Vuorisaarnan moraali

En tunnistanut itseäni vastauksesta, jossa nimimerkki "pykimimys?" vastasi kommenttiini käytttäen pelkkiä Raamatunlauseita, jotka taas ovat totuudenetsijöille ja vakaville pyrkijöille muutenkin tuttuja ja tärkeitä voiamnlähteitä.

Kun tietää olevansa ihminen, joka muutenkin paljon pohtii,mikä on elämässä oikein, mikä väärin ja miten suhtautua lähimmäisiin niin, että voisi edes hitusen olla voimana eikä voiman viejänä, tuntui kommentin lukeminen tiettyinä pelotteluineen jopa surkuhupaisalta, etenkin kun tietää, etten ole ainut ihminen, joka ottaa ihmisenä olemisen ja henkisen pyrkimyksen vakavasti. Toisaalta uskon, että joukossanne/ piirissänne löytyy myös hieman laajempikatseista elämänyymmärrystä ja uskonnollista ajattelua.

Olen vain pieni ihminen, vaan en maanmatonen, niinkuin ei kukaan meistä. En ole enkä halua olla profeetta, vääärä enkä oikea, van ihminen. Jokaisella on peruuttamaton ihmisarvo, koska meissä on jumalkipinä. Jumalan valtakunta on sisäisesti meissä. Ja Jeesus Kristus on opettajamme, Mestarimme. Riippuu vain meidän tahdostamme(joka on myös Jumalasta), tahdommeko valita kussakin tilanteessa suvaitsevaisuuden, rakkauden ja ihmisyyden suuntaan. Ihmisyyteen ei kuulu piiskaaminen Raamatunlauseilla. Ei myöskään toisen ihmisen minkäänöainen hyväksikäyttäö, ei lhenkisesti eikä aineellisesti. Henkinen elämä ei voi olla ulkokultaisuutta eikä hurskastelua, siitä elämän johto, karma pitää huolen. Jos teet henkeä vastaan, moraalia vastaan, se napsahtaa pian takaisin.
Ei minulle riitä usko ristinkuolemaan jonka jälkeen saan käytellä valtaa toisiin ihmisiisiin mitn tahansa. Mitä enemmän tutkii, sitä nöyremmäksi tulee. Eikä sitä halua puuttua kenenekään toisen sisäiseen Jumalaan, vaan arvostaa sitä, että joku on löytänyt vakaumuksensa.
Kun ihminen ottaa yhden askeleen ihmisyyden suuntaan Mestarit ottavat kaksi". Jeesus Kristus oli korkea vihitty ja opettaja, lähellä meitä länsimaalaisia ajattelutavaltaan ja mentaliteetiltaan. Mutta on myös muita mestareita historiassa ja on yhä, jotka ilmentävät samaa suvaitsevauuuden ja rakkauden vokmaa ja tajuntaa. Jeesus kuitenkin toi meille sen tärkeä tiedon, ettei pahalla pahaa, sillä joka miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu.

Onneksi nykyisin ei kenenkään tarvitse kuolla marttyyrina henkistä elämää koskeviane mielipiteidensa takia.

Keskustelukummpanin ei pidä luulla ettenkö arvostaisi hänen uskoaan ja hengellisyyttään. Hän on varmaan hyvää tarkoittava ihminen. Kristilliset kirkot ovat saaneet myös paljon hyvää aikaan. Kunpa ne jonain päivänä heräisivät tajuamaan, että Jumalan valtakuntaan johtaa monta tietä, ja että paipiston sun muun pitäisi suoratsaan kannustaa henkisisista asioista kesusstelemaanä asioita tutkimaan.Meille on annettu järki käyetettäväksi myös näissä perimmäisissä kysymyksissä. Jeesuskin varoitti, etä farireusihmiset eivät sallisi toisten mennä sisälle Jumalan valtakuntaan, koska itse eivät viitsi tai tahdo tahdo tehdä sitä. Vuosisatataisen käännyksen ja suggestion tulosta ovat kirkoisamme nyt näkyvissä. Mutta uskon, että tulee uusia valoisampa aika. Toeutuu Pekka ervastin sanat, että Jumalan suuruuteen haihtuu jokaisena päivänä oma pienuutemme. Lohdullista.

totuudenetsijä kirjoitti:

En tunnistanut itseäni vastauksesta, jossa nimimerkki "pykimimys?" vastasi kommenttiini käytttäen pelkkiä Raamatunlauseita, jotka taas ovat totuudenetsijöille ja vakaville pyrkijöille muutenkin tuttuja ja tärkeitä voiamnlähteitä.

