"McBaine siteerasi kyselyä joka oli tehty 2011 3000:lle mormonille jotka olivat jättäneet kirkon, kyselyn mukaan 47 % kaikista vastanneista sanoi naisten aseman olevan merkittävä syy uskonsa menettämiselle. Naisvastaajilla vastaava osuus oli 63 %:iin ja sinkku mormoninaisilla 70 %"
Lainaus on SLT - lehdestä, alkuperäinen lainaus ja linkki alla. Tuo artkkeli käsitteli myös homojen asiaa ja vaikka sekin on erittäin oleellinen kysymys toivoisin että siitä jos halutaan keskustella avattaisiin uusi ketju.
Olisi kiva kokeilla voiko täällä asiallisesti keskustella naisten asemassa MAP-kirkossa. En löytänyt tuota tutkimusta, jos joku tietää siitä tarkemmin niin linkki olisi kiva laittaa. Toisaalta, naisen asemasta voidaan keskustella jo tuon lainauksenkin pohjalta.
Mikä naisen asemassa MAP-kirkossa on niin huono, että kirkon jättäneistä vajaa puolet pitää sitä yhtenä merkittävänä syynä uskon menettämiselle ja kirkon jättäneistä naisista (varsinkin sinkuista) reippaasti yli puolet.
Tuon haastatellun mukaan:
"Tämän tuskan kieltäminen tai vähättely on liian yleistä sekä miestemme että naistemme keskuudessa.
"Denying this pain or belittling it," she said, "is an all too common occurrence among both our men and our women."
"McBaine cited a 2011 survey of 3,000 Mormons who had left the church, which reported that 47 percent cited women’s issues as a "significant" reason for their loss of faith. Among women respondents, that percentage climbed to 63 percent, and 70 percent for single Mormon women."
http://www.sltrib.com/sltrib/lifestyle/54619090-80/women-sex-mormon-gay.html.csp#disqus_thread
Lainaus on SLT - lehdestä, alkuperäinen lainaus ja linkki alla. Tuo artkkeli käsitteli myös homojen asiaa ja vaikka sekin on erittäin oleellinen kysymys toivoisin että siitä jos halutaan keskustella avattaisiin uusi ketju.
Olisi kiva kokeilla voiko täällä asiallisesti keskustella naisten asemassa MAP-kirkossa. En löytänyt tuota tutkimusta, jos joku tietää siitä tarkemmin niin linkki olisi kiva laittaa. Toisaalta, naisen asemasta voidaan keskustella jo tuon lainauksenkin pohjalta.
Mikä naisen asemassa MAP-kirkossa on niin huono, että kirkon jättäneistä vajaa puolet pitää sitä yhtenä merkittävänä syynä uskon menettämiselle ja kirkon jättäneistä naisista (varsinkin sinkuista) reippaasti yli puolet.
Tuon haastatellun mukaan:
"Tämän tuskan kieltäminen tai vähättely on liian yleistä sekä miestemme että naistemme keskuudessa.
"Denying this pain or belittling it," she said, "is an all too common occurrence among both our men and our women."
"McBaine cited a 2011 survey of 3,000 Mormons who had left the church, which reported that 47 percent cited women’s issues as a "significant" reason for their loss of faith. Among women respondents, that percentage climbed to 63 percent, and 70 percent for single Mormon women."
http://www.sltrib.com/sltrib/lifestyle/54619090-80/women-sex-mormon-gay.html.csp#disqus_thread
Vastaukset 39
Vanhimmat
Juu, ja tiedoksi jos nyt jotain kiinnostaa, olen "sekametelisoppana" täällä kirjoitellut, vaihdoin nimimerkkiäni lyhkäsemmäksi erään ketjun innoittamana.
Kyllä kaike asiallistakin keskustelua voitaisiin käydä. Mutta samalla edellytän myös kriitistä asenneta erilaisiin mielikuviin tasa-arvosta, jota luodaan joka päivä ympäri maailmaa.
Olisi hyvä myös kysyä: Mistä mielikuvat tasa-arvon tarpeesta ja oman aseman huonoudesta ovat peräisin ja mistä lähteestä? Kuka/ketkä hyöty/y/vät tilanteesta? Minkälaiset ihmiset pitävät myllyä käynnissä?
Mielestäni uskonnolla on oikeus pitää tasovaatimuksia yllä, joka on mittapuu hyväksyttylle elämäntavalle. Uskon ihmiste hakevan uskonnosta juuri sitä.
Jostain syystä maailmalla on levinyt sellainen väite, että uskonnon sisältämä siveellinen tasovaatimus "sortaa" sellaisia, jotka eivät ehkä halua elää niiden mukaan ja että uskonnon piirissä on siksi oikeutettua esittää muutoksia siveelliseen mittapuuhun.
Jos tälläinen vastakriitisyys sallitaisiin, niin silloin keskustelu olisi mahdollistakin käydä.
