Lainaan piispa Matti Väisäsen linjauksia 26.5.2012 tilaisuudesta, jossa hän vihki viisi uutta pappia Luther-säätiön palvelukseen:
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kotimaa/2502/piispa_matti_vaisanen_vihki_viisi_uutta_pappia_luther-saatiolle
>>Väisänen opetti Pyhän Hengen ja uskon olevan kasteen lahjoja. Kasteella on pelastava voima, sillä siinä Jumalan sana yhdistyy veteen.>Raamatun mukaan koko pelastus (ts. syntien anteeksiantamus, ja vanhurskauttaminen, uudestisyntyminen, Pyhän Hengen ja uskon saaminen sekä Kristuksen ruumiin jäseneksi pääseminen) tapahtuu uskon kautta Jumalan sanaan. Silti kaiken tämän tapahtumisen paikka on kaste. Kaste on - Ehtoollisen tavoin - inkarnoitunut, aineellisen muodon ottanut Jumalan Sana eli syvimmältään Kristus itse.
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kotimaa/2502/piispa_matti_vaisanen_vihki_viisi_uutta_pappia_luther-saatiolle
>>Väisänen opetti Pyhän Hengen ja uskon olevan kasteen lahjoja. Kasteella on pelastava voima, sillä siinä Jumalan sana yhdistyy veteen.>Raamatun mukaan koko pelastus (ts. syntien anteeksiantamus, ja vanhurskauttaminen, uudestisyntyminen, Pyhän Hengen ja uskon saaminen sekä Kristuksen ruumiin jäseneksi pääseminen) tapahtuu uskon kautta Jumalan sanaan. Silti kaiken tämän tapahtumisen paikka on kaste. Kaste on - Ehtoollisen tavoin - inkarnoitunut, aineellisen muodon ottanut Jumalan Sana eli syvimmältään Kristus itse.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Raamattupalstalla pohdiskellaan ahkerasti lopunaikaan liittyviä teologisia kysymyksiä. Korostetaan seurakunnan ylösottoon ja Kristuksen toiseen tulemiseen liittyviä aikataulullisia asioita.
Tärkeämpää kuin saada Jumalan pelastussuunnitelman vaiheet aikajanalle prikulleen oikeaan järjestykseen, on elää todeksi evankeliumin ilosanoma tässä ajassa, päivittäin arjen keskellä.
Kirkon etääntyessä yhä kauemmas Raamatusta on ajankohtaista ja hyödyllistä seurata kristikansan paimentamista piispojen toimesta. Matti Väisäsen piispuus ja Luther-säätiön reformatiiviset pyrkimykset kirkon piirissä ovat merkittäviä ilmiöitä kansankirkon ja koko Suomen kansan hengellisen hyvinvoinnin kannalta.
"Ja astuessaan maihin Hän (Jeesus) näki paljon kansaa, ja Hänen kävi heitä sääliksi, koska he olivat niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta, ja Hän rupesi opettamaan heille moninaisia." Mark.6:34
Raamattu-uskollisuus ja kirkon opetus, ovatko sopusoinnussa?
Siinä olisi aihetta vakavaan keskusteluun, niin tosikoille kuin veitikoille, niin tee-se-itse-teologeille kuin sivustahuutajillekin..
Sarkastinen tee-se-itse-teologi -ilmaisu ei varmaan koske narsistia itseään? Joten jääkööt itseriittoiset sanasi kumisemaan tyhjyyttään tähän ketjuun. Toivottavasti kukaan ei osallistu.
Aloitus ei siis keskity kasteoppiin, vaan aiheena on laajasti ottaen Jumalan Sanan arvovalta kansankirkon piirissä, Raamatun asema valtiokirkon opillisena auktoriteettina.
SF, Kirkko on ja pysyy Jum alan huoneena ja sakramentit pyhinä.
Niin arvelinkin, ettet korosta omassa teologiassasi kasteen osuutta, vaan Väisäsen "inkarnoituneita" sakramentteja. Vaikka kuulun kirkkoon, niin en koe heidänkään sakramentalismia hengen elämän kulmakivenä.
