Vaikka kukaan tuskin haluaa Euroopan joutumista taloudelliseen katastrofiin, niin unionin lakkauttaminen tavalla taikka toisella olisi varmasti sangen perusteltu toimenpide, koska näyttää siltä, että Euroopan unionin tuomat hyödyt ovat tulleet tiensä päähän ja jatko lupaa vain tekohengitystä.
Kapitalistinen talous ei ole mikään kapitalistinen talous, jos sitä kahlitaan EU:n kaltaisella massiivisella byrokratialla, joka tunkee lonkeronsa lähes vapaan kansalaisen perinteisiin vapausoikeuksiin rajoittamalla muiden muassa yksilön valinnanvapautta vaikkapa kurkun muotoa säätelemällä vain jonkin esimerkin mainitakseni.
Euroopan unioni on nyt eräänlaisessa valintatilanteessa, vaikka vaihtoehdoista vain yksi on otettu puheeksi, nimittäin eurooppalaisen yhdentymisprosessin syventäminen liittovaltioksi. Osoittaa vähintäänkin loogisen ajattelun puutetta, ettei mediakaan ota vakavan keskustelun kohteeksi ilmeisintä vaihtoehtoa eli unionin hallittua purkamista. Sen sijaan kauhea älämölö on nostettu erityisesti perussuomalaisia kohtaan siitä syystä, että he ovat median mukaan vain keikuttamassa vähintäänkin kultalastissa olevaa venettä. Moni tämänkin palstan "kulttuuripersoona" katsoo, että unioni on tuonut meillekin vain "kultaa ja mirhamia" tätä peräti pyhää ja etten sanoisi dogmaattista ilmausta käyttääkseni.
Liittovaltioksi muuttumalla Eurooppaa voitaisiin hallita entistä tiukemmin ja yksityiskohtaisemmin. Se taas merkitsisi byrokratian kohoamista entistä suurempaan potenssiin ja rahankäytön suuntaamista perinteisestä maatalouden tukemisesta mitä kummallisimpiin tarkoituksiin. Näinhän yleensä käy esimerkiksi kansallisissa budjeteissa. Sen lisäksi byrokratia vain paisuisi ja hallintokustannukset kasvaisivat.
Kun lisäksi tiedetään, että eurooppalaiset valtiot ovat taloudelliselta rakenteeltaan sangen erilaiset, niin se merkitsisi nykyisenkaltaisen tukirahamekanismin muuttumista pysyvänluontoiseksi jatkuvakäyttöiseksi tukiraha-automaatiksi, jolloin kotimaiset maataloustukemme olisivat meille vain hyttysen surinaa, kun ryhtyisimme maksamaan kaikenlaisia "kenkärahoja" vähemmän kehittyneille eteläisille liittovaltioillemme.
Liittovaltiossa puolestaan päätäntävaltaa käyttäisivät lähinnä Saksa ja Ranska ja Suomi olisi tässä asetelmassa eräänlainen huutolaispoika, kuten tähänkin asti, mutta tämä huutolaisuus toki lisääntyisi huomattavasti suuremmaksi, vaikka esimerkiksi tämän palstan eurointoilijat mitä aitovieristä puhuisivatkin. Näin liittovaltion myötä monelle eurooppalaiselle syntyisi mittava demokratiavaje, vaje, joka entisestään vain syvenisi.
Sen sijaan unionin purkaminen olisi luultavasti alun hankaluuksien jälkeen ajan mittaan kivuttomin vaihtoehto. Tällöin yksi keskeinen talousongelmia helpottava tekijä eli devalvaatio saataisiin käyttöön, koska devalvaatio on toiminut yhtenä keskeisenä keinona kansantalouksien ongelmista selviämiseksi.
Euroopan kilpailukyky paranisi myös unionin hajottamisen myötä. Toimenpide lisäisi erityisesti innovatiivisuutta, kun yritykset pääsisivät aidosti kilpailemaan toinen toistaan parempien tuotteiden ja ratkaisujen kehittämisessä erilaisille markkinoille. Tällöin myös valinnanvapaus lisääntyisi eikä riippuvuutta yksittäisistä markkinoista pääsisi syntymään, mikä on yksi talousahdinkojen keskeisistä tekijöistä, kuten esimerkiksi Suomen ja Neuvostoliiton välisessä kaupassa aikoinaan.
Euroopan unionin tuoma hyöty on hävinnyt sikäli, että harmonisoinnin aluksi tuomat lisämarkkinat ovat kyllästyneet, mikä vaatisi nyt markkinoiden pikaista erilaistamista, jotta kilpailukyky saataisiin uudelleen palautetuksi. Tämä lienee selviö jokaiselle tuotesuunnittelijallekin.
Sama koskee luonnollisesti myös kokonaisia valtioita, jotka voisivat vapaammin kehittää omia, omaa talouttaan edistäviä infrastruktuurisia ratkaisuja olematta alisteisia jollekin, lähes taivaalliselle byrokratialle, jossa jokin silmälasipäinen, jumalankaltainen olento, sanelee muiden muassa sen, saako yksittäinen valtio tehdä edes vaihtoehtolaskelmia.
Lopuksi täytyy jälleen kerran toistaa se tosiasia, että Suomi on neuvotellut harvinaisen huonon EU -sopimuksen, erityisesti luopumalla omasta valuutastaan. Nyt sitten maksamme laskua tästä itseaiheutetusta typeryydestä, kun muut pohjoismaat, Sveitsi ja Englanti mitä ilmeisimmin myhäilevät tyytyväisinä. Tosin Englanti taitaa omaa taitamattomuuttaan olla melko heikossa hapessa, mutta kumminkin.
