"Vallankumous on vakava asia". -Aivan oikein, siksipä talousmiehet Marxia tutkivatkin. Häntä ei suinkaan pidetä kommunisti-fanaatikkona, vaan mitä vakavimmin otettavana kapitalismin tutkijana ja filosofina. Kysytään: "Pitääkö filosofeja syyttää siitä, että heidän teoriansa on vuosien saatossa vääristetty lähestulkoon tuntemattomaksi".
On pelättävissä, että Marxin ennustamat lainalaisuudet alkavat toteuttaa itseään myös nykyisessä 1800-luvusta poikkeavassa ympäristössä. Myös eräät Marxin oppeihin tutustuneet talousmiehet ovat hätkähtäen tajunneet edessä olevat, globalisaation aiheuttamat vaarat. Yritykset ryntäävät kilvan niihin maihin, joissa olosuhteet muistuttavat, monista eri syistä, 1800-luvulla teollisuuden kärkimaissa työntekijän kannalta vallinneita oloja. Ne lähtevät karkuun juuri niistä maista, joissa Marx on ymmärretty oikein ja työntekijöistäkin on tullut positiivisen kehityksen myötä suurimmalta osin maltillisia "porvareita".
Jos globalisaatio jättää nämä "porvarityöläiset" ja heidän jälkeläisensä jälleen tyhjän päälle, Marxin teorioiden lainalaisuudet astuvat voimaan ja saattavat radikalisoida nämä hylätyt "massat" yhteiskunnalle vaarallisella tavalla.
Jos samaan aikaan esim. Kiinan kaltaisen jättiläisen pakolla hallitut ihmismassat alkavat vaatia vapauksiaan ja maa joutuu sekasortoon, edessä on todellisia vaikeuksia. Varsinkin, jos siihen mennessä huomattava osa länsimaiden tuotannosta on keritty siirtää näihin maihin.
Marxin oppeihin sisältyvät vakavat varoitukset, jotka nykyisissä länsimaissa ymmärrettiin oikein ja joissa osittain onnekkaiden sattumien tuloksena myös toimittiin oikein, ovat voimassa vielä tänä päivänä.
Jos nämä varoitukset ikään kuin "vanhentuneina" unohdetaan, ja länsimaissa siirrytään puhtaaseen kapitalismiin, Marxin oppeihin sisältyvät lainalaisuudet alkavat toteuttaa itseään.
Marxin opit parhaiten sisäistäneiden maiden, joihin voi lukea kaikki kehittyneet länsimaat , pitäisikin toimia yhtä viisaasti kuten tähänkin asti, eikä sännätä suinpäin yltiöpäisiin kapitalistisiin kokeiluihin.
On pelättävissä, että Marxin ennustamat lainalaisuudet alkavat toteuttaa itseään myös nykyisessä 1800-luvusta poikkeavassa ympäristössä. Myös eräät Marxin oppeihin tutustuneet talousmiehet ovat hätkähtäen tajunneet edessä olevat, globalisaation aiheuttamat vaarat. Yritykset ryntäävät kilvan niihin maihin, joissa olosuhteet muistuttavat, monista eri syistä, 1800-luvulla teollisuuden kärkimaissa työntekijän kannalta vallinneita oloja. Ne lähtevät karkuun juuri niistä maista, joissa Marx on ymmärretty oikein ja työntekijöistäkin on tullut positiivisen kehityksen myötä suurimmalta osin maltillisia "porvareita".
Jos globalisaatio jättää nämä "porvarityöläiset" ja heidän jälkeläisensä jälleen tyhjän päälle, Marxin teorioiden lainalaisuudet astuvat voimaan ja saattavat radikalisoida nämä hylätyt "massat" yhteiskunnalle vaarallisella tavalla.
Jos samaan aikaan esim. Kiinan kaltaisen jättiläisen pakolla hallitut ihmismassat alkavat vaatia vapauksiaan ja maa joutuu sekasortoon, edessä on todellisia vaikeuksia. Varsinkin, jos siihen mennessä huomattava osa länsimaiden tuotannosta on keritty siirtää näihin maihin.