Vaikka arvostan vanhauskoisuutta, niin en koen Luther-säätiötä hengen sisälllöltään aitona.koen sen hengeltään omavanhurskauutena, pelkkänä opillisena irtiottona, toki ymmärrettävänä. Semperillä on itsellään vastaus aloituksessaan, mikäli oikein ymmärrän? Mm. en pidä naispappeuden vastustamista niiin oleellisena kysymyksenä.
Veikkaan olevani samaa mieltä Semperin kanssa.
Kylläpä Ved.2:n taas vaihteeksi makeilee Semperille. Saapa nähdä. että nielaiseeko ko. henkilö syötin.
Arvasin, että sieltä kuuluisasta piilosta tulee kuittailua kommenttini suhteen. Mielestäni olen asiapohjalla liikkeellä. Semper on sen verran viisas mies, ettei hänen tarvitse syöttejä nielläkseen kirjoitella.
Omalta osuudeltani olen kohtuullisesti käynyt Semperin teksteihin aikanaan käsiksi. Pidän itseäni aika kohtuullisen syylliisenä hänen kirjoitustensa arvostelun suhteen. En ole kuitenkaan pitänyt hänen Raamattukanttaansa ja siteerauksiaan muistaakseni koskaan ristiriidassa omien kannanottojeni kanssa.
Kyse on ollut itse asiassa samasta ongelmasta, mitä Devoit ja Ex-rekisteröitynyt nykyään edustaa.
Jos itse Semper kokee, että "makeilen", niin pikaisesti vaan kuittia, niin lupaan parantaa tapani.
Mutta aidosti asiaan suhtautuen, niin koen, että myös Semper haluaisi vaan keskustella kyseisestä aiheesta. Niin minäkin, koskapa Luther-säätiöstä on itselläkin milenkiintoa.
Ja toisaalta eletään nyt tätä hetkeä. Ja keskustelussa, vuorovaikutuksessa edetään ihmissuhteissa aina eteenpäin, veljeyteen, jos sopii?!
Jos kiviä on heitelty, niin on aika korjata ne!
Myönnän. että tuli vähän harkitsemattomasti letkautettua. Tietenkään en voi pyytää anteeksi, mutta jos sopii, että unohdetaan koko juttu.
Tosiasia näyttää olevan se, että kansan usko kirkkoon on pahasti horjumassa. Suomen kirkon kehitys kulkee samaan suuntaan kuin Ruotsin kansankirkolla. Kalevan juttu on viime vuodelta:
http://www.kaleva.fi/uutiset/ulkomaat/kirkko-ilman-ihmisia/425390/
>>Luvut puhuvat kirkon kannalta karua kieltä. Viime vuonna Ruotsissa syntyneistä lapsista kastettiin enää 54 prosenttia. Naimisiin menneistä kirkon siunauksen avioliitolleen haki runsas kolmannes pareista.
Ripillä kävi alle kolmasosa 15-vuotiasta. Hautajaisten suosio on laskenut 81 prosenttiin.
Kirkonmenojen suosion romahdus on ollut raju ja nopea. Esimerkiksi vihkimisen suosio on romahtanut vain kymmenessä vuodessa 61:sta 36,6:een. Vuonna 2001 kastettiin vielä 73,3 prosenttia kaikista Ruotsissa syntyneistä lapsista, nyt luku on 32,5.>- Esimerkiksi Kirkko&Kaupunki -lehdessä on tuomittu perinteinen uskovaisuus ja herätysliikkeet jyrkästi.
En ole enää aikoihin kuulunut kirkkoon, mutta mielenkiinnolla seuraan luterilaista "menoa ja meininkiä".
Mitä tulee kirkollisiin sakramentteihin niin en ole koskaan uskonut niiden autuuttavaan merkitykseen. Kyllä niissä kaikissa, siis sakramenteissa, on jälkiä paavinkirkon kuolettavasta perimästä.
Muuten, viittauksesi 'omaan teologiaani' on harhaanjohtava. Minulla ei ole mitään omaa teologiaa. Minun uskoni perusta on vain ja ainoastaan Jumalan sanassa, sola scriptura. Raamattu ei tarvitse tuekseen mitään teologisia pönkityksiä.
