http://www.verkkouutiset.fi/tulosta.php?id=54914
Kolumnit
Turvallisuuspolitiikan linjavaihtoehdot näkyvissä
12.6.2004
"Kokoomuksen puheenjohtajavaihdos toi miellyttävän lisäyksen Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen keskustelukulttuuriin. Kokoomus on lähtenyt uuden puheenjohtajansa Jyrki Kataisen johdolla rikkomaan NATO-kysymyksellä aiemmin pidettyä ulkopoliittista konsensusta. Tämä on vain ja ainoastaan positiivista, että turvallisuuspolitiikan vaihtoehdoista ryhdytään keskustelemaan avoimesti ja luodaan puolueiden välille selkeitä vaihtoehtoja", kirjoittaa nuorkeskustalainen Jukka Harju.
Kokoomuksesta on muodostunut Eurooppa- ja NATO-puolue. Kokoomus ei arkaile keskustella turvallisuuspolitiikasta. Tämä on hyvä asia ja tämän tulee jatkua. Perinteisen kylmän sodan liturgian ja turvallisuussuuntauksen kannalla edelleen olevat katsovat, että kokoomus pilaa yhteistyömahdollisuutensa liiallisella NATO-myönteisyydellään.
NATO-konsensus on historiaa. Suomen ulkopolitiikan hoidossa ollaan totuttu viimeisten vuosikymmenien aikana, että ulospäin täytyy antaa kuva yhtenäisestä konsensushenkisestä valtiosta, koska tämä luo uskottavuutta ulkosuhteiden hoidossa ja tavoitteiden saavuttamisessa.
Suomen epäuskottavuutta maailmalla on nimenomaan lisännyt liiallinen vaihtoehdottomuuksien puute. Eikä ulkomailla ymmärretä niitä kynnyksiä, jotka vaikuttavat pelokkaaseen tapaan keskustella turvallisuuspolitiikasta. Muissa EU-maissa ja Pohjois-Amerikassa ulko- ja turvallisuuspolitiikasta keskustellaan kuin mistä tahansa muustakin politiikan osa-alueesta. Keskustelemattomuus nähdään heikkoutena.
Kokoomuksesta on muodostumassa protestikanava ummehtuneeseen turvallisuuspolitiikan konsensukseen kyllästyneille. Kokoomus voi tulla saamaan tukea yllättäviltä tahoilta ylipuoluerajojen. Tämä on huomattu ja sen takia kokoomusta yritetään olla päästämättä profiloitumaan turvallisuuspolitiikan kysymyksissä todellisena vaihtoehtona.
Kokoomus on lähtenyt rikastuttamaan keskustelua ja antaa ulkomaille kuvan, ettei vain uskota yhden vaihtoehdon kaikkivoimaisuuteen. Suomesta on syntymässä terve kuva ulkomaisten tarkkailijoiden silmissä.
Puheenjohtaja Jyrki Kataisen ottama linja, puhua turvallisuuspolitiikasta ja NATO:sta avoimesti lyö rikki sitä vanhaa puhumattomuuden linjaa, jota muiden puolueiden NATO-kannattajille ollaan syötetty. Kokoomuksen nykylinja tulee auttamaan myös muiden puolueiden NATO-myönteisiä puhumaan sotilasliitosta avoimesti, koska heillä on olemassa Kokoomuksen esimerkki tukenaan, ettei tarvitse pitää NATO:sta suutansa kiinni.
Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa NATO-myönteiset äänestäjät eivät kuitenkaan tule tekemään samoja virheitä, kuin edellisissä eduskuntavaaleissa, jossa uskottiin valittujen kansanedustajien kykyyn muuttamaan esiintynyttä NATO-kielteisyyttään, kun tiedot NATO:n jäsenyyskriteereistä kasvavat.
Vaikkakin SDP on raottanut NATO-ovea ja pitää jäsenyyttä todellisena vaihtoehtona ja Keskusta taas sen sijaan on kiristämässä NATO-ruuviaan kielteisemmälle kannalle. SDP:ssä oikeistodemarit ovat liittoutumisen kannalla ja keskustassa keskustaliberaalit. Näille ryhmittymille ei ole mikään ongelma siirtyä tukemaan kokoomuksen turvallisuuspoliittisia tavoitteita, ellei jopa äänestämään kokoomusta seuraavissa eduskuntavaaleissa, mikäli puolueet pysyvät kielteisellä linjalla.
NATO:n ennakkoluulojen vastaisessa taistelussa ei nähtävästi riitä, että lyö faktat pöytään, vaan liittoutumisvastaisuudessa on kyse enemminkin periaatteesta. Voidaanko turvallisuuspolitiikkaa johtaa pelkästään periaatteiden pohjalta? Turvallisuuspolitiikassa tulee mukautua syntyneisiin rakenteisiin, jossa voidaan rakentaa turvallisuutta ja vaikuttaa keskeisiin sisältökysymyksiin. NATO-juna näyttää pysähtyneen. Onko ajattelukykykin?
