Juuri äsken sain luettua loppuun Arved Viirlaidin "Pohjantähden Pojat" joka kertoo JR-200:n vaiheista, matkasta Suomeen ja vaiheista jatkosodassa sekä Viroon palaamisesta sekä taisteluista yms sielläkin... Erittäin mielenkiintoinen ja jopa koskettava tarina miehistä jotka palvellakseen omaa isänmaataan tekivät vaarallisen matkan Suomenlahden ylitse Suomeen taistellaksaan arvostamansa Suomen armeijan riveissä neuvostoliittoa vastaan. JR-200:n miehet taistelivat urhoollisesti ja ylpeästi puolustaen Viron kunniaa, kuten he itse asiasta totesivat. JR-200 oli osana torjumassa NL:n suurhyökkäystä kesällä 1944, kärsien 181 kaatuneen ja moninkertaisten haavoituneiden tappiot.
Kuten kirjassakin ja muissa historiikeissa osoittautuu kuten usein Virolaiset joutuivat selkäseinää vasten varsinkin ajan politiikan pyörteissä, lopuksi monien ryhtyen "metsäveljiksi" jatkaakseen taistelua Viron puolesta Puna-armeija miehitettyä maan, monet joutuivat vangiksi ja täten "lipun" Siperiaan josta monet eivät palanneet sekä ne jotka palasivat kantoivat kuten muutkin Neuvostoliittoa vastaan taistelleiden maiden vangeiksi joutuneet sotilaat...
Itse tunnen suurta kunnioitusta näitä miehiä kohtaan ja taisi jossain vaiheessa luku ja selvitys operaatiota silmätkin kostua... Kunnia heille!
Kuten kirjassakin ja muissa historiikeissa osoittautuu kuten usein Virolaiset joutuivat selkäseinää vasten varsinkin ajan politiikan pyörteissä, lopuksi monien ryhtyen "metsäveljiksi" jatkaakseen taistelua Viron puolesta Puna-armeija miehitettyä maan, monet joutuivat vangiksi ja täten "lipun" Siperiaan josta monet eivät palanneet sekä ne jotka palasivat kantoivat kuten muutkin Neuvostoliittoa vastaan taistelleiden maiden vangeiksi joutuneet sotilaat...
Itse tunnen suurta kunnioitusta näitä miehiä kohtaan ja taisi jossain vaiheessa luku ja selvitys operaatiota silmätkin kostua... Kunnia heille!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Näin on. Useimmat heistä eivät sietäneet Viroa miehittäneen Saksan toimintaa ja katsoivat paremmaksi hankkiutua Suomeen eikä liittyä Saksan armeijaan..
mitäs tos, ruotsalasia oli melkein 10 000 ukkoa, osalla omat lentsikat.
mistä niille saadaan kunniaa.
Talvisodassa se. Kyllä ne on siitä kunniansa saaneet.
Virolaisten osuus taisteluissa oli suurempi. Tosin ei erityisen kunniakas.
Ruotsalaisvapaaehtoiset menivät sinne minne Suomen sodanjohto heidät käski. Eivät he ole voineet taistelujensa aikaa tai paikkaa itse valita sen kummemmin kuin muutkaan sotilaat. Omituista pölhöilyä tuo ruotsalaisten vapaaehtoisten antaman panoksen jatkuva mollaus mitä nyky-Suomessa kusipäänykynuoriso harrastaa.
Ruotsalaisten hyvää hyvyyttään antama panos oli tarpeellinen ja olemme siitä kiitollisia. He menivät nurkumatta puolustamaan Suomea sinne, mihin me heidät käskytimme.
Koska seuraavana olisi ollut ehkä heidän oman kotinsa vuoro joutua uhriksi, vai vieläkö älykkö vanha pieru uskoo Ruotsin olleen kykenevä torjumaan diktatuuri hyökkäykset säännöstelyn ja pierujen aikana.
Moro nimim. "no voi voi"
vanha pieru
pieru
Osaatko muuta?
Pari tarkennusta, ruotsalaisia oli neljä pataljoonaa, pataljoonan vahvuus oli 2000 miestä, eli yhteensä 8000 vapaaehtoista.
Näistä pataljoonista ensimmäinen ehti taisteluihin mukaan, se oli Sallassa.
Toinen pataljoona odotti Oulussa siirtoa rintamalle, mutta sota ehti loppua ennekuin se saatiin rintamalle.
Kaksi muuta pataljoonaa oli koulutuskeskuksissa Ruotsin puolelle, ne ei edes ehtineet käydä Suomessa koko talvisodan aikana.
Kakki kunnia vapaaehtoisille, jotka halusivat jakaa kohtalomme.
Mutta pientä rajaa miesten määrään, virolaisia oli enempi jatkosodassa, kuin ruotsalaisia oli talvisodassa rintamalla.
En ole kyseistä kirjaa lukenut. Kiitos vinkistä, täytyypä joskus lukaista.
Nyt kuitenkin tahtoisin sanoa tähän yhden tosiseikan, joka hämmästyttävän usein tuntuu unohtuvan näistä Suomi-poika historiikeistä (jopa näemmä akateemisista progradu tutkielmista, joista yhden tänään läpikahlasin)
Nimittäin, virolaisnuorten innoittimena on Viron asian lisäksi eittämättä ollut saksalaisten vuodesta 1942 harrastama virolaisnuorten pakkosotaväenoto ja lähetys itärintamalle. Kun vaihtoehtoja välttyä asepuvun kantamiselta ei ole kertakaikkiaan ollut, niin virolaispoikien isänmaanrakkaus on näin voinut kauniisti kehittyä "vapaaehtoiseen" värväytymiseen Suomen armyn JR 200:een.
En yhtään epäile soomi-poikien isänmaanrakkautta. Panen vain merkille sen sattumanvaraisen kukkaanpuhkeamisen vuosina 1942-44. Ennen vuotta 1942 isukkien maa ei ollut eestipojille vielä niin armas.
Viro oli diktatuuri. Tavallinen virolainen ei voinut vaikuttaa sen enempää Staliniin kuin Pätsiinkään. Tavallinen virolainen yritti ainoastaan selvitä kahden mielipuolikansan puristuksessa.
No ei ollut kuitenkaan täysin mielivaltainen diktatuuri, vaikka puolueet olikin kielletty. Viro sai sentään 1938 ensimmäisen presidenttinsä.
Nyt on ihan pakko esittää epäilykseni, ettei taida nämä nykyiset Suomessa rikoksia ja hometaloja huseeraavat Virolaiset olla noiden kunniakkaiden jr 200 poikien jälkeläisiä... ei pienimmässäkään määrin valitettavasti, mutta toki annan mielelläni kunnianosoitukseni noille sota-ajan veteraaneille.
Vieläkö ottovale noin kovasti vituttaa se Viron itsenäisyys. Seuraava vaihe on ryssien massamuutto Eestistä.