Onpas taalla taisteltu poissaollessani!!! Kaikkeinpyhimman alttarin sakramentin kiista on siis selvitetty? En jaksa edes lukea ihan kaikkea kirjoitettua, mutta sanon etta kovin aggressiiviseksi on palsta kaynyt... Toivottavasti syy tahan on ainoastaan tahto puolustaa Jumalan kunniaa ja pyhaa aitiamme Kirkkoa...
Pyrin huomenna lukemaan lisaa... Mielenkiintoiselta nayttaa. Ehka Pyhan Tuomas Akvinolaisen rukouksia voisi pyytaa avuksi ;)
Parhain terveisin,
Ignatius
Pyrin huomenna lukemaan lisaa... Mielenkiintoiselta nayttaa. Ehka Pyhan Tuomas Akvinolaisen rukouksia voisi pyytaa avuksi ;)
Parhain terveisin,
Ignatius
Vastaukset 23
Vanhimmat
Jotenkin ilahduttaa huomiosi. Peilillä olisi käyttöä itsekullakin.
Itse asiassa olen viihtynyt palstalla oppiakseni lisää katolilaisuudesta. En kääntyäkseni vaan sivistyksen vuoksi. Parhaillaan tämä ei nyt toimi.
Hmm... Luettuani viesteja nayttaa silta etta on kuin kovimman arsenaalin kayttoonottaneet katolilaiset ovat paattaneet jysayttaa luterilaisia todenteolla...
Poissaollessani sain lueskella monia mielenkiintoisia teoksia, mm. eraan Platinga'n kirjoituksia pluralismista... Olisipa mielenkiintoista nahda keskustelua - ehkapa jollain muulla keskustelualueella - krisittyjen mielipiteesta kyseisesta asiasta....
Eiko oppimisen lopullinen paamaara olekin aina opitun sisaistaminen? ;)
Parhain terveisin,
Ignatius
Pyhästä Jumalanäidistä, huomaan provosoituneeni pahemman kerran.
Pluralismista puhutaan ainakin Marxin filosofiassa. Muistelisin sen tarkoittavan moniarvoisuutta.
Mikäli pluralismi käsitettä käytetään uskonnon yhteydessä luulisin sen käsittävän muitakin kuin pelkästään kristinuskoa?
Minun mielestäni oppimiseen sisältyy mm. mahdollisimman laaja tieto erilaisista ajatuksista ja ideologioista, siksi vastenmielisetkin opit ja keskustelut ovat lopulta tavalliselle syntiselle hyödyksi.
"Eiko oppimisen lopullinen paamaara olekin aina opitun sisaistaminen? ;)"
Voisiko se olla myös opitun sietäminen? :)
Toki muita uskontoja ja heidan opetuksiaan voi tutkia vastenmielisina, kuten viestissasi toteat, muttei tama ole ainoa tapa lahestya pluralismin haastetta. Augustinus varmasti ei tuntenut muuta tapaa - ja jos lukee "Jumalan Kaupunkia" sen huomaa nopeasti - mutta toisaalta elavan Kirkon orgaaninen kehitys vaatii etta teologit tutkivat myos uusia nakokulmia. Teologista tekee ainutlaatuisen kyky pysya uskollisena Kirkon uskolle ja samalla vastata Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen kutsuun ymmartaa ja arvostaa niita totuuden elementteja jotka ovat lasna myos muissa uskonnoissa (Oppinut epailematta voisi laskea tahan kasaan protestantismin ;)
Parhain terveisin,
Ignatius
Raamatun viittaukset taivaan kuningattareen:
- (Jer 7:17-19) Etkö näe, mitä he tekevät Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla?
18. Lapset kokoavat puita, isät sytyttävät tulen, ja vaimot sotkevat taikinaa valmistaaksensa uhrikakkuja taivaan kuningattarelle, ja he vuodattavat juomauhreja muille jumalille, minulle mielikarvaudeksi.