Marxin oppeihin sisältyvät vakavat varoitukset, jotka nykyisissä länsimaissa ymmärrettiin oikein ja joissa osittain onnekkaiden sattumien tuloksena myös toimittiin oikein, ovat voimassa vielä tänä päivänä.
Jos nämä varoitukset ikään kuin "vanhentuneina" unohdetaan, ja länsimaissa siirrytään puhtaaseen kapitalismiin, Marxin oppeihin sisältyvät lainalaisuudet alkavat toteuttaa itseään.
Marxin opit parhaiten sisäistäneiden maiden, joihin voi lukea kaikki kehittyneet länsimaat , pitäisikin toimia yhtä viisaasti kuten tähänkin asti, eikä sännätä suinpäin yltiöpäisiin kapitalistisiin kokeiluihin.
Vastaukset 16
Vanhimmat
hyvä selostaessaan kapitalismin ongelmia ja kehitystä. Sensijaan hän ei ollut hyvä kuvatessaan sosialistista ja etenkin kommunistista yhteiskuntaa. Marx ei ymmärtänyt ihmisluontoa. Marxin vaikus oli parasta länsimaissa, jossa kapitalisteille sosialismi oli peloite. Omissa maissaan sosialistit ja kommunistit epäonnistuivat täysin. Nyt tämä peloite on länsimaissa poissa ja seuraukset näkyvät.
Ilman pelotetta kapitalismi voi vihdoinkin toteuttaa itseään vapaasti. Siinä se ajaa itsensä umpikujaan, joka saattaa muodostua lopulta pahemmaksi mihin kommunistinen kokeilu loppui.
Karl Marx ei ollut enää itse näkemässä, miten hänen oppejaan toteutettiin. Lainaan tähän otteita Francis Wheenin melko tuoreesta Marx-elämänkerrasta:
Nyt väitetään: "Unohtakaa kommunismiin kytketty hölynpöly, sillä tosiasiassa Marx oli kapitalismin tutkija".
Juuri kun vasemmistolaiset ovat pyyhkäisseet Karl Marxin pois mielestään, pahat ilkeät kapitalistit ja ökyporvarit ovat ryhtyneet ylistämään Marxin suurta neroutta. Ensimmäinen vihje tästä Marxin arvaamattomasta arvonnoususta saatiin muutama vuosi sitten, kun sanomalehti "New Yorkerin" erikoisnumero nimitti Marxin "piakkoin uudestaan pintaan pulpahtavaksi suureksi filosofiksi ja ajattelijaksi, jolla on meille vielä paljon sanottavaa poliitikkojen mädännäisyydestä, monopoliyhtiöistä, vieraantumisesta yleensä, puutteista tasa-arvossa ja myös globaaleista markkinavoimista".
Ei kukaan toinen tuntemattomasta noussut köyhimys sitten Jeesuksen ole saanut kannoilleen yhtä suurta ja harrasta seuraajalaumaa ? eikä ole tullut yhtä kohtalokkaasti väärinymmärretyksi kuin Karl Marx.
Stalin, Mao, Che Guevara, Castro ja monet muut uuden ajan ikonit ja hirviöt, tahtoivat kukin vuorollaan esiintyä Marxin perillisenä, mutta on monta syytä epäillä, olisiko Marx tunnustanut heitä perijöikseen. Elinaikanaan Marx suhtautui usein pilkallisesti marxilaisiksi julistautuneisiin "opetuslapsiinsa" ja puolueisiin. Heistä kuullessaan hän saattoi tokaista: "Minä en ole marxilainen".
