Anna tunsi itsensä niin kovin vanhaksi ja väsyneeksi asettaessaan miesvainajansa haudalle kimpun vaatimattomia, kotipihalta leikattuja kukkia. Syysleimuja, niistähän Esko aina piti. Mies oli kuollut 64-vuotiaana, mutta Anna itse oli elänyt pitempään. Hänhän oli jo 68-vuotias.
"Tule pian, Herra Jeesus!", hän rukoili mielessään, ja vuosikymmeniä helluntaiseurakunnan jäsenenä olleena ylläpiti sielussaan toivoa, jonka perusteella odotti näkevänsä miehensä ylöstempauksen yhteydessä pilvissä, Vapahtajan luona.
”Miten kaunis tämä syksy onkaan”, hän ajatteli. ”Viiltävän kirkas valo, puiden värikäs lehtiloisto. Jumala on totisesti luonut meille kauniin maan...”, hän mietti.
Yht´äkkiä tapahtui kuitenkin jotakin hyvin erikoista, joka sai Annan havahtumaan. Jokin ihmismielelle käsittämätön, sanoinkuvaamaton tapahtumasarja, joka mullisti hänen maailmansa - hän kuuli, kuinka taivaalta kuului kuin valtavan voimakas pasuunan ääni! Oliko tämä nyt se, mitä luvattiin Ilmestyskirjassa?
Samassa maa hänen jalkojensa alla alkoi järistä, ja hän ajatteli: "Maanjäristys? Suomessa? Ei tämä ole mahdollista".
Hän katsoi järkyttyneenä ympärilleen ja näki, kuinka muutamat hautausmaan haudat aukenivat ja niiden multa alkoi vyöryä ulospäin haudasta kuin myyrän kolon ympärille kasautunut multa. Myös hänen miesvainajansa Eskon hauta! Esko nousi kohti huimaavaa korkeutta hohtaen äärettömän kirkasta valoa, ja samalla... Samalla Anna tunsi, kuinka hän itsekin muuttui!
Samaan aikaan puolen kilometrin päässä yksinhuoltajaisä Pekka istui lasten leikkipuiston penkillä ja katseli hymyillen, kuinka hänen viisivuotias poikansa Aleksi heilui kiipeilytelineessä kaveriensa kanssa leikkien Hämähäkkimiestä. ”Joopa joo, maailma tarvitsee supersankareita”, Pekka mietti. ”Onneksi Aleksi tuntee yhden ihan oikeankin supersankarin, Jeesuksen...”.
*.*.*.*
Koulussa minulla oli aina äidinkieli kymppi, ja YO-kirjoituksista tuli vahva laudatur. Tosin siitä on jo aikaa. Hyvin paljon aikaa. Olen kuitenkin ajatellut, että voisin kirjoittaa helluntailaisille Suomen olosuhteisiin sovelletun romaanin ylöstempauksesta, vaikka itse olenkin toisinuskova luterilainen.
Tämä aloitus oli tällainen pikainen ja hätäiseti sutaistu puolen tunnin aikana kehitetty science-fiction -tarina ylösotosta, jota tosin voisin parannella ja jatkaa ihan kirjaksi asti. Ehkä sillä voisi jopa tienata vähän ->rahaa
"Tule pian, Herra Jeesus!", hän rukoili mielessään, ja vuosikymmeniä helluntaiseurakunnan jäsenenä olleena ylläpiti sielussaan toivoa, jonka perusteella odotti näkevänsä miehensä ylöstempauksen yhteydessä pilvissä, Vapahtajan luona.
”Miten kaunis tämä syksy onkaan”, hän ajatteli. ”Viiltävän kirkas valo, puiden värikäs lehtiloisto. Jumala on totisesti luonut meille kauniin maan...”, hän mietti.
Yht´äkkiä tapahtui kuitenkin jotakin hyvin erikoista, joka sai Annan havahtumaan. Jokin ihmismielelle käsittämätön, sanoinkuvaamaton tapahtumasarja, joka mullisti hänen maailmansa - hän kuuli, kuinka taivaalta kuului kuin valtavan voimakas pasuunan ääni! Oliko tämä nyt se, mitä luvattiin Ilmestyskirjassa?
Samassa maa hänen jalkojensa alla alkoi järistä, ja hän ajatteli: "Maanjäristys? Suomessa? Ei tämä ole mahdollista".
Hän katsoi järkyttyneenä ympärilleen ja näki, kuinka muutamat hautausmaan haudat aukenivat ja niiden multa alkoi vyöryä ulospäin haudasta kuin myyrän kolon ympärille kasautunut multa. Myös hänen miesvainajansa Eskon hauta! Esko nousi kohti huimaavaa korkeutta hohtaen äärettömän kirkasta valoa, ja samalla... Samalla Anna tunsi, kuinka hän itsekin muuttui!
Samaan aikaan puolen kilometrin päässä yksinhuoltajaisä Pekka istui lasten leikkipuiston penkillä ja katseli hymyillen, kuinka hänen viisivuotias poikansa Aleksi heilui kiipeilytelineessä kaveriensa kanssa leikkien Hämähäkkimiestä. ”Joopa joo, maailma tarvitsee supersankareita”, Pekka mietti. ”Onneksi Aleksi tuntee yhden ihan oikeankin supersankarin, Jeesuksen...”.
*.*.*.*
Koulussa minulla oli aina äidinkieli kymppi, ja YO-kirjoituksista tuli vahva laudatur. Tosin siitä on jo aikaa. Hyvin paljon aikaa. Olen kuitenkin ajatellut, että voisin kirjoittaa helluntailaisille Suomen olosuhteisiin sovelletun romaanin ylöstempauksesta, vaikka itse olenkin toisinuskova luterilainen.
Tämä aloitus oli tällainen pikainen ja hätäiseti sutaistu puolen tunnin aikana kehitetty science-fiction -tarina ylösotosta, jota tosin voisin parannella ja jatkaa ihan kirjaksi asti. Ehkä sillä voisi jopa tienata vähän ->rahaa
Vastaukset 2
Vanhimmat
SAASTAINEN RIENAAJA! PYHÄINHÄPÄISIJÄ!
Luovu ajatuksesta. Pyhillä asioilla ei sovi leikkiä.
Vielä on ovi avoinna tulla Jeesuksen tykö.
"Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut ja niin myös perhekuntasi."