Oikeat perusvärit

Tuo violetti onkin haastava sekoitettava. Hyvä sävy vaatii juuri tietyt siniset ja punaiset... pitää olla valmiiksi punaiseen vivahtava sininen, eikä punainen saa olla liian lämmin. En vaan ole koskaan opetellut värien nimiä kunnolla, että osaisin ravistaa hihasta sävyjen nimet.

Tuubivioletti varmaan voi silti olla puhtaampi. Riippuu värien laadusta muutenkin. Valkoisen sekoittaminen väreihin tuottaa välillä yllättäviä sävymuutoksia, ei välttämättä pelkkää vaalenemista.

Saattaa olla että itsekin kokeilen moista systeemiä. Täytyy etsiä käsiini tuo Betty Edwardsin kirja.

Pablo P. kirjoitti:

Tuo violetti onkin haastava sekoitettava. Hyvä sävy vaatii juuri tietyt siniset ja punaiset... pitää olla valmiiksi punaiseen vivahtava sininen, eikä punainen saa olla liian lämmin. En vaan ole koskaan opetellut värien nimiä kunnolla, että osaisin ravistaa hihasta sävyjen nimet.

Tuubivioletti varmaan voi silti olla puhtaampi. Riippuu värien laadusta muutenkin. Valkoisen sekoittaminen väreihin tuottaa välillä yllättäviä sävymuutoksia, ei välttämättä pelkkää vaalenemista.

Saattaa olla että itsekin kokeilen moista systeemiä. Täytyy etsiä käsiini tuo Betty Edwardsin kirja.

Lue lisää

Monien oppaiden mukaan violetti pitäisi sekoittaa ultramariininsinisestä ja alitsariinikarmosiinista. Ehkä se teoriassa näin menee, mutta käytännössä ei noista saa oikein mitenkään aikaiseksi puhdasta violettia, aina tulee enemmän tai vähemmän likaista. Itse käytän edullisia harrastajavärejä ja se saattaa olla syy. Niissähän käytetään edullisia pigmenttejä, jotka eivät ole niin lähellä oikeita (teoreettisia) päävärejä.

Tuossa Betty Edwardsin kirjassa käydään hyvin läpi, miten värien sävyä, valoisuutta (valööriä) ja kylläisyyttä muutetaan. Kukin yksittäinen väri siis ikään kuin rakentuu näistä kolmesta komponentista: Päävärin perussävystä, valoisuudesta (muutetaan mustalla ja valkoisella) sekä kylläisyydestä (muutetaan komplementtivärillä).

Ainakin itselleni se on avannut paljon ymmärrystä värien maailmaan tuomalla siihen selkeää systematiikkaa aiemman kokeilu/yritys/erehdys-tiedon rinnalle. :)

Juu... täytyy ensin lukaista tuo kirja (kirjastosta näkyy löytyvän) ja kommentoida sitten noita ideoita. Ruotsalaisen Torsten Paulsonin (toivottavasti muistin nimen oikein) kirjoissa ollaan sitä mieltä että päävärejä onkin neljä: sininen, punainen, keltainen ja vihreä. Hmm...

Käytännössä noihin teorioihin ei voi kuitenkaan täysin nojata, mutta onhan siitä apua jos esim. tietää vastavärit. Saa sitten taitettua liian kirkkaita värejä lisäämällä hiukan vastaväriä.

Itse tarvitsen palettiini aina okraa. Liian kirkkaita vihreän sävyjä saa liennytettyä sen avulla mukavasti.

"...mielestä kyseessä on vähän hassu yhdistelmä, ensinnäkin kaikki päävärit koostuvat sellaisista väreistä joissa on mukana punaista, toiseksi koska mukana on kadmium oranssi välivärinä, vaikka pääväreissä on keltainen ja punainen kadmiumi joista sekoittamalla sama väri tulee helposti. "

Tätä valintaa ei kirjassa sen tarkemmin perustella, muuta kuin että värien pigmentit eivät vastaa teoreettisia värejä, ja että punaista pitää olla kaksi, keltaiseen ja siniseen vivahtavat. (Teoriassa kai tuo CMY olisi oikea pääväripaletti, mutta sellaisia hyviä ja mykyttömiä pigmenttejä ei taida olla olemassa. )

Olettaisin että tuolla vihreällä korvataan kylmän keltaisen ja preussinsinisen tarve. Niin tai näin, niin lopputuloksena on kyllä kirkaat ja hienot välivärit, mielestäni paremmat kuin saan aikaseksi noilla kuudella perinteisellä päävärillä saman valmistajan väreistä.

