Nyt muistan miksi joskus - ehkä kymmenen vuotta sitten - kävin tällä palstalla ja lopetin saman tien.
Ku tää on ihan sekomeininkiä ja lopuksi kaikki kait sensuroidaan, mikä on väärin. Missä ovat maan hiljaiset ryypiskelijät, tissuttelijat, vaimojaan hakkaavat miehet, juopot sosiaalitädit, krapulassa elämänsä viettävät uhrautujat ja niin edelleen.
Täällä hilluu muutama tyyppi joilla on kova tarve provota. Sekaisin olette, epäilemättä, eikä siinä mitään. Antakaa kuitenkin arvoa niillekin jotka koettavat jutella jostain miedommasta kuin mitä itse harrastatte. Vai onko se niin että aina pitää olla äärimmäinen jossain, joko ryyppäämisessä, ryyppäämättömyydessä, uskovaisuudessa tai ateismissa? Monella on urheilutausta, sielläkin piti vetää äärimmäisyyksiin, siitäkö tämä johtuu?
Olisi kiva kuulla mitä mieltä olette, tuliko ensin alkoholi vai mielenterveysongelma? Siis muna vai kana -juttu. Ja jos tuli, pitääkö siitä selvitäkseen mennä kallonkutistajalle vai katkaisuun?
Ja ennen kaikkea, miltä se tuntuu kun haluaa katkaisuun ja saa vain heiluvaa etusormea ja kun haluaa että joku ymmmärtäisi niin vastauksena on että miksi et lopeta ryyppäämistä. Haluaisin kuulla mistä se tuska tulee miksi tekee mieli sanoa kaikelle piupaut.
Kertokaa mulle niin mäkin voin kertoa jotain teille.
Siihen asti, yhteenvetoni palstasta on: höpö höpö. Saas nähdä viitsinkö tulla edes katsomaan mitä olette vastanneet, kun arvaan että "seko seko" ja "litra sitä ja toinen tätä".
Ku tää on ihan sekomeininkiä ja lopuksi kaikki kait sensuroidaan, mikä on väärin. Missä ovat maan hiljaiset ryypiskelijät, tissuttelijat, vaimojaan hakkaavat miehet, juopot sosiaalitädit, krapulassa elämänsä viettävät uhrautujat ja niin edelleen.
Täällä hilluu muutama tyyppi joilla on kova tarve provota. Sekaisin olette, epäilemättä, eikä siinä mitään. Antakaa kuitenkin arvoa niillekin jotka koettavat jutella jostain miedommasta kuin mitä itse harrastatte. Vai onko se niin että aina pitää olla äärimmäinen jossain, joko ryyppäämisessä, ryyppäämättömyydessä, uskovaisuudessa tai ateismissa? Monella on urheilutausta, sielläkin piti vetää äärimmäisyyksiin, siitäkö tämä johtuu?
Olisi kiva kuulla mitä mieltä olette, tuliko ensin alkoholi vai mielenterveysongelma? Siis muna vai kana -juttu. Ja jos tuli, pitääkö siitä selvitäkseen mennä kallonkutistajalle vai katkaisuun?
Ja ennen kaikkea, miltä se tuntuu kun haluaa katkaisuun ja saa vain heiluvaa etusormea ja kun haluaa että joku ymmmärtäisi niin vastauksena on että miksi et lopeta ryyppäämistä. Haluaisin kuulla mistä se tuska tulee miksi tekee mieli sanoa kaikelle piupaut.
Kertokaa mulle niin mäkin voin kertoa jotain teille.
Siihen asti, yhteenvetoni palstasta on: höpö höpö. Saas nähdä viitsinkö tulla edes katsomaan mitä olette vastanneet, kun arvaan että "seko seko" ja "litra sitä ja toinen tätä".
Vastaukset 27
Vanhimmat
koodaa ja oo hiljaa
Anteeksi, omia viestejäni ei ole koskaan sensuroitu tällä taikka muilla palstoilla. Ainoa poikkeus on Maailman menoa -palsta.
Muutoin minua kohdellaan kuin kuningasta. En pidä siitä.
Maailman menoalle et tule koskaan voimaan mitään.
Pelko on teidän pahin vihollinen. En osaa koodata S24:sta. En alkuunkaan.
