Te opetatte että kellekään ei Jumala anna raskaampaa taakkaa, kuin ihminen jaksaa kantaa.
Miksi sitten moni suuren perheen vanhempi väsyy ja masentuu? Lapset pannaan päivähoitoon ja äiti on vauvan kanssa kotona tai ne jäävät heitteille, kun äiti ei jaksa hoitaa entisiäkään mutta kuitenkin lisääntyy yhä edelleen.
Eikö taakka olekaan Jumalan antama vaan onko se sittenkin ihmisen itsensä ottama, kun ei jaksa sitä kantaa ja se on liian raskas?
Miksi sitten moni suuren perheen vanhempi väsyy ja masentuu? Lapset pannaan päivähoitoon ja äiti on vauvan kanssa kotona tai ne jäävät heitteille, kun äiti ei jaksa hoitaa entisiäkään mutta kuitenkin lisääntyy yhä edelleen.
Eikö taakka olekaan Jumalan antama vaan onko se sittenkin ihmisen itsensä ottama, kun ei jaksa sitä kantaa ja se on liian raskas?
Vastaukset 61
Vanhimmat
Kyllä se on ihmisten asettama taakka. Jeesushan sanoo:" Tulkaa minun tyköni kaikki työtä tekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Minun taakkani on sovelias ja kuormani keveä".
Jeesuksen seuraajien kuorma on siis keveä. Mutta SRK:n palvelijoitten kuorma on usein käsittämättömän raskas, eikä ihme, sillä sen rakentamisessa ei ole Jeesus mukana.
Synnytysten jälkeinen masennus, sairauksien (mm korvatulehdusten) takia öitä valvovat lapset, jopa useat kehitysvammaiet samassa perheessä jne ne kyllä uuvuttavat ja masentavat kenet tahansa, niin myös äidit, jotka kyllä lapsiaan rakastavat ja parhaansa tekevät. Kuorma vain on liian raskas yhden perheen vanhemmille.
Kaikki eivät ole selviytyjiä, joitten lapset ovat terveitä ja nukkuvat hyvin. Heidänkin lapsissaa voi nähdä myöhemmin henkisen laiminlyönnin merkkejä. Täälläkin kirjoittelevat monet nuoret aikuiset, jotka ovat kasvaneet ylisuurissa perheissä ja kokevat tulleensa henkisesti laiminlyödyiksi. Eikä ihme.
Jumala ei kehota tekemään niin paljon lapsia, että koko perhe väsähtää.
Se on pelkästään omaa hölmöyttä.
"olkaa hedelmälliset ja täyttäkää maa"
Ja vastuuttomuutta.
Missä se ilmenee?
"olkaa hedelmälliset ja täyttäkää maa"
Pelkästään lestadiolaisilla pitää täyttää???
Lestadiolaisista erikseen en tiedä, vaan niin lukee raamatussa. Mainintana en tunne lestadiolaisuutta juurikaan, itse olen ev.lut. ja esitän omia mielipiteitä ja tietoja, en edusta tässä mitään tiettyä uskontoryhmää.
Kerrotko paina, missä se on ja mitä se merkitsee tänä- päivänä ja mitä Jeesus siitä on sanonut?
Kes.
Kyllä maa on jo täytetty, kun kaikilla ei ole ruokaa. Siis käsky on jo toteutettu, niin ettei sitä enää tarvitse jatkaa.
Ei yhden perheen tartte tayttaa maata, voishan sen ajatella ett miehet ottaisivat toisen vaimon niista naisista, jotka eivat ole
saaneet miesta, ja noin myos tayttaisivat maata.
Lasten ruokarahat menee sotimiseen!
Jumala ei kuinkaan käske naida jatkuvasti, joka johtaa raskauteen, kuten ei myöskään juoda niin, että siitä tulee harmia.
Molemmat ovat ihmisen omia ratkaisuja, ei Jumalan.
Kes.
Näin: Pietari, Paavali ja muutkaan apostolit eivät saaneet liian suurta taakkaa kantaakseen. Ne menetti kyllä henkensä uskon vuoksi..mutta säilyivät Jumalan Pojan uskossa loppuun asti. Ymmärrän että epäuskoisille on vaikea (jopa mahdottomuus) ajatella iankaikkisuusnäkökulmasta asioita. Pitäisi olla synnit anteeksi ja elävä toivo joka ei tule häpiään.
Uskonto johti siihen että suuren perheen ja useamman vammaisen lapsen äiti on uupumuksen partaalla.
"Olen täysin turhautunut, sairastunut ja masentunut tällä hetkellä. Terveys on mennyt. Pieniä on vielä monta kotona, ja lapsista kaksi on sairaita."
http://freepathways.wordpress.com/2011/08/10/en-alkaisi/
En itse kuulu siihen uskonnollisimpaan päähän ihmisistä, ja tapaus on ikävä. Sekä kuulun ev.lut. kirkkoon. Täydellistä kirkkoa, seurakuntaa tai uskonnollista ryhmää en ole nähnyt, mutta olen nähnyt onnellisuuden ihmisissä, joilla ulkoisesti menee huonosti. Näin, koska he ovat ottaneet Jeesuksen elämäänsä ja LUOTTAVAT HERRAAN täysin. Tuo äiti ei vaikuta kovin luottavaiselta.
Olen 32v vl-nainen ja aloitimme ehkäisyn kolme vuotta sitten. Meillä on sopiva määrä lapsia, melko pieni perhe vl-mittapuulla. Tuskin enään koskaan hankkiudun raskaaksi. Enkä ole ainoa lajissani.
Jos se on mielestäsi oikein, tee niin. :) Itselläni on vielä miettimistä monelta kannalta.
Miltähän niistä vl uskovaisista naisista nyt tuntuu, jotka elivät ja synnyttivät 1970-, 1980- ja 90-luvulla ?
Ihanalta ! katsella omien lasten ja lastenlasten elämää ja touhua. Se on Jumalan lahjaa !
