Eurokriisin yhteydessä mainitaan usein markkinavoimat, joiden lepyttelemiseksi poliittisenkin päättäjän pitäisi olla hiljaa, ettei syntyisi kuuluisaa "korkopiikkiä", josta meillä Suomessakin oli surkuhupaisia esimerkkejä 80- ja 90 -luvun taitteen laman ajoilta. Tuolloinhan Iiro Viinanen hurjana tuomitsi kaikki kriittiset puheenvuorot harjoitettua talouspolitiikkaa kohtaan siinä missä tässä taannoin muudan talouskomissaari kielsi vaihtoehtolaskelmat.
Näyttää siis siltä, että markkinavoimat ovat keskeisin päätöksentekijä Euroopassa. Claes Andersson kutsui tilannetta Suomessa tyhjän kukkaron diktatuuriksi. Ilmiö, joka voi vallita ainoastaan kapitalismissa, koska aidossa sosialismissahan ei ole rahaa eikä niin muodoin kukkaroakaan, koska mitäpä kukkarolla tekisi, jos siihen ei ole mitään laitettavaa.
Kapitalismin luonteeseen kuuluu käydä aina heikoimman kimppuun. Ja heikoin kapitalismissa on aina se, jolla on vähiten rahaa. Kapitalismi on kuin korppikotka, joka väijyy auringossa ja hyökkää sitten sen kimppuun, joka ei kykene puolustautumaan.
Koko järjestelmän tasolla kapitalismi on vaarallinen jopa itselleen, koska kapitalismin logiikka luo ihmisten välille suuret tulo- ja hyvinvointierot. Jos näitä eroja ei olisi, järjestelmä olisi paljon vahvempi eikä siinä määrin altis erilaisille häiriötekijöille. Mutta tämä on kaikille kapitalismin saastuttamille entusiasteille kuin punainen vaate espanjalaiselle härjälle.
Ennen EU:n syntymistä mainostettiin, että yhtenäinen Eurooppa mahdollistaa markkinavoimien kuriin laittamisen. Toisaalta hoettiin, että EU lisää kilpailua ja alentaa hintoja. Erityisesti muistettiin mainita ruuan hinta, jonka korkeutta huudettiin kimeään falsettiin yltyneellä kirkunalla sangen runsaslukuisesti Hesarisssa, jossa erimaalaisia ruokakoreja vilisi kuin Vilkkilässä kissoja.
Nyt on sitten nähty, ettei EU ole vastannut oikeastaan mihinkään mainoslauseeseen aivan alkumetrejä ehkä lukuun ottamatta. Kuuluisat markkinavoimat ovat ottaneet lähes selkävoiton. Markkinavoimat, jotka itse asiassa ovat henkitoreissaan aivan itse, omaa tyhmyyttään aiheuttamansa kriisin vuoksi. Tänään eurokansalaisen pitää mättää selkä vääränä rahaa, jotta yhteismarkkinat saataisiin pelastetuksi. Ilman tukemista markkinoiden väitetään romahtavan.
Tukipaketteja jaellaan kuin pienet joulupukit ilman että kansalaisille olisi käynyt selväksi sekään, minkä ihmeen takia. Euroopalla pitäisi olla oikein keskuspankkikin, jonka tehtävän pitäisi nimenomaan huolehtia siitä, että markkinoilla on riittävästi rahaa. Ei kai unionissa olla perustamassa toista keskuspankkia? Millainen rahanpuute unionissa oikein vallitsee, kun rahaa lykätään markkinoille kahdesta tuutista? Ovatko päättäjät ylipäätään selvillä siitä, minkälaisiin vastuisiin he sitoutuvat? Eiväthän tukipaketit ole ainoa vastuu. Eikö vastuita synny keskuspankkienkin kautta? Ja sitä mammuttimaisemmin, mitä enemmän keskuspankki alkaa syytää setelirahaa maailmalle.
Entä mikä mieli unionilla on ostaa velkakirjoja jälkimarkkinoilta? Eikö USA käy varoittavasta esimerkistä? Siellähän koko kriisi lähti mittavasta katteettomien velkakirjojen kaupasta.
Suomen tapauksessa talouskriisi ratkesi muistaakseni mojovalla devalvaatiolla. Siitäkin huolimatta, että Iiro Viinanen vastusti viimeiseen saakka tätä pelastavaa toimenpidettä häviten jopa rahaa yltiöpäisessä voimantunnossaan. Iirohan löi muistini mukaan mittavan vedon toimittajan kanssa siitä, että rahan arvo pysyy vakaana.
Eurooppa on devalvaation osalta, ikävä kyllä, naulannut kenkänsä lattiaan. Vähintäänkin neljän tuuman rautanauloilla.
Näyttää siis siltä, että markkinavoimat ovat keskeisin päätöksentekijä Euroopassa. Claes Andersson kutsui tilannetta Suomessa tyhjän kukkaron diktatuuriksi. Ilmiö, joka voi vallita ainoastaan kapitalismissa, koska aidossa sosialismissahan ei ole rahaa eikä niin muodoin kukkaroakaan, koska mitäpä kukkarolla tekisi, jos siihen ei ole mitään laitettavaa.