Luther-säätiöllä on tervettä pyrkimystä Raamattu-uskollisuuteen, mutta tuo piispa Väisäsen kasteluento sisältää kummallisia linjauksia, joilla poiketaan Jumalan sanan viitoittamalta tieltä.
Keskustelu olkoon rehtiä ja osapuolia kunnioittavaa. Tämän periaatteen väitetyistä laiminlyönneistä olen saanut huutia olan takaa - enimmäkseen vailla perusteita. Toki olen jäävi puolustamaan itseäni, joten pitäköön kukin mielipiteensä.
Nimimerkki "Äitin korkkiruuvi"n huolestuminen on aiheellista ja ymmärrettävää - siinä määrin huteraa ja häilyvää on Ved.2:n veljellisyys ollut mm. meikäläistä kohtaan. Vedättäjä mikä vedättäjä, heh. Mutta jokainen pitäköön tyylinsä, en valita. Minä pidän varani.
Eli, ollaan reilusti myös eri mieltä asioista. Sehän kuuluu kunnon keskusteluun. Pyydän anteeksi monia väärinkäsityksiä, joita on minun puoleltani esiintynyt. Palstaviidakosta on peitenimmareiden suojassa joskus kaadettu niskaani tosi härskiä palautetta. Olen mitä ilmeisimmin vastannut em. tilanteissa muutaman kerran vääriin osoitteisiin. Sitä pahoittelen.
Mutta kuten Ved.2 kirjoitit: >>Jos kiviä on heitelty, niin on aika korjata ne!
Odotin juuri Semperiltä tätä viimeistä kommenttia. Ja olen samaa mieltä ja aistintaa. Siis reagoin ihan samalla tavalla. Mutta tuon edellisen kommentin olisin jo jättänyt osaltasi väliin.
Muuten veljellisyyteni suhteen olen kyllä aika absoluuttinen ja pitkäpiimäinen. Siinä suhteessa olen anteeksiantavainen ja tarvittaessa -pyytäväinen. Kannattais arvostaa sellaista piirrettä.
Ei se ole kirkon vika että kirkko tyhjenee, vaan se osoittaa kansan yltäkylläisyyttä. tuskassa kansa kääntyy Jumalan puoleen/kirkot täyttyvät.
Son kuulkaatte ARMOA että saatte elää.
Paljon kuulee sanottavan, miksi maksaisin kirkollisveroa?
Siinä 1 syy miksi paholainen tyhjentää kirkkoa.
Kansa makaa mahat pullollaan sänkyjensä pohjalla,
ja ajattelevat Jumalan on kaikki ei mun tartte therä mittään.
kiinnitin vaan huomiota Semperin kommenttiin itsestäni. Voi olla että joku muu provosoi jossain kirjoituksessa itseni piikkiin. Mutta voin vakuuttaa, että jos vedättelen jollainlailla kuitenkin, että teen sen nimimerkkini puitteissa, Koska siihen sisältyy kyllä paljon suurenpaa arvovaltaa ja kunniaa omasta identiteetistä, kuin että huutelisin jostain peitenimen takaa.
Mutta itse asia olisi niin, että en tunnista Luthersäätiössä mitään Jumalan Hengen ilmenemistä tai johdatústa liittyä heihin. Tuttuja siellä kyllä on roppa kaupalla. Väisänen on kyllä ihan perusteellinen opetuksessaan. ja teki erittäin tarkkoja .merkille pantavia huomioita mm. aikanaan mm. torontolaisuudesta ja sen eksyttävästä voimasta.
Ei Luther-säätiöllä ole tulevaisuudessa mitään suurempaa teologista tai hengellistä merkitystä. Muttei kyllä monilla muillakaan "säätiöillä".
Jumala poimii yksitellen omansa sieltä mistä Hän tahtoo. Tämä löytyy muuten sanasta. Ihmisopit ovat ihmisoppeja ja.-lähtöisiä.
Usko ja pelastuminen ovat aika praktista hommaa: Sydämen uskolla tullaan autuaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Emme tarvitse mitään säätiöitä, lahkoja, kirkkoja. Kaikissa on harpun ja kanteleen soittajansa. Mutta Herra poimii omansa.
Raamattu ennustaakin luopumuksen tuloa. Ainakin se Euroopan "hyvinvointivaltioissa" näyttää toteutuvan selvästi.