Asiaa pitäisi tarkastella monelta kandilta.
Kehtaatkin puhua "siveellisistä tasovaatimuksista", kun MAP-kirkon alkuaikoina profeetta ja kirkon johtohenkilöt harrastivat seksiä useiden naisten kanssa ja jopa ennestään toisen mormonimiehen kanssa naimisissa olevien.
Sukupuoli on ihmisellä ja eläimillä jälkeläisten tuottamista varten suvullisesti. Siitä ei seuraa mitään muuta, kuin että osa ihmisistä pystyy luovuttamaan siittiöitä naaraille ja naaraat pystyvät kantamaan ja synnyttämään sekä imettämään jälkeläisiä.
Mormonit ovat tehneet sukupuolesta ja seksuaalisuudesta aivan liian suuren kysymyksen. Biologisesta sukupuolesta ei seuraa mitään muuta älyllisesti, henkisesti ja hengellisesti kuin se, että osa ihmisistä voi vain siittää, osa vain synnyttää.
Tuossa SLT:n jutussa tuo McBaine tarjosi seuraavia ehdotuksia naisen aseman ja näkyvyyden kohottamiseksi kirkossa:
* presidentti-tittelin johdonmukainen käyttö kun viitataan naisjohtajiin
* paikallisten naisjohtajien istuminen kokouksissa seurakunnan edessä, jotta seurakuntalaiset oppivat tuntemaan heidät
* naisjohtajien kutsuminen puhujiksi kuukausittain samalla tavalla kuin korkean neuvoston jäsenet
* naisten puheiden lainaaminen yhtä usein kuin lainataan miesten puheita
* sallia se, että naiset olisivat myös viimeisiä puhujia kokouksissa
* hän myös puhui siitä että tyttöjen pitäisi saada osallistua "Pinewood Derbyyn". Tämä piti googlettaa ja ilmeisesti kyseessä on joku partiolaisten kilpailu.
Noin. En tiedä nousivatko nämä kyseisen naisen ehdotukset siitä kyselystä vai ovatko nämä vain asioita joita hän henkilökohtaisesti haluaisi nähdä kirkossa.
Näistä mielestäni paistaa läpi jonkinasteinen tyytymättömyys siihen että naisilla ei ole pappeutta, tai että sitä pappeuden puutetta korostetaan kirkon vakiintuneilla toimintamalleilla.
Yhtäkaikki. Onko tosiaan niin, että sakramenttikokouksissa ja vaarnan kokouksissa viimeisen puhujan (jolle on siis varattu eniten aikaa) on oltava pappeuden haltija? Jos näin on, niin miksi?
Tiedän että nykyään kirkossa naiset saavat pitää seurakunnan edessä rukoukset sakramenttikokouksessa (näin ei ole ollut aina. Vuonna 1978 Kimballin aikana sallittiin naisten rukoilevan seurakunnan edessä sakramenttikokouksessa).
Tällaiset käytänteet kieltämättä näyttävät ja voivat joistain tuntua (varmasti monet taas eivät kiinnitä näihin mitään huomiota) siltä että pappeudenhaltijalla on tärkeämpi rooli ja painavempaa sanottavaa kuin naisilla.
Mitä tulee partioon, onko partio Suomen mormoneila vain pojille kuten USA:ssa?
Vastauksia S.Pratille:
* Suomessa presidentti-nimitystä ei käytetä muista johtajista, kuin Kirkon presidentistä ja kahdentoistan koorumin johtajasta eli presidentti. Joten minulle tuo ei oikein aukene. Puhujien yhteydessä kyllä mainitaan virka, erityisesti silloin kun kyseessä on vierailija.
* seurakunnan sakramenttikokouksessa edessä eivät istu muut kuin piispakunnan jäsenet ja mahdolliset puhujat, sakramentin siunaajat (papit tai vanhimmat).
Esimerkiksi koorumien johtajat istuvat sakramenttikokuksessa perheittensä kanssa ja pappeuskokoksessa edessä. Oletan sisarten Apuyhdistyksessä olevan sama käytäntö, eli Apuyhdistyksen johtokunta istuu edessä.
* vaarnan naisjohtajat pitävät tavallisesti vierailun yhteydessä puheen.
Sitä en tiedä, mitä tarkoitetaan ilmaisulla "yhtä usein". Jos sillä viitataan kuukausitain vierailevan korkean neuvoston jäsenen puheen pitämiseen, niin se muutaisi aika paljon käytäntöä. Piispakunnalla on ohje antaa jokaiselle jäsenelle mahdollisuus puheenpitoon ja suurissa seurakunnissa siihen voi kulua vuosi. Jos nyt vaarnan naisjohtajat kävisivät seurakunnissa puhumassa kerran kuukaudessa, niin tavallisen jäsenen suhteen mahdollisuus voisi lykkääntyä vielä pitempään.