Kapitalismin luonteeseen kuuluu käydä aina heikoimman kimppuun. Ja heikoin kapitalismissa on aina se, jolla on vähiten rahaa. Kapitalismi on kuin korppikotka, joka väijyy auringossa ja hyökkää sitten sen kimppuun, joka ei kykene puolustautumaan.
Koko järjestelmän tasolla kapitalismi on vaarallinen jopa itselleen, koska kapitalismin logiikka luo ihmisten välille suuret tulo- ja hyvinvointierot. Jos näitä eroja ei olisi, järjestelmä olisi paljon vahvempi eikä siinä määrin altis erilaisille häiriötekijöille. Mutta tämä on kaikille kapitalismin saastuttamille entusiasteille kuin punainen vaate espanjalaiselle härjälle.
Ennen EU:n syntymistä mainostettiin, että yhtenäinen Eurooppa mahdollistaa markkinavoimien kuriin laittamisen. Toisaalta hoettiin, että EU lisää kilpailua ja alentaa hintoja. Erityisesti muistettiin mainita ruuan hinta, jonka korkeutta huudettiin kimeään falsettiin yltyneellä kirkunalla sangen runsaslukuisesti Hesarisssa, jossa erimaalaisia ruokakoreja vilisi kuin Vilkkilässä kissoja.
Nyt on sitten nähty, ettei EU ole vastannut oikeastaan mihinkään mainoslauseeseen aivan alkumetrejä ehkä lukuun ottamatta. Kuuluisat markkinavoimat ovat ottaneet lähes selkävoiton. Markkinavoimat, jotka itse asiassa ovat henkitoreissaan aivan itse, omaa tyhmyyttään aiheuttamansa kriisin vuoksi. Tänään eurokansalaisen pitää mättää selkä vääränä rahaa, jotta yhteismarkkinat saataisiin pelastetuksi. Ilman tukemista markkinoiden väitetään romahtavan.
Tukipaketteja jaellaan kuin pienet joulupukit ilman että kansalaisille olisi käynyt selväksi sekään, minkä ihmeen takia. Euroopalla pitäisi olla oikein keskuspankkikin, jonka tehtävän pitäisi nimenomaan huolehtia siitä, että markkinoilla on riittävästi rahaa. Ei kai unionissa olla perustamassa toista keskuspankkia? Millainen rahanpuute unionissa oikein vallitsee, kun rahaa lykätään markkinoille kahdesta tuutista? Ovatko päättäjät ylipäätään selvillä siitä, minkälaisiin vastuisiin he sitoutuvat? Eiväthän tukipaketit ole ainoa vastuu. Eikö vastuita synny keskuspankkienkin kautta? Ja sitä mammuttimaisemmin, mitä enemmän keskuspankki alkaa syytää setelirahaa maailmalle.
Entä mikä mieli unionilla on ostaa velkakirjoja jälkimarkkinoilta? Eikö USA käy varoittavasta esimerkistä? Siellähän koko kriisi lähti mittavasta katteettomien velkakirjojen kaupasta.
Suomen tapauksessa talouskriisi ratkesi muistaakseni mojovalla devalvaatiolla. Siitäkin huolimatta, että Iiro Viinanen vastusti viimeiseen saakka tätä pelastavaa toimenpidettä häviten jopa rahaa yltiöpäisessä voimantunnossaan. Iirohan löi muistini mukaan mittavan vedon toimittajan kanssa siitä, että rahan arvo pysyy vakaana.
Eurooppa on devalvaation osalta, ikävä kyllä, naulannut kenkänsä lattiaan. Vähintäänkin neljän tuuman rautanauloilla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kummallinen päännousema näkyy vallitsevan niin sanotussa businessmaailmassa. Siellä näköjään luullaan, että Eurooppa katoaa, jos unioni kaatuu.
Tosiasiassahan Eurooppa on jo kutistunut kriisivaltioiden verran, tai itse asiassa jopa enemmän, koska tuki jarruttaa kehitystä tai jopa laskee sitä. Mutta tämä koskee nyt tietenkin vain rahassa mitattua kutistumista. Ihme, etteivät suuret pomot ole tätä tajunneet.
Jos taas suurten pomojen tarkoitus on tukea Euroopan kriisivaltioita entistä voimallisemmin, niin ehkä järkevintä olisi aloittaa tukeminen kotimaasta. Näin saataisiin kotimaan kysyntä pidettyä yllä ennustetun taantuman ajaksi. Moni firma näyttää kuitenkin toimivan aivan toisensuuntaisesti. Väkeä suorastaan mätetään kilometritehtaalle. Muudankin Nokia etunenässä.