Minun äidiltäni se vei terveyden tuo vl uskon pakkosynnytys-lahkolaisuus. Minustal se vei äidin. Revi Hemesti siitä riemusi.
Orjuutatko myös lastenlapsiasi?
Järkyttävää? Miksi kirkko ei puutu vl liikkeen tuhoisaan oppiin?
Ainakin Paavali noista manitsemistaasi tyypeistä oli vanhapoika. Ei ainakaan virallisia lapsia. liekkö muillakaan ollut, kun kiertelivät vaan ympäriinsä lähetysmatkoillaan...
Puttuko ekumenaissaan katolisen kirkon oppiin?
Minusta ehkäisijä orjuuttaa itsensä mammonan ja elintason ja oman mukavuutensa orjaksi.
Ovatko kaikki ehkäisijät ja perheen hyvinvointia ajattelevat mammonan, elintason ja oman mukavuuden orjia, kun eivät tee järjettömää määrää lapsia?
Jumalanko syy se on että oli niin raskas taakka että äiti menehtyi synnytykseen?
Ei Jumalan. Ihmisen. Yhteiskunnan. Uskonnon. Tarkoituksen. Uskon että kaikella on tarkoitus. Syntymällä. Elämällä. Kuolemalla. Kaikella. Viimeinen sana minulta. Jokainen täyttää tarkoituksensa.
Nuori, lähes lapsi, puhuu nuoren ehdottomuudella ja mustavalkoisuudella asioista, joista ei ymmärrä, joita ei ole kokenut, joita ei ole kypsä puntaroimaan...
Yhdenlainen menestyksen teologia tämäkin, että ihminen omalla jaksamisellaan voi vaikuttaa siihen, onko taakka Jumalan antama koettelemus vai sielunvihollisen aikaansaannosta.
30-v tyttäreni on ollut masentunut suuri lapsikatraansa keskellä. Kunta on antanut kotiin perhepäivähoitajan, mutta sekään ei tahdo riittää. Lisäapua olisi vielä saatava, että edes joskus pääsisi viikonloppuna vapaalle aviopuolison kanssa. Mutta kuka tulee hätiin...seurapenkkikaveritkaan eivät jaksa aina auttaa, koska heillä on omat perheensä ja menonsa.
Vaimon siskon porukalla on sama tilanne. 9 lasta ja äiti n. 30v. ja burnout....Kunnan hoitaja käy sielläkin päivittäin.
Miksi tämä maan täyttäminen on sälytetty vl-äitien taakaksi ja hengen menoksi...?
Jos 60-vuotiaana on vielä hengissä, silloin voi olla seuraava mahdollisuus vetää henkeä. Onko tämä oikein?
Ihana, että olet myötätuntoinen. Voisitko isänä kaikessa rakkaudessa jutella tyttäriesi kanssa, että heidän oman terveytensä ja syntyneiden lasten hyvinvoinnin tähden ehkäisy on nyt tärkeää.
Voimia äideille, viisautta ja aloitteellisuutta sinulle, pappa.
Näitä tarinoita on ihan liikaa. Pistää vihaksi...
Itse olen tullut siihen tulokseen että ehkäisyä on pakko käyttää jos voimavarat ovat loppu. Ja ne voimat ei helposti palaudu kun ne olemassaolevat lapset on hoidettava. Lasta ei voi laittaa kaappiin ja sanoa että saat tulla pois kolmen vuoden päästä kun olen toipunut.
Sielunvihollinen kiusasi Jeesusta erämaassa ja pilkkasi että etkö uskalla hypätä jyrkänteeltä alas. Kyllä Jumala sinut pelastaa.. Etkö luota Jumalaan? Jeesus ei hypännyt. Hän käytti järkeä. Tänäkin päivänä uskovaiselta naiselta vaaditaan "hyppäämään rotkon reunalta". Etkö luota Jumalaan kun et halua riskeerata hengelläsi? Vaikka äidillä olisi kuolemanuhka ja lääkärit ovat varoittaneet äitiä hänen muka pitäisi luottaa Jumalaan. On lääkärin velvollisuus kertoa äidille riskit. Jos hän ei kerro ja äiti siksi menehtyy luulisin lääkärin saavan syytteen virkavelvollisuuden rikkomisesta tms. Voihan se olla että Jumala puhuu meille myös sairauden ja uupumisen välityksellä. Pitää tyytyä siihen mitä on jo saanut.
Tänäpäivänä äitejä syyllistetään siitä että ei luoteta Jumalaan. Itseään pitää kuunnella. Jokainen tietää sismmässään oman jaksamisen rajat. Kuunnelkaa sitä ääntä!
Itsellä ollut sama tilanne aikoinaan ja pikkuhiljaa päivä kerrallaan yritän toipua loppuunpalamisesta. Yritän taistella katkeruutta vastaan että en uskaltanut olla rehellinen itselleni ja puhaltaa peliä ajoissa poikki. Piti vain jaksaa. Ja kaikki ihan turhaan! Ja mikä suunnaton pettymys tuleekaan kun höpötetään että lapsia ei anneta ylivoimien kenellekkään ja olet uskonut niin ja sitten oletkin henkihieverissä.
Ei se ihan niin mene. Kenenkään en soisi kokevan sitä että pitelee vastasyntynyttä lastaan sylissä ja hänellä on masennuslääkeistä vieroitusoireita... Voi pientä.
Olisi niin paljon puhuttavaa kun löytäisi jonkun kenen kanssa puhuisi.
Tässä päästään juuri siihen lyylerin katkeruuteen omille tyttärilleen siitä, jos he pääsevätkin elämässään helpommalla kuin äitinsä on päässyt. VL-uskonnossa naisten suurimpia orjuuttajia ovat juuri vanhemmat naiset (jopa oma äiti!), koska heillä on ollut pakkosynnyttämisen vuoksi niin vaikeaa, he pakottavat ja vahtivat, että heidän tyttärillään on vähintään yhtä vaikeaa!
