Miksi unohdimme Murmanskin?

Korvan taustan hienoisen rapsuttamisen myötä mieleen palasi jossain dokumentaatiossa näkemäni linjavalinta, jonka mukaan "Suomi on kytkettävä Lännen yhteyteen niin peruuttamattomasti, ettei siitä ole enää paluuta!". Juuri siitä on nähtävästi kysymys, kun on todettavissa Venäjän kanssa harjoitettavan vuorovaikutuksen vieroksuntaa ja Murmanskin suunnan kanssakäyminen siinä mukana. Sama toimintalinja näkyy myös mm. suomalaisittain ilmaistuna Itä-Karjalan eli Petroskoin suunnan kanssa harjoitettavan yhteistyön kuihduttaminen.

Venäjän ja samalla Murmanskin kanssa käytävän kontaktoinnin vähäisyys on siis mitä ilmeisimmin Suomen valtiojohdon tietoinen ja tarkoituksellinen, päämäärähakuinen linjavalinta. Yksinkertaisesti asetelma on niin, että Suomen Länteen kytkijät kumartavat Länteen ja pyllistävät Itään eli Venäjän suuntaan. He eivät edes halua harjoittaa monitahoista ulkopolitiikkaa, sillä sehän vaarantaisi heidän yksisuuntaiset pyrkimyksensä Suomen niittaamisesta kiinni Lännen yhteyteen.