"Olisi kiva kuulla mitä mieltä olette, tuliko ensin alkoholi vai mielenterveysongelma? Siis muna vai kana -juttu. Ja jos tuli, pitääkö siitä selvitäkseen mennä kallonkutistajalle vai katkaisuun?"
(Teen poikkeuksen noihin nööbelaaderipelleihin nähden ja vastaan asiallisesti.)
Mutulla (=ilman lähdeviitteitä) sanoisin, että 90%:lla pääongelma on mielenterveys ja 10%:lla tuo alkoholi. Ja mielenterveys tarkoittaa tässä yhteydessä masennusta, ahdistusta ja muuta pahaa oloa, ei varsinaista sekopäisyyttä, kuten maniaa tai skitsofreniaa.
Alkoholi on sitten aine, joka helpottaa tuohon masennukseen (ainakin nousuhumalassa) ja vuosien omatoimisen hoidon jälkeen ollaan senkin kanssa sitten ongelmissa. Alkoholista on tullut elämän sisältö, jossa vuorottelee nousuhumalan hyvä olo ja selvinpäin olon eriasteinen sieto, kun mielessään tietää että kohtaa saa taas "lääkettä". Hyvä merkki tästä vaiheesta on se, kun kaikkeen omatoimiseen tekemiseen liittyy jollain tavalla alkoholi, vaikkapa vaan iltakävely, jossa on raittiista ilmasta nauttimisen sijaan pakko poiketa yhdelle lähibaariin.
Sitten on tietysti se pieni ryhmä, jolla mopo lähtee totaalisesti käsistä viinan kanssa, vaikka ei mikään oikeasti vituttaisikaan. Heillä on varmaan jonkin sortin alkoholismi-geeni, mutta ovat selkeä vähemmistö. Nämä onnettomat juovat itsesä sillan alle parissa vuodessa.
Jos ongelmasi on se, että alkoholin käyttö pikkuhiljaa lisääntyy ja valtaa elämääsi, niin aloita korjaaminen etsimällä helpotusta masennukseen ja elämän tylsyyteen. Muuta elämäsi suuntaa niin, että löydät hyvää oloa asioista, joihin ei liity viina, niin suunta muuttuu ja viinan käyttö vähenee itsestään.
Se, mikä tuo muutos on, on vaikea ulkopuolisen sanoa. Se voi olla likimain mitä vaan, mutta olennaista on se, että kuuntelee omaa sisintään ja löytää niitä pieniä asioita, jotka tuovat todellista iloa elämään, ei vain halujen hetkellistä tyydytystä.
Tämän ilon lähteen kun on löytänyt, sitä pitää vaalia kuin lasta. Sen lähettyvillä ei saa juopotella eikä sitä saa altistaa kritiikille. Vasta kun tuo lapsi on hieman kasvanut ja saanut pysyvän jalasijan elämässäsi, voit sitä tarkemmin pohtia, mutta siihen asti sitä on suojeltava ihan tietoisesti sisulla ja päättäväisyydellä.
Puhuit siis muista mutta et itsestäsi. Kuinka on itsesi laita? Onko se tuo 10% sinunkin kohdallasi oikea luku?
Itselläni elämä ei taatusti ole tylsää vaan päinvastoin. On vaativa työ jossa pärjään niukin naukin. On leikki-ikäisiä lapsia jotka vievät kaiken vapaa-ajan. On omakotitalo ja vaimo ja iso asuntovelka. Stressi on kova.
Masennus on tullut hiipien vuosien varrella. Luulin aluksi että käytän vain liikaa alkoholia ja lopetin kokonaan. Parin vuoden raittiina olon jälkeen huomasin että kyse on muustakin, nimittäin ahdistus vain paheni ja lomat menivät sängyn pohjalla maatessa. Ja siihen kun vetäsee kännin päälle niin kaikki kääntyy ylösalaisin.
Uskon että minua auttaisi se, että hankkiutuisin helpompaan työhön, pääsisin eroon veloistani ja lapset kasvaisivat isommiksi. Vaan ei sitä noin vain muuteta, joten kusessa ollaan ja välillä tulee tissuteltua liikaa mielialan kohottamiseksi.