19. Minulleko he tuottavat mielikarvautta, sanoo Herra, eivätkö pikemmin itselleen, omaksi häpeäksensä?
- (Apt 19:27,28) Ja nyt uhkaa se vaara, että ei ainoastaan tämä meidän elinkeinomme joudu halveksituksi, vaan myöskin, että suuren Artemis jumalattaren temppeliä ei pidetä minäkään ja että hän menettää mahtavuutensa, hän, jota koko Aasia ja koko maanpiiri palvelee."
28. Kun he sen kuulivat, tulivat he vihaa täyteen ja huusivat sanoen: "Suuri on efesolaisten Artemis!"
Taivaan kuningatattaren palvonta nykyisessä Aasiassa
"Kuukalenterin kolmas kuukausi on Matsun kuukausi. Meren jumalatar, Taivaan kuningatar, Taivaan pyhä äiti, Taivaan keisarin jalkavaimo on palvonnan kohteena sadoissatuhansissa kodeissa ja noin neljässäsadassa temppelissä. Sadattuhannet pyhiinvaeltajat suuntaavat kulkunsa läntisen rannikon kalastuskeskukseen, Peikangin kaupunkiin, jonne Matsun syntymäpäivän suurin pai-pai keskittyy.
Meren jumalattaresta on aikojen kuluessa tullut lempeä, kuolematon auttaja, joka on läsnä kaikkialla. Kalastajat rukoilevat varjelusta merellä, maanviljelijät sadetta pelloilleen, nuoret äidit poikalapsia, sairaat parantumista.
Sotaväkeen lähteville nuorille miehille saatetaan ripustaa kaulaan Matsun temppelistä saatu amuletti... Taivaan pyhän äidin apu kelpaa kaikille." (Matleena Pinola: Pai-pai, s. 58 - 60)
"Buddhalaisuus joutui kuitenkin kuitenkin käymään läpi voimakkaan muuttumisprosessin ennen kuin se oli valmis kiinalaisten uskonnoksi. Ulkopuolelta tulleiden oppien oli mukauduttava kiinalaiseen ajatteluun... Buddhalaisten suuren suosion saavuttanut Armon jumalatar, Kwum Yum, sai kilpailijakseen taolaisten Taivaan kuningattaren eli Tin Haun.
Nämä kilpailevat jumaluudet löytyvät nykyisin monista temppeleistä rinta rinnan samalta alttarilta, sulassa sovussa keskenään."
Vai ketä sinä tarkoitat Pyhällä Jumalanäidillä?
Pyha Maria, rukoile puolestamme.
Pyha Jumalansynnyttaja, rukoile puolestamme.
Pyha neitseiden Neitsyt, rukoile puolestamme.
Kristuksen Aiti
Kirkon Aiti
Jumalallisen armon Aiti
Puhtain Aiti
Sivein Aiti
Viaton Aiti
Loukkaamaton Aiti
Rakastettavin Aiti
Ihanin Aiti
Hyvan neuvon Aiti
Luojan Aiti
Vapahtajan Aiti
Kaikkein viisain Neitsyt
Kaikkein kunnioitettavin Neitsyt
Kaikkein arvostetuin Neitsyt
Voimallinen Neitsyt
Armollinen Neitsyt
Uskollinen Neitsyt
Oikeuden kuvastin
Viisauden istuin,
Ilomme aihe
Hengellinen astia
Kunnioitettava astia
Ainutlaatuinen hurskauden astia
Mystillinen ruusu
Daavidin torni
Norsunluinen torni
Kultainen asunto
Liitonarkki
Taivaan portti
Aamun tahti
Sairaiden terveys
Synnintekijoiden satama
Sorrettujen Auttajatar
Kristittyjen apu
Enkeleitten Kuningatar
Patriarkkain Kuningatar
Profeettain Kuningatar
Apostolein Kuningatar
Tunnustajien Kuningatar
Neitsiden Kuningatar
Kaikkien pyhien Kuningatar
Kuningatar vailla perisyntia siinnyt
Kuningatar Taivaaseen otettu
Pyhimman Ruusukon Kuningatar
Perheen Kuningatar
Rauhan Kuningatar.