Kun tietää olevansa ihminen, joka muutenkin paljon pohtii,mikä on elämässä oikein, mikä väärin ja miten suhtautua lähimmäisiin niin, että voisi edes hitusen olla voimana eikä voiman viejänä, tuntui kommentin lukeminen tiettyinä pelotteluineen jopa surkuhupaisalta, etenkin kun tietää, etten ole ainut ihminen, joka ottaa ihmisenä olemisen ja henkisen pyrkimyksen vakavasti. Toisaalta uskon, että joukossanne/ piirissänne löytyy myös hieman laajempikatseista elämänyymmärrystä ja uskonnollista ajattelua.

Olen vain pieni ihminen, vaan en maanmatonen, niinkuin ei kukaan meistä. En ole enkä halua olla profeetta, vääärä enkä oikea, van ihminen. Jokaisella on peruuttamaton ihmisarvo, koska meissä on jumalkipinä. Jumalan valtakunta on sisäisesti meissä. Ja Jeesus Kristus on opettajamme, Mestarimme. Riippuu vain meidän tahdostamme(joka on myös Jumalasta), tahdommeko valita kussakin tilanteessa suvaitsevaisuuden, rakkauden ja ihmisyyden suuntaan. Ihmisyyteen ei kuulu piiskaaminen Raamatunlauseilla. Ei myöskään toisen ihmisen minkäänöainen hyväksikäyttäö, ei lhenkisesti eikä aineellisesti. Henkinen elämä ei voi olla ulkokultaisuutta eikä hurskastelua, siitä elämän johto, karma pitää huolen. Jos teet henkeä vastaan, moraalia vastaan, se napsahtaa pian takaisin.
Ei minulle riitä usko ristinkuolemaan jonka jälkeen saan käytellä valtaa toisiin ihmisiisiin mitn tahansa. Mitä enemmän tutkii, sitä nöyremmäksi tulee. Eikä sitä halua puuttua kenenekään toisen sisäiseen Jumalaan, vaan arvostaa sitä, että joku on löytänyt vakaumuksensa.
Kun ihminen ottaa yhden askeleen ihmisyyden suuntaan Mestarit ottavat kaksi". Jeesus Kristus oli korkea vihitty ja opettaja, lähellä meitä länsimaalaisia ajattelutavaltaan ja mentaliteetiltaan. Mutta on myös muita mestareita historiassa ja on yhä, jotka ilmentävät samaa suvaitsevauuuden ja rakkauden vokmaa ja tajuntaa. Jeesus kuitenkin toi meille sen tärkeä tiedon, ettei pahalla pahaa, sillä joka miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu.

Onneksi nykyisin ei kenenkään tarvitse kuolla marttyyrina henkistä elämää koskeviane mielipiteidensa takia.

Keskustelukummpanin ei pidä luulla ettenkö arvostaisi hänen uskoaan ja hengellisyyttään. Hän on varmaan hyvää tarkoittava ihminen. Kristilliset kirkot ovat saaneet myös paljon hyvää aikaan. Kunpa ne jonain päivänä heräisivät tajuamaan, että Jumalan valtakuntaan johtaa monta tietä, ja että paipiston sun muun pitäisi suoratsaan kannustaa henkisisista asioista kesusstelemaanä asioita tutkimaan.Meille on annettu järki käyetettäväksi myös näissä perimmäisissä kysymyksissä. Jeesuskin varoitti, etä farireusihmiset eivät sallisi toisten mennä sisälle Jumalan valtakuntaan, koska itse eivät viitsi tai tahdo tahdo tehdä sitä. Vuosisatataisen käännyksen ja suggestion tulosta ovat kirkoisamme nyt näkyvissä. Mutta uskon, että tulee uusia valoisampa aika. Toeutuu Pekka ervastin sanat, että Jumalan suuruuteen haihtuu jokaisena päivänä oma pienuutemme. Lohdullista.

