Suomen armeijan materiaalitilanne ennen talvisotaa oli todella surkeaa ja syyllisiä siihen olivat vallassa olleet sosiaalidemokraattien ja maalaisliiton muodostamat punamultahallitukset, jotka eivät myöntäneet riitäviä määrärahoja armeijan perushankintoihin
Tykistö oli vanhentunutta jopa 1800-luvun tykkejä ja määrältään riittämätöntä ja niiltäkin puuttui ammuksia.Venäläiset ampuivat talvisodassa yhtenä päivänä enemmän kuin suomalaiset koko sodassa
Kaikille suomalaisille ei ollut antaa edes kivääriä
Panssarintorjunta ja ilmatorjuntatykkejä oli aivan liian vähän
Kranaatinheittimistä puuttui raskas heitin mitä olisi tarvittu paksun lumen takia
Varsinkin tykistön pieni määrä ja ammusten puute oli Suomelle kohtalokasta
Venäläiset esiintyivät Kannaksella yhtensulloutuneina massoina ja raskaan tykistön massatuli olisi tuottanat raskaita tappioita venäläisille
Suomalaisilta puuttui pst aseistus lähes täysin vaika venäläisillä oli yli 3000 tankkia jotka olisi pitänyt pystyä tuhoamaan
Ilmavoimien vähät koneet olivat vanhentuneita malleja
Jos armeijalle olisi hankittu 1930 luvulla sodanajan määrävahvuutta edellyttänyt kalusto olisi talvisota päättynyt toisin tai siltä olisi vältytty kokonaan.Stalin tiesi Suomen sotakaluston surkeuden ja se rohkaisi häntä hyökkäämään
Tali-Ihantalassa kesällä 1944 suomalaisilla oli sodankäynnin vatimaa kalustoa ja venäläisten suurhyökkäys pysähtyi siihen
Jos suomalaisilla olisi Summassa keväällä 1940 ollut samantasoinen kalusto kuin Ihantalassa 1944 niin Mannerheim-linja olisi kestänyt ja talvisota olisi päättynyt suomalaisten täydelliseen torjuntavoittoon ilman alueluovutuksia Tarton rauhan 1920 rajoilla
Punamultahallituksia ennen talvisotaa voisi pitää rikollisina ,ellei niden välinpitämättömyys armeijan heikosta varustelusta olisi johtunut hyväuskoisuudesta
Luotettiin sinisilmäisesti Kansainliittoon ja vuoden 1932 hyökkämättömyyssopimukseen rauhan takaajina ja Neuvostoliittoa ei osattu pelätä
Tykistö oli vanhentunutta jopa 1800-luvun tykkejä ja määrältään riittämätöntä ja niiltäkin puuttui ammuksia.Venäläiset ampuivat talvisodassa yhtenä päivänä enemmän kuin suomalaiset koko sodassa
Kaikille suomalaisille ei ollut antaa edes kivääriä
Panssarintorjunta ja ilmatorjuntatykkejä oli aivan liian vähän
Kranaatinheittimistä puuttui raskas heitin mitä olisi tarvittu paksun lumen takia
Varsinkin tykistön pieni määrä ja ammusten puute oli Suomelle kohtalokasta
Venäläiset esiintyivät Kannaksella yhtensulloutuneina massoina ja raskaan tykistön massatuli olisi tuottanat raskaita tappioita venäläisille
Suomalaisilta puuttui pst aseistus lähes täysin vaika venäläisillä oli yli 3000 tankkia jotka olisi pitänyt pystyä tuhoamaan
Ilmavoimien vähät koneet olivat vanhentuneita malleja
Jos armeijalle olisi hankittu 1930 luvulla sodanajan määrävahvuutta edellyttänyt kalusto olisi talvisota päättynyt toisin tai siltä olisi vältytty kokonaan.Stalin tiesi Suomen sotakaluston surkeuden ja se rohkaisi häntä hyökkäämään
Tali-Ihantalassa kesällä 1944 suomalaisilla oli sodankäynnin vatimaa kalustoa ja venäläisten suurhyökkäys pysähtyi siihen
Jos suomalaisilla olisi Summassa keväällä 1940 ollut samantasoinen kalusto kuin Ihantalassa 1944 niin Mannerheim-linja olisi kestänyt ja talvisota olisi päättynyt suomalaisten täydelliseen torjuntavoittoon ilman alueluovutuksia Tarton rauhan 1920 rajoilla
Punamultahallituksia ennen talvisotaa voisi pitää rikollisina ,ellei niden välinpitämättömyys armeijan heikosta varustelusta olisi johtunut hyväuskoisuudesta
Luotettiin sinisilmäisesti Kansainliittoon ja vuoden 1932 hyökkämättömyyssopimukseen rauhan takaajina ja Neuvostoliittoa ei osattu pelätä
Vastaukset 4
Vanhimmat
Suojeluskunnat olivat vapaaehtoisuuteen perustuva maanpuolustusjärjestö
Vuoden 1938 lopulla jäsenmäärä oli yli 111000 miestä
Keskimääräisesti arvioiden suojeluskunnat antoivat koko 1930-luvun ajan sotilaskoulutusta joka päivä 2000-3000 miehelle 8 tunnin ajan.Koulutus kattoi kaiken ampumaharjoittelusta komentajakursseihin asti
Suojeluskuntien antama sotilaskoulus korvasi osittain talvisodassa varustetilanteen määrän ja laadun heikkouden
Ei ihme että NL halusi lakkauttaa suojeluskunnat.