Hän olisi kauhistunut niitä rikoksia, jotka tehtiin hänen nimeensä vannoen. Leninin, Stalinin, Maon, Kim Il Sungin perustamat äpärälahkot hyödynsivät hänen teoksiaan hiukan samaan tapaan kuin nykyajan kristityt Vanhaa testamenttia: suurin osa viskataan, ja mukaan hyväksytään pelkät rajulta kuulostavat ilmaukset, kuten "uskonto on oopiumia kansalle" tai "proletariaatin diktatuuri", nekin alkuperäisestä asiayhteydestään irrotettuina ja nurin käännettyinä, missä muodossa ne syötettiin ihmisille muka jumalallisena oikeutuksena mitä kauheimmille hirmuteoille.
"Mitä pitempään työskentelen Wall Streetillä, sitä lujemmin uskon, että Karl Marx oli sittenkin oikeassa. Olen täysin vakuuttunut, että kapitalismi täytyy nähdä juuri siten kuin Marx sen näki", eräs äveriäs sijoituspankkiiri sanaili sanomalehti New Yorkerin toimittajalle.
Hegelin kerrotaan lausuneen kuolinvuoteellan, että ainoa joka minut ymmärsi oli oppilaani Karl Marx ja hänkin väärin...
liberalisoi Suomea 1800-luvun puolivälissä. Ennen sitä Suomessa jylläsi nykyisenkaltainen merkantilistinen kapitalismi. Liberalisoinnissa Suomi poksahti uuteen yritteliäisyyteen sekä muuhun aktiivisuuteen mm. kulttuurissa.
Sitten tulikin Marx ja nukutti, miltei tappoi, koko Euroopan sadaksi vuodeksi...
No nyt on oikea aika nostaa liberalisimi uuteen kukoistukseensa. Uudelle Euroopalle johtotähden osoittaa Suomen Keskusta - niminen yltiöliberalistinen puolue, joka kavahtaa valtion kaikkinaista puuttumista terveen markkinatalouden asettamiin ehtoihin. Kohottakaamme tuhatkertainen uraa-huuto uudelle markkinaehtoiselle Euroopalle. Alas valtio! Eläköön vapaa yrittäjäporvarius!! Eläköön vapaat ja yritteliäät maatalousporvarit! Jo on aika nousta ja lyödä tehdassalien tomusta, valtion virastoista ja keskiluokkaisesta toimihenkilöbyrokratiasta nouseva vapaan ja uljaan maatalousyrittäjän leipää syövä kommunismi sosialidemokratian valhekaapuun kietoutuneena maan rakoon! Suomen Keskusta johtaa nerokkaan johtajansa avulla Euroopan uuten kukoistukseen markkinatalouden ja liberalismin ihanassa hengessä! Kaikkien maiden liberaalit, liittykää Suomen Keskustaan!
Ai, ai jai, piikki pisti perseeseen.
Rangaistukseksi määrään punaisen Kemin tuhottavaksi Suomen kartalta, Vai oliko se Garthago.
"....muuten olen sitä mieltä, että Keminmaan on liityttävä Kemiin" noin senaattori Catoa mukaillakseni".
Et näköjään tiedä Euroopan liberalidemokraateista mitään kun sekoitat noin pahasti asioita. ALDEen kuuluvat eurooppalaiset liberaalipuolueet ovat sangen maltillisia talouspolitiikassaan verrattuna vaikka kovaa kapitalismia ajaviin PPE-DE ryhmään kuuluviin puolueisiin.
Sosialistien ryhmään PSE, ja kovaa kapitalismia kannattavien puolueiden PPE-DE:hen verrattuna ALDEa (Euroopan Liberaalidemokraattien Liitto), voi pitää eräänlaisena Euroopan älymystön viiteryhmänä EU-parlamentissa. Se on itsestään selvä ryhmä Suomen Keskustalle.
Keskustalaisuus on kovassa kurssissa Euroopassa.
Alde Valley Liberal Democrats kotisivu:
http://avld.org.uk/cgi-bin/index.cgi
No tunnen kyllä euroliberaaleja ja heidän politiikkansa jonkin verran. Sen vuoksi voin toivottaa onnea vaan Suomen euroliberaaleille!