Tässä maassa ei saa mitään asiallista apua esim. työterveydestä, sieltä saa vain nuhteita mahdollisesta viinanotosta ja nipun alkoholipoliittisia kaavakkeita, jotka kuka tahansa normisivistynyt osaa ulkoa jo muutenkin. Parempi olla sanomatta mitään ettei tule enempää harmia.
Kusessa ollaan siis. Tämä on ankara yhteiskunta ja ihmiset ympärillä erittäin ankaria. Armoa ei tunneta. Toista piestään ja "kannustetaan" niin kauan kunnes se kuolee ja sitten ihmetellään että mikäs sille nyt tuli. Hyvänä esimerkkinä se, etten ole saanut helpompaa työtä työpaikkani sisällä vaikka olen sen perään vuosia kysellyt.
Siksi ymmärrän hyvin tämän palstan sekopäitä, hommassa voi käydä helposti niin että mopedi alkaa keulia ja sitten ei olekaan ketään keneltä saisi kunnollista apua. Matka marmoriportailta katuojaan on lyhyt ja se voi käydä kenelle vain.
Hoitoa ei enää pyydetä sitä pitää vaatia ja kovalla äänellä.
Potilailla sentään jotain oikeuksia ja kannattaa välillä muistuttaa lääkäreitä.
Ikuisuus kysymys.
Kumpi oli ensin?
Suosittelen löylykahaa perceeseen!
Siinä onkin esimerkkinä yksi palstalla jatkuvasti roikkuva mielenterveysongelmista kärsivä avohoitopotilas, jonka kuuluisi olla laitoshoidossa.
6 vastausta-5 lukukertaa?
Ainakin yksi sekopää täällä keskustelee omien sivupersooniensa kanssa aina aamuyön pikkutunneilla. Tuskin edes juoppo, muuten vaan mielisairas.
Loispummikuivahuikkalainen oli sen verran humalassa, että oli sanonut kuljettajalle väärän osoitteen, eikä siinä vielä kaikki, sillä humalainen pummi oli paskonut ja kussut taksin verhoilut täysin piloille. Päätimme sitten kavereiden kanssa antaa loispummiAA-laiselle kunnon opetuksen, joten hakkasimme hänet kunnolla, sekä virtsasimme hänen päälleen, sitten vielä työnsimme isoa löylykauhaa sen persereikään. Eipä hänestä ollut vastusta, vaikka kyllä hän yrittikin puolustaa itseään heikoilla alkoholistin/pummin voimillaan.
Lopetettuamme ilonpidon heitimme loispummialkoholistin taksin takakonttiin ja sanoimme kuljettajalle, että vie pummin mahdollisimman kauaksi täältä. Parin tunnin päästä sitten soitin "taksisuharille" ja hän sanoi, että työtön loispummi oli muutaman kerran "vahingossa" tippunut sadan kilometrin tuntinopeudesta maantielle. Viimeisellä kerralla hän vielä peruutti paskakasan yli ja jätti loisen tielle kuolemaan. No, näinkin hauskasti voi käydä. Sain tosi hyvät naurut yhdessä ystävieni kanssa.
Hakeudu idiootti ajoissa mielisairaalaan.
"Olisi kiva kuulla mitä mieltä olette, tuliko ensin alkoholi vai mielenterveysongelma? Siis muna vai kana -juttu. Ja jos tuli, pitääkö siitä selvitäkseen mennä kallonkutistajalle vai katkaisuun?"
Luulin että mikään ei hämmästytä enää tällä palstalla mutta nyt tipahdin tuolilta.
Täällä ei yleensä puhuta asiaa ja tarkoitan ihan AsiaaAsiaa.
Aloittajalle plussia nyt pitää toipua shokista ja mennään tuohon kysymykseen.
Viina ja mielenterveysongelmat yleensä kulkee käsi kädessä mutta tuollaiset prosenttilaskut ovat aika turhia.
Pahinta on kai jos mielenterveysongelmat alkavat ensin ja alkaa sitä hoitamaan viinalla jää varmasti kerralla koukkuun. Mt-ongelmat unohtuu kevyelläkin tissuttelulla jopa vuosikausiksi ja sitten hokaa että on alkkis.