Kirjoitat:
"Ja mikä suunnaton pettymys tuleekaan kun höpötetään että lapsia ei anneta ylivoimien kenellekkään ja olet uskonut niin ja sitten oletkin henkihieverissä.
Ei se ihan niin mene. Kenenkään en soisi kokevan sitä että pitelee vastasyntynyttä lastaan sylissä ja hänellä on masennuslääkeistä vieroitusoireita... Voi pientä. "
Raamatussa on tähänkin oikeat sanat:
Matt. 12:7
Jos te ymmärtäisitte, mitä tämä tarkoittaa: 'Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja', te ette tuomitsisi syyttömiä. [Hoos. 6:6 ; Matt. 9:13]
vähän pidemmästi mihin jae liittyy.
Sapatin herra
1 Niihin aikoihin Jeesus kerran kulki sapattina viljapellon laitaa. Hänen opetuslastensa tuli nälkä, ja he alkoivat katkoa tähkäpäitä ja syödä. [Mark. 2:23-28; Luuk. 6:1-5 : 5. Moos. 23:26]
2 Fariseukset näkivät sen ja sanoivat Jeesukselle: "Katso nyt, opetuslapsesi tekevät sellaista, mitä sapattina ei ole lupa tehdä." [2. Moos. 20:8-10]
3 Mutta Jeesus vastasi heille: "Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hän ja hänen miehensä olivat nälissään? [1. Sam. 21:4-7]
4 Hän meni Jumalan huoneeseen ja söi uhrileivät, vaikka niiden syöminen oli sallittua ainoastaan papeille, ei hänelle eikä hänen miehilleen. [2. Moos. 25:30; 3. Moos. 24:5-9]
5 Tai ettekö ole laista lukeneet, että papit tekevät temppelissä sapattinakin työtä mutta ovat silti syyttömiä? [4. Moos. 28:9,10]
6 Minä sanon: tässä teillä on enemmän kuin temppeli.
7 Jos te ymmärtäisitte, mitä tämä tarkoittaa: 'Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja', te ette tuomitsisi syyttömiä. [Hoos. 6:6 ; Matt. 9:13]
8 Ihmisen Poika on sapatin herra."
Ihminen saa syödä silloin kun hänellä on nälkä. Väsymys - on ihmisen perustarve levätä kuten Jumala on säätänyt. Levätäkseen on lupa rikkoa sapatin säädöksiä. Kristus ei perusta vanhurskauttamista mihinkään muuhun kuin armoon. Armosta hän puhuu ja varoittaa syyttömien tuomitsemisesta fariseuksia.
Kristinopin mukaan Jumalan luomistyö on jatkuvaa, ei ole luotu ihmisiä maailman alussa minnekään tyhjyyteen pre-existenssiin odottamaan turhaan. Ei ole luotu siksi, että Jumala on ennalta tiennyt ennaltateitämyksensä perusteella ketkä tänne todella syntyvät. Ei ole olemassa mitään syntymättä jäävien varastoa siksikään, että Raamattu aivan selkeästi sanoo, että ihminen vanhurskautetaan maan päällä, avaimet ovat täällä. Vastasyntynyt tai kohtuun kuollut lapsikin on ollut täällä maanpäällä olevaisuudessa. Tarinat syntymättömistä ovat kuin katolinen kiirastulioppi. Kun lähdetään Raamatun ulkopuolelle joudutaan rakentelemaan yhtä sun toista aina lisää, koska yhdestä asiasta seuraa toinen. Sukusoluja ei murhata. Niitä tuhoutuu naimattomalla (=uskonnollisessa mielessä) joka kuukausi, miehillä päivittäinkin. Tämän ehkäisykysymyksen ja syntymättömät lapset dilemman kannalta pitää pitää oppi puhtaana. Kun entinen ei-vanhoillislestadiolainen kääntyy vanhoillislestadiolaiseksi, missä olisivat kaikki kuvitellut ihmiset? Ei ole olemassa kuin yksi kristinoppi, joka pätee sekä syntymästään vanhoillislestadiolaisiin että muihin.
Meillä on vain yksi vanhurskaus armosta. Menestyksen teologia ei ole kristinoppia vaan käärme joka luikertelee sisään siihen temppeliin, jota Jeesus edellä kuvaa sanoessaan: 6 Minä sanon: tässä teillä on enemmän kuin temppeli.
Lapsi on Jumalan lahja. On kyettävä myös luopumaan, kun edellytykset loppuvat. Vauvan vaateet on vieläkin kaapissa sitä lasta varten, jota ei ole. Niistä olevista todellisista Jumalan lahjoista olen kiitollinen joka päivä. Omaa sydämen ääntä pitää kuulla, jos niin kuin sinulla, on jo vakava masennus. Ihan sama se on onko kyse henkisestä syystä, jolla Jumala meitä puhuttelee vai fyysisestä sairaudesta. "Lusikan joutuu ottamaan kauniisti kääteen" joskus silloinkin kun toiveisiinkin vielä mahtuisi lisää lapsia.
"Kun entinen ei-vanhoillislestadiolainen kääntyy vanhoillislestadiolaiseksi, missä olisivat kaikki kuvitellut ihmiset?"
Juu, tätä olen minäkin miettinyt. ystäväni teki parannuksen ja hän on ehkäissyt koko avioliittonsa alkuajan. Heillä on nyt kaksi lasta. Ovatko hänelle tarkoitetut mutta ehkäistyt mahdolliset lapset siis jossain?
Tästä on seuraavana mielesä kysymys että mihin ehkäisyn synnillisyys oikeastaan perustuu?
Raamatussa ei ole ehkäisyn synnillisyydestä yhtikäs mitään. Lauseet jota yleensä esitetään kuten antakaa lasten tulla tyköni eivät liity ehkäisyyn mitenkään. Eipä myöskään vanhan testamentin lesken eläke ja lupauksen pettäminen.