Jukka Harju
Kirjoittaja on NATO-myönteinen nuorkeskustalainen euroliberaali
Kolumnit
Turvallisuuspolitiikan linjavaihtoehdot näkyvissä
12.6.2004
"Kokoomuksen puheenjohtajavaihdos toi miellyttävän lisäyksen Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen keskustelukulttuuriin. Kokoomus on lähtenyt uuden puheenjohtajansa Jyrki Kataisen johdolla rikkomaan NATO-kysymyksellä aiemmin pidettyä ulkopoliittista konsensusta. Tämä on vain ja ainoastaan positiivista, että turvallisuuspolitiikan vaihtoehdoista ryhdytään keskustelemaan avoimesti ja luodaan puolueiden välille selkeitä vaihtoehtoja", kirjoittaa nuorkeskustalainen Jukka Harju.
Kokoomuksesta on muodostunut Eurooppa- ja NATO-puolue. Kokoomus ei arkaile keskustella turvallisuuspolitiikasta. Tämä on hyvä asia ja tämän tulee jatkua. Perinteisen kylmän sodan liturgian ja turvallisuussuuntauksen kannalla edelleen olevat katsovat, että kokoomus pilaa yhteistyömahdollisuutensa liiallisella NATO-myönteisyydellään.
NATO-konsensus on historiaa. Suomen ulkopolitiikan hoidossa ollaan totuttu viimeisten vuosikymmenien aikana, että ulospäin täytyy antaa kuva yhtenäisestä konsensushenkisestä valtiosta, koska tämä luo uskottavuutta ulkosuhteiden hoidossa ja tavoitteiden saavuttamisessa.
Suomen epäuskottavuutta maailmalla on nimenomaan lisännyt liiallinen vaihtoehdottomuuksien puute. Eikä ulkomailla ymmärretä niitä kynnyksiä, jotka vaikuttavat pelokkaaseen tapaan keskustella turvallisuuspolitiikasta. Muissa EU-maissa ja Pohjois-Amerikassa ulko- ja turvallisuuspolitiikasta keskustellaan kuin mistä tahansa muustakin politiikan osa-alueesta. Keskustelemattomuus nähdään heikkoutena.
Kokoomuksesta on muodostumassa protestikanava ummehtuneeseen turvallisuuspolitiikan konsensukseen kyllästyneille. Kokoomus voi tulla saamaan tukea yllättäviltä tahoilta ylipuoluerajojen. Tämä on huomattu ja sen takia kokoomusta yritetään olla päästämättä profiloitumaan turvallisuuspolitiikan kysymyksissä todellisena vaihtoehtona.
Kokoomus on lähtenyt rikastuttamaan keskustelua ja antaa ulkomaille kuvan, ettei vain uskota yhden vaihtoehdon kaikkivoimaisuuteen. Suomesta on syntymässä terve kuva ulkomaisten tarkkailijoiden silmissä.
Puheenjohtaja Jyrki Kataisen ottama linja, puhua turvallisuuspolitiikasta ja NATO:sta avoimesti lyö rikki sitä vanhaa puhumattomuuden linjaa, jota muiden puolueiden NATO-kannattajille ollaan syötetty. Kokoomuksen nykylinja tulee auttamaan myös muiden puolueiden NATO-myönteisiä puhumaan sotilasliitosta avoimesti, koska heillä on olemassa Kokoomuksen esimerkki tukenaan, ettei tarvitse pitää NATO:sta suutansa kiinni.
Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa NATO-myönteiset äänestäjät eivät kuitenkaan tule tekemään samoja virheitä, kuin edellisissä eduskuntavaaleissa, jossa uskottiin valittujen kansanedustajien kykyyn muuttamaan esiintynyttä NATO-kielteisyyttään, kun tiedot NATO:n jäsenyyskriteereistä kasvavat.
Vaikkakin SDP on raottanut NATO-ovea ja pitää jäsenyyttä todellisena vaihtoehtona ja Keskusta taas sen sijaan on kiristämässä NATO-ruuviaan kielteisemmälle kannalle. SDP:ssä oikeistodemarit ovat liittoutumisen kannalla ja keskustassa keskustaliberaalit. Näille ryhmittymille ei ole mikään ongelma siirtyä tukemaan kokoomuksen turvallisuuspoliittisia tavoitteita, ellei jopa äänestämään kokoomusta seuraavissa eduskuntavaaleissa, mikäli puolueet pysyvät kielteisellä linjalla.
NATO:n ennakkoluulojen vastaisessa taistelussa ei nähtävästi riitä, että lyö faktat pöytään, vaan liittoutumisvastaisuudessa on kyse enemminkin periaatteesta. Voidaanko turvallisuuspolitiikkaa johtaa pelkästään periaatteiden pohjalta? Turvallisuuspolitiikassa tulee mukautua syntyneisiin rakenteisiin, jossa voidaan rakentaa turvallisuutta ja vaikuttaa keskeisiin sisältökysymyksiin. NATO-juna näyttää pysähtyneen. Onko ajattelukykykin?
Jukka Harju
Kirjoittaja on NATO-myönteinen nuorkeskustalainen euroliberaali
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.