Tulipa vastaukseeni paljon kirjoitusvirheitä kun oikein yöllä naputtelin. Silmätkin lupsahtelivat välillä kiinni, mutta eihän sitä näin tärkeissä ja mielenkiintoisissa asioissa malta lopettaa kun alkuun pääsee.

Syytä korjata teksti, jotta satunnaisten lukijoiden olisi helpompi näitäkin ajatuksia silmäillä.
Siis:
En tunnistanut itseäni vastauksesta, jossa nimimerkki "pyrkimys?" julisti pahuuden olemusta käyttäen Raamatunlauseita, jotka tosin ovat myös totuudenetsijöille, vakaville pyrkijöille tuttuja ja tärkeitä voimanlähteitä.

Kun tietää olevansa ihminen, joka muutenkin pohtii paljon, mikä on oikein ja mikä väärin, ja miten suhtautua lähimmäisiin niin, että voisi edes hitusen olla voimana eikä voiman viejänä, tuntui kyseisen vastauksen lukeminen tiettyine "pelotteluineen" omakohtaisesti hieman surkuhupaisalta, etenkin kun muistaa, ettei ole ainut ihminen maanpäällä, jotka ottavat ihmisenä olemisen ja
ja henkisen pyrkimyksen vakavasti. Toisaalta uskon, että joukossanne/piirissänne löytyy myös laajakatseisempaa henkistä asennetta.

Olen vain pieni ihminen, mutta en maanmatonen, niinkuin ei kukaan muukaan. En ole enkä halua olla profeetta, väärä tai oikea, vaan ihminen, ja ihminenhän on pohjimmiltaan henkiolento. Jokaisella ihmisellä on peruuttamaton ihmisarvo, koska meissä on jumalkipinä. Jumalan valtakunta on sisäisesti meissä. Jeesus Kristus on opettajamme, Vuorisaarnan Mestari. Riippuu viime kädessä vain tahdostamme, tahdommeko asennoitua toisiin ihmisiin hänen esimerkkinsä mukaisesti suvaitsevaisuuden ja veljesrakkauden hengessä. Ihmisyyteen ei kuulu piiskaaminen Raamatunlauseilla. Se on itsensä korottamista ja todellista henkistä ja hengellistä ylpeyttä. Siinä jos missä voisi puhua väärästä profetoinnista.

Ihmisyyteen ei kuulu myöskään toisen ihmisen riisto eikä hyväksikäyttö, ei henkisesti eikä aineellisesti, josta kommentoija puhui. Eiköhän sellaisesta pääsy ole niitä alkeellisempa läksyjä elämän hienoviritteisessä koulussa. Kuin myös turhista ennakkoluuloista ja luulotteluista luopuminen.

Henkinen tai hengellinen elämä ei voi olla ulkokultaista, taikka tietysti voi, mutta silloin ei vielä uskalleta katsoa totuutta silmiin, omaan sisäiseen itseen. Tarvitaan vihollisia ja ulkoinen, tuomitseva ja kostava Jumala. Tosiasiassa Jumala ei loukkaannu siitä, että olemme joskus ajattelemattomia tai typeriä eikä vaadi hyvittelyämme. Hän vain rakastaa. Mutta totuudenetsijänä saa kyllä huomata, miten elämä itsessään pitää huolen siitä, ettei pitkään voi toimia sisäisiä hengen lakeja vastaan, jopa jokaisesta sanastaan joutuu "tilille" elämässä. Kyllä napsahtaa takaisin jos vaikka "etuilee" tai väärällä tavalla väärässä paikassa suutaan aukoo. Tai jos toimii omaa tuntoaan vastaan.(mietin kovasti motiiveitani, pitäisikö tätä vastausta lainkaan kirjoittaa, mutta päädyin siihen hyvä se vaan on joskus kirjoittaa pyhistä asioista arjen ja elämänkin kannalta)

Eipä minua kohota usko Jeesuksen ristinkuolemaan, jonka jälkeen voi käytellä henkistä ja hengellistä valtaansa toisin ihmisiin miten sattuu, vaikkapa toisten henkisen tasapäistämisen tai nöyristelyn muodossa. Sehän on sijaissovitusta ja henkisen opettajan ristillä roikottamista.