* jokainen voi lainata naisten puheita niin usein kuin haluaa. Seurakuntani pappeuskokouksessa on pidetty jopa oppiaihe erään yleiskonferensissa puheen pitäneen naisjohtajan pohjalta. tavallisesti jäsenet lainaavat kuitenkin kirkon presidentin sanoja, koska hän on profeetta.
* meidän seurakunnassa nainen on ollut viimeinen puhuja sakramenttikokouksessa.
* Partiotoiminta on tietävästi suuniteltu erityisesti pojille, mutta Tampereen vaarna ja lähetyskentä pitää partiotoimintaa myös tytöille.
Minä en tiedä, miksi kukaan jäsen ryhtyy esittämään ehdotuksia asioista, joista hänen pitäsisi olla paremmin perillä. Esimerkiksi kyseisen naisen pitäisi olla tietoinen siitä, että sakramenttikokouksessa edessä istuu vain piispakunta ja puheen pitäjät (myös vaarnan vieraikijat). Jos joku tukitsee tämän korostavan pappeuden puutumista naisilta, niin en ymmärrä sellaista katsantokantaa.
Vaarnakonferensissa vaarnanjohtaja on viimeinen puhuja samoin kuin kirkon yleiskonferensissa kirkon presidentti on sunnuntaikokouksissa.
Uskoakseni sama käytäntö on kaikialla, jolla halutaan ikään kuin johtajan sanovan "viimeisen sanan".
Kiitos vastauksista tähän asti.
Jos on niin että reilusti yli puolet naisista jotka jättävät kirkon katsoo yhtenä suurena syynä erolleen naisen aseman kirkossa, niin mitä itse luulet, mitkä voisivat olla sellaisia tekijöitä kirkossa jotka saavat monet naiset tyytymättömiksi asemaansa?
Tällainen tuli vielä mieleen. Miehet pappeudenhaltijoina ovat hengellisiä johtajia kaikille (siis jos ovat johtoasemassa), niin miehille kuin naisille. Naiset ovat johtoasemassa ainoastaan lapsille (Alkeisyhdistys) ja toisille naisille (Apuyhdistys). Nainen ei siis ole koskaan hengellinen johtaja miehelle. Ehkäpä tuo nainen tarkoitti tuolla edessä istumisella sitä että naistakin voisi pitää hengellisenä johtajana. Tosin tuskinpa minustakaan tuo edessäistuminen mitään vaikuttaa jos siellä vaan istuu ja kököttää. Eihän naisella ole pappeutta joten hän ei voi tuota asemaa saavuttaa millään kosmeettisilla konsteilla.
Onko muuten niin että naisilla ei voi koskaan (maanpäällä) olla pappeutta? Onko tämä muurattu kirkon oppeihin? Vai voiko oppi tässä kehittyä kuten kävi mustien pappeuden suhteen, pitkäänhän opetettiin että he eivät voi tässä elämässä pappeutta saada mutta tuo muutettiin 1978. Vai onko niin että naispappeus olisi teologisesti täysin mahdottomuus MAP-kirkossa?
Aloitan vastaamisen S.Pratille loppupäästä.
Kirkon presidentti Joseph F. Smith antoi patriarkkalisen siunauksen mustalle miehelle, jolle antoi lupauksen, että tulee saamaan pappeuden joko tässä elämässä tai tulevassa elämässä myöhemmin. V.1978 miehen tytär huolehti sijaistoimitusten suoritamisesta isälleen.
Siitä asti mustat ovat saaneet patriarkkalisen siunauksen muiden jäsenten tavoin ja todennäköisesti annetiin samanlainen lupaus pappeuden saanista joskus tulevaisuudessa.
Sisarille ei tietääkseni anneta samanlaista lupausta pappeudesta edes iankaikkisissa maailmoissa. On sanotu, että sisaret tulevat saamaan "valtuus", jok on ilmeisesti johtanut väärinkäsityksiin, koska pappeus on samastettu valtuuteen.
Ne, jotka ajatelevat valtuuden sisältyvän yksinomaan pappeuden eivät ole huomaneet sitä, että sisarilla on valtuus esitoimitusten antamiseen naisille, mutta niilla ei kuitenkaan ole pappeutta.
joten voidaan sanoa, että kirkon oppiin on "kiveen hakattuna" se, että naiset eivät tule missään vaiheessa saamaan pappeutta.
Mitä tulee hengelliseen johtamiseen, niin miehet eivät ole sisarten alaisia paitsi silloin jos toimivat sihteerina Alkeisyhdistyksessä.
Mitä tulee tasa-arvoasiaan yleensä, niin minulle tulee mieleen Jeesuksen 12 opetuslasta, jotka vähän väliä kiistelivät siitä kuka oli suurin taivasten valtakunnassa. Kaksi jopa pyysi äitinsä havitamana hyviä kunniapaikkoja Jeesukselta tämän valtakunnassa.