Asiaa tulee katsoa toista kautta. Jumalan tahdon toteuttamisen lähtökohdasta. Muistaen, että kaikkea muutakin toteutetaan Jumalan meille antamien lahjojen kautta. Meille on annettu "enemmän kuin käsky" kun meille on annettu kyky saada jälkeläisiä ja synnynäinen biologinen halu saada jälkeläisiä (ihmislajia kokonaisuutena biologisesti katsottaessakin). Mielestän katolisen humanae vitaen lähtökohta ja siitä lähtevä ymmärrys pariskunnan rajoittuneesta kyvystä huolehtia lapsista on se oikeampi.
Sitten on katolisen kirkon piirissä niin uskomattomiakin tulkintoja raskauden keskeyttämisestä, että kohdun ulkoista raskauttakaan ei saa hoitaa vaikka ei ole mahdollista, että kumpikaan äiti tai hedelmöitynyt alkio voisivat selvitä hengissä. Minusta luotettava ehkäisy on asiallinen ainakin ilman muuta silloin kun on kyse ihmisten elämästä ja sen vaarantamisesta. Ei pitäsi ehdoin tahdoin viedä ketään ei lääkäriä eikä odottavaa äitiä siihen tilanteeseen, missä mietitään kenen henki säästetään ja mitä riskejä otetaan. Niitä tilanteita tulee muutoinkin vastaan. Otan tähän seuraavaksi joitakin poimintoja katolisesta humanae vitae teksteistä.
Osa 1
katkelmia tekstistä Humanae vitae (katolinen kirkko)
[Elämän jatkuminen]
1. Inhimillisen elämän jatkamisen vakava velvollisuus, jonka täyttämisessä aviopuolisot ovat Jumalan, Luojan, vapaita ja vastuullisia työtovereita, on aina ollut heille suuren ilon lähteenä, vaikka siihen on joskus liittynytkin monia vaikeuksia ja ahdistusta.
Vaikka tämän velvollisuuden täyttäminen onkin kaikkina aikoina asettanut vakavia ongelmia avioliitossa olevien omalletunnolle, yhteiskunnan nykyinen kehitys on aiheuttanut muutoksia, jotka nostavat esille sellaisia uusia kysymyksiä, joita kirkko ei voi olla ottamatta huomioon, koska on kysymys asioista, jotka perin läheisesti koskettavat ihmisten elämää ja onnellisuutta.
3. Tämä uusi asiain tila herättää uusia kysymyksiä. Eikö nykyaikaisen elämän olosuhteiden ja sen merkityksen kannalta, joka aviollisella elämällä on puolisoiden väliseen sopusointuun ja heidän keskinäiseen uskollisuuteensa, näyttäisi suositeltavalta tarkistaa tähän asti voimassa olleita eettisiä normeja varsinkin, kun otetaan huomioon, ettei niitä voida noudattaa uhrauksitta, jotka saattavat joskus olla sankarillisiakin?
7. Lasten synnyttämisen ongelmaa, kuten kaikkia muita inhimillistä elämää koskevia ongelmia, on tarkasteltava osanäkökulmien lisäksi - ovatpa ne sitten biologisia tai psykologisia, demografisia tai sosiologisia - ihmisen ja hänen kutsumuksensa kokonaisnäkemyksen, ei vain hänen luonnollisen ja maallisen vaan myös yliluonnollisen ja ikuisen kutsumuksensa valossa.
[Vanhempien vastuullisuus]
10.
Vanhempien vastuullisuus merkitsee järjen ja tahdon harjoittamaa välttämätöntä vaiston ja intohimon taipumuksien hallintaa.
Vanhempien vastuullisuus ilmenee psyykkisten, taloudellisten, psykologisten ja sosiaalisten edellytysten suhteen joko harkitussa ja auliissa päätöksessä kasvattaa runsaslukuinen perhe tai vakavin perustein ja asianmukaisesti moraalilakia kunnioittaen tehdyssä päätöksessä välttää kulloisellakin hetkellä tai jopa määräämättömäksi ajaksi uuden lapsen syntymää.
Vanhempien vastuullisuus merkitsee myös ja ennen kaikkea syvää suhdetta Jumalan asettamaan objektiiviseen moraalijärjestykseen, jonka luotettava tulkitsija on oikea omatunto. Vanhempien vastuullisuuden velvollisuus vaatii, että aviopuolisot tunnustavat oikeassa arvojärjestyksessä velvollisuutensa Jumalaa, itseään, perhettä ja yhteiskuntaa kohtaan.
[Uskollisuus Jumalan suunnitelmaa kohtaan]
13. On hyvällä syyllä huomautettu, että sellainen aviollinen akti, jota toiselta puolisolta vaaditaan ottamatta huomioon hänen tilaansa ja oikeutettuja toiveitaan, ei ole todellinen rakkauden teko, ja se on siten ristiriidassa aviopuolisoiden välillävallitsevan moraalijärjestyksen oikeiden vaatimusten kanssa.
osa 2
Sitten teksti jatkuu tavalla, johon en oikein voi yhtyä ja sitä ymmärtää. Nimittäin jos on vastoin rakkauden työtä ja elämän kunnioittamista, miksi kaikki sidotaan yksinomaan pidättäytymiseen (siloinkin kun raskaus on hengenvaarallinen)
humanae vitae
Samalla tavoin sen, joka harkitsee asiaa tarkoin, on myös tunnustettava, että sellainen rakkauden akti, joka vaarantaa sen mahdollisuuden elämän jatkamiseen, jonka Jumala, kaiken Luoja, on siihen liittänyt erityisin laein, vastustaa sekä avioliiton säätäjän jumalallista suunnitelmaa että elämän alkuunpanijan tahtoa. Tämän jumalallisen lahjan käyttäminen siten, että sen merkitys ja tarkoitus vaikka vain osittainkin tuhotaan, on ristiriidassa sekä miehen, naisen että heidän läheisimmän yhteytensä luonteen kanssa, ja siten se myös vastustaa Jumalan suunnitelmaa ja hänen pyhää tahtoaan. Kuitenkin se, joka käyttää aviollisen rakkauden lahjaa hyväkseen luomisen lakeja kunnioittaen, ei tunnustaudu elämän lähteiden herraksi vaan ennemmin Luojan suunnitelman toimenpanijaksi. Samoin kuin ihmisellä ei ole ylipäätäänkään rajoittamatonta valtaa ruumiiseensa, hänellä nimenomaan ei ole sellaista valtaa suvunjatkamiskykyynsäkään, koska sen olemukseen kuuluu sen inhimillisen elämän synnyttäminen, jonka alkulähde on Jumala.
