http://www.hs.fi/kotimaa/Yhä useampi nuori jää työkyvyttömyyseläkkeelle/a1305591516784
Olen alle 30-vuotias kvartaalikapitalismin myrskyissä pyörinyt ja kölin alta uitettu työläinen. Itse siirryin kokoaikaisesti työelämään heti 18-vuotiaana, osa-aika töiden jälkeen joita tein opiskelun ohessa. Puolen vuoden kuluttua olin jo hyvin ”kiireisessä” työympäristössä, jossa kuului näyttää tehokkaalta ja ”kiireiseltä”. Työ- ja muiden muutosten vuoksi jouduin hyppäämään kolmen vuoden jälkeen oravanpyörästä hetkeksi pois ja oli haukattava vähän happea. Parin työttömyys kuukauden päästä olin valmis palaamaan sorvin ääreen.
Työskentelin taas melkein kolme vuotta toimistoympäristössä ja eri syiden takia jouduin käymään sairaalassa, jossä makasin melkein viikon vuodepotilaana ja kotiutumisen jälkeen sain istuttaessa ilmaantuvat kovat alaselkäkivut. Tämä oli hetki, kun tuli ensimmäistä kertaa mieleen ajatus siirtyä kokonaan pois työelämästä. Kutsuisimmeko sitä nimellä luovuttaminen. Ajattelin, että jos annan periksi, voin tulevaisuudessa vastoinkäymisen kohdatessa tehdä myös samoin.
Suomessa meillä on hyvät ja laadukkaat terveydenhuolto palvelut ja työelämässä olevilla on luultavasti jopa välitön pääsy näiden palveluiden pariin. Ei pidä odottaa, että kun ensimmäistä kertaa työttömyys/sairaus tilanteen läpikäymisen jälkeen kukaan tulee kotiin opastamaan miten tästä eteenpäin. Yksilöltä vaaditaan suurta oma-aloitteisuutta pästäkseen takaisin työelämään tai tilanteeseen jossa oli tuottava aktiivinen yhteiskunnan jäsen.
Nyt olen muutamaa kokemusta rikkaampi ja voin sanoa, että elämässä ja työelämässä ei ole mihinkään niin kiire. Kiire on luotu olluusio, maailma on valmis paikka. Suurimmat ongelmamme ovat vain polittisia kysymyksiä, liian nopea teknologiakehitys ei myöskään ole hyäksi. Pidä tauko ja juo kuppi kuumaa:D
Haluaisin kysyä lukijoiden ajatuksia aiheesta,
Moniko teistä nuorista palaa kuntoutuksen kautta takaisin työhön/opiskelemaan?
Miksi nuoret ei jaksa työskennellä, onko downshiftausta havaittavissa vai arvot muuttuneet?
Miten te vanhemmat työelämän osaajat näette Y-sukupolven työyhteisössä?
Oma havaintoni on, että joissain yhteisöissä on lievää sukupolvien välistä ymmärtämättömyyttä nähdä toisen vahvuudet.
Olen alle 30-vuotias kvartaalikapitalismin myrskyissä pyörinyt ja kölin alta uitettu työläinen. Itse siirryin kokoaikaisesti työelämään heti 18-vuotiaana, osa-aika töiden jälkeen joita tein opiskelun ohessa. Puolen vuoden kuluttua olin jo hyvin ”kiireisessä” työympäristössä, jossa kuului näyttää tehokkaalta ja ”kiireiseltä”. Työ- ja muiden muutosten vuoksi jouduin hyppäämään kolmen vuoden jälkeen oravanpyörästä hetkeksi pois ja oli haukattava vähän happea. Parin työttömyys kuukauden päästä olin valmis palaamaan sorvin ääreen.
Työskentelin taas melkein kolme vuotta toimistoympäristössä ja eri syiden takia jouduin käymään sairaalassa, jossä makasin melkein viikon vuodepotilaana ja kotiutumisen jälkeen sain istuttaessa ilmaantuvat kovat alaselkäkivut. Tämä oli hetki, kun tuli ensimmäistä kertaa mieleen ajatus siirtyä kokonaan pois työelämästä. Kutsuisimmeko sitä nimellä luovuttaminen. Ajattelin, että jos annan periksi, voin tulevaisuudessa vastoinkäymisen kohdatessa tehdä myös samoin.
Suomessa meillä on hyvät ja laadukkaat terveydenhuolto palvelut ja työelämässä olevilla on luultavasti jopa välitön pääsy näiden palveluiden pariin. Ei pidä odottaa, että kun ensimmäistä kertaa työttömyys/sairaus tilanteen läpikäymisen jälkeen kukaan tulee kotiin opastamaan miten tästä eteenpäin. Yksilöltä vaaditaan suurta oma-aloitteisuutta pästäkseen takaisin työelämään tai tilanteeseen jossa oli tuottava aktiivinen yhteiskunnan jäsen.
Nyt olen muutamaa kokemusta rikkaampi ja voin sanoa, että elämässä ja työelämässä ei ole mihinkään niin kiire. Kiire on luotu olluusio, maailma on valmis paikka. Suurimmat ongelmamme ovat vain polittisia kysymyksiä, liian nopea teknologiakehitys ei myöskään ole hyäksi. Pidä tauko ja juo kuppi kuumaa:D
Haluaisin kysyä lukijoiden ajatuksia aiheesta,
Moniko teistä nuorista palaa kuntoutuksen kautta takaisin työhön/opiskelemaan?
Miksi nuoret ei jaksa työskennellä, onko downshiftausta havaittavissa vai arvot muuttuneet?
Miten te vanhemmat työelämän osaajat näette Y-sukupolven työyhteisössä?
Oma havaintoni on, että joissain yhteisöissä on lievää sukupolvien välistä ymmärtämättömyyttä nähdä toisen vahvuudet.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.