Luin missi Elina Nurmea koskevan jutun, kun hän sairastu kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ja hänen mummonsa käski häntä laittaa lenkkarit jalkaan ja lenkille. Itselläni kun oli vaikeaa lähdin harjoittelemaan pitkän matkan hölkkälenkkejä, aloin voimaan todella hyvin, koskaan en ole lääkkeitä tarvinnut ja juoksulenkeistä tuli intohimoni.
Missin raju kohtalo – psykoosi ja sairaalakierre
terve kuin pukki
7782
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eli helppoa kun mikä,ei oo vaan omalla kohdalla toiminut ihan noin.Vaikka jotkut kaverit sanookii että nyt otat vaan ittees niskasta kiinni kyllä se siitä.
Mullekin tuli aina kuntosalitreeneistä tosi hyvä fiilis. Jotenkin vaan kyllästyin n. 5-vuotta sitten. No nykyään kuljen kaikkialle jalan tai polkupyörällä, tosin niin tein ennenkin. Endorfiinejahan fyysinen suoritus elimistöön vapauttaa.
Minullekin terapeutti on suositellut päivittäistä liikuntaa, juurikin endorfiinien takia. MUTTA, minulla on siis lievempi versio sairaudesta, enkä siltikään kuvittele, että pelkkä liikunta korjaisi tämän tilanteeni. Auttaa varmasti kuitenkin :)
Liikunta on auttanut paljon omalla kohdalla. Pahimmassa kaksisuuntaisuuden dippauksissa tosin tällaiseen luksukseen ei ollut edes mahdollisuutta ;) Mutta niin pian kuin sallittiin, lenkkeilyä aloin taas harrastaa. Liikunta on omalla kohdalla ollut erittäin toimiva ja halpa lääke - perus päivittäinen lääkitys on jäänyt lääkärin määräyksestä varsin "kevyeksi", eli aivan tuo litium ja siihen tasaava / unta antava riittävät yhdessä pitämään oikeilla raiteilla.
Liikunta tuo mieleen jotain sellaista raikkautta, mitä lääkkeet eivät kykene tuomaan. Kai se on fysiologisesti jokin sopiva mikstuura erilaisia välittäjäaineita; tuntuu että luonto on se paras lääkitsijä tietyllä tapaa. Ensimmäiset kokemukset toki voivat olla vaikeita, riippuen millaisesta tilanteesta lähtee ponnistamaan. Aloitin itse vaan yksinkertaisesti kävelyllä, eivätkä lenkit olleet kuin kilometrin - kauniissa maisemissa (onneksi sairaala oli sellaisessa paikassa).
Siviilissä lenkit ovat pidentyneet, ja pituutta niillä alkaa olla jo nykyään kymmenkertainen määrä. Tahtikin hieman muuttunut.
Missin tarina oli kiinnostava, hyvin vastaavia kokeneena oli kiinnostava huomata miten tämän taudin oireisto usein seuraa tietynlaista kaavaa.
Minä sain kesällä 2012 oman diagnoosini bipo II ja ohjeet olivat hyvin selkeät:
- Lääkitys Seroquel 600mg x1, risperdal 6mg x1 ja Deprakine 1000mg x1 ja tarv. Ketipinor 25-200mg tarv
- Liikuntaa, musiikkia, siivoamista tai muutakaan fyysistä aktiviteettiä minulla ei saa olla, koska nuo edellä mainitut laukaisevat maniaa. Minä entinen pyöräilijä sain luvan pyöräillä kaksi kertaa viikossa 15min kerrallaan, body pumppi kielettiin kokonaan, kotona sain luvan siivota kerran viikossa korkeintaan 45min
- Töihinmeno kielettettiin kokonaan
Tämmöisiä ohjeita yliopistollisesta sairaalasta vuonna 2012
Mitään rajuja manioita minulla ei ole ollut. Avioero ja työpaikalla ilmenneet vaikeudet joiden vuoksi irtisanoin itse.
Tässä ollaan ja järkyttyneenä ihmettelen ohjeita joita psykiatriltani sain. VOIKO tämä olla totta Suomessa??
Kuullostaa ihan uskomattomalle! Onko sulla aikaisemmin ollut mt-ongelmia tai lääkityksiä vai onko tämä tilanne tullut ihan kerta linttuulta? Aika raskas lääkitys ja sun pitäis olla käytännöllisesti katsoen tekemättä mitään arkipäiväisiä asioita.
VAI NIIIN