Tämä johtui siitä, että opetuslapset ajatelivat Jeesuksen valtakunnan olevan maallinen valtakunta, joka taas johtui juutalaisten yleisestä käsityksestä Messiaasta maallisena hallitsijana.
Olen sitä mieltä, naispappeus-kysymyksessä on jotakin samaa kuin opetuslapsissa, jotka olivat sen ajan ympäristön vaikutuksen alaisia. Samalla tavoin naispappeuden tavoitelijat pitävät pappeutta jonain kunnian osoituksena, kuten maallisia virkoja ja titteleitä ajatellaan olevan osoitus jostakin ansaitusta kunniasta.
Minusta hengelliset asiat pitäisi erottaa maallisista asioista, niin että toista ei mitata toisen mittapuilla.
MAP-kirkossa naisen asemassa on huonoa esimerkiksi:
- moniavioisuus iankaikkisena periaatteena
- ei pääsyä "korotukseen" ilman miestä, vain omana itsenään
- ei pääsyä merkittäviin tehtäviin kirkossa
- naisten oma järjestö Apuyhdistys alistettu miesten päätäntävaltaan kaikissa tärkeissä asioissa
- tytöt opetetaan jo mormonikodissa pienestä pitäen palvelemaan miestä ja veljiään, tyttö saattaa esimerkiksi joutua sijaamaan perheen poikien vuoteet ja siivoamaan heidän sotkunsa - ei koskaan toisin päin
- äitiyden korostaminen naisen ainoana oikeana kutsumuksena. lapseton nainen tai naimaton nainen on kirkon piirissä sosiaalisesti alempiarvoinen kuin äidit ja aviovaimot
- aikaisemmin naista nöyryyttänyt 'pesuseremonia' temppeleissä, jolloin naiset joutuivat alistumaan intiimien ruumiinosiensa kopeloimiseen paljaalta iholta
- naisten kasvojen peittäminen rukouspiirissä (miesten ei tarvitse peittää kasvojaan) - eli nainen on niin kelvoton, että hänet on tehtävä täysin näkymättömäksi, persoonattomaksi ja anonyymiksi Jumalan edessä mormonien pyhimmässä paikassa
Luettelosta puuttuu erittäin käytännöllinen asia:
- MAP-kirkko sälyttää pappeudenhaltijoille niin paljon tehtäviä, että nainen jää yksin usein suuren lapsikatraansa ja kodin arjen pyörittämisessä. Käytännössä isä ei ole juuri koskaan kotona. Tämän takia kirkossa on perheillat, jolloin kerran viikossa (yleensä maanantaisin, kun kirkossa ei ole muuta toimintaa) järjestetään perhe-ilta. Perheilta kuormittaa sekin naista, kun oletus on, että silloin valmistetaan jotain erityisen hyvää syötävää ja koti on kaikin puolin erityisen "kodikkaaksi" laitettu.
En hämmästele laisinkaan, että Utahissa naisten masennuslääkkeiden käyttö on U.S.A.Nn huippuluokkaa.
Vaika olenkin mie(siis väärää sukupuolta oleva), niin vastaan silti:
- moniavioisuus iankaikkisena periaatteena
* Siinä mielessä iankaikkinen, että se voitaisiin ilmoituksen kauta saataa voimaan, mutta ei ole kuitenkaan pakollinen korotukseen pääsylle.
- ei pääsyä "korotukseen" ilman miestä, vain omana itsenään
* Ei mieskään pääse korotukseen ilman vaimoa.
- ei pääsyä merkittäviin tehtäviin kirkossa
* Kirkossa 2i "päästä" tehtäviin, vaan kutsutaan. Ei kaikkia miehiäkään kutsuta "merkittäviin" tehtäviin.
-- naisten oma järjestö Apuyhdistys alistettu miesten päätäntävaltaan kaikissa tärkeissä asioissa.
* Apuyhdistystä perustaessa sen oli alusta asti tarkoitettu toimia pappeuden alaisena.
- tytöt opetetaan jo mormonikodissa pienestä pitäen palvelemaan miestä ja veljiään, tyttö saataa joutua sijamaan perheen poikien vuoteet ja siivoamaan heidän sotkunsa - ei koskaan toisinpäin(???)
* Tuo kuuluu perheen sisäisiin asioihin, ei kirkon oppiin. Jos sellaista on tapahtunut, niin vanhemmat ovat todennäköisesti noudattaneet omissa kodeissa opitua käytäntöä. Ehkä samaa on tehty muissakin suomalaisissa kodeissa - kuin mormonien - ja sitä on sitten noudatettu omien lasten kohdalla myös kirkkoon liitymisen jälkeen.
- äitiyden korostaminen naisen ainoana oikeana kutsumuksena. lapseton nainen tai naimaton nainen on kirkon piirissä sosiaalisesti alempiarvoinen kuin äidit ja aviovaimot
* Ei ainoa oikea, mutta tärkeä osa naisen elämässä. Äidillä on suurin vaikutus lapsen kehityjseen, oli lapsi tyttö tai poika.