Todelliset uskovaiset ja samalla totuudenetsijät ovat nöyriä vaan eivät nöyristeleviä ihmisiä, ihmisisiä, jotka sydämesssään tutkiskelevat elämää ja kokemaansa, kiitollisessa ja innostuneessa hengessä. Se on luovaa sanan todellisessa merkityksessa. Ei uutta viiniä vanhoja leileihin, sanoo Kristus.

He tietävät, että elämä on täynnä mysterioita, jotka ihmisen kuuluu selvittää ja voittaa. Kun sellaisen ihmisen tapaa, joka historiassa tai nykypäivänä, häntä kunnioittaa ja häneen luottaa. Koska hän ei puutu toisen tahtoon eikä elämänymmärrykseen eikä pyri käännyttämään. Hän arvostaa ajattelua ja vakaumusta, jossa kuvastuu Vuorisaarnan henki.Vuorisaarnan ohjeet ovat alati syvenevät, ikuisuudesta tulevat ja ikuisuuksiin menevät. Ne on todella hyvä ja turvallista ottaa elämänsä mittapuuksi ja ohjenuoraksi.

Sanotaan, että kun ihminen ottaa yhden askelen ihmisyyden suuntaan, Mestarit ottavat kaksi. Jeesus Kristus oli korkea vihitty ja suuri opettaja, lähellä meitä länsimaalaisia ajattelunsa ja mentaliteettinsa puolesta.
On myös muita Mestareita, jotka ilmentävät samaa voima ja rakkaustajuntaa. Mutta Jeesus toi uutena sen, ettei pahaa pitää vastustaa pahalla, vaan pitää pyrkiä voittamamaan itsessään ja toisissa oleva paha hyvällä. Positiivisella energialla, kuten nykyajan psykologisissa koulukunnissa sanotaan. Mutta Jeesuksen opetuksiin pahan vastustamattomuudesta liittyy myös anteeksiannon mysteeri, anteeksi annon syvyys.

Keskustelua jatkaneen ei pidä luulla, ettenkö arvostaisi hänen vakaumustaan ja hengellisyyttään. Uskon myös, että hän kommentillaan tarkoittaa hyvää. Kunpa ns. kristityt heräisivät kuitenkin jonain päivänä tajuamaan, että Jumalan valtakuntaan johtaa monta tietä, ja kunpa kirkko repäisisi itsensä irti muoto-oppien ruostuttamista kahleistaan, mitä elämän syvempiin kysymyksiin tulee, perehtyen teosofis-kristosofiseen ajatteluun ja kuunnellen mitä ihmisillä on elämästä oikeasti sanottavana. Sitä Jeesus ja alkuseurakuntakin varmaan olisivat tahtoneet.

Tärkeää on siis voida ajatella omilla aivoillaan, onhan meille annettu järki käytettäväksi myös näissä perimmäisisissä kysymyksissä. Sallia hengen tutkia salaisuuksia, kuten Isossa Kirjassakin sanotaan.

Jeesus puhuu ihmisistä, jotka eivät salli toisten mennä peremmälle Jumalan valtakuntaan, koska eivät itse jaksa tai viitsi tehdä sitä. Sehän on kateutta, mutta siinä piilee myös vuosisataisten käännytysten ja suggestion tulos. Uskon kuitenkin, että on tulossa parempi ja valoisampi aika. Kunhan tiedekin tulee tomerammin mukaan ihmisen, elämän ja maailmankaikkeuden olemusta ja tarkoitusta tutkimaan. Tällöin ehkä vielä tapahtuu se, että oma pienuutemme haihtuu Jumalan suuruuteen, kuten Pekka Ervast sanoo.

totuudenetsijä kirjoitti:

Tulipa vastaukseeni paljon kirjoitusvirheitä kun oikein yöllä naputtelin. Silmätkin lupsahtelivat välillä kiinni, mutta eihän sitä näin tärkeissä ja mielenkiintoisissa asioissa malta lopettaa kun alkuun pääsee.