V. Rukoile puolestamme oo Pyha Jumalansynnyttaja
R. Jotta me Kristuksen lupausten arvoisiksi tulisimme.
Rukoilkaamme. Anna, my pyydamme Herramme ja Jumalamme, etta me, Sinun palvelijasi, saisimme osaksemme mielen ja ruumiin terveyden, ja jotta siunatun Marian, ikuisen neitsyeen esirukousten kautta, voisimme paasta suruistamme ikuisen onnellisuuden iloon. Tata pyydamme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, joka kanssasi elaa ja hallitsee Pyhan Hengen yhteydessa Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
Vaikka veitkin huolellisesti valmistamat evääni:)
Miksi turhaan provosoitua? Sub tuum praesidium on yksi vanhimmista ei-raamatullisista kristillisista rukouksista joista on arkeologisia todisteita - ja sehan kuuluu:
Sinun turviisi eli Sub tuum praesidium
Sinun turviisi pakenemme pyhä Jumalansynnyttäjä. Älä hylkää rukouksiamme, vaan varjele meidät kaikista vaaroista, kunnioitettu ja siunattu Neitsyt Maria.
Yhakin vilpittomammin,
Ignatius
..sitä ihmispalvontaa? KYLLÄ !
... Ignatiuksen kirjoittama teksti on ihmispalvontaa niin Sinä et näe metsää puilta.
Jos tuo ei ollut palvontaa, niin pelottaa ajatellakin, millaiseksi katoliset muuttuvat palvoessaan jotain... Siinä taitaa sitten salamat lennellä ja vaahto tulla suusta?
kaikista solvauksistani ajatellessani hyvä-äänisen katolisen papin esittävän tuon hyvä akustiikkaisessa katedraalissa. Arvelen, ettei se sittenkään ole synti. Ymmärrärrätteköhän nyt mitä Ignatius tarkalleen ottaen sanoo.
Siis!
"Rukoilkaamme. Anna, my pyydamme Herramme ja Jumalamme, etta me, Sinun palvelijasi, saisimme osaksemme mielen ja ruumiin terveyden, ja jotta siunatun Marian, ikuisen neitsyeen esirukousten kautta, voisimme paasta suruistamme ikuisen onnellisuuden iloon. Tata pyydamme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, joka kanssasi elaa ja hallitsee Pyhan Hengen yhteydessa Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen."
Tassa on esimerkki Jumalalle kohdistetusta rukouksesta, jonka on Pitkaperjantain liturgian inspiroimana kirjoittanut Pyha Fransiskus Assisilainen:
Sinua me palvomme, kaikkein pyhin Herramme Jeesus Kristus, taalla ja kaikissa Sinun kirkoissasi ympari maailman, ja me siunaamme sinua, silla Pyhan Ristisi kautta Sina maailman pelastit. Aamen
Pyhan Genisiuksen rukous
Ei ole muuta kuningasta kuin Han jota olen itse katsellut. Hanta palvon ja ylistan; Hanen tahtensa - vaikka tuhat kertaa tulisinkin voitetuksi - pysyn aina uskollisena. Karsimykset eivat vie Kristusta suultani tahi sydamestani. Katkerasti kadun etta Hanen Pyhaa Nimeaan vihasin vanhurskaita kohdatessani ja niin myohaan saavuin - kuten ylimielinen sotilas - palvomaan todellista Kuningasta. Aamen.
Yksin Jumala on palvonnan kohde, kuten Kirkon Katekismus selkeasti osoittaa. Koskaan en ole voinut ymmartaa miksi on niin vaikeaa ei-katolilaisten sisaistaa tata, kun kuitenkin uskon heidan olevan sisalukutaidolla varustetut...
Loreton litania, teksti jonka ylle olen lisannyt, on hurskas rukous Marialle, jossa Marian nimikkeiden kautta pyydetaan Jumalan armoa meidan elamaamme. Me uskomme - eika tarkoitukseni ole muu kuin ilmaista Kirkon usko sen sijaan etta kaannyttaisin ketaan - etta Jumalan 2000 vuotta sitten ilmaisi oman rakkautensa ihmeellisella tavalla kun neitsyt synnytti lapsen jota me kutsumme Jeesukseksi Kristukseksi. Jumalan armoa toimii vapaasti ja siksi se saattoi ihmeteon kautta (neitseesta syntyman) osoittaa meille pelastuksemme tien. Neitsyt Maria saa keskeisen roolinsa juuri tassa pelastushistorian keskeisimmassa hetkessa, jossa ihmisen yhteistyon kautta Jumalan itse tuli lihaksi ja asui keskellamme.
