Haluaisin tällaisen kysymyksen esittää teille?
Itse aloin uskomaan Jeesukseen sen jälkeen kun tulin raskaaksi, olin tekemässä abortin kun ajauduin netissä sivulle missä mies kertoi abortista raamatun yhteydessä, tämä avasi silmäni. Minulla on vahva tunne että Hän halusi minun lukevan tekstin. Hän halusi että ymmärrän ettei elämä ole vain rellestystä, vaan rakkaus ravitsee meidät, eikä meillä, ihmisillä ole oikeutta päättää kuka kuolee ja kuka elää, Hän päättää. Tämän takia olen nykyään myöskin absolutisti, nuori äiti ja olen uskossa, ja niin ylpeä asiasta kuin vain voin olla. Ja se että ihmiset kuvittelevat että en voi elää normaalisti ja minulla on vaikeaa elää koska olen uskossa, EI, päinvastoin, olen kiitollinen jokaisesta päivästä mille saan suojelusta enkä kaipaa muuta kuin rakkautta. Elämällä on muukin merkitys kuin juhliminen ja ainainen yksinolo. Ymmärsin että virheet annetaan anteeksi, ja kaikki mikä täällä tapahtuu, tapahtuu tarkoituksella. En kylläkään tuputa kenellekkään uskoani, mutta oma uskoni on kristinusko ja en hyväksy muita uskontoja. Kiitos ja kumarrus kaikille jotka jaksoivat lukea :) !
Itse aloin uskomaan Jeesukseen sen jälkeen kun tulin raskaaksi, olin tekemässä abortin kun ajauduin netissä sivulle missä mies kertoi abortista raamatun yhteydessä, tämä avasi silmäni. Minulla on vahva tunne että Hän halusi minun lukevan tekstin. Hän halusi että ymmärrän ettei elämä ole vain rellestystä, vaan rakkaus ravitsee meidät, eikä meillä, ihmisillä ole oikeutta päättää kuka kuolee ja kuka elää, Hän päättää. Tämän takia olen nykyään myöskin absolutisti, nuori äiti ja olen uskossa, ja niin ylpeä asiasta kuin vain voin olla. Ja se että ihmiset kuvittelevat että en voi elää normaalisti ja minulla on vaikeaa elää koska olen uskossa, EI, päinvastoin, olen kiitollinen jokaisesta päivästä mille saan suojelusta enkä kaipaa muuta kuin rakkautta. Elämällä on muukin merkitys kuin juhliminen ja ainainen yksinolo. Ymmärsin että virheet annetaan anteeksi, ja kaikki mikä täällä tapahtuu, tapahtuu tarkoituksella. En kylläkään tuputa kenellekkään uskoani, mutta oma uskoni on kristinusko ja en hyväksy muita uskontoja. Kiitos ja kumarrus kaikille jotka jaksoivat lukea :) !
Vastaukset 12
Vanhimmat
NO HUH HUH, OLIPA HYVÄ KIRJOITUS. Todella mukava lukea vaihteeksi näin tervehenkinen kirjoitus ! KIITOS TÄSTÄ !!
Itse tulin aikanaan uskoon vähän klassisella tavalla, eli kaikki asiat vaan alkoi mennä niin pahasti päin mäntyä, että lopulta oli pakko turvautua JUMALAN SANAAN, ja aloittaa Sananmukainen vaeltaminen. Persoonallisena piirteenä oli, että minulle kävi lähes niin kuin Nebukadnessarille,eli että Herra otti minulta ymmärrystä pois siinä määrin, että tulin peräti tyhmäksi. Mutta kun sitten annoin itseni JEESUKSELLE, niin sain ymmärrykseni takaisin (helpotuksen tunne oli sanoinkuvaamaton), ja siitä lähtien olen yrittänyt elää RAAMATUN ohjeiden mukaan.
Herra Jeesus itse. Ilman häntä ei ole mitään mikä on syntynyt, ja hän vaikuttaa Henkensä ja veden kautta uskon sydämissämme. Pitkään vain tuli elettyä ilman ymmärrystä Herran valtakunnasta vaikka uskoinkin ikäänkuin hiljaa.
vajavaista on uskoni edelleen.