Syytä korjata teksti, jotta satunnaisten lukijoiden olisi helpompi näitäkin ajatuksia silmäillä.
Siis:
En tunnistanut itseäni vastauksesta, jossa nimimerkki "pyrkimys?" julisti pahuuden olemusta käyttäen Raamatunlauseita, jotka tosin ovat myös totuudenetsijöille, vakaville pyrkijöille tuttuja ja tärkeitä voimanlähteitä.

Kun tietää olevansa ihminen, joka muutenkin pohtii paljon, mikä on oikein ja mikä väärin, ja miten suhtautua lähimmäisiin niin, että voisi edes hitusen olla voimana eikä voiman viejänä, tuntui kyseisen vastauksen lukeminen tiettyine "pelotteluineen" omakohtaisesti hieman surkuhupaisalta, etenkin kun muistaa, ettei ole ainut ihminen maanpäällä, jotka ottavat ihmisenä olemisen ja
ja henkisen pyrkimyksen vakavasti. Toisaalta uskon, että joukossanne/piirissänne löytyy myös laajakatseisempaa henkistä asennetta.

Olen vain pieni ihminen, mutta en maanmatonen, niinkuin ei kukaan muukaan. En ole enkä halua olla profeetta, väärä tai oikea, vaan ihminen, ja ihminenhän on pohjimmiltaan henkiolento. Jokaisella ihmisellä on peruuttamaton ihmisarvo, koska meissä on jumalkipinä. Jumalan valtakunta on sisäisesti meissä. Jeesus Kristus on opettajamme, Vuorisaarnan Mestari. Riippuu viime kädessä vain tahdostamme, tahdommeko asennoitua toisiin ihmisiin hänen esimerkkinsä mukaisesti suvaitsevaisuuden ja veljesrakkauden hengessä. Ihmisyyteen ei kuulu piiskaaminen Raamatunlauseilla. Se on itsensä korottamista ja todellista henkistä ja hengellistä ylpeyttä. Siinä jos missä voisi puhua väärästä profetoinnista.

Ihmisyyteen ei kuulu myöskään toisen ihmisen riisto eikä hyväksikäyttö, ei henkisesti eikä aineellisesti, josta kommentoija puhui. Eiköhän sellaisesta pääsy ole niitä alkeellisempa läksyjä elämän hienoviritteisessä koulussa. Kuin myös turhista ennakkoluuloista ja luulotteluista luopuminen.

Henkinen tai hengellinen elämä ei voi olla ulkokultaista, taikka tietysti voi, mutta silloin ei vielä uskalleta katsoa totuutta silmiin, omaan sisäiseen itseen. Tarvitaan vihollisia ja ulkoinen, tuomitseva ja kostava Jumala. Tosiasiassa Jumala ei loukkaannu siitä, että olemme joskus ajattelemattomia tai typeriä eikä vaadi hyvittelyämme. Hän vain rakastaa. Mutta totuudenetsijänä saa kyllä huomata, miten elämä itsessään pitää huolen siitä, ettei pitkään voi toimia sisäisiä hengen lakeja vastaan, jopa jokaisesta sanastaan joutuu "tilille" elämässä. Kyllä napsahtaa takaisin jos vaikka "etuilee" tai väärällä tavalla väärässä paikassa suutaan aukoo. Tai jos toimii omaa tuntoaan vastaan.(mietin kovasti motiiveitani, pitäisikö tätä vastausta lainkaan kirjoittaa, mutta päädyin siihen hyvä se vaan on joskus kirjoittaa pyhistä asioista arjen ja elämänkin kannalta)

Eipä minua kohota usko Jeesuksen ristinkuolemaan, jonka jälkeen voi käytellä henkistä ja hengellistä valtaansa toisin ihmisiin miten sattuu, vaikkapa toisten henkisen tasapäistämisen tai nöyristelyn muodossa. Sehän on sijaissovitusta ja henkisen opettajan ristillä roikottamista.

Todelliset uskovaiset ja samalla totuudenetsijät ovat nöyriä vaan eivät nöyristeleviä ihmisiä, ihmisisiä, jotka sydämesssään tutkiskelevat elämää ja kokemaansa, kiitollisessa ja innostuneessa hengessä. Se on luovaa sanan todellisessa merkityksessa. Ei uutta viiniä vanhoja leileihin, sanoo Kristus.