Äitienpäivänä kukkia jaetaan jokaiselle naiselle siitä riipumatta, ovatko naimisissa tai onko niillä omia lapsia. Näin kirkon kokouksissa.
- aikaisemmin naista nöyryyttänyt 'pesuseremonia' temppeleisää, jolloin naiset joutuivat alistumaan intiimien ruumiinosiensa kopeloimiseen paljaalta iholta
* Temppelissä naiset suorittivat pesu- ja voitelutoimituksen naisille ja miehet miehille. Miehille toimituksen muoto oli sama kuin naisille.
- naisten kasvojen peittäminen rukouspiirissä (miesten ei tarvitse peittää kasvojaan)
Paavalin aikana naisten piti peittää kasvonsa kristillisissa jumalanpalveluksissa. Se näytti tuotaneen vaikeuksia Korintin seurakunnassa. Kirkon normaaleissa kokouksissa naisilla ei ole huntua.
- eli nainen on niin kelvoton, että hänet on tehtävä täysin näkymättömäksi, persoonattomaksi ja anonyymiksi Jumalan edessä mormonien pyhimmässä paikassa
* Kävitkö oikeassa temppelissä jäsenyyden aikana, vai onko kyse vain netistä opitut teesit? Tämä olisi tärkeätä selvittä ensimmäiseksi.
Vastaus puuttuvaan luetteloon:
Jotkin tehtävät saatavat vaatia mieheltä ja isältä paljon enemmän aikaa kuin toiset tehtävät. Esimmerkiksi apostolit saatavat joutua matkustamaan ympöri maailmaa perustamaan uusia vaarnoja. Vaarnan johtaja ja korkean neuvoston jäsenet taas matkamaan vaarnan eri seurakunnissa.
Tämän vuoksi vaimolta tiedustellaan sitä, onko tehtävä sopiva miehelle ja onko vaimo valmis tukemaan miestä kyseisessä tehtävässä.
Muista, että miehiä on myös töissä ammateissa, joissa joutuvat yhtä lailla olemaan poissa perheensä luota, eikä se ole saanut feministejä liikkeelle.
Kirkossa maanantai on varattu perhe-iltaa varten, jossa vanhemmat opettavat lapsille evankeliumia ja viettävät yhteistä aikaa. Se ei vältämätä ole sidoksissa miesten tehtävien laatuun.
Se, mitä syötävää äiti valmistelee perhe-iltaa varten, onkin sitten perheen oma asia.
Moroni, mihin tarvitset selvitystä siitä, olenko käynyt oikeassa temppelissä? Eihän kirkolla ole kuin oikeita temppeleitä.
Kyllä, olen käynyt oikeassa mormonitemppelissä. Olen käynyt vain yhden kerran, en vakuuttunut kokemastani, tosin olin jo ennen temppeliin menemistäni alkanut epäillä kirkkoa. Temppelissä käynti ei vahvistanut uskoani kirkkoon, mutta ei se ollut ratkaisevaa.
Kerroit Paavalin aikaisesta käytännöstä, muttet vastannut miksi nykyään osana temppeliseremoniaa naisten pitää verhota kasvonsa.
"Jos miehellä on päähine päässään, kun hän rukoilee tai profetoi*, hän häpäisee päänsä.
Sen sijaan jos nainen on avopäin, kun hän rukoilee tai profetoi, hän häpäisee päänsä, sillä sehän on samaa kuin hän olisi antanut ajaa hiuksensa pois.
Ellei nainen peitä päätään, hän voi yhtä hyvin leikkauttaa hiuksensa. Mutta jos kerran hiusten leikkaaminen tai pois ajaminen on naiselle häpeällistä, hänen tulee peittää päänsä.
Miehen ei pidä peittää päätään, koska hän on Jumalan kuva ja heijastaa hänen kunniaansa. Nainen taas heijastaa miehen kunniaa." 1. Kor. 10:4-7
Paavali kyllä opetti että nainen ei saa rukoila avopäin, mutta ei puhunut kasvojen peittämisestä hunnulla. Paavali sanoi myöskin että miehen ei pidä peittää päätään ja miehet pitävät päähinettä osassa temppeliseremoniaa .. rukouksen aikana.
Eli kasvojen peittäminen hunnulla kuvastaa jotain, mutta mitä? Siihen ei ole vastausta täällä kerrottu.
En myöskään täysin ymmärtänyt sitä että kun jotkut kokevat ilmeisesti ongelmallisena sen että naisten omakin järjestö eli Apuyhdistys on miesten päätäntävallan alla, niin vastaat että perustamisesta lähtien näin on ollut. Miksi näin on ollut? Eivätkö naiset kykene johtamaan itsenäisesti Apuyhdistystä?