Mahtava juttu kun olet nyt Jumalan lapsi. Siunausta sinulle. Tässä minun juttuni uskoontulostani, jonka kopioin toisesta ketjusta:
Tulin uskoon nelisen vuotta sitten. Olen aina jollain lailla uskonut että Jumala on olemassa, mutta olin aina työntänyt Hänet taka-alalle. Vuonna 2008 Jumala alkoi kutsua minua ehkä viimeisen kerran, ja nämä asiat rupesi kiinnostamaan aina vaan enemmän. Synnissä ryvin kuin viimeistä päivää vielä silloin kesän alussa, ja kiroilin aivan käsittämättömän paljon. Tuli avioero ja sekin oli asia joka vaikutti asiaan. Kun syksy koitti, huomasin että en kiroile yhtään, enkä tähän päivään mennessä ole ainutta kirosanaa lausunut. Kaikista synneistä en vielä silloin syksyllä ollut päässyt irti jotka minua sitoi, mutta tein niinä aikoina jonkinlaisen tietoisen valinnan että nyt tai ei koskaan. Halusin luopua synneistä ja tulla uskoon oikeasti. Sain uskomatonta voimaa luopua synneistä, joiden orjana olin ollut vuosikymmeniä. Varma en ole siitä tarkasta ajankohdasta milloin uudestisynnyin, mutta pääasia että sain tulla Jumalan lapseksi. Nyt ei ole halua tehdä mitään syntiä, mutta en minä, eikä kukaan muukaan maanpäällä asuva ole täydellinen. Paljon on parannusta tehtävä kohdallani vielä. Kunnia Jumalalle ja Jeesukselle että pääsin pois siitä suosta missä elin.
Olen aina uskonut Jumalaan, mutta Jeesus tuli
kuvioihin vasta n.2009 jälkeen, sen jälkeen
Herra on vienyt minua eteenpäin ja kehoittanut
parantamaan tapani, pikkuhiljaa se on tapahtunut
että ei ihan hetkessä käynyt. Ennen join paljon viinaa,
harrastin yhden illan juttuja, baareja, poltin tupakkia, kiroilin,
puhuin selän takana pahaa muista, valehtelin ties mistä,
heitin raivoissani tavaroita sinne tänne, söin epäterveellisesti,
kaikki noi huonot tavat on lähes kaikki nyt poissa. Välillä retkahtaa, mutta on heti pyydettävä anteeksi ja koitettava taas vaeltaa paremmin.
Yksi mikä myös on ollut silmiinpistävää, että kaveripiiri on mennyt
kokonaan uusiksi, jotkut ehkä pitää hihhulina tai vähän muuten vaan sekopäänä, mutta pitäkööt, jos Herra on mua kutsunut, niin olen päättänyt siihen vastata ja olen ottanut kutsun vastaan, koska ei minua kiinnosta elää valheessa ja itsepetoksessa. Jos olet kerran tarttunut opiskellakseen totuutta, niin paluuta vanhaan ei enää ole, jatkossa sinä kasvat henkisesti, muussa tapauksessa sydämmesi särkee todella kovin, jos eksyt takaisin väärälle tielle.
Käyn silloin tällöin myös seurakuntatapahtumissa, mitä en ois noin
vuosi tai pari sitten uskonut ikinä tekeväni, enkä myös olisi
uskonut että puhun uskostani muille, näin vain kävi :)
Siunausta teille kaikille muille uskoville ja mukavaa loppukesää.
Kai se oli Jeesuksen valloittava persoona, huumorintaju ("hyttysen te siivilöitte mutta nielaisette kamelin" :D), turvallisuus, suoruus ja se, että Hän eli niin kuin opetti. Se on kunnioitettava piirre kyllä kaikissa muissakin, joskin vaikea toteuttaa toisinaan. No, uskossa kasvaen ja silleen. :) Itselläni usko Jeesukseen vahvistui ennen ja vahvistuu yhä myös erään pitkän linjan kristillisen bändin vaikutuksesta. Heidän testamenttinsa maailmalle on tällainen:
"Tahdon elää tämän päivän rohkeasti
tahdon löytää jalanjäljet Mestarin
tahdon olla uskollinen loppuun asti
kunnes Herran näemme kasvoista kasvoihin"
Näin tahdon elää ja olla, loppuun saakka. Antakoon Herra voimia siihen myös teillä. :)
Itse 'tulin uskoon' ehkä nuorena aikuisena, itsekin vähän aikaa sitten ensimmäisen lapseni synnyttyä, mutta jos ajattelen asiaa tarkemmin, aloin uskoa Jeesukseen jo lapsena pyhäkoulussa käydessäni. Tuo usko säilyi, sillä muistan ajatelleeni Jeesusta rakastavasti jo rippilaulua laulaessani :) Ja myöhemminkin, kun Jeesus veti puoleensa, etsin sydämmessäni ja lopullisesti päätin Häntä seurata nuorena aikuisena ja sen jälkeen olen seurannut. Virheitä olen varmasti tehnyt, mutta olen päättänyt että MIKÄÄN tai KUKAAN ei välillemme tule, ei ihmiset, ei houkutukset eikä itse elämä. Ja tätä ajatusta aika ajoin yritän miettiä ja korjata jos huomaan että elämä on lipsunut liikaa arjen puolelle:)
Kuitenkin yritän joka asiassa aina ajatella ensin Jumalaa. Siis omissa tekemisissäni. Toisia ei voi muuttaa eikä kristityn ei-uskovaisia pitäisi tuomitakaan teoista. Mutta perusmoraali kyllä Raamatusta(kin) löytyy ja toivoisin jokaisen, joka on kerran uskon tien valinnut ja kasteella käynyt, seuraavan sitä tietä for ever..