Se ymmarrys mika meilla on Mariasta liittyy aina Herramme ihmiseksitulon ja ristin salaisuuteen. Maria on Herran palvelijatar ja Jumalaa rakastavana ja pelkaavana naisena antaa meille kaikille antaa meille erinomaisen esimerkin mita on rakastaa Jeesusta - silla Marian rakkaus oli seka aidillista etta yliluonnollista.
Seuraavan kerran kun naet kuvan Jeesus-lapsesta seimesssa, ehkapa seuraava rukous voi auttaa sinua pelotta tutkiskelemaan ihmiseksitulemisen salaisuutta.
Oo pyha Jeesus-lapsi, joka jaat siunauksesi kaikille jotka Nimeasi kutsuvat, katso rakkaudella meidan puoleemme notkistaessamme polvemme Sinun edessasi - kuule rukouksemme. Sinun armoosi tuomme kaikki koyhat ja sairaat jotka uskovaisesti luottavat sinun jumalallisen Sydamesi turvaan.
Kaikkivoipaisella kadellasi suojaa apusi pyytajia; nosta se sairaiden ylle ja paranna heidat karsimyksistaan; siunaa sorrettuja ja lohduta heita; siunaa synnintekijoita ja tuo heidat lahemmas jumalallisen armosi valoa; siunaa kaikkia jotka murheen ja surun alla kaantyvat luottavaisina Sinun rakastavan apusi puoleen.
Kadellasi suojaa ja siunaa meita kaikkia, oo nuori Kuningas, anna koko maailmalle jumalallisen armosi rikkaus alaka koskaan anna meidan erota rakkautesi yhteydesta. Aamen
Parhain terveisin,
Ignatius
Onpa erilainen tyyli kuin oppineella :-) Tässä kesäloman aikana minä (entinen vanhoillislestadiolainen, nykyisin väestörekisterissä) eksyin Lestadiolaisuus-ja Vanhoillislestadiolaisuus-palstoille. Kun niillä jonakin päivänä ei ollut mielenkiintoista keskustelua, menin Luterilaisuus-keskusteluun. Ja sieltähän löytyi: Luther oli talonpoikaissotien syy, juutalaisten vihaaja ja fasisti ja kaikkea siltä väliltä. Ai niin, ja moraaliton seksihurjastelija myös. Totta kai provosoiduin kun provosoitiin. Arvoisa oppinut vähän väliä teki tiettäväksi, että katolilaisuudesta ei saa puhua, vaikka augustiinolaismunkista puhuttiinkin. Kehotti aina siirtymään Katolilaisuus-keskusteluun. Tulinkin tänne ja provosoin oppinutta lisää.
Nyt löysin ensimmäisen asiallisesti ja lempeästi keskustelevan katolilaisen. Onko teitä enemmänkin ?
Tulipa samalla exvhl-tyypin tausta selvitettyä, se selittää paljon.
Oppineen tyyli on suoraa, koska Oppinut on OPPINUT eikä hänen tarvitse peitellä tietojaan. Suora tyyli näyttää myös kiinnostavan yleisöä: Luopukaa Lutherista -keskusteluissa on ollut yhteensä lähes 10.000 lukijaa enkä usko, että lässyn, lässyn -lepsotyylillä päästään samaan ellei kysymyksessä sitten ole jotkut jaarittelut Miss Suomen kruunujaosta.
Jos todella tottelisit kirkkoa, tottelisit myös sen määräyksiä kohdella dialogissa toisia, myös protestantteja, rakkaudella. Tyyliäsi voisi verrata siihen, että Vatikaanin ekumeeniset asiamiehet vaatisivat saada ekumeenisiin asiakirjoihin joka toiseksi lauseeksi (sinänsä toden, mutta niihin yhteyksiin kuulumattoman) lauseen: "Ja protestantit ovat kerettiläisiä, vain katolinen kirkko on oikea kirkko, aamen, aamen, aamen." Näin he eivät tee, ja ovat silti saaneet aikaan gaziljoona kertaa enemmän kuin sinä (mm. Yhteisen julistuksen vanhurskauttamisopista luterilaisten kanssa).
