Maanantaina istuin kirjastossa netillä. Olin lukenut sähköpostia ja muutamia vakiosivuja. Oli juuri sulkemassa sivua ja ajattelin poistaa sivuhistorian, kunnes äkkiä tajusin, että jalkaani kihelmöi, sitten kouristaa, samoin tunne siirtyi käteen ja siten myös toiseen käteen. Ajatuksissakin jotenkin alkoi hämärtää. Huomasin että käsi ei tottele kun pitäisi sulkea sivu ym. Istuin siinä paikallaan noin minuutin kai. Sitten tuntui hetken paremmalta ja nousin ja otin pari askelta. Romahdin seuraavalle tuolille istumaan ja jalat eivät kantaneet.
Istuin ja rukoilin; Jeesus auta, jos kuolen anna kaikki syntini anteeksi. Sitten nousin ylös ja kävelin ulos ja työpaikalleni. Minulle tapahtui halvauksen esiaste. Isoäitini on kuollut noin 60-vuotiaana aivoinfarktiin.
Muuten ennen kohtausta olin voinut hyvin ja ollut ihan energinen. Illalla pidin yhteyttä ysävien kansssa ja kirjotin varalta testamentin tapsitani ja hautajaisjärjestelyistä kaiken varalta.
Istuin ja rukoilin; Jeesus auta, jos kuolen anna kaikki syntini anteeksi. Sitten nousin ylös ja kävelin ulos ja työpaikalleni. Minulle tapahtui halvauksen esiaste. Isoäitini on kuollut noin 60-vuotiaana aivoinfarktiin.
Muuten ennen kohtausta olin voinut hyvin ja ollut ihan energinen. Illalla pidin yhteyttä ysävien kansssa ja kirjotin varalta testamentin tapsitani ja hautajaisjärjestelyistä kaiken varalta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Istahti tuolille ja sanoi, että tuntuu oudolta. Sitten lähti taju. Onneksi sattui ensiapukoulutettu virkailija paikalle, joka tunnisti oireet. Siten potilas lähti helikopterilla sairaalaan ja selvisi hengissä.
Virkailija ei kyllä huomannut. Ei tullut kysymään vointia. Nurkkaksessa ei tainut olla muita asiakkaita. Ystävät ja työkeverit kyllä veilä nytkin patistelevat tilaamaan aikaa lääkäriltä. No sitä verenohennuslääkettä voi itsekkin syödä. Minkäpä sille lääkärikään enää mahtaa?