Sitten tullaan siihen ajatukseen missä on kyse "miehen tahdosta" jo Luojan loman biologiankin näkökulmasta. Jumala on luonut naisen sellaiseksi, että hänellä on hedelmälliset ja hedelmättömät ajat. Eikö Luoja ole tarkoittanut, että ihminen voi toivoa (niikun itse hartaasti olen toivonut) parasta hedelmöitymisen mahdollisuutta tai yhtä hyvin miksi ei voi ajoittaa seksuaalisuuttaan ajankohtaan milloin se on epätodennäköistä.
katolinen kirkko suhtautuu tähän näin
Jos syntymien väliaikojen pidentämiseen on päteviä syitä, jotka johtuvat aviopuolisoiden ruumiin tai sielun tilasta tai ulkoisista olosuhteista, kirkko opettaa, että aviopuolisoiden on luvallista ottaa huomioon elämää jatkavassa toiminnassa vaikuttavat luonnolliset vaiheet siten, että ainoastaan hedelmättömiä ajanjaksoja käytetään aviolliseen kanssakäymiseen, ja näin säädellä jälkeläisten syntymistä loukkaamatta mitenkään sitä moraaliopetusta, jonka olemme esittäneet.(20)
Minun ymmärrykseeni ei mahdu, miksi vanhoillislestadiolaiset ovat joskus omaksuneet jopa tästäkin kielteisempia kantoja ja näkemyksiä. Mitä epäkristillistä tässä näkemyksessä on?
Höpö höpö... Tuo lause on otettu irti jotta sillä saadaan syyllistää ihmistä omasta jaksamisestaan.. ihminen sitä käyttää tuossa merkityksessään yleensä tilanteissa jossa toisen jaksaminen on äärirajoilla. Kyllä se niin vaan valittettavasti on, että meillä jokaisella on murtumisen rajamme, jaksamisen ääriraja, ja mekin sorrumme elon tiellä. Katsokaa ihmisiä! Miksi syödään unilääkkeitä.. masennuslääkkeitä.. rauhoittavia? Ym. Ihminen on normaali rajallinen olento, ja normaalia on myös väsyä. Ei se ole mitenkään outoa. Oma äitini murtuminen tapahtui isäni kuoltua, eikä äitini koskaan toipunut siitä vaan sairastui pitkällisesti ihan laitokseen saakka. Isäni kuolemassa oli draamaa ja tregediaa yllinkyllin koko suvun harteille... Itse olen kokenut monta kertaa että taakka on suuri enkä jaksa kantaa sitä. Ei se paljo lohduta jos joku tolleen tulee sanomaan. Kyllä se vaan elämässä on niin että ihminen tarvitsee jaksaakseen apua, ja toisia ihmisiä ihan käytännössä, että henkisenä tukena. Eikä sekään välttämättä auta. Onko itsemurha sitten murtumisen se viimeinen ratkaisu? Näitäkin tapahtuu Suomessa parisen tuhatta vuodessa? En ole ikinä ymmärtänyt miten uskonto voi sokeuttaa ihmisiä??? Ehkäisemättä lapsia syntyy ja syntyy.. ?? Ei kukaan voi olla niin julma, että pakottaa toisen synnyttämään lapsia.. jonkin vanhan käskyn mukaan? Uskosin että Jumalallakin on tässä asiassa monta näkökulmaa..Omaakin järkeä saapi käyttää?Voi, että ko jokaisella olisi omassa sisimmässään järjen ääntä mukana tässä elämässä. Kehottaisin sitä väsynyttä eroamaan miehestään- tai alkamaan pihtaan. Mutta ajattele kerrankin itteäs. !!!!! Kuka voi sua syyllistää siitä! Onko sun elämän pakko olla pelkkää raatamista??
Tässä kerran, tutusta vl ympäristöstä, joskin kauempaa,
perheestä äiti kuoli synnytykseen. Lapsi hät-hätään saatiin pelastettua.
Lääkärit olivat aikaisemmin tiedottaneet hengenvaarasta mahdollisesta
seuraavasta raskaudesta sairaalaalassa, synnytyksen jälkeen.
Lapsia perheessä oli jo "noin kymmenen".
Eipä mitään. Perheessä oli lastenhoitaja, joten mies otti seuraavaksi
vaimokseen heti tutun lastenhoitajan, nuoren, joten asiat jatkuivat,
lapsimäärä suureni. "Vanhasta äiti unohtui äkkiä"
Tämä tapahtui ennen 80 lukua pohjanmaalla rannikkokaupungissa.
Tässä voi kysyä, antoiko mies vaimolleen raskaamman taakan kannettavaksi, mitä olisi pystynyt kantamaan panemalla vaimo raskaaksi, ja kuolemaan, lääkärin kielloista huolimatta,
Kukaan ei kuole Jumalan sallimatta. Hoitovirhekin voi olla Jumalan sallimaa.
Hoitovirhe on ihan ihmisen tekemä virhe. Me kun olemme niin vajavaisia.