Eikä kyllä muutenkaan kirjoitustyylisi ole ollut se, joka tuo lukijoita. Numerot kuvaavat lukukertojen, eivät lukijoiden määrää. Luterilaispalstalla lukukertoja on tietysti enemmän, onhan heitäkin enemmän. Mutta esimerkiksi täällä katolilaispalstalla saman viestin lukukertojen määrä jää noin kahteen kolmannekseen esim. pääosin Juhanin ja minun melko ystävällisessä hengessä käymästä erehtymättömyysväittelystä.
Ei kai minun tyyliani verrattu missikisojen selostajain vastaavaan?! Tastahan voisi vaikka loukkaantua...
Koska olen niin taydellisen rentoutunut, en voi antaa herneen vierahtaa nenaani jo heti alkuun.
Myonnan etta katsahdettuani Luterilaisuus-keskustelualueelle saatoin tyytyvaisena huomata kuinka monet luterilaiset ovat valppaasti ottaneet osaa keskusteluun, jossa uusia kysymyksia heidan uskostaan ja pyhan aitimme Kirkon historiasta nousee sienien tavoin sateisena paivana.
Ehkapa tasta on hyva aloittaa keskustelu kristittyjen valilla - niin eroistamme kuin yhtenevaisyyksistammekin... Tarkeinta kai kuitenkin on - Oppineenkin mielesta - etta me, jotka olemme Kristuksen elavaksitekevan Hengen ja pelastavan karsimyksen kautta kutsutut seuraamaan Hanta voisimme aktiivisesti ja efektiivisesti todistaa evankeliumista koko maailmalle. On Kirkon ja sitenollen minun uskoni, etta totuuden tayteys loytyy Herramme perustaman Kirkon opetuksessa, mutta tama ei kieltane mahdollisuutta etta myos toisaalta (Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen mukaan) - muista kristillisesta ja jopa ei-kristillisista yhteisoista - voi myos loytya Jumalan luomistyossa ihmisten sydamiin asettaman armon jalokovia...
Jatketaankos tasta?
Ignatius
Ekumenia polkee paikallaan niin kauan kuin luterilaiset pitävät kiinni Lutherista, reformoidut Calvinistä ja Zwinglistä jne.
Yksityisen ihmisen horinoita ei voida asettaa Kristuksen kirkon opin rinnalle tai peräti sen yläpuolelle, niin kuin moiset protestantit yrittävät vieläkin tehdä. Ja tätä he itse eivät ole 500 vuodessa vielä tajunneet!
Olet, hyvä mies/nainen, vielä kovasti ns. kahvipöytäekumenian lumoissa. Hyviä kahvihetkiä sinulle! t. Oppinut
"Ekumenia polkee paikallaan niin kauan kuin luterilaiset pitävät kiinni Lutherista, reformoidut Calvinistä ja Zwinglistä jne."
Olet oikeassa olennaisella tavalla, mutta keino saada ihmiset luopumaan näiden henkilöiden harhaopeista ei ole vihan vaan rakkauden dialogi. Dialogi, jossa ei päästetä senttiäkään totuudesta irti, mutta toisaalta voidaan etsiä uusia, yhteisiä polkuja teologiseen ilmaisuun (kuten esim. luterilais-katolinen Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista) vaatimatta toista osapuolta suoranaisesti luopumaan perinteensä alkuunpanijasta - tuloksena voi olla sen sijaan luopuminen hänen oppinsa sellaisesta tulkinnasta, joka on totuudenvastainen (vaikka tämä tulkinta olisikin juuri se alkuperäinen ja alkuunpanijan oma). Etenkin Lutherin työ kyllä sisältää paljon sellaistakin, mikä ei ole katolisen kirkon opin vastaista ja saarnamiehenä hän oli ansiokas.