He tietävät, että elämä on täynnä mysterioita, jotka ihmisen kuuluu selvittää ja voittaa. Kun sellaisen ihmisen tapaa, joka historiassa tai nykypäivänä, häntä kunnioittaa ja häneen luottaa. Koska hän ei puutu toisen tahtoon eikä elämänymmärrykseen eikä pyri käännyttämään. Hän arvostaa ajattelua ja vakaumusta, jossa kuvastuu Vuorisaarnan henki.Vuorisaarnan ohjeet ovat alati syvenevät, ikuisuudesta tulevat ja ikuisuuksiin menevät. Ne on todella hyvä ja turvallista ottaa elämänsä mittapuuksi ja ohjenuoraksi.

Sanotaan, että kun ihminen ottaa yhden askelen ihmisyyden suuntaan, Mestarit ottavat kaksi. Jeesus Kristus oli korkea vihitty ja suuri opettaja, lähellä meitä länsimaalaisia ajattelunsa ja mentaliteettinsa puolesta.
On myös muita Mestareita, jotka ilmentävät samaa voima ja rakkaustajuntaa. Mutta Jeesus toi uutena sen, ettei pahaa pitää vastustaa pahalla, vaan pitää pyrkiä voittamamaan itsessään ja toisissa oleva paha hyvällä. Positiivisella energialla, kuten nykyajan psykologisissa koulukunnissa sanotaan. Mutta Jeesuksen opetuksiin pahan vastustamattomuudesta liittyy myös anteeksiannon mysteeri, anteeksi annon syvyys.

Keskustelua jatkaneen ei pidä luulla, ettenkö arvostaisi hänen vakaumustaan ja hengellisyyttään. Uskon myös, että hän kommentillaan tarkoittaa hyvää. Kunpa ns. kristityt heräisivät kuitenkin jonain päivänä tajuamaan, että Jumalan valtakuntaan johtaa monta tietä, ja kunpa kirkko repäisisi itsensä irti muoto-oppien ruostuttamista kahleistaan, mitä elämän syvempiin kysymyksiin tulee, perehtyen teosofis-kristosofiseen ajatteluun ja kuunnellen mitä ihmisillä on elämästä oikeasti sanottavana. Sitä Jeesus ja alkuseurakuntakin varmaan olisivat tahtoneet.

Tärkeää on siis voida ajatella omilla aivoillaan, onhan meille annettu järki käytettäväksi myös näissä perimmäisisissä kysymyksissä. Sallia hengen tutkia salaisuuksia, kuten Isossa Kirjassakin sanotaan.

Jeesus puhuu ihmisistä, jotka eivät salli toisten mennä peremmälle Jumalan valtakuntaan, koska eivät itse jaksa tai viitsi tehdä sitä. Sehän on kateutta, mutta siinä piilee myös vuosisataisten käännytysten ja suggestion tulos. Uskon kuitenkin, että on tulossa parempi ja valoisampi aika. Kunhan tiedekin tulee tomerammin mukaan ihmisen, elämän ja maailmankaikkeuden olemusta ja tarkoitusta tutkimaan. Tällöin ehkä vielä tapahtuu se, että oma pienuutemme haihtuu Jumalan suuruuteen, kuten Pekka Ervast sanoo.

koko touhu... ihmisen on vaikea ymmärtää, miksi ylipäätään olemme täällä, yhtenä "hiekanjyvänä saharassa"... on paljon "mielekkäämpää" selittää yksinäistä seilaamistamme avaruudessa, että jokin tai joku on varta vasten tämän kaiken tänne luonut, kuin seilaisimme ihan muuten vaan, kun ilmasto muuttui suotuisaksi meidän nousta merestä... sitähän tuskin kukaan saa koskaan tietää, miten elämä joutui sinne meren pohjaan... lotossa on tasan yhtä hyvä mahdollisuus voittaa päävoitto kuin näyttää todeksi, että meidät on luotu mullasta... miksi miehet muuten "ilmestyivät" maapallolle paljon ennen naisia...

totuudenetsijä kirjoitti:

Tulipa vastaukseeni paljon kirjoitusvirheitä kun oikein yöllä naputtelin. Silmätkin lupsahtelivat välillä kiinni, mutta eihän sitä näin tärkeissä ja mielenkiintoisissa asioissa malta lopettaa kun alkuun pääsee.