Kyllä järjen käyttö pitäisi olla sallittu vl-ihmistenkin keskuudessa, ettei kasaa itselleen suurempaa taakkaa kuin jaksaa kantaa. Minun äitini ei ollut uskovainen, mutta seitsemännettä lastaan synnyttäessään hän oli jo niin loppu,ettei meinannut selvitä. Pitää ymmärtää missä omat rajat menee ja elää niiden mukaan. Jos ei ole työtä, rahaa,ruokaa tai terveyttä ja enää haluakaan välittää itsestään tai toisista, tuleeko usko kantamaan sinua. Varsinkin kun tiedetään miten helposti vl:t ovat valmiita tukemaan toisiaan ja varsinkin vähempiosaisia.
Parempi lopettaa ettei tule sanotuksi liian pahasti.
Nyt puhut asian vierestä... Tottakai lääkärikin tekee virheitä. Minunkin kohdalla on tehty mutta onneksemme vauva ja minä selvisimme kuitenkin. Ja minulta pyydettiin synnytyksen jälkeen anteeksi virhe joten minulle ei jäänyt asiasta hampaan koloon mitään. Eri asia jos asia olisi kiistetty.
Eli mieti oikeasti tilanne että lääkäri vaikka jälkitarkastusta tehdessään HUOMAA että kohtu on huonossa kunnossa, eikä mahdollisesti kestä raskautta ja synnytystä. Hän ei puhu asiasta äidille. Äiti menehtyy myöhemmin synnytykseen. ----> Lääkäri laiminlyö tehtävänsä.
Toinen tilanne. Tilanne on muuten sama mutta lääkäri EI HUOMAA jostain syystä tulevaan raskauteen liittyviä riskejä ja sen takia ei niistä voi äitiä valistaa. Äiti menehtyy synnytykseen.----> Hoitovirhe.
Miksi uskovaisen naisen tarvitsee leikkiä elämällään venäläistä rulettia?? En vielä kuollut mutta kenties seuraavalla kerralla... Kenen psyyke kestää tälläistä?!
Siksihän lääkärit ovat olemassa että heillä on tietoa asioista. Jumalia he eivät tietenkään ole enkä usko heidän niin kuvittelevan. He tekevät parhaansa ja Jumala sallii hoidon joko tepsivän tai sitten ei....
Lähtisitkö sinä Hemesti talvipakkasilla jarruttomalla autolla jossa on kesärenkaat taiteilemaan liikenteen sekaan? Minä vain sanoisin sinulle että et sinä kuole Jumalan sallimatta. Jos et nyt lähde ajelemaan sillä autollasi niin et luota Jumalaan ja et ole uskovainen ja et pääse taivaaseen. Lähtisitkö? Me äidit joudumme ottamaan tässä lapsiasiassa tuollaisia riskejä. Leikimme elämällämme.
Hemestille ylempi viesti. En ymmärrä että miksi menee väärään paikkaan.
Tarkoitatko siis, että miehen siittäminen sairaalle naiselle oli
oikea teko, vaikka lääkärit oli kieltänyt seuraavista hengenlähtövaaroista
seuraavasta raskaudesta.
Näin yhtä-äkkiä ajatellen, olet täysi psykopaatti??
Annat tässä tapauksessa vaimon hengen pois lapsilta, ja muiltaki............
Lääkärin määräystä uhmaat, uskon varjolla, joka on synti.
järjen käyttö sallitaan, hemesti on hakoteillä, synnin tiellä.
Siinäpähän olkoon, naisten altavastaaja olet ilmeisesti aika vanha, -40 luvun
Heikki Saaren perintöjä, helvetianmatkaajia henkioppineesi.
Toivottavasti omatunto sallii sulle pedofiilipaikan, kuin naisalistajillekkin.
Kysymys EI OLLUT hoitovirheestä, vaan lääkärin synnytyskiellon uhmaamisesta ja vl-naisen tappamisesta pakkosynnytys-opillanne!
SRK:n hemesteille on erittäin tärkeää, että vl-naiset pitävät maallikkosaarnaajan sanaa lääkärin sanaa painavampana.
Samat hemestit syyllistävät vl-lastenraiskaamisen uhreja siitä, että luottivat vl-uskovaiseen mutta toisaalla kieltävät uskomasta lääkärin sanaan...
Tiedän tämän...
"Varsinkin kun tiedetään miten helposti vl:t ovat valmiita tukemaan toisiaan ja varsinkin vähempiosaisia.
Parempi lopettaa ettei tule sanotuksi liian pahasti. "
Niinpä niin...
Se on mmonta kertaa saanut miettimään että missä se meikäläisyydessä on se heikomman auttamisen velvollisuus josta Jeesus niin paljon puhui.
No kun he halusi tilä tälläisen ojelman yllä pito &kummppanit tämä ei anna
kun joskus mahdollisuuden osoittaa tarkkaan kohteeseen , mitä sillä voitetaan
ehkä kiivaimmat ei voi saada , sotaa niin helposti , mutta summarum . siitä
tuleekin kiukkiuseksi itselle ....
olen ahdistuneen äidin kanssa asioista samaa mieltä..
Ei muuta kun masennuslääkkeitä äidille, että jaksaa taas "antaa" ja pakkosynnyttää lisää vl-jumalan valtakunnan asukkaita!
Täytyy vaan tarkastaa, millaiset lääkkeet sopivat raskaana olevalle ja ei kun menoksi...
Omituista, ettei nainen saa kuunnella lääkärin neuvoja.
Miten muuten on miesten laita? Kuuntelevatko he vai sanotaanko heille, ettei nyt auta, pitää uskoa, että jos kuolema on tullakseen ei sitä saa estellä...
Esimerkiksi kun sairastuvat - miksi ylipäätään menevät lääkärille? Sehän on turhaa! Naisten on "pakko" käydä lääkärillä, jotta saisivat kaikki yhteiskunnan etuudet. Sitten he eivät saa kuunnella hoitohenkilöstöä kuitenkaan. Vaan kun taas apua tarvitsevat, sitten kyllä anotaan apua.