"On varottava kahta vastakkaista erehdystä, jotka molemmat ovat tavallisia. Toisaalta henkilöt, jotka ovat perehtyneet paremmin kirjoihin kuin todellisiin tapahtumiin, taipuvat yliarvioimaan filosofien vaikutusta. Nähdessään jonkin poliittisen puolueen julistavan saaneensa aatteelliset virikkeensä jonkun henkilön opista, he ajattelevat, että puolueen teot voidaan katsoa tuolle jollekulle kuuluviksi, vaikka filosofiin on varsin usein vedottu vain siitä syystä, että hän suosittelee sellaista, mitä puolue olisi joka tapauksessa tehnyt".
Näin esitti Bertrand Russell v. 1946 teoksessaan Länsimaisen Filosofian Historia 2, Filosofinen Liberalismi
Valtiossa pitäisi joko filosofien (totuudenrakastajien) hallita tai hallitsijoiden olla filosofeja. Noin kai se Platon arvioi. Ei kai kirjoitetun maailman historia tunne muuta filosofihallitsijaa kuin Marcus Aureliuksen (Rooman keisarina 161-180) jota kiinnosti enemmän totuus kuin todellisuus. No olihan meillä Manu,jonka kanssa se taisi olla vähän päinvastoin... Tosiasiassa aseet ja vähän myöhemmin raha ovat aina määränneet rajat joita ylittämään ovat pystyneet vain Russelin ja Einsteinin kaltaiset matemaatikot. Tämä tapahtui menneellä vuosisadalla eli 1900-luvulla. No jopa meni filosoohviseksim mutta pakko oli jotain sanoa. Tuskin se tämän palstan taso tuon johdosta paljon laskee...
Hienosti esitit olennaiset vuosituhansien varrelta, vaikka "biorytmit" panivatkin hanttiin.
Russell´n nerokkain huomio filosofiassa oli mielestäni hänen matemaattinen suhtautumisensa edellisiin, ja olemassaoleviin ajattelijoihin. Armoa ei annettu, mutta osumat huomioitiin.
Sokratesta ja Platonia Russell arvosti auktoriteettivapaasta suhtautumisesta asioihin. Heidän uskonnollisuutensa oli elämäntavan kunnioittamista sofististista välinpitämättömyyttä vastaan.
Älyn hyveistä Russell toteaa: "filosofian tutkiminen perustuu käsitykseen, että tieto on hyvää, vaikka se, mitä saamme tietää, tuottaisikin tuskaa. Ihminen jolla on filosofinen mielenlaatu-olipa hän ammattifilosofi tai ulkopuolinen-toivoo, että hänen mielipiteensä olisivat niin tosia kuin suinkin mahdollista, ja yhtä suuressa määrin hän rakastaa tietoa ja vihaa eksytystä".
"Tieto on hyvää, vaikka se, mitä saamme tietää, tuottaisikin tuskaa. Ihminen jolla on filosofinen mielenlaatu-olipa hän ammattifilosofi tai ulkopuolinen-toivoo, että hänen mielipiteensä olisivat niin tosia kuin suinkin mahdollista, ja yhtä suuressa määrin hän rakastaa tietoa ja vihaa eksytystä". Tuo oli hienosti sanottu olkoon se Bertnard Russelin tai kenen tahansa suusta sanottuna. Itse vihaan eksytystä jos tuo oma puolueeni SDP sitä yrittää tehdä ja Keskusta tekee sitä töikseen.
Ehkä suurin Russellin saavutus ei kuitenkaan tule filosofian alalta, vaikka siitä hänet palkittiinkin kirjallisuuden Nobel-palkinnolla.
Russell oli se mies, joka 50-luvun puolivälissä kokosi muut maailman huipputiedemiehet yhteen ja perusti mm. Einsteinin, Paulingin ja Joliot-Curien yms. kanssa atomiaseiden vastaisen Pugwash- rauhanliikkeen. Tämä liike laajeni ja sai lopulta niin paljon kannatusta - ihmiset kaikissa maailman suurkaupungeissa järjestivät miljoonamassoin mielenosoituksia suurvaltojen ydinkokeita vastaan - että maanpäälliset ydinkokeet kieltävä sopimus saatiin aikaan.