Oli ekana kumpi tahansa niin ensin pitää hoitaa alkoholiongelma minun järkeni mukaan mutta virhe tehdään yleensä siinä että jäädään jankkaamaan siitä viinasta jatkohoidossakin. Tietysti tilannepäivitys on tärkeää mutta minua ainakin raivostuttaa se jankuttaminen ei siis mitään hyötyä korkeintaan haittaa ja siitähän saakin jo syyn vetää pään täyteen.
Kun pääsee sieltä katkolta niin se on herkkä vaihe viimeiseksi siinä haluaa mitään painostusta hysteerisiltä tiivitaaveilta kesitytään nyt hoitamaan sitä pääpuolta avohoidossa.
Valitettavaa että kunnollisen hoidon saanti on vähän niin ja näin.
"Viina ja mielenterveysongelmat yleensä kulkee käsi kädessä mutta tuollaiset prosenttilaskut ovat aika turhia.
Pahinta on kai jos mielenterveysongelmat alkavat ensin ja alkaa sitä hoitamaan viinalla jää varmasti kerralla koukkuun. Mt-ongelmat unohtuu kevyelläkin tissuttelulla jopa vuosikausiksi ja sitten hokaa että on alkkis."
Alkoivat mun prosentit elää omaa elämäänsä. :) Ei niillä ole väliä, pointti on siinä, että vain pieni osa alkoholiongelmaisista on sellaisia, joilla ongelma on lopulta tuo alkoholi. Isoille osille se on juurikin huono lääke masennukseen, stressiin, vitutukseen, tylsyyteen tai muuhun elämän suhteellisen normaaliin ilmiöön. Ja kuten sanoit, muodostuu ongelmaksi, kun sitä on vuosia käyttänyt "oikein".
Filosofi Timo Airaksinen on hyvin kirjoittanut, ettei nykyaikainen länsimainen valtio olisi mahdollinen ilman alkoholia. Humala (ml. alkoholin tuoma pieni rentoutus) on se palkinto, joka ansaitaan tekemällä ahkerasti muuten täysin luonnonvastaista työtä. Näkemys on kärjistetty, mutta silti mielestäni siinä kuvataa asian ydin: Vinoutunut työ ja vinoutunut vapaa-aika. Tavallaan siis nykyaikainen elämäntapa on mielisairasta puuhaa.
Jos alkoholista haluaa eroon, ei useinkaan riitä, että jättää vain tuon alkoholin, koska tuo tarve sille säiyy entisellään. Siksi on tärkeää muuttaa elämäänsä mielenkiintoisempaan ja stressittömänpään suuntaan, jolloin koko humalahakuisuus katoaa, kun elämä on yksinkertaisesti kivempaa mieli skarppina ja selvin päin.
Hyvä kirjoitus.
Vaan ei sitä stressitöntä elämää tässä yhteiskunnassa helposti eletä. Ympäristön paine on kova. Pitää olla töitä, asiallinen asunto, lapsille harrastuksia ja virikkeitä jne. Itsekin sitä uskottelee itselleen että tämä on ainoa oikea tapa elää ja lasten vuoksi kiusaa itseään liialla työllä.
Kyllä siinä helposti maistuu ja ainakin itse jaksan päivän usein juuri tuolla voimalla: kun on ilta ja lapset nukkumassa niin mikä on hienompaa kuin juoda pari tölkkiä olutta ja katsella telkkaa ajattelematta yhtään mitään.
Tuolla joku kirjoitti terveydenhuollon jankuttamisesta ja ihan täyttä asiaa. Kun kerrankin on mennyt lipsauttamaan että on tullut otettua, kaikki mahdollinen onkin sen jälkeen alkoholin syytä ja asiallinen suhde terveydenhuoltohenkilökuntaan on mennyttä.
Sitten vielä ihmetellään mikseivät ihmiset hae ajoissa apua alkoholiongelmiinsa. No miksi hakisivat, kun tulos on se että asioita hankaloitetaan ja aletaan kohdella b-luokan kansalaisena.
Vaikka alkoholin suurkuluttajathan veroina lopulta niiden tiivitaavienkin palkat maksavat.