Miehille pitäisi ehdottomasti saarnata, ettei mitään lääkäreitä, hoitoja eikä leikkauksia! Kuolkaa vain siihen sairauteen, minkä Jumala on katsonut osaksenne! Se on on vaan hyvä niin!
On merkillistä, miksi naiselle ("heikommalle astialle") on lastattu mahdoton kuorma ja mies pääsee kuin koira veräjästä. Aivan kuin hän olisi jotenkin ulkopuolinen koko asiassa! Miksi miehen tarpeet ovat niin ylettömän tärkeitä? Eikö hän voisi opetella hillitsemään itseään ja luopumaan? Miksi?
Miehisen vallan väärinkäyttöä pahimmillaan! Näinhän ne saarnaajat saarnaa. Ja heikompi astia tekee kaiken työn.
Mies oppikoon kontrolloimaan seksuaalisuuttaan, jos niin nyt kuvittelee olevansa naisen pää.
VL-maallikkosaarnaajat ovat kaikki miehiä ja siksi he neuvovat vl-vaimoa antamaan aina. Vaikka kuolisi annettuaan. Mitä väliä, kunhan vl-mies saa nussia!
Sanassa sanotaan, että miehen tulee rakastaa vaimoaan kuin omaa ruumistansa. Miten se toteutuu, jos vaimolle sanotaan synnyttämisen olevan suorastaan vaarallista ja kaikki vaan jatkuu ennallaan? Rakastaako mies vaimoaan toteuttaessaan halujaan?
Tässä kyllä päästään jos vaikka minkälaisiin perheriitoihin ja jos puolisot ovat jo valmiiksi kylmäkiskoisia toisiaan kohtaan, voi lopputulos olla perhehelvetti.
Äitini laittoi lapun luukulle, kun synnyin, lapsia oli jo toistakymmentä ja vanhempani reilusti yli neljänkymmenen. Köyhää oli. Mutta onnea ei tullut - sopuisasti sitä ratkaisua ei tehty. Isä oli kiukkuinen ihminen jo luonnostaan ja sitten hänestä tulikin oikein hirmuhallitsija! Oli mukavaa, kun isä lähti seuroihin sunnuntai-iltaisin, me lapset saimme silloin leikkiä rauhassa!
Jos näissä asioissa puolisot eivät osaa keskustella ja sopia asioista keskenään, on se tuhoisaa koko perheelle. Ei tule kodista sitä, mitä rukouksessa niin kauniisti pyydetään, nimittäin paikka, missä usko, toivo ja rakkaus vallitsevat!
Näistä lapsuudenkokemuksistani huolimatta (vai niidenkä takia?) olin aivan ällistynyt, kun anoppini sanoi aivan tosissaan kuulleensa puhuvaisten sanovan, ettei miehelle koskaan saa sanoa "ei". En käsittänyt sitä ollenkaan - miten en voisi sanoa miehelleni, parhaalle kaverilleni, että nyt ei kuule huvita yhtään! Mitä väärää siinä voisi olla? Olisiko tuommoinen ajattelu perua niiltä ajoilta, kun puolisot eivät puhuneet eivätkä pukahtaneet toisilleen mitään mistään?
Ymmärrän sen, että tyly torjuminen on pahasta, mutta on se pahasta toisinkin päin! Eikös sana opeta niinkin, että puolisot ovat toisiaan varten ja se on kyllä sanottu aivan tasapuolisesti - ei vaimoa ole yhtään väheksytty siinä! Ja onko miehestä aina siihen puuhaan, jos vaimo sitä haluaa? Eikös tässä olla samalla viivalla molemmat, mies ja vaimo?
Ei kumpikaan saisi ajatella vain itseänsä. Siinä sitä on urakkaa koko elämän ajaksi - sittenkin vielä, kun jo hiipuu kaikenlainen hinkuminen molemmilta eikä ole enää huolta lapsista - toinen toisensa kunnioitusta ja sitä RAKKAUTTA siinä mukana!
osaako sitä kukaan tietää mikä taho se on tuoolaisen älyttömän määräyksen antanu, että vaimon pitää synnyttää loputtomasti ?
sanonaa nyt jo missä se on raamatussa sanottu !
Päivän teksti uuden testamentin lukukappale Heprealaiskirje 3 puhuu kyllä tottelemattomuudesta.
Helsingissä puhuja esitti (klo 16 puhe) menestyksen teologiaa puhtaimmilaan. "tulee epäilys, että Jumala ei pidäkään huolta perheestämme" ja sitten sen seurauksena epäily että meillä ei ole taloudellisesti mahdollisuuksia elättään näin isoa perhettä että ehkäistään. Ja hän jatkaa, että "on paljon pienempi paha jos lapsia pilkataan siitä että heillä ei ole merkkifarkkuja". Siis koulussa pilkataan. Sitten puhe vielä jatkuu, että paljon tärkeämpää on ne ihmiset, jota rakastavat ja joilta saa lämpöä. Syyllisyyden kuormako on Jumalan lahja meille, näin minä sen puheen tulkitsen oman etsikonaikani kokemustenkin pohjalta. Enpä olisi tästä puheesta saanut "lepoa ja rauhaa Jeesuksessa Kristuksessa", en olisi tuntenut Jumalan minua puhuttelevan.
Sanokaaapa hyvät väsyneet ja ehkä masentuneet äidit, onko tässä asiassa kyse lasten merkkifarkuista ja niistä koulussa saadusta pilkasta. Onko kyse siitä halu rakastaa ja anttaa lämpöä lapselle olisi nimenomaan kytköksissä siihen että haluaa ottaa kaikki lapset vastaan.
Mitenkä ylipäätään päivän lukukappaleen Hebrealaiskirjeen tekstistä päädytään tähän ehkäisyoppiin.