EUssa on epäilemättä pahoja puutteita, valuvikoja. Yksi tärkeimmistä on EU-maiden heterogeenisyys monessa suhteessa. Tämä on estänyt Amerikan Yhdysvaltojen tapaisen liittovaltion syntymisen. EUn laajentumisen yksi ideahan on ollut löytää vastapaino Yhdysvaltojen taloudelliselle ja poliittiselle ylivallalle. Se on ollut yritys nostaa meidät eurooppalaiset maailman yhdeksi veturiksi. On vaikea ymmärtää, miksi täällä hurrataan sille, että tämän saavuttamisessa on ollut ongelmia.
Euroalueen epäyhtenäisyys on akuutein ongelma, mutta tämän yli ehkä päästään. Hyvä puoli kriisissä voi olla se, että EUssa on pakko miettiä sitä, millä EU saataisiin vahvemmaksi. Koko Euroopan vahvuus on myös etu. Suomen taloudella on tärkeitä markkinoita myös Euroopassa.
EU on ollut myös rauhanunioni. Tässä on onnistuttu paremmin kuin hyvin. Tätäkään ei saisi unohtaa. Suomen liittymiselle EUhun oli myös tärkeät turvallisuuspoliittiset perusteensa. Voi olla, että idän karhu nyt vähän kyttääkin sitä, että EU hajoaisi, jolloin sillä olisi taas mahdollisuus laajentaa reviiriään lähemmäs länttä.
Keskuspankin rooliin kuuluu ennen kaikkea huolenpito hintavakaudesta eli inflaation torjunta. Rahan painamisessa inflaatioriski ja korkoriski kasvavat huomattavasti. Tämä hillitsee EKP:n halua ratkaita eurokriisi käytössään olevilla keinoilla. Jos tilanne äityy oikein pahaksi, sen lienee kuitenkin pakko tehdä valintansa ja hyväksyä inflaatiioriskin nousu.
Kysyt mikä mieli on ostaa velkakirjoja jälkimarkkinoilta. Siinä on se mieli, että valtiot voivat saada yksityisiä rahoittajia kuten tähänkin asti. Jos mahdollisuus jälkimarkkinakauppaan sulkeutuu, yksityiset rahahanat etsivät parempia sijoituskohteita ja ongelmamaiden lainoitus jää yksin vakausmekanismien tehtäväksi. Sijoittavastuu siis rapautuisi tätä kautta kokonaan eli menot sosialisoitaisiin täysimääräisesti. Hieman kummaa puhetta sinunlaiseltasi sosialistilta.
Tuosta kriisimaiden tukemisesta tulee mieleen huuto kotimaan tukiaisista niin sanotuille elättikunnille. Mitenkähän nämä porvarilliset äärikapitalistit katsovat, että Eurooppa siitä kohentuu paremmin kuin Suomen kehitysalueet. Tai ehkä kehitysalue on liian juhlallinen ilmaisu, koska mitään kehitystähän alueille ei näytä edes haluttavan. Ei ainakaan porvareiden myötävaikutuksella. Sen sijaan Eurooppaan mätetään rahaa kuin järjenköyhät siinä kauheassa pelossa, että taivas vähintään tipahtaa niskaan, ellei rahaa tukipaketteihin anneta. Kenenkään päähän ei näy nousseen, miten käy, jos Suomen alueet romahtavat. Ainakin kotimaan kysyntä menee sen sileän tien. Sen jälkeen kysyntää ei sitten pidä yllä yhtään mikään.
Jos taas Eurooppa muotoutuu liittovaltioksi, niin sehän merkitsee sitä, että Suomen "elättikuntien" lisäksi meille tulee oikein elättivaltioita. Tätäkö esimerkiksi palstakapitalistit ajavat? Maatalous Suomesta pitäisi lopettaa ja ostaa ruoka Euroopasta ja maksaa tukiaiset Eurooppaan, jolloin raha katoaa Suomesta nopeammin kuin palstakapitalisti ehtii aivastaa. Ei tuossa ainakaan mitään järkeä ole. Tietysti voidaan ajatella, ettei siinä vaiheessa mitään Suomea edes ole, joten raha ei mistään Suomesta minnekään karkaa, vaan pysyy edelleen kotimaassa, uljaassa Euroopassa.
Varmaan liittovaltiossa käynnistyy hurja keskustelu siitä, kannattaako Suomessa enää asua, koska Suomi on syrjäinen maa, jonne ei kenenkään täysijärkisen kannata investoida, koska etäisyydet ovat pitkät, talvi kylmä ja pimeä ja työpaikat sijaitsevat Keski-Euroopassa eikä jossakin pohjan perillä. Moni eurooppalainen poliittinen päättäjä varmaan julistaa, että Suomi alueena on elinkelvoton, yliopistoista valmistuu korkeintaan lumen luontiin kelvollista väkeä jne.
Liittovaltion myötä palstakapitalistinen möykkäkin siirtyy astetta korkeammalle tasolle. Ei tosin mitenkään henkisessä mielessä, vaan typeryyden asteessa.
Juttaaja huutavat ei Suomen maataloustuille ja kantavat samamalla rahaa Eurooppaan ilman ylärajaa.