"Vaan ei sitä stressitöntä elämää tässä yhteiskunnassa helposti eletä. Ympäristön paine on kova. Pitää olla töitä, asiallinen asunto, lapsille harrastuksia ja virikkeitä jne. Itsekin sitä uskottelee itselleen että tämä on ainoa oikea tapa elää ja lasten vuoksi kiusaa itseään liialla työllä."
Tuosta olen samaa mieltä, ettei se ole helppoa. Yhteiskunnassa pitää elää sen normeilla, olivatpa ne mitä tahansa. Tai ei ole pakko, mutta marginaali vaatii aina lujaa uskoa siihen ja paljon energiaa taistella "normalisoivia" voimia vastaan
Itse olen alkoholistin lapsi, ja jos nyt kysytään, niin paljon mielummin olisin ollut vaikka köyhän perheen lapsi ja saanut oikean isän, kun aina (henkisesti) poissaolevan juopon, vaikka hän noin muodollisesti lapsensa kunnialla elättikin. Päivät isä oli töissä ja illat humalassa, ei juuri koskaan lasten kanssa.
Terveydenhuollossa alkoholi on hyvä hoidollinen pakokeino hoitohenkilökunnalle, etenkin jos käy valittamassa jotain psyykkistä ongelmaa. Koska niiden hoito on muutenkin tuskallisen vaikeaa (jo ihan lääketieteellisesti) niin viina on helppo nimetä kaiken syypääksi. Onpahan joku selitys, jolla potilas saadaan järjestelmästä läpi.
Toisaalta, jos ymmärtää, että tämä elämäntapa on se stressin alkusyy, niin mitäpä tuossa terveydenhuolto voi tehdä. Aika vähän, eli turha heitäkään on oikeasti syyllistää.
Mieluusti tekisin hieman downshiftausta ja menisin vähemmän stressaavaan työhön. Mutta toisaalta olen luonteeltani sellainen että tarvitsen tilaa. En voi ajatellakaan eläväni lasteni kanssa kerrostalossa ahtaissa oloissa. Tarvitsen pihan jossa puuhastella ja riittävän ison talon jossa ei ala ahdistaa.
Kerrostalossa minusta vasta huono isä tulisi ja kuivin suin olen usein äreä jos olosuhteissa on vikaa.
Terveydenhuolto ei voi tehdä mitään. On parempi olla puhumatta koko asiasta ettei tulisi leimatuksi.
Tällä palstalla on surullisia esimerkkejä siitä mitä tapahtuu kun tipahtaa turvaverkoista ulos.
Olisi hauska jos energia riittäisi jonkinnäköisen järjestön perustamiseen, sellaisen missä ei olla uskonnollisia eikä fanaattisia vaan jaettaisiin kokemuksia niiden kesken, jotka ovat vielä jaksaneet pyristellä, eivätkä ole joutuneet pohjamutien kautta laittamaan korkkia lopullisesti kiinni. Tämä voisi toimia etujärjestönä niiden puolesta, jotka ovat tipahtaneet esim. vakuutusten ulkopuolelle lipsautettuaan käyttäneensä joskus alkoholia. Kun julkinen terveydenhuolto rapautuu, jotain on tehtävä, sillä meillä on alati laajeneva porukka joka ei tyrimisensä vuoksi tule koskaan saamaan asiallista hoitoa mihinkään vaivaan.
Eikun löylykauha anukseen ja kerholle haisemaan!
Suosittelen puisella varrella varustettua löylykauhaa!
17 annosta per päivä on terveellinen määrä alkoholia!
Mulla turahti paskat housuun, lisää kaljaa vaan ja kohta kura lentää taas. Tää on mun juttu.
Haiseeko täällä pallihiki? Selvästi kyllä haisee, vaan mistä se tulee? Hieroin sormella äsken nivuksiani ja persvakoa. Sitten haistelin sormeani hurmoksessa. Kyllä siihen tietty aromi jäi.
hahhah, nyt krapulassa lähtee tosi väkevät hajut
Oho, pääsi paukku! Hih, hih, hih!
Näähän on hyvää aivojen lepuuttamiseen nämä lyhyet täsmäiskukommentit,
kaiken tuon raskaan asiapitoisen pakkopullan läpikahlauksen jälkeen.
Sinnikkyydestä täydet pinnat. Omat löylykauhat mukaan.