Minäkin tuon tähän oman "teologisen" ponnistukseni/ pohdiskeluni. Väisäsen yhden kastekirjan olen lukenut, ja oman uskoontuloni takia tämä kommentti.
Väisäsen opetuksessa kasteessa tapahtuvasta pelastuksesta Jeesus ja hänen ristinkuolemansa jäävät kastetapahtuman varjoon ja taakse kun tapahtuma inkarnoituu Jeesukseksi. Näyttää siltä että meidän on uskottava pelastuvamme kasteen kautta, jonka yhteydessä on luettu Jumalan sanaa.
Ehtoollisen Jeesus itse asetti kuvaamaan ruumistaan ja vertaan, mutta kastetta Hän ei ole asettanut pelastuksen välineeksi vaan näin täytetään kaikki vanhurskaus. Kasteen voisi käsittää vanhurskauden teoksi. Sitä ei voi ohittaa, se liittää meidät Häneen kuten Hän liittyi meihin.
Paavali selitti kasteen kuvaavan ihmisen entisen elämänsä ja syntiensä hylkäämistä ja siirtymistä uuteen elämään Jeesuksen yhteydessä. Sillä pyydetään hyvä omatunto Jumalan edessä, mutta hyvä omatunto ei pelasta. Meidän omatuntomme on riippuvaisempi meidän ajattelustamme eikä Raamatusta.
Isä Jumala asetti pelastuksen välineeksi uskomisen Poikansa sovitustyöhön. Siihen meidän on katsottava ja kuunneltava ja uskottava ensin se suurimpana aarteenamme. Raamatussa uskomista Jeesuksen sovitukseen edellytetään ennen kastetta ja Pyhän Hengen saamista. Usko tulee KUULEMISESTA. Kuullaan Jumalan sana siis sydämessä saakka ja omistetaan se: Tuohan on juuri minulle!
Onkin eroteltava ihmisen oma teko, se on oma tahto ja halu uskoa Jeesuksen sovitustyöhön ja Jumalan lahjoittama kestävä pelastava usko Pyhän Hengen voimasta. "Niille jotka ottivat Hänet vastaan hän antoi voiman tulla Jumalan lapseksi".
Kun usko tulee sydämeemme Pyhän Hengen vakuuttamana lahjana, sitoudumme siihen kasteen kautta ja sen jälkeen yhteydenpito jatkuu myös ehtoollisella, joka vahvistaa uskoamme ja liittoamme Kristuksen kanssa Jumalan ja ihmisten edessä. Tärkeintä on sydämen henkilökohtainen usko ja rukoileminen, Sanan kuuleminen ja koko elämä elettävänä sen mukaan.
Monien mielessä lahjauskosta tulee este uskoontulolle. Ei voi uskoa kun ei Jumala anna sitä uskoa ja keksitään syitä ja syytöksiä miksi Jumala ei anna. Ateistien syytöksissä Jumala on heidän mielestään tuominnut ennalta toiset ihmiset kadotukseen. Toiset paadutetaan ennalta, toiset pelastetaan ennalta, ihmisparat ovat avuttomia ja tahdottomia robotteja itsevaltaisen tyrannin käsissä.Näin he esittävät päätelmänään luettuaan Vanhaa Testamenttia. Jeesuksen puheita he eivät ymmärrä kun eivät opetuslapsetkaan voineet ymmärtää ilman selityksiä. Mutta eivät he luekaan muuta kuin mikä heitä miellyttää omaan järkeilyynsä sopivana. Usko on järkeämme suurempi ja vapaampi ja alkaa kasvattaa sitä.
Väisänen opettaa, että Jumala antaa uskon sanan kuulemisen kautta vain kasteessa, sekö on ainoa paikka? Vauva kuulee papin sanat, mutta ei ymmärrä niitä. Pyhää Henkeä verrataan kuitenkin Raamatussa tuuleen, joka puhaltaa missä tahtoo. Jeesus kertoo Hengen sitoutuvan Raamatun sanaan ja opettamaan ja muistuttamaan Hänestä ja myös tulevia meille julistamaan. Armolahjojen uskon myös kirkastavan aina Jeesuksen toimintaa vaikka ne annetaankin meidän käyttöömme. Niiden käytössä pitäisi siis aina olla mukana sanoma hänestä. Armolahjoista ei luterilaisessa kirkossa tai Luther-säätiössä paljon puhuta eikä niitä odoteta käytäntöön muutoin kuin vihkimystilaisuudessa pappien käsien kautta. Entä jos joku alkaisi siellä puhua kielillä?
