmasti lukematon määrä ihmisiä jotka ovatkin täällä tällä hetkellä ensimmäistä kertaa.Joten heillä ei varmasti ole muistikuvia edellisistä elämistään.
Kaikki sielunvaellusta "tukevat" tapaukset, joita on tutkittu Intiassa, on voitu selittää luonnollisesti. Lapsi ei ehkä ole muistanut olleensa muualla tai ei ole muistanut, että niistä on kerrottu hänelle. Tietoisesta pettämisestä tuskin on ollut kysymys. Kun tuohon sielunvaellukseen uskotaan ( = luullaan todeksi), on etsimällä etsitty todisteita siinä kuitenkaan onnistumatta.
Joitakin vuosikymmeniä sitten suomeksikin ilmestyi paksu kirja "Bridey Murfin tarina". Siinä Kanadassa koko ikänsä asunut naihenkilö kertoi hämmästytävän tarkasti Irlannin erään kaupungin kaduista ja ihmisistä. Äitini uskoi sielunvaellukseen ja lähetti minulle tuon kirjan. Sittemmin kirjan ilmestymisen jälkeen huomattiin, että ko. henkilö oli kuullut kaikki kuvaukset isoäidiltään lapsena.
" jos perheestä kuolee pienokainen ihan nuorena, voi hänen sielunsa tulla uudestaan seuraavissa lapsissa jatkamaan ihmisenä oloaan"
Sen verran kamala paikka, että sanotaan varmaan muutakin lohduttavaa. En ihmettele.
mutta monia selittäviä on. Olen aikaisemmin kertonutkin tapahtumasta kun olin puolivuotias. Äitini tuli luokseni isovanhempien luo joiden luona olin ollut päivän hoidossa. Äitini heitti minut kattokruunun alla kattoon sillä seurauksella että kattokruunu putosi ja särkyi. Äitini järkyttyi ja kiireessä yritti laittaa minua seisomaan, että seiso nyt. Sitten hän yritti laittaa minua istumaan, Että pysy siinä. keskellä lattiaa. Enhän osannut sitäkään. Siinä vaiheessa muistan hymyilleeni mielessäni että tyhmä äiti, enhän tässä kehossa vielä osaa seistä enkä istua. Lopulta äitini laittoi minut pölyimurin laitaa vasten nojalleen istumaan, ja ajattelin no lopulta oikea asento. Tämä muistikuvani on kulkenut mukanani koko elämäni ja vähän vanhempana lapsena kerroin siitä äidilleni. ja hän huudahti kauhistuneena ethän sinä voi sitä muistaa. Mutta minäpä muistin, ja kaiken ihan pilkulleen. Toisen jutun äitini kertoi minulle vasta äsken. Olin noin neljävuotias ja leikin lastenhuoneessa kun yhtäkkiä sanoin:" ...sisko on kuollut." Hän ei ollut silloin vielä syntynytkään, mutta äitini muisti tämän sanomani. Ja kyseinen siskoni kuoli kun olin 12. Hän kuoli viisivuotiaana, eli tuota sanoessani ei ollut vielä edes syntynyt. Tämä nyt ei ihan sielunvaellukseen kuulu , mutta asioihin joilla ei ole oikein selitystä kyllä.
Aikaisempien elämien muistikuvista on ollut apua selvitellessäni lapsuudessani outoja pelkojani. Ne ovat selittäneet ne ja sen jälkeen olen päässyt pelostani. vasta myöhemmin olen lukenut aiheesta ja huomannut toisetkin ovat noin ajatelleet. Nämähän ovat asioita joista ei juuri puhuta, kuin korkeintaan hiljaa kuiskaamalla.
Tervehdys.
Sielu valitsee itse kuoleman jälkeen, että missä ruumiissa olisi kehittymisen mahdollisuuksia.
Sielu voi jatkaa suvussa tai sitten ei. Sielu voi myös elää henkimaailmassa ja sitten myöhemmin syntyä uudestaan.
Periaatteessa henkimaailma on vain väliaikainen paikka missä ollaan kunnes taas jälleensynnytään.
Tämä on vain minun mielipiteeni asiasta.
Lucis.
"My view.!"