Mikäänhän ei tietysti estä käyttämästä sekaisin näitä kahta systeemiä, ei nuo värit niin kalliita ole. Oranssin suhteen olen samaa mieltä, että hieman turha, mutta eipä tuosta suurta haittakaan ole.

Ihmettelevä, päävärejä on vain kolme punainen , keltainen ja sininen muut ovat näiden sekoituksia. Riippuu mitä maalaatte ja miten. Pyrittekö kuvaamaan esineiden paikallisvärejä vai valon ja varjon väriä. Tässä jälkimmäisessä tapauksessa tulee kyseeseen nuo kylmät ja lämpöiset värit joita käytetään kuvaamaan valoa ja varjoa. Jos valo on kylmää on varjo lämmin siis vastavärit kyseessä.. Päivänvalossa tai keinovalossa nuo vaihtavat paikkaa siis kylmä ja lämmin.
Vihreä ei ole pääväri vaikka jotkut niin väittävät, jopa Itten tuo arkkitehti.
Vihreä on keltaisen ja sinisen sekoitus eli sekundääri väri.
Suomeksi nuo värit ovat nimeltään ensimmäiset, toiset ja kolmannet eli värilliset harmaat. Varsin yksinkertaista ei mitään ihmeellisiä pigmentin nimiä.

Moolari kirjoitti:

Ihmettelevä, päävärejä on vain kolme punainen , keltainen ja sininen muut ovat näiden sekoituksia. Riippuu mitä maalaatte ja miten. Pyrittekö kuvaamaan esineiden paikallisvärejä vai valon ja varjon väriä. Tässä jälkimmäisessä tapauksessa tulee kyseeseen nuo kylmät ja lämpöiset värit joita käytetään kuvaamaan valoa ja varjoa. Jos valo on kylmää on varjo lämmin siis vastavärit kyseessä.. Päivänvalossa tai keinovalossa nuo vaihtavat paikkaa siis kylmä ja lämmin.
Vihreä ei ole pääväri vaikka jotkut niin väittävät, jopa Itten tuo arkkitehti.
Vihreä on keltaisen ja sinisen sekoitus eli sekundääri väri.
Suomeksi nuo värit ovat nimeltään ensimmäiset, toiset ja kolmannet eli värilliset harmaat. Varsin yksinkertaista ei mitään ihmeellisiä pigmentin nimiä.

Lue lisää

Päävärejä teoriassa kolme, mutta käytännössä ei kai ole saatavissa sellaisia pigmenttejä, jotka olisivat riittävän puhtaita. Ne aina vivahtavat johonkin suuntaan, joten siksi on käytössä esim. nuo kuusi perusväriä ja tuo neljän päävärin ja kolmen välivärin systeemi. Ja varmaan monia muitakin.

artemix kirjoitti:

Päävärejä teoriassa kolme, mutta käytännössä ei kai ole saatavissa sellaisia pigmenttejä, jotka olisivat riittävän puhtaita. Ne aina vivahtavat johonkin suuntaan, joten siksi on käytössä esim. nuo kuusi perusväriä ja tuo neljän päävärin ja kolmen välivärin systeemi. Ja varmaan monia muitakin.

Lue lisää

Päävärejä on kolme, mutta voidakseen sekoittaa niistä kaikki mahdolliset värit, maalari tarvitsee enemmän värejä kuin kolme, koska tuubissa olevat värit eivät ole puhtaita.

Sanotaan että 12-15 väriä riittää maalarille kuin maalarille, tosin tämäkin on kiinni taiteilijan paletintuntemuksesta.

Itse pidän paletissani ainakin kahta keltaista ja punaista, kahta joskus kolmea sinistä. kahta vihreää, keltaokraa, molempia siennoja ja umbria, sekä valkoista ja paynes greytä. Riippuen teoksesta, mutta kahta väriä ilman en tule toimeen ja ne ovat valkoinen ja paynes grey. joissakin teoksissa käytän myös kulta ja hopeamaaleja ja ehkä valmiita oransseja ja violetteja.

Minulla on useita kymmeniä värituubeja joista valitsen paletin kulloisenkin teoksen mukaan, en käytä säännöllistä vakiopalettia vaan lisään palettiin eri värejä työntekemisen yhteydessä ja normaalisti loppupelissä värejä on käytössä 12-15, riippuen tietenkin teoksesta ja sen koosta, yksityiskohdista ja värimaailmasta!