Jeesus sanoo: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni". Vauvat kastetaan, mutta ei pitäisi opettaa että he ovat uudestisyntyneitä uskovia. Heidät on kyllä otettu armon liiton yhteyteen ja Pyhän Hengen toimintaympäristöön, "taivaan kirjoihin". Ei Pyhän Hengen työstä pysty sanomaan kuka tulee uskoon vauvana kuka vasta aikuisena. Johannes Kastajakin sai Pyhän Hengen Elisabetin kohdussa kun kuuli Marian tervehdyksen hänen äidilleen. Opetus Jumalan sanassa on tärkeää kaikille kastetuille lapsille ja rippikouluikäisille. Lapsen on helppo uskoa, mutta lapsen usko katoaa antaen tietä aikuisen ajatuksille ja uskolle.
Nyt kouluista katoaa kristillinen uskonnon opetus eikä papit välitä siitä. Rippikoulutkin lienevät vain retkeilyä ja pelaamista, jotain omia keskusteluja? Raamatun sanaa olisi tärkeää opettaa edes jonkinlaisena muistettavana läksynä. Uskoontulossa siitä on paljon apua.
Väisäselle tunnustuskirjat näyttävät olevan Raamatun veroinen auktoriteetti. Ne ovat kuitenkin myöhään laadittuja ihmisten järkeilyjä. Laaditut puhtaan opin suojelemiseksi, mutta Raamatun alle nekin pitäisi alistaa.
Pietistit eivät ole tuoneet kahta pelastuksen tietä kirkkoon vaan kirkko itse kasteopetuksessaan. Väisänen ei ota huomioon niitä, jotka ovat lapsena kastetut ja tulleet aikuisena uskoon ja saaneet Pyhän Hengen. Monet näistä ovat kylläkin siirtyneet kirkon tiukan kasteopetuksen takia toiseen seurakuntaan ja ottaneet uuden kasteen. Kirkkoon jääneisiin suhtaudutaan muun muassa "pietisteinä" eli aivan eri joukkoon kuuluvina harhaan menneinä. Tämä on ikävä asenne.
.
Hyvin kirjoitit, olen samoilla linjoilla kanssasi, Hilimaria.
Piispa Väisänen on ilmeisen raskaasti erehtynyt kasteopissaan. Arvostelussaan Philipp Speneriä ja vanhapietistejä kohtaan Väisänen on itse paljon kauempana totuudesta kuin arvostelunsa kohteet.
Jollain tavalla on sääli, että Luther-säätiö on noin 'sakeasti' Raamatun sanasta poisharhautuneen piispan vaikutuksen alla. Onhan Luther-säätiöllä sentään rohkeutta nousta kirkon maallistumista vastaan. Kyllä sille soisi paremman piispan, vaikka eihän Väisänen kai virallisesti heidän piispansa olekaan.
Kiitos Semper.Fidelis kommentistasi. Tunnen paikallisia "säätiöläisiä" ja olen heistä iloinen kun ovat nuoria ja innokkaita ja tahtovat olla uskollisia Raamatulle. Valitettavasti he pitävät erittäin tiukasti kiinni "luterilaisuudesta" ja kirkollisuudesta, Ovat sitä enemmänkin kuin luopumuksessa oleva emokirkko. Sääli todellakin jollain tavalla, sakramentalismi ja kaavamaisuus kuivattaa jo heidänkin jumalanpalveluksiaan vaikka sananjulistus on elävää. Väisänen todellakin vaikuttaa voimakkaasti. Onhan hän heidän ainoa piispansa. Kaikenlaiset tapahtumat ja matkat ja tarjoilut vievät ainakin minun mielestäni liikaa vähäisen vetäjäryhmän aikaa ja voimia sekä heidän niukkoja lahjoitusvarojaan vaikka säätiökin tukee pieniä yhteisöjään. Tilat vuokrataan mistä saadaan, ei pääkirkon tiloista ainakaan. Tekisi mieli neuvoa heitä että älkää yrittäkö olla niin pääkirkon kaltaisia!