Syytä korjata teksti, jotta satunnaisten lukijoiden olisi helpompi näitäkin ajatuksia silmäillä.
Siis:
En tunnistanut itseäni vastauksesta, jossa nimimerkki "pyrkimys?" julisti pahuuden olemusta käyttäen Raamatunlauseita, jotka tosin ovat myös totuudenetsijöille, vakaville pyrkijöille tuttuja ja tärkeitä voimanlähteitä.

Kun tietää olevansa ihminen, joka muutenkin pohtii paljon, mikä on oikein ja mikä väärin, ja miten suhtautua lähimmäisiin niin, että voisi edes hitusen olla voimana eikä voiman viejänä, tuntui kyseisen vastauksen lukeminen tiettyine "pelotteluineen" omakohtaisesti hieman surkuhupaisalta, etenkin kun muistaa, ettei ole ainut ihminen maanpäällä, jotka ottavat ihmisenä olemisen ja
ja henkisen pyrkimyksen vakavasti. Toisaalta uskon, että joukossanne/piirissänne löytyy myös laajakatseisempaa henkistä asennetta.

Olen vain pieni ihminen, mutta en maanmatonen, niinkuin ei kukaan muukaan. En ole enkä halua olla profeetta, väärä tai oikea, vaan ihminen, ja ihminenhän on pohjimmiltaan henkiolento. Jokaisella ihmisellä on peruuttamaton ihmisarvo, koska meissä on jumalkipinä. Jumalan valtakunta on sisäisesti meissä. Jeesus Kristus on opettajamme, Vuorisaarnan Mestari. Riippuu viime kädessä vain tahdostamme, tahdommeko asennoitua toisiin ihmisiin hänen esimerkkinsä mukaisesti suvaitsevaisuuden ja veljesrakkauden hengessä. Ihmisyyteen ei kuulu piiskaaminen Raamatunlauseilla. Se on itsensä korottamista ja todellista henkistä ja hengellistä ylpeyttä. Siinä jos missä voisi puhua väärästä profetoinnista.

Ihmisyyteen ei kuulu myöskään toisen ihmisen riisto eikä hyväksikäyttö, ei henkisesti eikä aineellisesti, josta kommentoija puhui. Eiköhän sellaisesta pääsy ole niitä alkeellisempa läksyjä elämän hienoviritteisessä koulussa. Kuin myös turhista ennakkoluuloista ja luulotteluista luopuminen.

Henkinen tai hengellinen elämä ei voi olla ulkokultaista, taikka tietysti voi, mutta silloin ei vielä uskalleta katsoa totuutta silmiin, omaan sisäiseen itseen. Tarvitaan vihollisia ja ulkoinen, tuomitseva ja kostava Jumala. Tosiasiassa Jumala ei loukkaannu siitä, että olemme joskus ajattelemattomia tai typeriä eikä vaadi hyvittelyämme. Hän vain rakastaa. Mutta totuudenetsijänä saa kyllä huomata, miten elämä itsessään pitää huolen siitä, ettei pitkään voi toimia sisäisiä hengen lakeja vastaan, jopa jokaisesta sanastaan joutuu "tilille" elämässä. Kyllä napsahtaa takaisin jos vaikka "etuilee" tai väärällä tavalla väärässä paikassa suutaan aukoo. Tai jos toimii omaa tuntoaan vastaan.(mietin kovasti motiiveitani, pitäisikö tätä vastausta lainkaan kirjoittaa, mutta päädyin siihen hyvä se vaan on joskus kirjoittaa pyhistä asioista arjen ja elämänkin kannalta)

Eipä minua kohota usko Jeesuksen ristinkuolemaan, jonka jälkeen voi käytellä henkistä ja hengellistä valtaansa toisin ihmisiin miten sattuu, vaikkapa toisten henkisen tasapäistämisen tai nöyristelyn muodossa. Sehän on sijaissovitusta ja henkisen opettajan ristillä roikottamista.

Todelliset uskovaiset ja samalla totuudenetsijät ovat nöyriä vaan eivät nöyristeleviä ihmisiä, ihmisisiä, jotka sydämesssään tutkiskelevat elämää ja kokemaansa, kiitollisessa ja innostuneessa hengessä. Se on luovaa sanan todellisessa merkityksessa. Ei uutta viiniä vanhoja leileihin, sanoo Kristus.