Suojeluskuntalaisilla oli talvisodan jälkeen ihmemiesten maine NL:ssa
joka oli molemmat sodat pahimmissa paikoissa etulinjassa, sanoi suojeluskuntalaisista, että kiihkoa ja intoa oli enemmän kuin rohkeutta ja järkeä. Hän sanoi kun pikkupoikana kyselin häneltä sodasta, että mitä suurempi sotainto siviilissä sitä suurempi pelkuri tosipaikassa. Häntä ei mikään kiukuttanut enemmän kuin sotahullut, jotka hänen mukaansa ei olleet tosipaikassa ollutkaan. Hän sanoi minun lapselliseen intoiluuni, että sodassa ei ole sankareita eikä ateisteja, on vain ihmisiä jotka kestokykynsä äärirajoilla puolustavat omaa ja tovereitensa elämää.
Materiaalihankintojen puutteellisuus on tosiasia, ja on hyvä että joku ottaa sen esille. Kuitenkin muutama vastaväite, hyvässä hengessä.
On hyvä muistaa, missä poliittisessa tilanteessa Suomi oli maailmansotien välissä. Armeija oli demokratian kannalta -sanoisinko- arvaamaton. Lapualaishenki sai mm. esikuntapäällikkö Walleniuksen antamaan entisen presidentin kyydityskäskyn jne. Samanlaista ilmapiiriä-kovempaakin- oli suojeluskuntalaisosastoissakin. Jos näille veikoille olisi esim. juuri sopivasti ennen Mäntsälän kapinaa antanut uutta aseistusta niin Herra ties missä sitä oltaisiin oltu oikeistodiktatuurimme kanssa viimeistään vuosina -44-45, kun Aatu tästä maailmasta poistui. En halua tällä arvostella suojeluskuntien työtä, joka totta kyllä monella sektorilla oli sota-aikana tuiki arvokasta.
Punamultahallitus kuroi muutamana arvokkaana vuonna umpeen vuoden -18 sodan haavoja sosiaalipolitiikalla siinä määrin että rintamalle oli sentään lähettää muitakin kuin upseereja ja suojeluskuntalaisia (tälle määrälle olisi riittänyt pienempikin aseistus). Anekdootti: Tolvajärven ensimmäiset torjuntavoitot otti A.Pajarin komentama hämäläisrykmentti, jossa oli huomattava määrä punaorpoja ja vasemmistolaisia.
Ja vielä lopuksi Summasta. Lähteen kaistalla läpimurron tehnyt venäläisten armeijakunta noudatti hyvin erilaista taktiikkaa kuin puna-armeija sodan alkuaikoina. Tykistön, jalkaväen ja panssarien yhteistoimintaa oltiin kehitetty eikä kysymyksessä ollut enää ns. massavyöryminen. Tali-Ihantalan voitto tuli mahdolliseksi vasta 40-luvulla kehitellyillä pst-aseilla ja saksalaisten syöksypommittajilla. Näitä suomalaisten olisi ollut talvisotaan joka tapauksessa mahdotonta hankkia.
Että näin, korjatkaa jos olen väärässä.
On turhaa puhua mistään "sotahulluista". En tiedä, ketä ne sellaiset ovat. Lisäksi nimimerkin toteamukset muka heikoista suojeluskuntalaisista ovat täysin virheelliset.
Suomen pelasti Talvisodassa Talvisodan henki, jonka mallinäyttäjinä olivat ratkaisevassa alkuvaiheessa suojeluskuntalaiset, IKL:läiset ja Akateemisen Karjala-Seuran jäsenet. Nämä ryhmät päättivät, että "hanttiin pannaan" ja he myös osasivat sotia. Muu Suomi seurasi perässä, kun voittoja alkoi tulla Tolvajärveltä, Suomussalmelta, Kollaalta, Summasta, Taipaleelta jne.
Poliittisen puolueiden listalta ylivoimaisesti suurimman uhrin antoivat IKL:n jäsenet ja maakuntien osalta karjalaiset. Se omalta osaltaan kertoo, mitkä ryhmät olivat puolustuksemme kovin ydin.
Turha yrittää vääristellä historiaa näin vakavassa asiassa.