Kaksi isoa talouskriisiä on sotkenut työmarkkinakuviot omalla alallani aivan totaalisesti. Ei mulla ole enää mitään mahdollisuuksia työllistyä taikka saada aikaan järkevää ihmissuhdetta jonkun täysjärkisen ja mukavan naisen kanssa.
Kohta ostan menolipun jonnekin, jossa on korkeita vuoria.
Kohta ostan menolipun jonnekin, jossa on korkeita vuoria.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei, nyt vähän asennetta sinne.. Ymmärrän, että masentaa ja vituttaa, jos pidät työtäsi todella tärkeänä ja voimaa antavana ja nyt tuntuu että elämä alkaa menemään päin honkia. Uusia töitä voit saada aina, voit ihan taatusti löytää taas paikkasi jossa viihdyt, ja on kiva tehdä töitä sen eteen. Jos et ihan yksinkertaisesti enää jaksa tai töissäsi on todella rankkaa, mikä estää sinua ajattelemasta omaa etuasi? Miten nii ei oo mahdollisuutta saada enää hyvää ihmissuhdetta? voi hyvää päivää, no ei tuolla menolla ainakaan jos säälit itteäsi ja et enää tee mitään haluamasi eteen. Oot sillon luopunut toivostasi. Ja mulla on ikää vasta 19v mutta oon kokenu tässä elämässäni varmasti enemmän kuin moni, tähän ikään, mutta älä nyt hyvä ihminen syytä itseäsi tämän päivän työmarkkinakuvioista tai murehdi niitä etukäteen. Tää maailma nyt menee muutenkin päin h***********! ja yhdellä ihmisellä ei siinä ole juuri osaa taikka arpaa. Nyt kehottaisin tekemään jotain mistä nautit ja lopettamaan murehtimisen.
Valtio pystyy luultavasti vielä useiden kuukausien, ehkä jopa vuosien ajan auttamaan työttömiä yms. pienillä tuilla - niiden avulla pysyy vielä toistaiseksi kohtuullisen hyvin elossa.
Kun yhteiskunnan tukiverkosto hajoaa niin sitten pitää vaan ystävien/sukulaisten kanssa tehdä yhteistyötä ja auttaa toisiaan, myös ruuan etsiminen luonnosta ja kasvattaminen itse saattaa osoittautua hyödylliseksi taidoksi.