He tietävät, että elämä on täynnä mysterioita, jotka ihmisen kuuluu selvittää ja voittaa. Kun sellaisen ihmisen tapaa, joka historiassa tai nykypäivänä, häntä kunnioittaa ja häneen luottaa. Koska hän ei puutu toisen tahtoon eikä elämänymmärrykseen eikä pyri käännyttämään. Hän arvostaa ajattelua ja vakaumusta, jossa kuvastuu Vuorisaarnan henki.Vuorisaarnan ohjeet ovat alati syvenevät, ikuisuudesta tulevat ja ikuisuuksiin menevät. Ne on todella hyvä ja turvallista ottaa elämänsä mittapuuksi ja ohjenuoraksi.

Sanotaan, että kun ihminen ottaa yhden askelen ihmisyyden suuntaan, Mestarit ottavat kaksi. Jeesus Kristus oli korkea vihitty ja suuri opettaja, lähellä meitä länsimaalaisia ajattelunsa ja mentaliteettinsa puolesta.
On myös muita Mestareita, jotka ilmentävät samaa voima ja rakkaustajuntaa. Mutta Jeesus toi uutena sen, ettei pahaa pitää vastustaa pahalla, vaan pitää pyrkiä voittamamaan itsessään ja toisissa oleva paha hyvällä. Positiivisella energialla, kuten nykyajan psykologisissa koulukunnissa sanotaan. Mutta Jeesuksen opetuksiin pahan vastustamattomuudesta liittyy myös anteeksiannon mysteeri, anteeksi annon syvyys.

Keskustelua jatkaneen ei pidä luulla, ettenkö arvostaisi hänen vakaumustaan ja hengellisyyttään. Uskon myös, että hän kommentillaan tarkoittaa hyvää. Kunpa ns. kristityt heräisivät kuitenkin jonain päivänä tajuamaan, että Jumalan valtakuntaan johtaa monta tietä, ja kunpa kirkko repäisisi itsensä irti muoto-oppien ruostuttamista kahleistaan, mitä elämän syvempiin kysymyksiin tulee, perehtyen teosofis-kristosofiseen ajatteluun ja kuunnellen mitä ihmisillä on elämästä oikeasti sanottavana. Sitä Jeesus ja alkuseurakuntakin varmaan olisivat tahtoneet.

Tärkeää on siis voida ajatella omilla aivoillaan, onhan meille annettu järki käytettäväksi myös näissä perimmäisisissä kysymyksissä. Sallia hengen tutkia salaisuuksia, kuten Isossa Kirjassakin sanotaan.

Jeesus puhuu ihmisistä, jotka eivät salli toisten mennä peremmälle Jumalan valtakuntaan, koska eivät itse jaksa tai viitsi tehdä sitä. Sehän on kateutta, mutta siinä piilee myös vuosisataisten käännytysten ja suggestion tulos. Uskon kuitenkin, että on tulossa parempi ja valoisampi aika. Kunhan tiedekin tulee tomerammin mukaan ihmisen, elämän ja maailmankaikkeuden olemusta ja tarkoitusta tutkimaan. Tällöin ehkä vielä tapahtuu se, että oma pienuutemme haihtuu Jumalan suuruuteen, kuten Pekka Ervast sanoo.

hain vihjeenä saamani sanan haun kautta ja jopa avautuivat suuret mietteet eteeni. En kyllä ihan kaikkea tajunnut. Mutta sieltä löytyy tutkimuksia enrgioista ja käsitteistä joilla ei ole lainkaan ainetta eikä energiaa...on vain tietoisuus ja ohjautuvaisuus. Sitä lukiessani huomasin tiede taitaakin olla aika pitkällä tutkiessaan näitä elämän perusmysteereitä.
Tuo ajatus vuorisaarnan jatkuvasta syvenemisestä pitää varmasti paikkaansa. Onhan sen erinomaisuutta niin Gandhi kuin muutkin suuret ajattelijat ylistäneet.
Lempeys syntyy ymmärryksen myötä. Terveisin "kulkija"