Minäkin tiedän ja vähän tunnenkin eräitä tosi vilpittömän oloisia säätiöläisiä. Esimerkkinä Petri Hiltunen, joka on taatusti vakaumuksellinen ja uskova pappi. Hänen isänsä on tuotteliaana kirjailijanakin tunnettu hovioikeudenneuvos Paavo Hiltunen.
Kuten totesit >>sakramentalismi ja kaavamaisuus kuivattaa
Onko tuo tosiaan totta, että vapislainen, ilmeisen höyryävä Paavo on Petrin isä? Tämä oli uutta ja yllättävää, sillä niin erilaisilta vaikuttavat median perusteella, ettei ole samasta nimestä huolimatta käynyt sukulaisuutensa mielessäkään.
Paavo Hiltunen on jo muutama vuosi sitten vetäytynyt ikänsä johdosta pois julkisesta toiminnasta. "Höyryäjänä" PH ei ole tietääkseni koskaan esiintynyt. Paremmin häntä sopii luonnehtia uskolliseksi Herran palvelijaksi, puhtaan evankeliumin sanansaattajaksi. Hänen kaltaisiaan rohkeita uskon miehiä tarvittaisiin lisää näinä eksytyksen aikoina.
Harva kristitty Suomessa on tehnyt niin paljon työtä kuin Paavo Hiltunen karismaattisen eksytyksen paljastamiseksi ja esim. megaeksyttäjä Benny Hinnin toiminnan läpivalaisemiseksi. Vaikka en ole mikään vapislainen tai muukaan -lainen, pidän Paavo Hiltusen kohdalla täysin sopimattomina epäilyksiä "höyryämisestä".
Tällä en tarkoittanut loukata sinua, "saarnojen kuuntelija".
Hei "saarnojen kuuntelija". Älä soimaa Paavo Hiltusta, ei hän ole "höyrynnyt" enää aikoihin!
Minä rakastan Paavon kirjoja, varsinkin "Rukous on rakkautta"-kirjaa jota luen uudestaan silloin tällöin. Samoin luen muita omistamiani Paavon kirjoja ja Semper.Fidelis kertoikin niiden sisällöstä, sillä niissä Paavo paljastaa eksytyksiä asialliseen ja rakastavaan tyyliin murehtien eksyneitä, ei tuomiten. Suosittelen lämpimästi. Hän on todellakin Jumalan palvelijana "taitavan kirjurin kynä".
Toisessa kirjassaan "Siunauksia syvyydestä" Paavo kirjoittaa eksorcismin eli pahojen henkien ajamisen pauloissa olemisesta ja miten Jumala hänet siitä paransi. Ehkä tarkoitit sitä?
Takavuosien kannanotot ja kirjat antoivat kyllä minun silmissäni kuvan kiihkoilevasta kouhottajasta ja höyryäjästä. Tämän tästä ottamassa hanakasti kantaa milloin mihinkin ja läpivalaisemassa sitä sun tätä niin, että uskottavuutensa kärsi silmissäni. En sen vuoksi ole yli vuosikymmeneen lukenut hänestä mitään eikä kiinnostanut mennä kuuntelemaan, kun hän meidän paikkakunnallamme oli puhumassa joku vuosi sitten. Voihan hän olla maltillistunut, toivottavasti.
-70-luvulla koululaisena meidän piirissä kiersi hänen nuorisolle suunnattu vihkosensa, joka oli näin jälkeenpäin ajateltuna kyseenalaista, kiihkeää ja kireää tekstiä, joka ohjasi arvostelukyvyttömiä nuoria ihan vika suuntaan. Sen tarkasta asiasisällöstä en osaa sanoa enää mitään. Puhujana en ole häntä kuunnellut.
Petrin asiasisällöltään hyvät puheet ovat sitä vastoin niin maltilla ja rauhallisesti esitettyjä, suorastaan pitkäpiimäisest, ettei senkään vuoksi vapaan suunnan kotitausta tule heti mieleen.
Enhän toki loukkaantunut.