"Yksityisen ihmisen horinoita ei voida asettaa Kristuksen kirkon opin rinnalle tai peräti sen yläpuolelle, niin kuin moiset protestantit yrittävät vieläkin tehdä. Ja tätä he itse eivät ole 500 vuodessa vielä tajunneet!"
Aivan totta. Vastaavasti yksityisen ihmisen tapaa kohdella dialogissa kanssaeläjiään pyrkiessään saattamaan heitä totuuteen ei voi asettaa sen tavan yläpuolelle, jonka kirkko on määrännyt. Sata vuotta sitten tilanne olisi hyvinkin ollut eri, mutta kirkkomme on puhunut asiaan ja meidän tulee totella. Lisäksi se on muutenkin velvollisuutemme kristittyinä.
"Olet, hyvä mies/nainen, vielä kovasti ns. kahvipöytäekumenian lumoissa. Hyviä kahvihetkiä sinulle!"
Näet koko asian mustavalkoisena - joko hokee koko ajan "oppi-isänne on harhaoppinen ja niin tekin, aamen, aamen, aamen" tai sitten harjoittaa kahvipöytäekumeniaa, jossa sorrutaan relativismiin tai postmodernismiin. Näin ei kuitenkaan ole - on täysin mahdollista olla KOHTELIAS, keskustella rakentavasti murskaamatta jokaisessa viestissään toisen mielipiteitä ja perustella omiaan ilman, että päästää silti senttiäkään irti totuudesta (parhaimmillaan pitkän dialogin lopputulos voi olla niin suuri vastavuoroinen ymmärrys, että toinen toteaa: "Ai NÄINKÖ te opetatte? No en minä TÄSTÄ ole eri mieltä!").
Tästä on parhaana esimerkkinä nykyinen paavi. Hänen strategiansa on syleillä kaikkea, mikä ei-katolisissa suuntauksissa on hyvää ja totta - hän on jopa suudellut Koraania (mille itsekin kieltämättä vavahdin) sen sijaan että olisi sanonut "Tuo sisältää harhaoppia, Muhammed kielsi Vapahtajamme, te olette vääräuskoisia, aamen, aamen, aamen" (niin totta kuin se onkin). Hän on saanut aikaan loputtoman paljon paremmat suhteet islamin kanssa kuin kukaan muu johtaja maan päällä. Mietinkin, miten käy, kun muslimi löytää Kristuksen - meneekö hän katolisen luo, joka osoitti hänelle rakkautta, vai baptistin luo, joka kertoi hänen joutuvan helvettiin (sori baptistit). On katolisen uskon mukaan harhaoppi ajatella, että ilman totuutta hyväkin teko tai oppi on synti. Vastaavasti on harhaoppi ajatella, että vaikka Lutherilta löytyisi harhaopin lisäksi paljon katolisen uskon mukaista totuutta, Lutherin sanomana sekin on valhetta.
minulle tulee mieleen "maitoa ennen lihaa". Minä rohkenen epäillä ettei se onnistu nykymailmassa. Kaunis puhe on tietysti kaunis puhe. Lopulta sillä on kauniin puheen arvo.
Jonkinlainen edes pieni, tekokin lopulta kuitenkin tarvitaan.
Vihan katson olevan sosiaalivietin häiriö, jota ilmenee niin ateisteissa kuin uskovissakin. Valitettavasti. Maitoa ennen lihaa menetelmällä, saadaan vaan hetken helpotus, ei lopullisia, eikä pysyviä ratkaisuja.
En tarkoittanut maitoa ennen lihaa -menetelmää - sehän tarkoittaa että kerrotaan helposti ymmärrettävät uskonkohdat ennen vaikeampia. Sen sijaan tarkoitan sitä, että kohteliaisuus, toisen kunnioittaminen ja vilpittömyys ovat itseisarvoja dialogissa aina - ei tule siirtyä siitä haukkumiseen ja jatkuvaan toisen kannan moukarointiin. Sen sijaan tekoja toki tarvitaan. Totuudesta kiinni pitäminen ei silti vaadi viimeksimainittuja hirveyksiä, kuten viime aikojen rakkaudessa saavutetuista ekumeenisista tuloksista huomaamme.