Jos miehellä tai naisella on matkustamista vaativa työ tai vuorotyö, se tietysti vaatii perheessä monenlaisia järjetelyitä. Tämähän on itsestään selvää! Nyt oli kysymys perheen huoltajien leipätyön päälle tulevista palkattomista ja usein hyvinkin paljon aikaa vievistä tehtävistä, joita tekemällä mormonit joutuvat osoitamaan kelvollisuuttaan.
Perhe kärsii, minulla on tästä itselläni lapsuudesta paljon kokemusta. Äidillämme oli vuorotyö ja isä hoiti kirkon tehtäviä siitä huolimatta. Ei kai ole ihan hyvä käytäntö sellainen järjestelyh perheessä, että mormoniperheen 10-vuotias ja vanhin lapsi joutuu huolehtimaan yksin iltaisin 6-, 4-, ja 2-vuotiaista pienemmistä sisaruksistaan, kun äiti on töissä ja isä kirkon tehtävissä?
Niin, minä olin tuo pieni 10-vuotias mormonilapsi. Monet kerrat me lapset itkimme itsemme uneen yhdessä kasassa kun pelotti ja oli pimeää, eikä ollut kotona sen enemää äitä kuin isääkään... ja lisää ongelmia tuli, jos nuorimmaiset tekivät peloissaan housuihinsa... niitäkin yritin sitten laittaa likoon.
Jos tuollaista edelleen kirkossanne tapahtuu, niin se on lastensuojeluilmoituksen paikka! Mutta KUKAAN kirkossa ei välittänyt siitä, miten meidän perheemme pärjäsi ja mitä meille kuului. Ilmainen työpanos kelpasi kirkolle ja kymmenysrahat ja paastorahat ja rahat kappeli- ja urkurahastoon...
Sen hyväksyn ja se on vain ammatinvalintakysymys, että
'merimiehen muija ja kalamiehen koira ne rannalla istuu ja ruikuttaa'.
Mutta uskonnon tulisi mielestäni yhdistää perheitä, eikä aiheuttaa perheille kohtuuttomia vaikeuksia vaatimalla jäseniä käyttämään kirkkoonsa enemmän aikaa, kuin terve järki sanoo. Myös rahan kanssa olisi suotavaa oman järjen käyttä ja laittaa perheen tarpeet kymmenysten maksun edelle (niin ei ainakaan omassa perheessäni vahingossakaan koskaan tapahtunut).
"En myöskään täysin ymmärtänyt sitä että kun jotkut kokevat ilmeisesti ongelmallisena sen että naisten omakin järjestö eli Apuyhdistys on miesten päätäntävallan alla, niin vastaat että perustamisesta lähtien näin on ollut. Miksi näin on ollut? Eivätkö naiset kykene johtamaan itsenäisesti Apuyhdistystä?"
Tässä on huomioitava, että Apuyhdistys oli naisten oma, johtama ja täysin itsenäinen kirkon taloudesta erillään oleva naisjärjestö. Vuosi taisi olla 1968 kun kirkko Apuyhdistyksen taloudellinen autonomia lakkautettiin ja se lahjoitti kaiken omaisuutensa eli omistamansa kiinteistöt sekä käteisvarat, joita oli yli 2 miljoonaa dollaria tuolloin, kirkolle. Samalla yhdistys lopetti oman varojen keräyksen, että naisille jäisi "ylimääräisten tehtävien sijaan enemmän aikaa hoitaa kotia" (lähde: Encyclopedia of Women and Religion in North America, s. 725) Nykyisellään Apuyhdistys on siis taloudellisesti täysin riippuvainen siitä mitä kirkon miehet katsovat parhaaksi naisilleen antaa, toisin kuin ennen.
Perheessämme oli kotiapulaisia. joten ainakaan meidän perheessämme ei tilanne ollut se kuin kuvaat. Joskus saattoi olla jonkin aikaa, kun apulaista ei saanut tai se vaihtui. Muuten tuo kuvaa hyvin peheeni muinaista tilannetta n. 50 vuotta sitten.
On epäasiallista kertoa jonkun perheen yksityisasioista, jotka eivät välttämättä ole mormonismin syytä.
Suomessa ei ole näitä reissaavia apostiliperheenisiä, jotka kiertäisivät perustamassa vaarnoja. Nyrt puhutaan aivan tavallisista suomalaisista perheistä, joissa molempien vanhempien on käytävä työssä, jotta perhe tulee toimeen.
Jos perheen äiti tai joissain tapauksissa myös isä, pitkän työpäivän jälkeen joutuu vielä antamaan runsaasti aikaa kirkon tehtäville - se kaikki on poissa lapsilta ja perheen yhteisestä ajasta.
Viimeksi, kun tästä Suomessa erään perheen kanssa puhuin he kertoivat suoraan, että nykyisin kirkossa Suomessa tajutaan, että kaikkeen ei vain ole resursseja. Toimintoja on jouduttu karsimaan, koska jäseniä ei ole tarpeeksi ja yhä harvemmat ovat valmiit uhraamaan ison osan vapaa-ajastaan kirkon tehtäviin.