Olen lukenut nuo molemmat kirjat. Ei jäänyt luotettavaa kuvaa tosiaankaan tuosta jälkimmäisestä, ja em. olisi niin muodoin jäänyt kirjoittamatta. Itsestään selvyyksiä uskovaiselle, eikä mainostetun kirjan uutuuksia. Että melkein joka asiasta pitää kirjoittaa kirja ja "totuus", vie uskottavuutta.
Ei ole soimaamista, kun kerron mitä vaikutelmia ja ajatuksia hänen omat kirjoituksensa ovat minussa herättäneet.
pysyä Raamatun ja Isän ja Jeesuksen ja Totuuden Hengen opetuksessa.
Ihmiset voivat esilläpitää totuutta Jumalasta tai sitten valheita Saa-tanasta.
Koetellaan kaikki ja pysytään totuudessa ihan kaikissa asioissa, eikä missään hyväksytä tai mielistytä valheisiin ei edes lahkojen opetuksia käsitellessä, sillä eihän tässä maailmassa voi ollakaan muita kuin lahkoja, ja pienimmät ovat yhden miehen ja suurimmat miljardiluokan kokoa, ja näihin jälkimmäisiin mahtuu varmaan jo aika erilaisia opetuksia Jumalan vattakuntaan ja Jeesuksen liittyen.
Pysytään siinä, minkä Raamatun pyhien kirjoituksien mukaan voimme oppia ja anotaan ja kiitetään Herran Hengen hyvästä hengellisestä, sillä ei ole muuta annettu totuudellisesti Jumalan opettamaksi tullessamme Jeesuksessa.
ja keskitytään Jeesukseen ja Henkeen ja kiitetään Isää nimessään ja Hengessään.
Mikä ettei?
Joka ei synny Vedestä ja Hengestä, ei voi nähdä Jumalan Valtakuntaa.
"Vesi ja Henki" tarkoittaa Jeesusta. "Vesi" ei siis tarkoita kastetta/kastevettä. Sellainen tulkinta on kaikista onnettomin, mitä ihmismieli on koskaan selkeästä Jumalan sanasta kehitellyt.
Piispa Matti Väisästä (Luther-säätiö), jonka saarnaa avaukseen siteerasin, ei hevin uskoisi mainitsemasi 'kaikista onnettomimman" tulkinnan edustajaksi.
Puhdasoppisen luterilaisuuden toivo, sen lippulaivan kippari, piispa Väisänen, kuitenkin on vahva tulkinnassaan:
>>Raamatun mukaan koko pelastus (ts. syntien anteeksiantamus, ja vanhurskauttaminen, uudestisyntyminen, Pyhän Hengen ja uskon saaminen sekä Kristuksen ruumiin jäseneksi pääseminen) tapahtuu uskon kautta Jumalan sanaan. Silti kaiken tämän tapahtumisen PAIKKA ON KASTE.
Väisänen on tässä suhteessa harhassa ja on ikävää, että tämmöinen äijänkäppyrä on valittu Luther-säätiön piispaksi.
Asiasta keskustellaan Usko ja Elämä - foorumilla:
http://uskojaelama.net/forum/index.php?topic=932.0
"joka uskoo ja kastetaan..." voidaan myös kääntää perfektissä: joka on uskonut ja on kastettu (perfekti). Tässä EI ole mitään syy seuraus suhdetta, missä aikajärjestyksessä nämä tapahtuvat.
Joka tapauksessa tämä ei ole pelastumiskysymys. Raamatun mukaan myöskään kaste ei tee autuaaksi ( vrt. ryövärin ristillä pelastuminen).
Mm. siksi en halua nostaa kasteteologiaa pelastuskysymysten joukkoon, vaikka Raamatussa mainitaankin: "Joka uskoo ja kastetaan, niin pelastuu."
Usko pelastaa. Mutta joka ei usko, ...
Mitä sitten sisältyy uskoon sinänsä, on taas ihan eri kysymy?