Sääli on se, ettei monikaan niin tee, tai elävät valheessa tai kaksoiselämää, moni ns. kristityksi itseään sanova. Se on houkutus, josta pitäisi tehdä pikainen parannus. Mutta kyllä voi itse arvoittaa Jumalan ykköseksi, kaikki muu tulee jos on tarkoitus:)
PS. JA NUORENA AIKUISENA MENIN KASTEELLE.. SIINÄKIN OLI ENSIN VASTUSTUSTA.. MUTTA JEESUS VOITTAA!
Olipa upea kirjoitus, kumpa noin tapahtuisi useammalla muillekin nuorille naisille! Onnittelut lapsesta, täysin oikea valinta olla tekemättä aborttia.
Uskoontulo minun kohdalla tapahtui 2000-luvun puolen välin jälkeen kun minussa heräsi sisäisesti jano alkaa etsiä J-laa ("etsivä löytää, kolkuttavalle avataan"), voisin nimittää sitä etsikkoajaksi. Tuona aikana tulin johdatetuksi uskonratkaisun äärelle eri ns. armonvälikappaleilla , joiden kautta J-la minuakin kutsui. Näitä armonvälineitä oli oma P. Raamatun tutkiskelu (Uusi Testamentti) sekä Niilo Ylivainion erinomaiset saarnat (löytyy mm. saarna.net).
Sitten päätin uskaltaa tehdä uskonratkaisun, uskoa ja rukoilin Jeesusta elämääni ja sydämeeni ilman ehtoja (päätös luopua paheistani ja alkaa tehdä parannusta synneistäni). Tunnustin Jeesuksen Herrakseni ja Vapahtajakseni rukouksessa.
Tämän jälkeen koettelemuksia on ollut, joskus lankeemisia (erityisesti uskoontulon aivan alkuvuosina), mutta eteenpäin uskossa on menty J-lan armosta. "Kiitetty olkoon Herra!"
Uskovana katson tärkeäksi kasvaa ja pyrkiä pyhitykseen uskossa, eikä passivoitua ja kylmentyä uskoontulon alkuajan jälkeen.
Tässä taas on suorastaan välttämätöntä Raamatun sanan viikottainen, jopa päivittäinen tutkiskelu ja rukoilu. Sitten uskon todistaminen ja evankeliointi lähimmäisille (koti, työpaikka, tutut ym), kirkko ja seurakunta on tärkeä.
Ketjun aloittajalle:
Olet elävä, erittäin harvinainen esimerkki siitä, miten uskonnosto voi olla hyötyä. Toivottavasti saat siitä paljon voimaa jaksaa äitiyden monet haasteet. Toivottavasti sinulla ja lapsellasi on mukavaa yhdessä.
Itse en usko jumaliin tai muihin satuolentoihin.
Upea kirjoitus. Itse aloin uskomaan Jeesukseen kun kuulin paavin saarnaavan hänestä. Tiedättehän paavi on kristuksen sijainen maan päällä. Tie Jumalan luo kulkee Jeesuksen kautta mutta tie Jeesuksen luo on ainoastaan paavin kautta. On niin paljon helpompaa uskoa epämääräiseen Jeesukseen kun on konkreettinen paavin sana johon luottaa. Kaikki Jeesukselle kohdistetut rukoukset ja ylistykset olisikin suunnattava paaville joka rukouksessa on Hänen kanssaan jatkuvasti. Kiitos ja Kunnia on paavin Jeesuksen nimessä. Amen.
Mitä sä selität minä en paavia tarvitse löytääkseni ja ymmärtääkseni "epämääräistä" Jeesusta. Huh mitä puheita sinulla on paavi on Jeesusksen sijainen maan päällä salli mun nauraa!