Russell sai myös toisen Nobelin, rauhanpalkinnon. Myös Pugwash-rauhanliike palkittiin, niinkin myöhään kuin muistaakseni 1995. Tämän liikkeen laajalle länsimaihin 1960-luvulla levinnyt osa on Sadankomitea, joka saapui Suomeenkin ja muutti täällä asenteita niin, että mm. nuorison aseistakieltäytyminen tuli käytännössä mahdolliseksi. Koko nykyinen tapamme puhua "turvallisuuspolitiikasta" eikä erikseen puolustus- ja ulkopolitiikasta, on Sadankomitean ajatuskylvön seurausta.
Tällä hetkellä esim. Einsteinin henkinen perillinen fyysikko Stephen Hawking kantaa rintapielessään Sadankomitean harakanvarvasmerkkiä (ND = nuclear disarmament), ja pohjoismaisista tiedemiehistä ehkä tunnetuin on norjalainen Johan Galtung, jonka murskaava kritiikki amerikkalaisen yhteiskunnan epädemokratisoitumista ja militarisoitumista vastaan on saanut ansaittua huomiota. Suomalaisista tunnettuja sadankomitealaisia ovat kansainvälisesti arvostettu konfliktintutkija Raimo Väyrynen (joka kutsutaan asiantuntijana paikalle välittömästi jos maata uhkaa jonkin sortin kriisi ja presidentti, puolustus- ja ulkoministeriö joutuvat pitämään hätäistunnon) ja mm. ulkoministeri Tuomioja.
Joten Russell oli siis paitsi älykäs, myös monitoiminen poliittinen ja yhteiskunnallinen toimija. Pitkän elämänsä hän käytti hyvin määrätietoisesti edistääkseen niitä päämääriä jotka katsoi inhimillisesti oikeiksi ja tärkeiksi.
Russell oli todella viiltävän tarkka ajattelija ja erittäin tarkka huomioitsija. Yli yhdeksänkymppisenä hänet pidätettiin viikoiksi mielenosoituksen seurauksena, kiikkustuoli sai odottaa.
Russellin etuna aikansa neuvostoliitto-myönteisiin, voidaan pitää hänen erittäin valistunutta käsitystään kaikkien totalitäärisien valtioiden turmiollisuudesta ihmisen henkiselle vapaudelle, ja oikeuksille.
Russellkin meni lopulta siihen halpaan, että arvioi USA:n suuremmaksi pahaksi Neuvostoliittoon verrattuna. Kuitenkin kaikki halukkaat tietävät kyseessä olevan tiedotuksen avoimmuuden asteen.
"Eräässä katsannossa hänen samoin kuin Hodgskinin lähtökohtana ovat filosofiset radikaalit: hän jatkaa heidän rationalismiaan ja heidän romantikkoihin kohdistamaansa vastustusta. Toisaalta hän herättää jälleen eloon materialismin, tulkitsee sen toisin kuin se oli ennen tulkittu ja liittää sen uudella tavalla ihmiskunnan historiaan. Kolmannessa katsannossa hän on viimeinen suuri systemaatikko, Hegelin seuraaja, joka uskoo samoin kuin Hegel rationaliseen, koko ihmissuvun kehityksen sisältävään kaavaan. Tähdennettäessä vain yhtä näistä aspekteista saadaan väärä ja muodoton käsitys hänen filosofiastaan."
Näin kirjoitti Bertrand Russell v. 1946 ilmestyneessä Länsimaisen Filosofian Historia 2- teoksessa.
Mielestäni Marxista löytyy alkuasetelma globaaliin menoon tutustuttaessa. Kapitalismissakin suurimmat norsut tuhoutuvat mahdottomuuteensa, joten systeemien sortumista on turha odotella. Maailmassa riittää tyhmiä köyhiä rikastumista havitteleville.