VAIKUTUS. K:ssa otetaan kristikunnan yhteyteen, pukeudutaan Kristukseen, saadaan P. Henki. K. on uudestisyntymisen pesu, sen kautta tullaan Jumalan lapseksi, saadaan armo ja tullaan Jumalan lapseksi, saadaan armo ja syntien anteeksiantamus, poistaa perisynnin syyllisyyden, mutta ei pahan himóa, kukistaa synnin, kuolettaa meissä pahan himoa, kukistaa synnin, kuolettaa meissä olevan vanhan ihmisen K:ssa, mutta myös ennen sitä sanan välityksellä, voi tulla uskoon ja säilyä siinä...etera. etera...
Harhoja: --> kasteenuusijat, ...
Lähde: Tunnustuskirjat (1998) Lutherin tekstejä.
Itse olen kokenut uudestisyntymän aikuisena. Mutta olen kokenut, että lapsena saatu kaste riittää. Kaikesta olen saanut varmuuden Pyhän Hengen elävän todistuksen kautta. Mutta oleellisinta on Hengen todistus. Mihin liittyy Raamatun sana: "Sydämen uskolla tullaan autuaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan."
Raamattu todistaa mielestäni uskon syvyyttä ja todistusta, vakautta. Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Jos joku on yhtä lähellä Kristusta, niin kuin ryöväri joka käsittääkseni uskoi Kristuksen opilla, PELASTUU!!
Pieni korjaus Ved.2
"joka uskoo ja kastetaan..." voidaan myös kääntää perfektissä: joka on uskonut ja on kastettu (perfekti). Tässä EI ole mitään syy seuraus suhdetta, missä aikajärjestyksessä nämä tapahtuvat."
Olen tarkistanut kyseisen kohdan alkukielisestä, kreikkalaisesta Raamatusta, ja aikamuodot ovat seuraavat:
joka uskoo - aikamuoto on preesens tarkoittaen jatkuvaa uskomista
kastetaan - aikamuodoto on aoristinen, jollaista ei suomen kieliopissa ole. Aoristinen verbinmuoto tarkoittaa menneisyydessä kertakaikkisesti tapahtunutta tapahtumaa. Suomeksi sitä vastaa lähimmin juuri perfekti. Raamatussamme on useita (sekä vanhassa, että varsinkin uudessa käännöksessä) käännösvirheitä ja tässä on eräs sellainen. Kohta olisi pitänyt kääntää seuraavasti:
Vaihtoehto 1 "Joka uskoo ja on kastettu"
Vaihtoehto 2 "Joka uskoo kastettuna"
Verbien järjestys ei aina Raamatussa merkitse toimintajärjestystä. Tästä hyvänä esimerkkinä on Roomalaiskirjeen uskoa käsittelevä kohta. Ensin kerrotaan, että suun tunnustus tulisi enne uskoa. Sitten kuitenkin asia esitetään niin, että ensin on usko ja sitten suun tunnustus. :
"Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;"
"sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan."
Me kristityt ymmärrämme niin, että ensin tulee usko sydämeen, josta nousee sitten suullamme tunnustus meidät synnistä pelastaneesta Jeesuksesta. Kuten Raamattu sanoo: "Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu".
P.S. Huomasin juuri, että tämä ketju on jo varsin vanha. Raamattu ja sen sisältämä totuus eivät kuitenkaan koskaan vanhene.
Kiitos keskustelijat!
Kiitos Ved.2. Uudestisyntyneitä lapsena kastettuja on täällä muitakin.
Kiitos "käännösvirhe". Hyvä että näitä tärkeä-aiheisia ja maltillisia keskusteluja nostetaan uudelleen esiin. Toit tärkeää tietämystä Raamatun kielestä ja käännösvirheistä.
Minä näen, että Israel on ylösnoussut kolmannella vuosituhannella, se riittää minulle.
Joka näkee, se myös paljastaa salatut, sanoo Raamattu.
kaste ja ehtoollinen on vähän vaikeita aiheita
Kannattaa lukea Matti Väisäsen kirja aiheesta ja lisäksi Timo Laaton vastakkainen intternet tiivistelmä.Molempien lukemisen jälkeen pää on jos oli sekaisin aikaisemmin on senkin jälkeen,omat ajatukseni eivät selkiytyneet,enhän voi yleistää.
Luvin Väisäsen kirjan pelastuksesta osalliseksi,tuloksena ihmettely ihanko totta
Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista.
luthersäätiön olis syytä olla raamatunlijalla