Tuohan oli vain yksittäinen esimerkki. Tuo voisi olla hyvin lähihistoriaa. Tunnen itsekin erään mormoniperheen, jossa on 4 lasta. Teillä mormoneilla on keskimääräistä suomalaisperhettä suurempia perheitä. Suomessa on tavallista, että myös äidit joutuvat käymään työssä - toisin kuin Yhdysvalloissa.
Mietin vain sitä, kun otit esille naisten kokemuksen esitoimitksissa. Oman kokemukseni mukaan kehon kosketelu tehtiin kevyesti ja sinun olisi luulut myös tietävän, että naiset tekevät esitoimitukset naisille ja miehet miehille, jonka vuoksi sen ei olisi pitänyt olla mitenkään noloa.
No, olet sanonut käyneesi endaumentin läpi, joten en voi auttaa asiaa enempää. Jos eroaa jostakin, kuten puolisosta, niin silloin aikaisemmin myönteiset asiat muutuvat ikäviksi kokemuksiksi. Sanonta: "Aika kultaa muistot", voi toimia myös toisin päin: "Aika synkistää muistot."
Mitenkään yrittämättä viedä keskutelua liiaksi alueelle josta mormonit eivät halua keskustella eli liian yksityiskohtaisesta temppeliseremonioitten kuvauksesta, niin haluan kyllä tähän kommentoida että olen täysin erimieltä kun sanoit että kehon koskettelu, olkoonkin kevyttä, "ei olisi pitänyt olla mitenkään noloa".
Voi olla niinkin että saman sukupuolen edustajan koskettelu (varsinkin ennen kun se tehtiin paljaalle iholle) voi olla erittäin noloa. Niin naisilla kuin miehillä.
Mutta koska noin avoimesti kerroit temppelistä niin ei liene mitään estettä käsitellä sitä naisten kasvojen peittämistä rukoiltaessa. Mitä se mielestäsi symbolisoi naisen asemasta?
Lääkärissä käydessäni minulle on aivan sama, onko lääkäri mies vai nainen.
Muuten olen niin perushetero, että jos olisi jossain seremoniassa oltava jonkun henkilön kosketeltavana, niin mieluummin sitten koskettelijana vastakkaista sukupuolta oleva ja miellyttävä henkilö. Ei tarvitse olla kaunotar, mutta viehättävyys on iso plussa näissä asioissa.
En tiedä, miten perusteellista eri intiimialueiden koskettelua temppelissä on, tai on ollut. Kevyt koskettelu on hiplaamista ja herättää herkemmin outoja/eroottisia mielikuvia kuin reilu ote tyyliin kädenpuristus. Varsinkin herkästi kutitettavissa olevat kannattaa ottaa erityisesti huomioon, toisaalta - nauraminen tuskin loukkaa Elohimiä ja Jahvea.
Ent. jäsen sanoi: "Kyllä, olen käynyt oikeassa mormonitemppelissä". Kävitkö vain kasteella? On suuri ero saada oma endaumentti tai käydä kasteella.
Juurihan täällä joku huomautti, että keskustelussa ei sovi käsitellä yhksittäisten henkilöiden tai perheiden asioita. Joten en kerro omasta kokemuksestani mormonina ja ainoasta temppelissä käymisestäni tämän enempää.
Pitäkää itse paremmin yhteyttä omiin jäseniinne. Täällä on parhaillaan hyvä keskustelun avaus hengellisestä kriisistä. Volin yhtyä sen avaajan kokemukseen siitä, että kun tulee vaikeuksia kirkossa ja epäilyksiä, ei kirkko anna mitään tukea jäsenille, ei edes ns. kelvollisille, jollainen olin koko jäsenyys aikani.
Saattoi olla, että n. 50 vuotta sitten kirkko Suomessa ei tarjonnut riittävästi hengellistä tukea. Jäsenet olivat kokemattomia, eivätkä kaikki ohjelmat toimineet tarkoitetulla tavalla. Paljon on kiinni ihmisen omasta aktiivisuudesta selvittää ongelmiaan. - Arvostelun henki ei ainakaan ratkaisuja edistä. Myös huomion kiinnittäminen epäolennaisuuksiin kuten mustien pappeuteen ja naisten erilaisiin tehtäviin, vaikeuttaa ratkaisujen löytämistä. - Todistus evankeliumista on tärkein apu ongelmien tullessa.
Eräs intialainen kirkkoon liittynyt tiesi joutuvansa suuriin vaikeuksiin palatessaan kotiseudulleen. Hän totesi: "Mutta se on totta, eikö niin. Mitä muulla on sitten on väliä." Todistuksen saaminen ratkaisee epäilyksen tuomat ongelmat.