Puheenjohtaja Juha Sipilä on koonnut työryhmän selvittämään euron tulevaisuutta ja Suomen vaihtoehtoja Euroopassa. Keskustan mukaan hallitus on kyvytön tai haluton tällä hetkellä edistämään keskustelua eri vaihtoehdoista.
Kapitalistinen talous ei ole mikään kapitalistinen talous, jos sitä kahlitaan EU:n kaltaisella massiivisella byrokratialla, joka tunkee lonkeronsa lähes vapaan kansalaisen perinteisiin vapausoikeuksiin rajoittamalla muiden muassa yksilön valinnanvapautta vaikkapa kurkun muotoa säätelemällä vain jonkin esimerkin mainitakseni.
Euroopan unioni on nyt eräänlaisessa valintatilanteessa, vaikka vaihtoehdoista vain yksi on otettu puheeksi, nimittäin eurooppalaisen yhdentymisprosessin syventäminen liittovaltioksi. Osoittaa vähintäänkin loogisen ajattelun puutetta, ettei mediakaan ota vakavan keskustelun kohteeksi ilmeisintä vaihtoehtoa eli unionin hallittua purkamista. Sen sijaan kauhea älämölö on nostettu erityisesti perussuomalaisia kohtaan siitä syystä, että he ovat median mukaan vain keikuttamassa vähintäänkin kultalastissa olevaa venettä. Moni tämänkin palstan "kulttuuripersoona" katsoo, että unioni on tuonut meillekin vain "kultaa ja mirhamia" tätä peräti pyhää ja etten sanoisi dogmaattista ilmausta käyttääkseni.
Liittovaltioksi muuttumalla Eurooppaa voitaisiin hallita entistä tiukemmin ja yksityiskohtaisemmin. Se taas merkitsisi byrokratian kohoamista entistä suurempaan potenssiin ja rahankäytön suuntaamista perinteisestä maatalouden tukemisesta mitä kummallisimpiin tarkoituksiin. Näinhän yleensä käy esimerkiksi kansallisissa budjeteissa. Sen lisäksi byrokratia vain paisuisi ja hallintokustannukset kasvaisivat.
Kun lisäksi tiedetään, että eurooppalaiset valtiot ovat taloudelliselta rakenteeltaan sangen erilaiset, niin se merkitsisi nykyisenkaltaisen tukirahamekanismin muuttumista pysyvänluontoiseksi jatkuvakäyttöiseksi tukiraha-automaatiksi, jolloin kotimaiset maataloustukemme olisivat meille vain hyttysen surinaa, kun ryhtyisimme maksamaan kaikenlaisia "kenkärahoja" vähemmän kehittyneille eteläisille liittovaltioillemme.
Liittovaltiossa puolestaan päätäntävaltaa käyttäisivät lähinnä Saksa ja Ranska ja Suomi olisi tässä asetelmassa eräänlainen huutolaispoika, kuten tähänkin asti, mutta tämä huutolaisuus toki lisääntyisi huomattavasti suuremmaksi, vaikka esimerkiksi tämän palstan eurointoilijat mitä aitovieristä puhuisivatkin. Näin liittovaltion myötä monelle eurooppalaiselle syntyisi mittava demokratiavaje, vaje, joka entisestään vain syvenisi.
Sen sijaan unionin purkaminen olisi luultavasti alun hankaluuksien jälkeen ajan mittaan kivuttomin vaihtoehto. Tällöin yksi keskeinen talousongelmia helpottava tekijä eli devalvaatio saataisiin käyttöön, koska devalvaatio on toiminut yhtenä keskeisenä keinona kansantalouksien ongelmista selviämiseksi.
Euroopan kilpailukyky paranisi myös unionin hajottamisen myötä. Toimenpide lisäisi erityisesti innovatiivisuutta, kun yritykset pääsisivät aidosti kilpailemaan toinen toistaan parempien tuotteiden ja ratkaisujen kehittämisessä erilaisille markkinoille. Tällöin myös valinnanvapaus lisääntyisi eikä riippuvuutta yksittäisistä markkinoista pääsisi syntymään, mikä on yksi talousahdinkojen keskeisistä tekijöistä, kuten esimerkiksi Suomen ja Neuvostoliiton välisessä kaupassa aikoinaan.
Euroopan unionin tuoma hyöty on hävinnyt sikäli, että harmonisoinnin aluksi tuomat lisämarkkinat ovat kyllästyneet, mikä vaatisi nyt markkinoiden pikaista erilaistamista, jotta kilpailukyky saataisiin uudelleen palautetuksi. Tämä lienee selviö jokaiselle tuotesuunnittelijallekin.
Sama koskee luonnollisesti myös kokonaisia valtioita, jotka voisivat vapaammin kehittää omia, omaa talouttaan edistäviä infrastruktuurisia ratkaisuja olematta alisteisia jollekin, lähes taivaalliselle byrokratialle, jossa jokin silmälasipäinen, jumalankaltainen olento, sanelee muiden muassa sen, saako yksittäinen valtio tehdä edes vaihtoehtolaskelmia.
Lopuksi täytyy jälleen kerran toistaa se tosiasia, että Suomi on neuvotellut harvinaisen huonon EU -sopimuksen, erityisesti luopumalla omasta valuutastaan. Nyt sitten maksamme laskua tästä itseaiheutetusta typeryydestä, kun muut pohjoismaat, Sveitsi ja Englanti mitä ilmeisimmin myhäilevät tyytyväisinä. Tosin Englanti taitaa omaa taitamattomuuttaan olla melko heikossa hapessa, mutta kumminkin.
Puheenjohtaja Juha Sipilä on koonnut työryhmän selvittämään euron tulevaisuutta ja Suomen vaihtoehtoja Euroopassa. Keskustan mukaan hallitus on kyvytön tai haluton tällä hetkellä edistämään keskustelua eri vaihtoehdoista.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.