Sitten kuitenkin puhutaan että kyse ei ole tekojen opista.
Kristuksen kirkkolaista kuitenkin puhtuttiin ja lopuksi vielä että emme halua elää kuten tämä maailma elää.
Minulta puhe katosi jonnekin horisontttiin. Eikö ne, jotka puhuvat ole koskaan kokeneet etsikonaikoja, kun en ymmärrä tästä nyt yhtikäs mitään. Meillä on rinnalla kulkeva Krisitus ja isä joka tulee vastaan kotinsa ulkopuolellekin. Minua puhuttelivat enemmän lupauksen sanat. "Laupias Jeesus, käy kanssamme tiellä
johtaen, nostaen, varoittaen." Minulle tulee tästä aina mielleen Emmauksen tien kulkijat:
28 He olivat jo saapumassa kylään, jonne olivat menossa. Jeesus oli jatkavinaan matkaansa,
29 mutta he estivät häntä lähtemästä ja sanoivat: "Jää meidän luoksemme. Päivä on jo kääntymässä iltaan." Niin hän meni sisään ja jäi heidän luokseen.
Kirkossa aamulla oli toisin. Jotenkin vanha nuoruudesta tuttu virsi 408, jota ei enää usein kuule kirkossa "kangella kääntää mieltä" kuulemaan evankeliumin ydintä ja miten hyvälle sen kuuleminen taas tuntuikaan varsinkin tällä iällä sen aloituskaan ei tunnut niin kaukaiselle kuin silloin joskus.
1.
Joutukaa, sielut, on aikamme kallis,
vuotemme virtana vierivät pois.
Jeesus ei syntisen sortua sallis,
kaikille armosta autuuden sois.
Oi valitkaa tie,
joka elämään vie!
Kohta jo päättynyt päivämme lie.
2.
Ei elon tiellä nyt nukkua auta,
vaarat ne vaanivat vaeltajaa.
Kunnian kruunua veltto ei voita,
turhaan ei aikaansa tuhlata saa.
Kun joutuvi yö,
on jo myöhäistä työ,
kiiruhda, kohta jo hetkesi lyö.
3.
Maailman rakkaus mielestä heitä,
riemuiten riennä jo kotia päin.
Herraasi kiitä, hän armahtaa meitä,
vieläkin ihmeitä hän tekee näin.
Tie turvallinen
maasta kiusausten
taivaaseen vie, kotiin kirkkauden.
4.
Laupias Jeesus, käy kanssamme tiellä
johtaen, nostaen, varoittaen.
Kiusaaja meidät kun tahtoisi niellä,
varjele viekkailta aikeilta sen.
Näin armosi suo,
hyvä turvasi tuo,
vie meidät autuuteen Jumalan luo.
Onneksi kuuntelin tänään aitoa parannusta ja syntiä koskevaa saarnaa kirkossa, en tosin omassa seurakunnassa vaan ns. "maakuntareissulla". Jälleen siis päivä jolloin tuntuu hyvälle kuulla sanaa jossakin muuallla kuin seuroissa.
Ja sitten perään iltaseurat. Alkoivat sillä virrellä 408, kuinkas ollakaan. Ihanalle se tuntuui toisenkin kerran tämän päivän kuluessa. Jotenkin se puhekin tuli lähemmäksi vaikka puhuttinkin päivän vanhan testamentin lukukappaleesta. Puheen lopun elämän veden tarjoamiseen siihen minäkin uskon. Tämän puheen jälkeen ymmärrän sitä ensimmästäkin puhetta jostakin nurkasta. Jos asiaa katsoo niin että onko lapsen tavaran puute syy olla saamatta lapsia eihän se sitten ihan niinkään ole. henkinen jaksaminen on se todellinen mitttari lapsen rakastamiseen.
Loppuvirteenkin 389 Jumalan haltuun anna voin sydämessäni uskoa. Iltarukous on siinä kokonaisuuten mutta erityisesti näissä sanoissa:.
Jos joudut epäilyksiin,kun murheet saartavat,niin Herran kädet yksin sinua kantavat. Kaikissa vaiheissa on Herra turvana. Hänelle kiitos olkoon armonsa avusta!
1.
Jumalan haltuun anna
nyt tiesi, tarpeesi
ja Herran huomaan kanna
surusi, murheesi.
Hän, joka sinut loi,
sinulle hengen soi,
tarpeesi kaikki tietää.
Hän auttaa tahtoo, voi.
2.
Niin heitä haltuun Herran
ristisi, vaivasi,
ne armossansa kerran
hän kääntää parhaaksi.
Ennen kuin luuletkaan
hän ehtii auttamaan,
ja ristit, tuskat, vaivat
hän poistaa aikanaan.
3.
Lujasti mieleen paina
ja älä unohda:
on lapsillensa aina
laupias Jumala.
Hän uskovaisiaan
ei hylkää milloinkaan,
vaan huolen heistä kantaa,
on heidän suojanaan. 4.
Siis Herran tietä kulje
vakaana uskossa
ja sydämesi sulje
maailman himoilta.
Ja armahtajaasi
vain luota alati.
Jos mikä täällä kohtaa,
hän kulkee kanssasi.
5.
Jos joudut epäilyksiin,
kun murheet saartavat,
niin Herran kädet yksin
sinua kantavat.
Kaikissa vaiheissa
on Herra turvana.
Hänelle kiitos olkoon
armonsa avusta!
Toiseen kertaan tuli tänään myös virsi 311 kirkossa ja seuroissa.
Jumala antaa taakan ettei jaksa, ainut mahdollisuus on itsemurha..sekin syntiä, lisää kaikkien tuttavien taakkaa, sanotaan että vain itsekäs ihminen tekee itsemurhan, se ei todellakaan pidä paikkaansa silloin on täysin epätoivoinen, eikä muutakaan ihminen sillä hetkellä osaa tehdä....haluan uskoa johonkin mutta en tiedä enää