Todistus ei suinkaan aina ole kertatapahtuma, vaan se syntyy useiden pienehköjenkin kokemusten kautta. Totuuden rakkaus saa Pyhän Hengen toimimaan apunamme.
Tapani1
Mistä nyt kirjoitat, 50 vuotta sitten mormonismin ajoista Suomessa? Olisin vanhus, jos olisin eronnut kirkosta 50 vuotta sitten. En ymmärrä ajatuksenjuoksuasi.
Täällä kirjoittelee nimimerkiiä "Entinen jäsen" samaan tapaan kuin sinä.
Tapani, kerrot olleesi map-kirkon jäsen jo yli 50 vuotta. Minusta on tosi huvittavaa, että yrität tunnistaa jokaista map-kirkon 'entistä jäsentä, tällä forumilla. Kuinka monta entistä mormonituttua olet jo chekannut?
Ei KIRKKO anna tukeaan vaan ihmiset! Kirkolla ei ole mitaan tekemista sen kanssa etta sen ihmiset eivat toimi kuten heidan tulisi. Parannusta tarvitaan jatkuvasti... ei vain yhtakkinen uudestisyntyminen kerran elamassa vaan joka sunnuntaisen sakramentin yhteydessa jasenien olisi Synnyttava uudelleen. Ei kirkko ole siihen syyllinen etta ihmiset eivat toimi!
PS... miksi et jaanyt korjaamaan epakohtia vaan puikit pakoon hanta koipien valissa??
Kyllä kirkkokin voi olla läpeensä mätä ja luhistua kirkossa olevien päälle!
Et sitten ottanut kantaa muihin "ent. jäsen, nainen" esittämiin epäkohtiin. Menit yli siitä, mistä aita on matalin.
"Apuyhdistys oli naisten oma, johtama ja täysin itsenäinen kirkon taloudesta erillään oleva naisjärjestö."
Käsittääkseni ay kuitenkin perustettiin lähinnä moniavioisuuden harjoittamisen yhteydessä - eivätkö kaikki perustajajäsenet olleet "sisarvaimoja" vai miten se meni? Ja moniavioisuuden harjoittaminenhan haluttiin salata laittomuutensa vuoksi.
Aiheesta on ihan kohtalaisen hyvä kirjoitus englanninkielisenä osoitteessa:
http://www.exmormon.org/mormwomn.htm
Kirjoituksessa todetaan kuinka MAP-kirkko korostaa patriarkaalista järjestystä "jumalallisena", mikä on ollut moniavioisuuden merkitys naisten asemaan kirksosa ja kuinka nuorille naisille pikkutytöstä pitäen painotetaan heidän tärkeimmän ominaisuutensa olevan lasten saattaminen maailmaan kelvollisille mormonimiehille.
"Kirjoituksessa todetaan kuinka MAP-kirkko korostaa patriarkaalista järjestystä "jumalallisena" " , outoa ottaen huomioon että uskonnot jotka todella ovat syntyneet patriarkaaliseen aikaan lähi-idässä ovat sen kahleista ponnistautuneet tai ponnistautumassa pois ja ymmärtäneet silloisen naisen aseman olleen ajan ja paikan määräämä ei uskonnollinen totuus jonka nimissä toista sukupuolta pitäisi loputtomiin syrjiä.
Nykyaikainen itsenäinen ja valistunut nainen haluaa olla tasavertainen kumppani, toveri ja ennenkaikkea ihminen omana itsenään, eikä alistava suhtautuminen enää käy. Eikä pääasiallinen tavoite ole olla naimisissa ja tehdä lapsia.
Patriarkaalinen naista syrjivä suhtautuminen tympäisee myös siltä osin, että jokin taho (tässä tapauksessa Map-kirkko) säätelee ja määrää naisihmisen henkistä, fyysistä ja taloudellista itsemääräämisoikeutta.
Luulen löytäneeni linkin tuosta tutkimuksesta:
http://whymormonsleave.com/wp-content/uploads/2012/01/WhyTheyLeave_30Jan2012v4.pdf
Sivulla 3
If you no longer believe that the LDS church is the true church (and once did), which of the following were factors in your loss of belief:
Eli, jos et enää usko että MAP kirkko on tosi kirkko (ja joskus uskoit), mitkä seuraavista olivat tekijöitä uskosi menettämisessä.
Kirkon näkökannat/asennoitumisen naisiin [Church's stance on women] oli 70% vastaajista ilmoittanut olevan kohtalainen tai vahva tekijä uskon menettämisessä. 10% oli ilmoittanut sen olevan pääasiallinen syy.
http://whymormonsleave.com/wp-content/uploads/2012/01/WhyTheyLeave_30Jan2012v4.pdf
Tässä sivusto jossa on videoesitys:
http://whymormonsleave.com/
Kuunetlin juuri torstaina parin tunnin esitelman asiasta hanen esittamanaan.
No, mitäs kertoi?